An:
vihdoin uusi luku on ollut vähän kiireitä, anteeks ja kiitti jos jaksatte vielä lukee.Kolmastoista luku: Siskokset
Kun olin Kanadassa, aloin etsiä tulevaa siskoani. Toivottavasti en joudu tappelemaan hänen kanssaan. Tunnen jo siteen välillämme. Tiedän myös että hänestä ei tulisi pelkkä sisko minulle. Hymy huulillani kuulin lehtien värisevän. Olin kauniilla aukiolla jolla oli vähän lunta, mutta paljon kukkia. Siellä oli ruusuista johonkin joita ? en tunnistanut. Sitten kuulin murinaa. Hän tuli puiden lomasta. Victoria, tuleva äitini ja paras ystäväni, melkein siskoni. Hänen vaatteensa olivat revityt ja likaiset. Ne olivat veressä ja mudassa. Hupparin alla hänellä oli vain reikäinen toppi ja rikki kuluneet farkut jaloissa. Se oli surullista nähdä.
”Isabella, olen tullut kostamaan Jamesin kuoleman” Victorian surullinen ja kostonhimoinen ääni kaikui aukiolla. Katsoin häntä surusilmin. Vici on kärsinyt niin paljon.
”Victoria, älä suutu siitä mitä nyt sanon. Se on kaikki totta. Olen todella voimakas ja voisin tappaa sinut, mutta en halua. Aiotko kuunnella minua?” kysyin kun kuulin hänen sähisevän.
”Kyllä, kerro äkkiä. Miksi haluat kiduttaa minua, kun olen jo menettänyt sielunkumppanini?” hän kysyi. En minä häntä halua kiduttaa. Haluan tarjota onnea, ja sen aion hänelle kertoa.
”En aio kiduttaa sinua. James ei ollut sielunkumppanisi. Tiedän kuka on ja löydät hänet Volterrasta. Jos vain haluat. Haluaisin olla ystäväsi”, tarjosin ystävällisimmällä äänellä jonka sain.
”Hmm. Tarjous on houkutteleva, mutta tuon tytön kumppani tappoi Jamesin. Joko tapan hänet tai tytön.” Kuulin Victorian ajatukset.
”Edward,” murisin nimen ”, ei ole kumppanini. Hän jätti minut kaksi kertaa ja nyt olen löytänyt todellisen sielunkumppanini. Jos haluat, voit auttaa kostamaan hänelle”, sanoin, itse asiassa rukoilin, Victorialta. Hänen kasvoilleen levisi ilkeä hymy ja ajatuksissaan hän vastasi myöntävästi.
”Jei! Meistä tulee parhaat ystävät! Olen nähnyt sen. Ja jos menisimme siistimään sinut ensin niin voisin samalla kertoa sinulle mahtavan suunnitelmani”, hymyilin ilkeästi mutta jotenkin samalla lempeästi. Hmm, mitenköhän onnistuin. No jaa, ei kiinnosta. Minulla on maailman paras -tuleva- ystävä.
Seuraavat neljä tuntia vietimme Victorian siistimisessä ja kerroin hänelle suunnitelman. Sen jälkeen tutustuimme ja huomasin, että hänkin on vegetaristi. Hihii, outoa sanoa niin, juommehan silti eläimen verta. Päätin kysyä Vicin mielipidettä.
”Vici hei, mitä mieltä olet. Voimmeko kutsua itseämme vegetaristeiksi vaikka tapamme eläimiä ruoaksemme, tai pikemminkin juomaksemme?” ja siitä seurasi katse: "Oletko hullu?", mutta sitten hän alkoi pohtia.
”Kiintoisa kysymys, mutta uskon, että voimme sanoa, koska se on erilailla vampyyrien maailmassa”, Victoria hymyili lempeästi. Olin kiitollinen, että hän on samaa mieltä.
”Minäkin ajattelin noin, mutta halusin tietää mitä mieltä sinä olet. Sinusta on tulossa roolimalli minulle”, sanoin kiitollisesti ja hän hymyili niin leveästi, että ajattelin sattuikohan se.
”No niin, valmista on, ja voimme mennä nyt kotiin”, sanoin parin tunnin päästä. Ja Victoria vain hymyili ja nyökkäsi. Sitten teleporttisin meidät Volterran linnaan. Victoria oli hieman hermostunut, mutta aioimme mennä uuden suunnitelman mukaan. Lähetin viestin perheelleni, siis vain Voltureille. Tästä tulee kivaa.
Carlisle Pov.
