Päätin nyt sit päättäää tän tähän, toivottavasti tää ei nyt ollu ihan surkee ficci... Mut kuitenkin, päätös luku. Tästä tuli varmaan kaiken lisäks tosi huono ja lyhyt. Väkisinki ku kirjotin.
Luku 6. Muutto
Bpov
Heräsin aamulla järkyttävään päänsärkyyn. Kummallista mistä olen voinut saada tälläisen kivun? Ja miksi en muista eilisestä mitään. No jaa, tätyy kai mennä etsimään Carlisle. Kävelin käytävää kohti hänen työhuonetta, koputin oveen ja kurkistin sisään .
''Carlisle?'', kysyin. Vastausta ei tullut, siellä hän ei ainakaan ollut. Jatkoin matkaani kohti alakertaa.
Keittiössä Esme kokkaili jotain.
''Huomenta!'', hän tervehti iloisesti.
''Huomenta, tiedätkö missä Carlisle on?'', kysyin.
''Hän taitaa olla töissä, mutta eiköhän hän ihan kohta ole tulossa.'', hän vastasi ja otti lautasen kaapista.
''Haluatko tuoremehua?'', hän kysyi samalla, kun ojensi lautasta jossa oli pannukakkuja.
''Joo, kiitos.'', vastasin. Hän ojensi lasin ja tuli istumaan pöytään, vastapäätä minua.
''Bella, mitä sanoisit, haluaistko muuttaa meille? Kun sinähän olet jo perhettä meille ja, noh, käytännössä katsoen asut jo täällä.'', Esme kysyi.
Menin sanattomaksi, aikamoinen heitto heti aamusta.
''Tuota, se olisi ihanaa. Mutta en tiedä miten Charlie suhtautuisi siihen, että lähtisin taas.'', vastasin.
''Niin,'', hän sai aloitettua, mutta keskeytin:
''Mutta, kuten sanoit, että käytännössä asun jo täällä niin, eiköhän hän ymmärrä.''
''Niin, no anna minä menen tapaamaan häntä Carlislen kanssa.'', hän sanoi.
''Tietenkin, todella hviä nämä pannarit.'', kehuin.
''Kiitos,osaan siis edes jotain tehdä.'', hän totesi hiukan surullisesti.
''Mitä tuo nyt tarkoitti?'', kysyin ihmeissäni.
''Eilen illalla en kuulemma osannut tehdä mitään oikein.'', hän vastasi.
''Hassua, en ikinä sanoisi mitään tuollaista. Enkä muista eilisestä muuta kun, että menimme Emmettin kanssa grillille.'', sanoin mietteissäni.
''Se varmaan johtuu siitä, että olit aikamoisessa humalassa eilen.'', hän vastasi.
''Se selittäisi tämän kauhean päänsäryn.'', totesin.''Ei sinulla mitään kipulääkettä olisi?'', jatkoin.
''Ei, sen takia varmaan etsitkin Carlislea?'', hän kysyi.
''Jep.'', vastasin.
''Sinua onnisti, hän tulee juuri sisälle.'', hän sanoi juuri ennen, kun Carlisle avasi oven.
''Hei rakas.'', mies tervehti vaimoaan hmyillen.
''Hei, tyttärellämme olisi asuaa sinulle.'', Esme vastasi suudelman jälkeen.
''Kerrohan.'', Carlisle totesi ja istahti Esmen viereen.
''Niin, olisikohan sinulla jotain särkylääkettä?'', kysyin.
''Hmm, tuo johtuu oletettavasti eilisestä tilastasi.'',hän sanoi, piti pienen tauon johon en tosi kerennyt sanoa mitään, kun oli jo jatkamassa:''Mutta eiköhän laukustani jotakin löydy.''
''Okei.'', vastasin ja nousin ylös lähteäkseni hänen perään.Tosin olin liian hidas, askeleen otettuani hän palasikin pilleri kädessään.
''Otas tuo, mene sitten nukkumaan.'', hän kehotti.
''Selvä.'', otin pillerin ja nielasin sen lopun mehun avulla. Lähdin takaisin Edwardin huoneeseen.
Esm. Pov
''Carlisle, lähdetäänkö sinne Swaneille?'', kysyin mieheltäni.
''Juu, mennään vain, käyn ensin Alicen luona.'', hän vastasi. Jatkoin lukemani sisustuslehden selailua, oi, tuo musta nahkasohva sopisi hyvin ja uudet verhot voisi ostaa. Niin, ja se alakerta piti uusia.
