T/N: Uusi luku saapunut. Kiitos kommenteista, ne piristävät näitä kylmiä lomapäiviä.
Ja vielä voisi toivottaa vähän turhan ajoissa, että hyvää uuttavuotta 2010!
11. lukuKävelin takaterassille laskien katseeni Jasperiin ja Edwardiin, jotka istuivat puun matalalla oksalla kiinnittäen ilmapalloja. He hyppäsivät alas laskeutuen kevyesti tömähtäen ruohikkoon. Edward kohtasi katseeni hypähtäen terassille ja otti minut syliinsä. Hän suuteli minua ja vetäytyi kauemmas nuollen huuliaan.
”Mmm… mitä sinä metsästit?” hän kysyi suudelleen minua uudelleen.
”Karhun ja pari hirveä.”
”Maistuu hyvältä.” Hän hymyili suudelleen minua ja nuollen huuliaan vielä kerran.
”Joten, miltä näyttää?” hän kysyi kääntäen minut takapihaa kohti.
Nojauduin kaiteen yli nähdäkseni paremmin. Alice juoksenteli ympäriinsä kiinnittäen nauhoja kaikkialle. Siellä oli tanssilattia, joka näytti aivan samalta kuin häissäni. Joka puolella oli valkoisia lamppuja, mutta ne oli vaikea nähdä auringossa. Arvelin, että ne oli tarkoitettu illemmalle. Siellä oli myös, pinkkejä, violetteja ja sinisiä ilmapalloja. Niihin sopivat nauhat roikkuivat toiselta puolen pihaa toiselle saaden sen näyttämään suurelta teltalta. Kukat rajasivat valtavan takapihan. Keskellä pihaa oli pitkä pöytä täynnä ruokaa. Toisessa päässä oli naposteltavaa ja toisessa oli höyryäviä patoja täynnä ruokaa. Kerroskakku erotti ne toisistaan, koska se oli laitettu keskelle pöytää. Kakku oli samanvärinen kuin ilmapallot ja serpentiini.
”Näyttää täydelliseltä”, huokaisin katsoen edelleen ympärilleni. Käänsin selkäni takapihalle, kun katsoin, kuinka Jasper järjesteli stereoita tanssilattialle. ”Paljonko tänne tulee porukkaa?” kysyin katsoen Edwardia. Rosalie, Esme ja Emmett seisoivat nyt hänen takanaan.
”Me vain.” Esme kohautti olkiaan.
”Ja pari sutta”, Emmett lisäsi sarkastisesti.
”Ja ihminen tai pari”, Rosalie tokaisi puhuen Charliesta, Suesta, Emilystä, Rachelista ja Clairesta.
”Sain sen!” Carlisle sanoi kävellen talon pohjoispuolelta kädet täynnä pulloja.
Katsoin, kuinka Edward ja Emmett hyppäsivät kaiteen yli kerätäkseen, mitä häneltä nyt jäikään jälkeen.
”Mitä hänellä on?” kysyin nojaten taas kaiteen yli.
”Alkoholia!” Rosalie huudahti nuolaisten huuliaan.
”Voimmeko me juoda ja tulla humalaan?” kysyin hämmentyneenä.
”Kyllä, kulta, me kyllä voimme juoda. Vaikkakaan me emme tee sitä usein. Alkoholi on enemmänkin kuin huumetta meidän elimistöllemme ja me voimme helposti jäädä koukkuun. Meidän myrkkymme sekoittuu alkoholiin ja saa meidät helpommin humalaan kuin tavallisen ihmisen. Humalan on myös vaikeampi laskeutua, koska meillä ei ole oikeaa ruokaa elimistössämme, mikä imisi sen. Mutta kun me selviämme siitä, meidän krapulamme on paljon pahempi kuin ihmisten”, Esme selitti silmäillen pulloja, joita miehet laittoivat riviin eri pöydälle, jossa oli myös mehut ja limsat.
”Ai, vau”, oli kaikki, mitä sain sanotuksi. Olin yllättäen innoissani ja halusin tuntea, miltä se tuntuisi. Olin saanut pari siemausta shamppanjaa äidin ja Philin häissä. Äiti salli sen maljapuheiden aikana, enkä minä pitänyt sen mausta.
”Niin”, Esme sanoi nauraen reaktiolleni, ”Kun kaikki ihmiset, jotka tulevat tänne, tietävät mitä me olemme, Carlisle ajatteli, että me voisimme löysätä vähän.” Hän kohautti olkiaan silmäillen aviomiestään. Minua hämmästyttää vieläkin, kuinka rakastuneita he ovat, jopa niin monen vuoden jälkeen.
”Hän on alaikäinen! Ei hän voi juoda”, Emmett kiusoitteli salakuunnellen keskusteluamme.
”Niin olette tekin!” huusin hänelle takaisin.