Olin istumassa Volturien suuressa kirjastossa, kun kuulin vertahyytävän kiljaisun. Tunnistin sen olevan Bellan. Kun huuto loppui, olin jo melkein perillä, niin kuin kaikki muutkin.
”Olen tullut kostamaan, Isabella Marie Swan!” Huudahti kylmiä väreitä tuova ääni. Sitten näin Victorian, Jamesin kumppanin siellä. Ja hän oli saartanut Bellan, näytti kuin hän hallitsisi Bellan mieltä. Sitten kuulin Edwardin äänen.
”Päästä irti hänestä! Hän ei ole tehnyt mitään väärää! Päästä irti rakkaastani,” olisihan se pitänyt arvata, että hän yrittää esittää sankaria.
”En, ja nyt saat kärsiä siitä, että kumppanisi kuolee!” ilkeän naurun jälkeen kuulin, kuinka Bella kuiskasi vihaavansa Edwardia, ja Victoria heitti hänet tuleen ja näimme kuinka rakas lapseni paloi kuolemaansa. Kaikki alkoivat nyyhkyttää, mutta minun perheeni koitti saada Victorian kiinni, mutta hänen ympärillään oli jokin, ihan kuin kilpi. Aha.
Jos kuuntelet, Bella, tämä oli hyvä, mutta säikäytit minut melkein niin pahasti, että olin kuolla, ajattelin Bellalle. Edward nyyhkytti maassa, joten tiesin ettei hän kuuntele. Näin kuinka yksitellen jokainen perheenjäseneni tajusi, ja kuinka Volturit alkoivat pikkuhiljaa hihittää, kunnes nauroivat täysillä. Niin kuin perheenikin. Kaikki muut paitsi Edward oli tajunnut asian. Näin kuinka Bella lopetti illuusion ja tuli esiin nauraen. Minua vain ihmetytti miksi Victoria oli hänen kanssaan ja nauroi täyttä kurkkua.
BellaPov
Hahahahahaa, tuo oli niin hauskaa. Hahahhahahah, kuolen nauruun.
”Jos kuuntelet, Bella, tämä oli hyvä, mutta säikäytit minut melkein niin pahasti, että olin kuolla”, Carlisle ajatteli minulle. Sitten kaikki muut, paitsi Eddie, saivat kiinni juonesta ja he alkoivat nauraa. Otin illuusion pois, mutta Edward jatkoi vain nyyhkyttämistä. Dramaattista, kukaan? Huokaisin.
”Edward, ymmärrä että vihaan sinua enkä halua olla tekemisissä kanssasi. Joten jätä minut rauhaan tai joudun tappamaan sinut,” sanoin Edweirdolle. Hän nosti hitaasti ja dramaattisesti katseensa ja tuijotti minua kuin aavetta. Sitten hän teki jotain, mitä hänen ei olisi pitänyt tehdä. Yritti suudella minua. Sitä seurasi kaaos. Kaikki huoneessa olijat murisivat niin, että koko linna tärisi ja minä olin ensiksi shokissa. Sitten kun tajusin mitä tapahtui, Edward oli seinässä. Siis ihan seinän sisässä, vain pää näkyi. Oho.
”AAH!! Sinä, sinä !! Odota vain! ” kuulin sen idiootin huutavan minulle. Luulen että korvistani tulee savua, olen niin vihainen.
”Älä sinä uskalla puhua minulle! Et ole kuin roskaa maailman päällä! Et ansaitsisi elää! Annan sinun elää vain, koska olet Carlislen lapsi”, kuulin kuinka molemmat isäni huusivat sille, sille. Argh! En edes tiedä sanaa sille oliolle. Olen niin vihainen nyt. Voisin repiä hänet palasiksi.
”Kulta, rakkaani. Pysy rauhallisena, mutta olet liekeissä”, kuulin rakkaani sanovan peloissaan. Aww, hän pelkää, että menettää minut. Hetkinen, hän sanoi minun olevan liekeissä. Miksi en tunne mitään. Sitten katsoin kättäni, ja niinhän minä olinkin. Hmm, näköjään tuli ei vaikuta minuun. Hymyilin vain Alecille ja sammutin tulen.
”Tuli ei näytä vaikuttavan minuun”, totesin ääneen. Kaikki sitten katsoivat minuun ihailevasti. Huomasin vasta nyt, että Victoria oli suojelevassa asennossa isäni edessä. Hymyilin hänelle ja lähetin Vicin päähän ajatuksen haluisiko hän muuttaa isäni, ja samalla isälleni jos hän haluisi Victorian muuttavan hänet. Molemmilta tuli myöntävä vastaus. Olin niin iloinen, että isäni löysi vihdoin rakkauden.