''Eiköhän mennä?'', Carlisle kysyi oven suusta keskeyttäen suunnitteluni. Nousin nopeasti ylös ja menin autolle. Carlisle ajoi niinkuin ylensä.
''Mitä asiaa sinulla oli Alicelle?'', kysyin uteliaana.
''Halusin tietää miten Charlie reakoi.'', hän vastasi iloisesti.
''No.'', kysyin.
''Vähän yllättyy.'', hän vastasi ja kääntyi kadulle jolla talo sijaitsi.
Hän pysähtyi pihaan ja nousi autosta, tuli avaamaan oven minulle hymyillen.Menimme ovelle ja Carlisle koputti kohteliaasti. Charlie tuli avaamaan, hän näytti hieman yllättyneeltä nähdessään meidät.
''Tohtori ja rouva Cullen?'', hän kysyi ihmetellen.
''Sano Carlisle vaan.'', mieheni oikaisi.
''Minäkin olen ihan Esme.'', korjasin.
''Selvä, tulkaa toki peremmälle.Kahvia, teetä?'', hän kysyi.
''Ei kiitos.'', vastasin.
''Selvä, vierailullanne onkin varmaan jokin muukin syy, kuin sunnuntai kahvittelu.'', hän sanoi jäykästi. ''Istukaa toki.'', hän kehotti ja istui itse olohuoneen nojatuoliin. Istuimme Carlislen kanssa sohvalle, vastapäätä tuolia.
''Niin, sitä vain kun Bella nyt lähinnä jo asuu meillä ja on tietenkin kuin oma tytär, niin hän voisi kyllä muuttaa meille.'', Carlisle sanoi rauhallisesti. Mies hiljeni ja hämmenti täysin, mies punehtui hiljalleen. Onko tuo normaalia? Katsoin hätäisesti Carlisleen joka oli ihan rauhallisena.
''Oikeesti? Pääsenkö vihdoinkin... Tuota siis tarkoitan mitä tuohon nyt sanoisi, Bella varmaan haluaa ja onhan hän jo täys ikäinenkin. Mikä minä häntä olen estämään.'', Charlie sanoi lopulta. Hän nousi nopeasti (ihmis vauhdille) ylös ja meni kaapille.
''Tätähän pitää juhlia! '', mies hihkaisi ja tuli viskipullon ja kolmen lasin kanssa paikalleen. Hymyilin kauniisti ja otin lasin, jonka Charlie ojensi.
''Pitääkin käydä soittamassa Billylle tämä ilo uutinen.'', hän sanoi ja nousi. Katselin hetken ympärilleni ja huomasin huone kasvin vähän matkan päässä, kipaisin kaatamassa lasini tyhjäksi multaan.
''Hei, Billy kuuele. Vihdoinkin se ilon päivä koitti. Bella muuttaa. Tulehan tänne illalla.'', Charlie puhui keittiössä. Pian hän tulikin takaisin.
''Meidän varmaan pitäisi lähteä, tuota, olisiko Bellan tavarat missä jos hakisin jotain?'',kysyin.
''Ylhäällä.'', hän vastasi. Lähdin hakemaan sieltä hänen tavaroita.
Bpov
Heräsin, kipu oli poissa, onneksi. Kurkkuni oli kuiva niinkuin ylensä herätessä. Kävelin rappuset alas alakertaan, otin kaapista sinisen lasin ja laskin raanasta vettä, join lasin tyhjäksi ja asetin lasin tiskipöydälle.
''Bellaa!'', Emmett hihkaisi iloisesti.'' Mikäs on olo?'', hän jatkoi.
''Ihan hyvä, kai.'', vastasin.
Muuta en kerennytkään sanoa, kun Esme ja Carlisle tulivat takaisin.
''Moi, Bella, tiedätkös, isäsi suhtautui aika oudosti kysymykseemme.'', Carlisle tervehti.
''Ai, no mitä hän sanoi?'', kysyin uteliaana.
''Eipä mitään, aluksi oli jotenkin iloinen ja sitten rupesi epäröimään ja sitten taas iloitsi.'', hänn vastasi.
''Aika kummaa, kun hän oli sitten niin iloinen, kun palasin.'', vastasin.
''Bella siis muuttaa nyt meille?'', Emmett keskeytti.
