Author: Wild Child & Niphredil
Dislamer: Holly, Chix, Mulch, Trouble ovat ehdottomasti Eoin Colferin, me vain hieman lainasimme heitä. Linden on kuitenkin meidän oma pikku Lindenimme.
Warnings: Ensimmäinen ficcimme. Kirjoitettu pitkällä aikavälillä, ilman sen kummempaa suunnitelmaa.
Rating: S
Fandom: Artemis Fowl
Summary: Poliisitalolla sattuu ja tapahtuu. Milloin Chix on nimityksen ”mies” arvoinen? Pinaatti-allergia ja kohtalon iva- siitä tämä kaikki on lähtenyt.
P.S. Mutta. Suurin murheemme. Tuhat, sata ja yksi kertaa anteeksi, Bulla. Olemme hyvin pahoillamme siitä, että vasta jälkeenpäin huomasimme, että haarukalla ja porkkanalla on mystinen yhteys. Ja vielä kerran anteeksi. Suothan sen meille.
Nimi ja jaos
Turvassa. 23.42
Hollyn puhelin soi. Holly nosti päätään tyynystään ja otti puhelimen yöpöydän kulmalta. Tuntematon numero. Mutta hän päätti silti vastata, koska kyseessä voisi olla hätätilanne, niin oli käynyt ennenkin.
”Short”, hän vastasi väsymyksestä käheällä äänellä ja lisäsi mielessään: ”Ja juuri tänä yönä minun oli tarkoitus nukkua kunnolla.”
”Täällä Linden, hei”, luurista kuului. Hollyn päänsisäinen työtoverikansio aukeni ja sieltä ilmestyivät Lindenin tiedot. Vain nimi ja jaos; Linden Lynn, MeJa. ”Anteeksi, että soitan näin myöhään, mutta…” Kaiuttimesta kuului syvä huokaus. ”Mutta minulla on ongelma ja en keksinyt ketään muuta keneltä kysyä. Voisitko mitenkään tuurata minua tämän yön?” ilmahinen jatkoi surua äänessään: ”minun täytyisi päästä sairaalaan äitini luo täksi yöksi… Hän on todella huonona.”
”Totta kai, Linden, olen jo matkalla.” Holly ei keksinyt mitään lohduttavaa sanottavaa ja hän tiesi, ettei lainatuista sanoista olisi mitään hyötyä. Hän vain sulki luurin, veti HAL:in haalarin ylleen ja lähti hiukset sekaisin kohti Poliisitaloa.
Poliisitalolla. 23.57
Holly astui sisään. Nurkan takaa kuului liiankin tuttu ääni: ”Moikka, Linden!” Holly saapasteli huoneeseen ja sanoi: ”Linden ei valitettavasti päässyt tänä yönä tulemaan.” Hollyn ilme oli mitäänsanomaton, mutta Chix (niin, Chixhän siellä oli) sen sijaan huudahti reippaasti:
”Heipä hei, Holly! Tämäpä on iloinen yllätys.” Holly pyöräytti silmiään. ”Ehkä sinusta, mutta muistaakseni viimekerralla kun olimme samassa vahtivuorossa, se päättyi sinun tunarointiisi…”
”Eipäs muistella vanhoja”, Chix sanoi esittäen loukkaantunutta.
Holly kulki Chixin ohi monitoripöydälle ja istuutui keinokuitukankaalla verhoiltuun työtuoliin. Hän alkoi haroa hiuksiaan järjestykseen tuijottaen samalla kuvaruutuja.
