T/N: Kiitos kiitos kiitos kaikista kommenteista!
12. luku
”Mitä tämä on?” Renesmee kysyi suurin silmin.
”Sinun synttärijuhlasi, tyhmyri”, Jacob sanoi polvistuen hänen viereensä. Hän osoitti pöytää, joka pursusi lahjoista. Renesmeen leuka melkein tipahti maahan, kun hän katseli näkymää. Hänen silmänsä vihdoin löysivät minut ja hän juoksi luokseni.
”Sinä huijasit minua!” hän nauroi juosten syliini. Hän katsoi muita perheenjäseniään. ”Te kaikki huijasitte!” Hän kiemurteli sylissäni vinkiksi, että minun pitäisi laskea hänet maahan. Hän juoksi Clairen luo ja he halasivat. Kuulin muiden ihastelevan ja kujertelevan heille.
”Pelataan jalkapalloa!” Emmett huusi juosten pihan poikki nostaen Renesmeen ylös ja pistäen hänet kainaloonsa. Renesmee kiljui ja nauroi, kun Emmett juoksi vieraiden joukossa käsi ojossa.
”Jospa pelaisimme ihan pallolla.” Edward pysäytti hänet ojentaen käsiään. ”Anna tyttäreni takaisin.”
”Ei ikinä, veli! Sinä olet vastapuolella, daa!” Emmett huusi, kun hän juoksi kauemmas Edwardista. Renesmeen kädet pitivät tiukasti hänen paidastaan kiinni, kun hän nauroi aina vain kovempaa ja kovempaa.
”Touchdown!” (T/N: Se on amerikkalaista jalkapalloa.) Emmett huusi pitäen Renesmeetä korkealla päänsä yläpuolella. Hän laski Renesmeen maahan ja alkoi tanssia, luulisin. Renesmee liittyi mukaan ja kaikki nauroivat heille.
”Minun vuoroni!” Claire huudahti hyppien ylösalas. Emmett kääntyi katsomaan Quilin hyväksyntää ja kun Quil nyökkäsi hänelle, hän nosti Clairen kainaloonsa. Jasper, Edward, Quil, Jacob, Seth, Paul, Embry ja Sam liittyivät mukaan heitellen tyttöjä toisilleen.
”Lapset”, Charlie nauroi seisahtuen viereeni.
”He eivät ikhinä kashva aikhuisikshi”, Carlisle tokaisi seisahtuen toiselle puolelleni, hänen sanansa hiukan sammalsivat. Hän katsoi minua iskien silmää ja tökkäsi minua kyynärpäällään. ”Eivät ikinä kashva, tajuatko?” Hän pudisti päätään nauraen ja taputti selkääni ennen kuin käveli pois.
”Onko hän… kännissä?” Charlie kysyi minulta katsoessaan Carlislen hoipertelevan Esmen luo, joka otti valokuvia pelistä. Claire oli vieläkin pallona ja Renesmee roikkui Jacobin paidassa, tämän juostessa ympäriinsä.
”Joo, vähän vain”, nauroin kohottaen lasiani ja juoden sen loppuun. Käännyin ja lähdin kohti juomapöytää. Kuulin Charlien seuraavan minua.
”Sinä olet 19-vuotias! Laita se pois!” Charlie tiuskaisi ottaen tequilapullon kädestäni.
”Entä sitten?” Kurkotin pulloa kohti, mutta hän oli nopeampi. Minä hämmennyin miettiessäni, miksi ihminen oli nopeampi kuin minä, mutta arvelin sen johtuvan juomisestani. ”Kyllä minä saan pari drinkkiä. Nyt on tyttäreni syntymäpäivä. Tähän aikaan viime vuonna olin synnyttämässä”, keskeytin siihen laittaakseni kädet puuskaan miettiessäni, ”Tai no oikeastaan hänet revittiin irti minusta, mutta joka tapauksessa minä toin hänet tähän maailmaan. Luulenpa, että voin juhlia.”
”Sinä olet silti alaikäinen”, hän sanoi kylmästi laittaen korkin takaisin pulloon.
”Voi älä viitsi, poliisipäällikkö Swan. Jätä velvollisuutesi täksi illaksi. Löysää vähän!” Kaadoin hänelle drinkin ja ojensin sen hänelle ja tein sitten omanikin. ”Parhaalle isälle koko maailmassa.” Hymyilin koskettaen hänen lasiaan omallani. Hän huokaisi, mutta otti kuitenkin huikan. Hän katsoi, kun siemaisin omastani ja kosketti poskeani.