''Joo, toimme joitakin tavaroitasi. Voit käydä sitten vaikka huomenna hakemassa loppuja.'', Esme kertoi.
''Okei. Tuleeko Edward kohta?'', kysyin ja katsahdin Emmettiä.
''Eiköhän, varmaan vartin päästä.'',Emmett vastasi katsahdettuaan kelloa. Hymyil vastaukseksi ja lähdin yläkertaan Edwardin huoneeseen, Emmettin perässä joka kantoi laukkua. Tarkistin heti ensimmäiseksi oliko Esme ottanut lempi kirjani Humisevan harjun mukaan. Kaivoin koko laukun tyhjäksi, vilkaisin Emmettiä joka katsoi tekemisiäni kummeksuen. Okei,kyllähän minäkin katsoisin jos silmieni edessä ihminen tyhjentäisi laukkuansa niin, että tavarat vain lentelivät ympäri huonetta.
''Mitä sinä teet?'', hän naurahti.
''Katson onko yksi kirjani mukana.'', vastasin.
''Bellaaa, eihän sinulla nyt ole kirjoja aikaa lukea.'', hän naurahti.
''Ja mitenköhän niin?'', kysyin.
''Siten vaan kun minähän olen täällä viihdyttämässä sinua.'', hän vastasi virne naamallaan.
''Just, just.'', sanoin ja aloitin tavaroiden takaisin laittamista.
Epov
''Alice, onko kokki tulossa pian?'', kysyin.
''Mmm, vartti.'', hän vastasi ja lähti asiakkaita vastaan.
Rosalie tulikin luokseni epäilevä ilme naamalla.
''Ed, tänään tulee se tarkastaja. Et sinä voi minnekkään mennä. Olet varmasti pätevämpi kuin se varakokki, joka on ilmeisesti tulossa vartin kuluttua.'', hän sanoi nopeasti.
''Ei, hemmetin hemmetti. Tänäänkö hän oli tulossa?'',kysyin, miten olin voinut unohtaa sen?
Noh, käyn nopeasti hakemassa Bellan ja sitten lähetän Bertin takaisin kotiin.
''Käyn nopeasti Bertin tultua hakemassa Bellan, lähetän Bertin sitten pois.'', totesin ja aloitin uuden tilauksen valmistusta.
''Mitä! Mikset pyydä vain Emmettiä tuomaan Bellaa ja soita saman tien Bertille ettei hänen tarvitse tulla.'', hän vastasi.
''Koska, haluan hakea itse, jos nyt millään viitsisit poistua, minun pitäisi tehdä nyt tätä ruokaa.'', sanoin ja vilkaisin ovelle merkitsevästi. Rosalie tajusi mitä tarkoitin ja lähti pois. Aloitin Tonnikalan paiston ja samalla kypsensin vihanneksia toisella pannulla.
Muutamien valmiiden annoksienjälkeen ovesta sisään astui Bert, tiesinhän minä kuitenkin kuka tulija oli. Kuulin ja haitsoin sen.
''Terve!'', hän hihkaisi iloisena.
''Moi, käyn nopeasti kotona. Jos laitat ruuat sillä välin niin voit sitten lähteä.'', totesin. Hän katsoi minua kysyvänä.
''Aiotko olla vuorokauden ympäri töissä?'', hän kysyi epäröiden.
''En. Suljen sitten kun tarkastaja on lähtenyt.'' selitin ja ojensin essun jota pidin kokkailessani hänelle. Hän katsoi kaunista vaaleanpunaista oransseilla kukilla varustettua pitsireunaista essuani epäröiden.
''Ööh, selvä.'', hän totesi ja asetti essun sivuun. ''Aloitankin sitten seuraavasta tilauksesta.'', hän jatkoi. Poistuin keittiö tilasta reippaasti, huokkasin Roselle meneväni ja kiisin autolla kotiin.
Tarkastaja pov
Pysäköin ravintola Cullen's Grillin eteen, minun oli määrä arvotella sitä tänään. Otin viereiseltäni penkiltä lehtiöni ja kynän sekä käsi laukkuni. Nousin ulos autosta, se oli uusi punainen skoda roomster. Lasikatto lisävarusteena, se toi mukavasti valoa takapenkille.
Astuin sisään ravintolaan.
''Hyvää päivää!'', nuori neitokainen kysyi.