”Eikö naispoliisien kuuluisi laittautua ennen töihin lähtöä?” Chix kysyi. ”Eihän tästä ammatista ole muuten mitään iloa”, hän jatkoi erittäin chixmäiseen tyyliin. Holly ojensi Chixin puoleisen nyrkkinsä häntä kohti, irrottamatta katsettaan monitorista, ja venytteli rauhallisesti kaikki sormensa vuoronperään. Chix ei ottanut varoitusta tosissaan, hän vain vaihtoi nopeasti puheenaihetta. ”Kaunis ilma tänään.” ”Niin kuin yleensäkin maan alla”, Holly sanoi. Hänen äänestään oli selvästi kuultavissa, että hänen pinnansa lyheni lyhenemistään. Chix ei tajunnut sitä ja hän jatkoi epätoivoisesti keskustelun virittämistä. ”Et muuten ole sanonut vielä mitään minun lasieni uusista pokista. Tyylikkäät, eikö totta?” ”Erittäin söpöt”, Holly sanoi edes katsomatta Chixiin päin. Chixiltä jäi siitä huolimatta suu auki. ”Tiesin, että sinä pohjimmiltasi et voi vastustaa minun charmiani.” ”Juu juu…” Holly sanoi ja osoitti yhtä kuvaruuduista. ”Tuolla tapahtuu jotain”, Vihdoin Chixkin vakavoitui ja katsoi kuvaruutuun.
”Vaara on periaatteessa ohi, koska kyseessä onkin vain karvainen ystäväni Diggums. Taitaa olla silti parasta, että käymme katsomassa mitä hän oikein puuhailee”, Holly sanoi ja lähti jo menemään.
"Mitäs täällä, Diggums?" Chix sanoi osoittaen Mulchia Neutrinolla omasta mielestään erittäin viileän näköisesti. "Neutrino alas, Verbil. Mutta tosiaan, Mulch, mitä sinä täällä toimitat?" Holly sanoi viitaten Chixiä laskemaan aseensa. Mulch Diggums seisoi heidän edessään viattoman näköisenä syli täynnä HALin irtaimistoa, niin viattomalta, kun kleptomaanikääpiö voi näyttää. "Ööh... Tuota, ajattelin alkaa harrastamaan keräilyä." "Niinpä niin. Mitä, jos vain jättäisit ne siihen ja antaisit heivaututtaa itsesi pihalle täältä, pääsisit helpolla." Mulch ei liikahtanutkaan ja katsoi heitä vuoronperään erittäin kummastuneena. Chix käveli kääpiötä kohti. "Alas tulla sitten. Minä sitten potkin sinut omakätisesti ulos täältä, kun et näköjään itse löydä ovea." Mulch vinkkasi Hollylle silmää ja pudotti tavarat siihen paikkaan. "Hyvä on. Minä lähden nyt tästä ja jätän teidät tänne kahden, niin voitte jatkaa - no, mitä te täällä nyt yleensä teette..."
"Heko heko", Chix sanoi. "Todellakin. Hyvin hauskaa, Mulch, ainakaan huumorisi kukat eivät ole vielä lakastuneet. Jos te nyt vaan menisitte, vai täytyykö minun potkaista teille vauhtia?" Holly sanoi jo ärtyneenä koko tilanteesta ja vähäisistä yöunista.
He menivät. Holly palasi monitoripöydälle. Hän näpytti pöydän reunaa ärsyyntyneenä. Chix palasi huoneeseen ja sanoi niin chixmäisesti kuin olla ja voi: "Holly, vihdoin tuo häiriötekijä lähti. Mihin jäimmekään?" Nyt Hollyn pinna katkesi. Hän pysyi kuitenkin tyynenä ja käveli Chixin luo katsoen häntä hellästi silmiin ja kietoi käsivartensa tämän kaulaan. Chix ei edes ehtinyt näyttää hämmästyneeltä, kun jo Holly työnsi hänet käsivarrenmitan päähän tuimasti katsoen, ja pamautti nyrkkinsä lujaa Chixin leukaan. "Siihen me jäimme, ja jos täällä joku häiriön tekijä oli, se olit sinä." Tämän sanottuaan Holly juoksi ulos Poliisitalolta ja otti Mulchin kiinni. "Mennään Potun Pottubaariin, Mulch. Sinä tarjoat."
<><><><><><><>
Hollyn yksiössä klo: 7.02
Hollyn puhelin soi. Taas. Hän nosti päätään tyynystään ja otti puhelimen yöpöydän kulmalta. Soittaja oli Trouble Kelp. ”Short”, Holly vastasi.
Holly oli istunut tunteja yöstään Mulchin kanssa Potun Pottubaarissa kuunnellen Mulchin selitystä alkuyön retkistään ja nukkumaan hän oli päässyt vasta kolmisen tuntia sitten.