”Pikkutyttöni on aivan aikuinen jo.”
”Teknisesti minä en vanhene koskaan”, tokaisin. Me molemmat nauroimme ja kävelimme muiden luo.
”Siinähän se tuleva veljeni on!” Heitin käsivarteni Sethin harteille ja hän nauroi. Hän nuuhkaisi hengitystäni ja pudisti päätään hymyillen.
”Joku on tainnut juoda.” Kohautin olkiani kävellessäni muiden luo. Puhuin Suen ja Leahin kanssa vähän aikaa, mutta meidän keskustelumme päättyi, kun me katsoimme pelaajia. Peli oli muuttunut vesisodaksi ja heillä oli jokaisella vesipyssyt. Arvelin sen olleen Emmettin idea. Claire ja Renesmee olivat aivan läpimärkiä. Kaikki miehet olivat ilman paitaa ja he olivat aivan yhtä märkiä kuin tytötkin.
”Mitä sinä teet?” Alice kysyi tullen viereeni. Hän seurasi katsettani juuri kun Claire hyppäsi Jasperin eteen ja Jasper yritti hypätä hänen eteensä, mutta kompastui. Hän kaatui kasvoilleen maahan ja Claire hyppäsi hänen selkäänsä ampuen vettä hänen takaraivoonsa. Nessie seurasi perässä ja pian Jasperin päällä oli kasa väkeä.
”En ole ikinä ennen nähnyt vampyyriä noin kömpelönä”, nauroin.
”Jep, tuota tapahtuu”, Alice huokaisi katsoen Jasperia.
Nessie kuuli minun nauravan ja kohotti katseensa minuun. Hän kurkotti taakseen ja kosketti Jacobin kasvoja ja Jacob iski hänelle silmää. Nessie nousi hitaasti seisomaan päättäväinen ilme silmissään. Astahdin taaksepäin ja Alice seurasi perässä. ”Hän tulee sinun perääsi.” Alicen ei tarvinnut katsoa tulevaisuuteen.
”Tiedän”, kuiskasin peruuttaen vielä toisen askeleen.
”Ottakaa äiti kiinni!” Nessie huusi juosten minua kohti. Jacob oli aivan hänen kannoillaan muut seurasivat perässä. Minä henkäisin ja käännyin juostakseni pakoon, otin korkokengät jalastani, sillä tiesin, että he hidastaisivat minua. Käännyin juuri ympäri nähdäkseni, että Jacob kurkotti rannettani kohti. Minä kirkaisin, kun me menetimme tasapainomme ja kaaduimme maahan. Me molemmat nauroimme ja hän siirtyi niin, että hän polvistui ylleni.
”Jake, älä uskallakaan!” huusin peittäen kasvoni. Hän osoitti pyssyään minua kohti ja painoi liipaisimesta. Minä kiljuin, kun yritin päästä pois hänen altaan. Hän veti minut ylös lukiten käteni selkäni taakse, kun kaikki saavuttivat meidät.
”Ottakaa hänet!” Edward osoitti minua ja Nessie osoitti minua vesipyssyllään.
”Ei, minä otan kaikki lah-” Minut keskeytettiin vedellä, jota ammuttiin kasvoihini.
”Katsokaa, mitä minä sain!” Jasper huusi kävellen pois autotallista. Hän kantoi valtavaa ämpäriä, joka oli täynnä vesi-ilmapalloja. Pudotin vesipyssyni, jonka olin varastanut Edwardilta ja nauroin, kun katsoin, kuinka Edward ja Emmett tappelivat päästäkseen ämpärille ensimmäisenä. Claire ja Renesmee painuivat maahan ja konttasivat heidän jalkojensa välistä. Käännyin ympäri yrittäen hiippailla pois ja henkäisin, kun pallo räjähti alaselkääni. Käännyin ympäri ja näin Edwardin virnistävän minulle leveästi.
”Nyt riittää!” huusin juosten hänen peräänsä.
Otin Emmettin kädestä pallon, jonka hän oli aikeissa heittää Jasperia kohti. ”Hei, se on minun!” hän huusi perääni. Edward kääntyi juoksemaan pakoon, mutta Renesmee seisoi hänen takanaan. Hän pysähtyi lyhyeen ja kääntyi takaisin minua kohti. Renesmee ja minä heitimme pallomme samaan aikaan ja ne osuivat häntä selkään ja rintaan.
