// Alaotsikko: Harry/Severus, Kohtaa ennakkoluulosi -haaste
Nimi: Molemmat halusivat
Kirjoittaja: MyName
Beta: ei ole, enkä ficin laadun perusteella kyllä tulekaan saamaan, mutta tarvitsisin kyllä *vink vink*
Genre: minun mittapuullani mitä siirappisin fluffy
Ikäraja: on aikas matala, varmaan S
Paritus: Harry/Severus
Warnings: en osaa kirjoittaa fluffya, pätkä teksti, tyypit äärimmäisen OOC
Disclaimer: Harry Potter-universumi kuuluu J.K.Rowlingille, muut oikeudet kustantajille ja blaa blaa blaa. En saavuta tällä taloudellista hyötyä.
Summary:
Eikä Severus ollut enää varma siitä, kumpi oli hänelle tärkeämpi, Harry vai Lily.A/N: Osallistuu
Kohtaa ennakkoluulosi -haasteeseen, parituksena Snarry ja genrenä fluffy/romance, koska en sitä ole kirjoittanut (lue= osaa kirjoittaa). Kirjoittaminen ei kuitenkaan mitään suurta tuskaa ollut, lopulta kyllä meni hermot ja päätin jättää tällaiseksi. On epäselvä joo. Rakentavat (ja kyllä muuutkin kommentit) otetaan vastaan. :DD
Se alkoi siitä, kun kumpikin halusi jotakin.
Severus halusi Lilyä, lievitystä tuskallisiin muistoihin, kivun täyttämästä maailmasta irtautumista. Muutakin lohtua kuin jokaöiset painajaiset kauniista naisesta itkemässä kyyneleitä punaiselle hiuspeitolleen tuoden hänelle kivuliasta ja laimeaa lohtua, ainoana ohuena nuorana sitomassa hänet selväjärkiseen maailmaan.
Harry halusi eroon pelastajan taakastaan ja asemastaan. Hän halusi käpertyä jonkun suuren ja turvallisen syliin, olla suojeltavana. Hän janosi Severuksen karkeiden piirteiden tuomaa turvaa, hän kaipasi rauhaa. Hän halusi olla oma itsensä, ilman odotuksia, välittämättä mistään muusta kuin tarvitsemastaan läheisyydestä.
Niin he viettivät yön hiljaisia tunteja sylikkäin, huulet hipaisten välillä toisen kasvoja. Lohdun henkäisyjä, lupauksia paremmasta. Severus katsoi Harryn siluettia ikkunasta näkyvää tummansinistä yötaivasta vasten.
Harry jaksoi yrittää, jaksoi pysyä vahvana, vaikka oli menettänyt kaiken. Ehkä Severuksellakin oli toivoa, ehkä hänkin jaksaisi, Harryn avulla.
Severus tuijotti Harryn silmiä, niiden väriä, muotoa, ympäröiviä silmäripsiä. Niin kauniit, viattomat, Lilyn silmät. Mutta kuitenkin Harryssa oli jotain erilaista äitinsä piirteiden lisäksi. Eikä Severus ollut enää varma siitä, kumpi oli hänelle tärkeämpi, Harry vai Lily.
Hän kietoi kätensä Harryn vyötärön ympärille, Harry tarttui häntä niskasta, silmät tyynen onnellisina. Oli vain yksi asia sanottavana.
Kiitos, hän kuiskasi lähettäen lämpimän henkäyksen toisen korvaan.
Molemmat olivat saaneet haluamansa.