”Ollaanpas sitä nyt virallisia. Syytä onkin, sillä sinun olisi pitänyt olla täällä jo puoli tuntia sitten. Missä viivyt? Oletko vaihteeksi vankina jollakin helkutin irlantilaisella savipojalla?” Holly läppäsi itseään otsaan. ”D´Arvit. Olen jo tulossa.” Haukotellen hän lähti poliisitalolle. Jälleen kerran, ja hiuksetkin sekaisin; kyllä Chix riemastuisi, jos sattuisi olemaan paikalla.
Poliisitalolla klo: 7.16
Holly astui sisään poliisitalon harmaista ovista. Häntä kismitti pahemman kerran unohduksensa. Keikkaa pinnalle ei saa unohtaa; ei vaikka kuinka väsyttäisi. Onneksi Troublella on pidempi pinna kuin Rootilla oli, koska jos hän olisi ollut vielä komentajana; ei hän varmasti olisi päässyt pinnalle.
Holly menisi Pariisiin mittaamaan saastelukemia. Oi, kuinka jännittävää, mutta keikka on pinnalla silti.
Seuraavassa käytävän käännöksessä Holly kirjaimellisesti törmäsi juoksevaan Troubleen. ”Mikäs sinua viivytti?” hän kysyi, kun he nousivat lattialta. Holly päätti jättää vastaamatta ja kiiruhti hakemaan saastemittaria.
Pintakeikan aikana Turvassa klo: 8.35
”Kirottu Grub!” Linden huusi jälkeensä. Hän oli menossa Poliisitalon siivouskomerolle hakemaan moppia, sillä Grub oli oksentanut kanttiinin lattialle, Herra ties miksi.
”Itse saa kyllä mopata. Ei minun tarvitse olla hänen lapsenvahtinsa ja palvelijansa. Trouble voisi kohta maksaa palkkaa veljensä vahtimisesta.”
Linden oli huonolla päällä, väsynyt, mutta helpottunut, ja räjähtämispisteessä, eli siis lähes kaikkea mahdollista ikävää, ja syystäkin. Hän oli valvonut yönsä ravaamalla sairaalan käytävällä, yrittäen nyhtää edes jotain tietoa äitinsä voinnista, joka oli jonkun tietolähteen mukaan ”katastrofaalinen”. Kumma kyllä kukaan ei tietänyt mitään mistään ”katastrofaalisesta” tilanteesta.
Yön rumba päättyi, tavallaan kaikkien onneksi ja helpotukseksi siihen, että Linden löysi äitinsä huoneen sokkeloisten käytävien kätköistä.
Äiti oli saanut allergiakohtauksen pinaatista ja hän oli aivan hyvissä voimissa ja omin siivin lentänyt sairaalalle hakemaan apua aivastuskohtauksiin.
Hoitajat veivät hänet huoneeseen, jossa hän sai allergialääkkeen. Odottaessaan vaikutuksen alkamista hän kysyi, voisiko allergian poistattaa. Mikään ei sitä estänyt, joten ensin hänelle alettiin antaa lievitystä ja lopulta se poistettiin kokonaan. Operaatio oli täysin vaaraton, mutta rouva Lynn jäi silti nukkumaan sairaalaan, sillä kello oli jo paljon ja sairaalassa oli vapaita huoneita. Joku aloitteleva hoitaja, jolla oli vilkas mielikuvitus, oli nähnyt osan tapahtumasta ja hän keksi itse puuttuvat osat.. Se joku päätti soittaa Lindenin paikalle ”luultavasti kuoleman vaarassa” olevan äitinsä rinnalle. Paikalle saapuessaan kukaan ei kuitenkaan tiennyt mitään kuolevasta äidistä. Rouva Lynnin ei edes tiedetty olevan sairaalassa, sillä se samainen tolvana oli unohtanut kirjata sairaalan lokiin hänen käyntinsä. Koko yön kestävän Lindenin hätäännyksen ajan hänen äitinsä olikin vain nukkumassa täysin rauhallisesti.