”Sinä shaat vielä makshaa tästhä.” Edward kompuroi sanoissaan, kun hän kurkotti Renesmeetä kohti. Renesmee sukelsi hänen ohitseen juosten minun luokseni. Me molemmat käännyimme juoksemaan, mutta Edwardin kädet kietoutuivat meidän molempien ympärille. ”Ampukaa heitä!” Edward huusi kääntäen meidät muita miehiä kohti. Jokainen heistä otti kaksi palloa ja heittivät ne meitä kohti. Edward siirsi minua ja Renesmeetä niin, ettei vesi osuisi häneen. Kun peli loppui, Renesmee ja minä näytimme siltä, kuin olisimme juuri nousseet uima-altaasta.
”Okei, okei” sanoin kohottaen käteni. ”Nyt on taithaa olla tauon paikha.” Nauroin omalle sammallukselleni. En voinut uskoa, kuinka ihmismäiseltä minusta tuntui, kun olin humalassa. Tuntui kuin kaikki superaistini olisivat poissa. Kukaan meistä ei päässyt niin lujaa, kuin pystyisimme juostessamme. Me kaikki juoksimme ihmisten vauhtia. Näköni ja kuuloni olivat kuitenkin yhtä erinomaiset kuin ennenkin, mutta mitä reflekseihin tuli, ne olivat hitaita.
”Kakkuaika!” huusin, kun me olimme kuivanneet itsemme. Jacob käveli pöydän luokse Nessie harteillaan. Me lauloimme synttärilaulun ja hän puhalsi kynttilät. Minä leikkasin kakun ja työnsin palan kaikille, jotka söivät. Nessie ja Claire istuivat maassa syöden käsillään. Menin antamaan heille haarukat, mutta laitoin ne takaisin. Nythän oli sentään hänen syntymäpäivänsä, joten annoin hänen tehdä, mitä mieli teki.
Alkoi olla myöhä ja kaikki olivat jo lähteneet, paitsi Jasper, Alice, Emmett, Rosalie, Carlisle, Jacob, Esme, Edward ja minä. Me menimme olohuoneeseen. Alice, Rose ja minä istuimme lattialla seinää vasten nojaten, yrittäen saada huoneen lopettamaan pyörimisen. Edward ja Jasper makasivat selällään keskellä lattiaa lyöden toisiaan aina välillä ja nauraen kuin pikkulapset. Carlisle istui tuolilla Esme sylissään, he eivät näyttäneet puoleksikaan yhtä pahoilta kuin me muut. Jacob oli toisella tuolilla Renesmee nukkuen sylissään. Me kaikki katsoimme, kun Emmett hyppeli ympäri huonetta. Hän kertoi meille tarinaa, tai pikemminkin näytteli sitä.
”Joten Rose ja minä hiivimme anakondan luokse. Minä turvasin Rosen selkäpuolen-” hän liikkui kuin olisi siirtänyt Rosalien kauemmas, ”ja kun käännyin takaisin-” hän nappasi sohvatyynyn ja tuijotti sitä, ”se tuijotti minua silmiin.” Hän peruutti tiputtaen tyynyn ja kyyristyi sohvan käsinojan päällä. ”Sitten valmistauduin tappamaan, minä loikkasin-” me katsoimme, kun hän hyppäsi sohvalta, mutta laskeutui vain jalan päähän. Hän hyppäsi takaisin jaloilleen katsoen ympärilleen, kun me kaikki nauroimme hänelle hysteerisesti. ”Okei, kuka siirsi sohvaa?!”
”Emme me sitä siirtäneet”, Esme sanoi osoittaen meitä. ”En usko, että kukaan heistä pystyisi siihen”, hän nauroi katsoen näkymää edessään.
”Minun täytyy päästä makaamaan.” Emmett kiipesi sohvalle ja tuijotti kattoa.
”Miksi sinä et mene nukkumaan?” Edward kysyi Jacobilta, joka lysähti tuolilla. ”Vie Nessie yläkertaan ja laita hänet huoneeseensa.” Edwardin vanha huone oli muuttunut Nessien huoneeksi, jotta hän voisi nukkua paremmin, jos me jäimme sinne pitkäksi aikaa. ”Sinä voit mennä mihin tahansa huoneeseen, kunhan se on kaukana hänen huoneestaan”, Edward sammalsi osoittaen häntä ja heristi sormeaan. Jacob pyöräytti silmiään, mutta oli liian väsynyt riitelemään.