”Teknisesti emme. Sinä kuitenkin olet vielä vain 19.” Edward läimäytti hänen takaraivoaan.
”Niin, ja hän on naimisissa oleva nainen ja äiti. Kyllä hän minun mielestäni saa juoda”, Edward sanoi, kun Emmett hieroi takaraivoaan. Edward katsoi minuun iskien silmää.
”Siitäs sait!” huusin Emmettille, ”Sitä paitsi minä olen melkein 20. Se on tarpeeksi lähellä!”
Hän kohautti olkiaan. ”No, juotetaan hänet sitten känniin!”
”En minä niin paljon juo. Minulla on sentään lapsi hoidettavana”, tokaisin.
”Katsotaan sitten”, hän sanoi ja oli jo kaatamassa juomaa lasiin. Hän käveli rappuset ylös ojentaen sitä minulle.
Carlisle, Jasper ja Edward seurasivat antaen muillekin. ”Bellalle ja Edwardille”, Carlisle sanoi, kun me kaikki kohotimme lasimme, ”Tänä viimeisimpänä vuonna he ovat joutuneet käymään asioita läpi enemmän kuin kukaan meistä. Uusimmalle Cullenille, joka on vain vuoden ikäinen ja tekee minuun vaikutuksen vielä tänäkin päivänä.” Minä katsoin häntä hymyillen. Jos voisin itkeä, kyyneleet valuisivat jo poskillani. Jättäkää se vain Carlislelle. Hän jatkoi, kun kaikki katsoivat nyt minua. ”Hän on näyttänyt meille kaikille valtavaa rohkeutta kaikessa, mitä hän on tehnyt tänä vuonna. Uhraten elämänsä ihastuttavan pikkutytön vuoksi. Hyvää vuosipäivää häillesi ja kuolemattomuudellesi, ja hyvää syntymäpäivää pienelle enkelille, jonka pelottomasti toit tähän maailmaan.” Kaikkien lasit kilisivät, kun me skoolasimme. Edwardin käsi kietoutui vyötärölleni ja hän suuteli kaulaani.
”Kiitos, Carlisle”, pystyin vain kuiskaamaan ja ääneni siltikin murtui aivan kuin minä
olisin itkenyt. Astuin poispäin Edwardista ja halasin Carlislea. Kun vetäydyin kauemmas hän kosketti lasillaan omaani ja minä siemaisin ensimmäisen kerran.
”Herranjumala!” henkäisin mutristaen huuliani ja koko vartaloni tärisi alkoholin mausta.
”Jep.” Emmett nauroi tyhjentäen lasinsa yhdellä kulauksella. ”Lisää?” hän kysyi katsoen lasiani. Heitin pääni taaksepäin juoden lasin tyhjäksi. Kaikki muut seurasivat ja me annoimme lasit miehille ja he lähtivät hakemaan lisää.
”Nenessemse… Enne…” Emmett pudisti päätään yrittäen saada ulos, mitä hän halusi sanoa. Minä nauroin hänelle kaksinkerroin. ”Renessem… Nessie on tulossa. Hitto, miksi sinä et voinut nimetä häntä vaikka Anniksi tai jotain sellaista?” hän kysyi taivuttaen päänsä taaksepäin ja kulauttaen viimeisetkin tipat lasistaan.
”Kuinka monta olet jo juonut?” kysyin hysteerisen nauruni lomassa.
Hän katsoi kättään kuin laskien sormillaan. Kohautti sitten olkiaan ja hoiperteli pois. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin vampyyrin ei niin viehkeänä.
”Hän tekee tuon joka kerta, kun hän juo”, Edward sanoi korvaani. Hän seisahtui taakseni kietoen kätensä ympärilleni, kun seisoimme perheemme ja ystäviemme edessä. Kuulin Charlien poliisiauton kääntyvän pihatielle ja minä hypähtelin kärsimättömyydestä. Edward piti minua tiukemmin pitääkseen minut paikoillani. Pystyin tuntemaan hänen naurunsa värinän. ”Hän nousee autosta”, Edward ilmoitti meille. Kaikkien silmät olivat portissa, josta he pian tulisivat läpi.
Kuulin heidän kolmen puhuvan, kun he kävelivät pihatietä pitkin.
”Missä kaikki ovat?” Renesmee kysyi. Kumpikaan ei vastannut hänelle, kun Jacobin käsi tuli portin tälle puolelle avaten lukon. Se aukeni ja minun täydellinen ruskeasilmäinen lapseni juoksi takapihalle. Hän pysähtyi lyhyeen henkäisten nähdessään meidät kaikki.
”YLLÄTYS!” me kaikki huusimme yhtä aikaa. Serpentiinit lensivät, ihmiset puhalsivat torviin, vislasivat, hurrasivat ja taputtivat.