Lindenin oli pitänyt hankkia jostain tuuraaja yön vartiovuoroa varten, joita HAL laittoi silloin tällöin kaikille HALilaisille, jaoksesta riippumatta. Koska hänen äidilleen ei ollutkaan tapahtunut mitään vakavaa, hän ei saanut seuraavaa päivää vapaaksi ja juuri siksi hän oli nyt poliisitalolla väsyneenä ja ärtyneenä.
Linden saapui kaapin ovelle ja tempasi sen auki vihaisesti karjaisten. Hän ryntäsi takaseinälle mopin luokse, katsomatta jalkoihinsa, ja, no, kompastui Chixiin. Hän liisi kauniissa kaaressa päistikkaa lattialle ja sotkeutui omiin siipiinsä. ”D´Arvit!”
Tässä kohdin saattaisi olla kohtuullista selventää hiukan mitä ihmettä Chix teki siivouskomerossa.
Yövuoronsa jälkeen Verbil oli erittäin fiksusti päätellyt, että voisi aivan hyvin nukkua vähäiset yöunensa Poliisitalolla. Ja jos on tarve koisia työpaikallaan, niin onhan siihen komero paras paikka.
”Mikä. Hemmetti. Se. Oli,” Linden puhisi yrittäessään kammeta itseään ylös lattialta. Hänen takaansa alkoi kuulua hiljaista vaikerrusta. ”Aauts. Täytyykö tänne rynniä tuolla tavoin.” Chix nosti päänsä likaiselta rievulta joka oli ollut tyynyn virassa, ja kääntyi Lindeniä kohti. ”Ai, se olitkin sinä. Mitä kuuluu?” Koomisen tilanteen takia Linden räjähti nauruun ja unohti saman tien väsymyksensä ja muut murheet. Hetken päästä lattialla kippurassa nauranut Linden nousi seisomaan ja pudisteli pölyä vaatteistaan. ”Se teki hyvää”, hän sanoi lähes itsekseen ja katsoi hölmistynyttä Chixiä. ”Ai mitä kuuluu? Ihan hyvää nyt. Kiitos sinun”, hän jatkoi.
Tapansa mukaan Chix otti kaiken irti naisten huomiosta, vaikkei tällä kertaa edes täysin tajunnut mistä oli kyse. ”Noh, siis. Eipä tässä mitään. Ole hyvä vain.” Hänen sanansa kaikuivat kuitenkin kuuroille korville, sillä Linden oli jo moppi ja sanko kädessään matkalla kanttiiniin kasvoillaan aurinkoinen hymy.
Rättiväsynyt Linden laahusti ulos poliisitalon ovista työpäivänsä päätyttyä. Väsymyksestään huolimatta hän oli edelleen hyvällä tuulella. Hän päätti mennä kävellen kotiinsa, ja hieman pidempää reittiä, että saisi hieman ajateltua viime vuorokauden tapahtumia. Äiti, Holly… Chix. He kaikki liittyivät siihen jollain tavalla. Koko hässäkkä oli lähtöisin äidistä, Hollylle hän oli yövuorosta velkaa, ja Chix oli lopulta pelastanut hänen päivänsä. Hyvin sekavaa ja erittäin kummallista. Keinoauringonvalon himmetessä Linden astui pois näyttämöltä.
Seuraavana päivänä Poliisitalolla klo: 11.27
Holly oli juuri saanut valmiiksi raportin saastelukemien kehityksestä, entistäkin huonompaan suuntaan, ja käveli kohti kanttiinia ajatuksenaan haukata jotain lounaakseen. ”Hei, odota!” hänen takaansa kuului ja Linden juoksi hänet kiinni. ”Kanttiiniin menossa? Sopiiko, että tulen mukaasi?” Holly nyökkäsi vastaukseksi ja he jatkoivat yhdessä matkaansa.
”Siitä yövuorosta, miten ja milloin minä voisin korvata sen sinulle?” Linden tiedusteli kanttiinin pöydässä. Holly lopetti ruuan ahmimisen, katsoi Lindeniin ja naurahti. ”Tuota, ööh… Tiettyjen syiden takia en edes ollut täysin koko aikaa vuorossa, joten se voi olla ihan vain toverin palvelus.”
”Tiettyjen syiden? Nukahditko uudestaan, vai mitä?” Linden kysyi kummastuneena. Holly katsoi vaivaantuneena lautastaan. ”Jotain sinne päin”, hän mutisi. ”Mitä! Älä huijaa. Emme tunne toisiamme kovin hyvin, mutta nyt kyllä huomaan, että sinä et puhu totta”, Linden sanoi ja laittoi kätensä puuskaan vahvistamaan sanojaan. Holly huokaisi.
”Lähdin tänne heti puhelusi jälkeen. Täällä huomasinkin, että parisi onkin Chix Verbil. Ajattelin, että tästä tulee vielä pitkä ja hyvin rasittava yö.” Ja Holly selitti Lindenille yön tapahtumat, kaiken Verbilin epätoivoisista flirttailuyrityksistä Mulch Diggumsin saapumiseen, sen, kuinka Chix sai nyrkistä ja kuinka lopulta Holly lähti Mulchin kanssa Potun pottubaariin. Linden repesi täysin Hollyn kertomuksen päätyttyä, ja ilmoitti löytäneensä kyseisen ilmahisen siivouskomerosta edellisenä aamuna. Oli Hollyn vuoro tukehtua nauruun.
”Mikäs neitejä noin kovin naurattaa?” Chix, joka oli päättänyt tulla juuri täydelliseen aikaan aamiaiselle, kysäisi. Linden ja Holly räkättivät entistä enemmän, ja toinen heistä sai naurun lomasta huudahdettua: ”Sinä!”
Chix ei saattanut ymmärtää, miten hän olikin yhtäkkiä naisten mielestä niin hauska tyyppi, muttei se häntä tietenkään haitannutkaan. Kun hän jäi seisoskelemaan heidän eteensä saadakseen vielä lisää huomiota, Holly nappasi lautaseltaan porkkanan ja heitti sillä Chixiä. ”Häivy! Täällä ei ole mitään sinulle.” Hölmistynyt Chix kääntyi ympäri ja sanoi vielä mennessään: ”Kyllä minun charmiani saa kehua minunkin ollessa läsnä, en minä suutu.” Toinen porkkana kopsahti Chixin takaraivoon.
Holly kääntyi takaisin paikallaan ja katsoi Lindeniin. ”Minun täyt- Linden? Huhuu? Mitä sinä tuijotat?” ”Chixiä…” Linden sanoi hajamielisenä, mutta havahtui sitten, kun ymmärsi mitä oli sanonut. ”Ei siis, kun tuota, ööh, en mitään”, hän sanoi ja yritti katsoa Hollya aivan pokkana, mutta epäonnistui surkeasti lehahtamalla täysin punaiseksi, niin punaisena, kun ilmahinen vain voi. Holly löi itseään otsaan, taas. ”Voi hyvänen aika… Et VOI olla tosissasi.” Linden nousi pöydästä nolona. ”Minun täytyy mennä takaisin töihin”, hän sanoi nopeasti ja poistui kanttiinista. ”Jaaha”, Holly sanoi itsekseen ja poistui hänkin.
Klo: 17.43
Puhelin soi, pitkään ja kiukkuisesti, mutta kukaan ei vastannut. Toisaalla eräs ilmahinen pudotti puhelimensa juomalasiin huomattavasti turhautumisen eleenä. Hetkeä myöhemmin se toinen ilmahinen paiskasi oman puhelimensa näyttävästi seinään, kun se oli lopettanut soimisensa. Se räsähti mukavasti muoviosien särkyessä.
”D´Arvit”, molemmat kirosivat. ”D´Arvit”, molemmat totesivat vielä uudestaan, kun tajusivat, että siinä meni se puhelin.
Linden ryhtyi keräämään entisen puhelimensa kappaleita lattialta ja heitti ne kierrättimeen.
Hän repi vaatteet yltään ja kiskaisi ylleen HALin työasun. Viivasuoraan hän lensi Poliisitalolle.
Poliisitalolla klo: 17.58
Kun Linden saapui paikalle, oli vielä monien tavalliset työvuorot menossa. Nyrpeistä katseista välittämättä hän lensi suoraan omalle työpisteelleen jatkuvasti hokien: ”Miksi minä en vastannut siihen? Miksi minä en vastannut siihen?” Hän tiesi vastauksen, muttei halunnut uskoa sitä.
Verbilin asunnolla klo 18.02
Chix yritti epätoivoisesti kuivata puhelintaan, surkein tuloksin. Se pysyi pimeänä. ”Onko hän tämän arvoinen?” Chix mutisi ja ravisti kännykänromuaan. Kuin ihmeen kaupalla se käynnistyi. Ja sammui saman tien. Nopeasti hän kiskaisi lopun juomansa ja lähti ulos asunnostaan, tietämättä minne tahtoi.
Kohtalo oli ilkikurisella tuulella.
Poliisitalolla klo: 18.17
Vimmalla 15 minuuttia töitä ja Linden oli rauhoittunut. Tapansa kullakin. Hän nousi paikaltaan ja lähti kohti ulko-ovia.
Linden oli juuri ovella ja se avautui hänen edessään ennen kuin hän kerkesi tarttua oven kahvaan. Oviaukossa seisoi Chix Verbil. Hetken he seisoivat vastakkain mihinkään liikkumatta, jäätyneinä. Linden suli ensimmäisenä. Ei. Ei voi olla. Miksi ovesta piti tulla juuri hän? Miksi?
Hän meni kauemmaksi ja ravasi hermostuneena edestakaisin käytävässä. Chix vain seisoi paikallaan oviaukossa. Hetken ravattuaan hän seisahtui ja sanoi: ”Yritit soittaa.” Hän seisoi kauempana mutta katsoi kuitenkin Chixiä tiukasti, ei kuitenkaan silmiin, vaan sinne missä ajatteli silmien sijaitsevan, suoraan läpinäkymättömien sirpalelasien linsseihin. ”Sinä et vastannut”, Verbil vastasi. Linden pyöräytti silmiään. ”Puhelimeni hajosi”, hän sanoi ja jatkoi hieman toiveikkaasti:” Mitä asiaa sinulla oli?” ”Ei oikeastaan mitään…” vastaus oli pelkkää mutinaa. Linden päätti että oli parempi lähteä ja harppoi ovesta ulos, mutta Chix tarttui häntä käsivarresta. ”Ei oikeastaan mitään!” Linden totesi ja riuhtaisi itsensä vapaaksi ja lähti.
Idiootiksi itsensä tunteva Chix jäi seisomaan paikalleen.
”No mitäs Chixille kuuluu?” Holly käveli paikalle, hänen työvuoronsa päättyi juuri. ”Eihän sinulla pääty, eikä ala tähän aikaan vuoroa. Mitä sinä täällä toimitat? Tulit nukkumaan taas, vai?” Verbil siirsi katseensa lattiasta seinään. ”Minä… Linden oli täällä äsken… Minä taidan todella pitää hänestä, oikeasti.” Holly sai hädin tuskin peitettyä hämmästyksensä. Tämä oli aivan eri Chix minkä hän tunsi. Hän nappasi lasit miehen kasvoilta ja katsoi häntä syvälle silmiin. ”Kuules nyt herraseni. Linden on aivan ihastuksissa sinuun, tosin en ymmärrä miksi, joten parempi ettet pelleile hänen kanssaan. Hän ei ole niitä kassaneitejä, mitä sinä yleensä pyörittelet. Onko selvä?” Holly irrotti otteensa ja laittoi lasit päähänsä ja lähti kotiinsa. ”Hän taisi todella pitää niistä pokista”, Chix totesi.
Seuraavana aamuna Poliisitalolla klo: 7.59
Trouble Kelp käveli käytävällä puhelin korvallaan. Hän jutteli paraikaa Hollyn kanssa työvuoroista, kun Chix ja Linden tulivat vastaan. Käsi kädessä. Trouble piilotti hymynsä ja totesi Hollylle: ”Taisit sitten saada eilen jotain aikaiseksi."
//Lisäsin ikärajan alkutietoihin ja fandomin otsikkoon :] -Snapu