''Päivää, pöytä yhdelle kiitos.'', totesin.
''Selvä, se on aivan kohta valmis, jos vaikka menisitte baarin puolelle odottamaan?'', hän ehdotti.
''Jos nyt sitten.'', totesin ja lähdin kulkemaan kohti takaseinää jolla baari näytti sijaitsevan.
''Päivää.'', totesi nuori, vaaleahiuksinen mies.
''Päivää, lasi valkoviiniä kiitos.'', totesin ja vilkuilin paikan sisustusta.
''Tässä on valikoimamme.'', hän totesi ja ojensi vihkosen jossa oli erilaisia pulloja.
''Hmm, no jos nyt tuota.'', sanoin ja osoitin jotain pulloa umpimähkään.
''Selvä.'', hän sanoi iloisesti ja nappasi lasin selkänsä takaa. Löydettyään oikean pullon hän kaatoi sitä lasiin, jonka sitten ojensi minulle.
''Kiitos.'', totesin ja maistoin. Hmm, raikasta mutta makeaa. Herkullista, oikea valinta. Maistelin viiniä pikku hiljaa, keijukaismainen ruskeahiuksinen tyttö koputti olkapäätäni.
''Anteeksi, pöytänne on valmis.'', hän sanoi, hörppäsin viinin loppuun ja lähdin seuraamaan häntä.
Istahdin pöytään joka oli rauhallisessa seinän vierustassa, suurimman osan salista näki sieltä, juuri sopiva paikka arvostelialle. He taitavat tietää, että se olen nyt minä.
''Mitä haluaisitte juoda?'', hän kysyi.
''Jos vaikka viiniä.'',totesin.
''Niin, mitä olette ajatellut syödä? Sehän olisi helpompi sitten päättää.'', hän kertoi helisevällä äänellään ojennettuaan ruokalistan.
''Otan päivän erikoisen.'', totesin.
''Siihen sopii loistavasti Cape Gold Chenin Bland.'', hän kertoi iloisesti.
''Otetaanpas sitä sitten.'', totesin hymyillen.
''Selvä, eli siis sitä ja päivän erikoinen?'', hän vielä varmisti. Nyökkäsin reippasti.
''Tulossa.'' hän totesi iloisesti ja oletettavasti kohti keittiötä. Aloitin muistiinpanojen teon.
1.Paikka on viihtyisä.
2.Osaavaa henkilökuntaa. (ainakin baarissa ja tarjoilia.)
Pian keijukais tyttö tulikin takaisin viinipullon kanssa. Hän kaatoi sitä tilkan lasiin, jotta voisin maistaa. Maistoin viiniä ja totesin sen olevan hyvää. Hän jätti pullon minulle ja poistui paikalta.
Hetken odotuksen jälkeen hän tuli,kantaentarjotintajossa oli kupu päällä.
''Tässä olkaa hyvä, toivottavasti maistuu.'', hän helähti laskiessaan lautasen pöydälle. Hän nosti kuvun pois ja aloitti selostamaan mitä siinä oli.
''Täytetty peuran pää, täytettyjä paprikoita ja suikolaoituja sieniä sekä lohkottuja porkkanoita. Kaikki tämä siis grillattuna.'', hän kertoi iloisesti, toivotti hyvää ruokahalua ja suuntasi uusien asiakkaiden luokse.
Täytettyä peuran päätä? Onko se edes ruokalaji? Noh, erikoinen se ainakin on. Päivän erikoisenhan minä tilasin.
Söin pään ympäriltä kaikki kasvikset ja sienet. Pää epäilytti minua suuresti, täytyy soittaa konttoriin ja kysyä onko tämä edes ruokalaji.
Kaivoinpuhelimen taskusta javalitsin luettelosta numeron. Puhelin tuuttasi parikertaa ennenkuin siihen vastattiin.
''Päivää.'', aloitin nopeasti.
''Hei.'', sieltä vastattiin.
''Bertta tässä, sitä minä vaan kun olen nyt täällä Cullen's Grilliä arvostelemassa. Niin onko täytetty peuran pää ruokalaji?'', kysyin.
''Täytetty mikä?'', puhelimesta kuului epäilevä vastaus.
''Täytetty peuran pää.'', vastasin mahdollisimman selkeästi.
''Nyt en voinut kuulla oikein.'', konttorin työntekijä Jenny, vastasi.
''Kuulit, mutta onko se?'', kysyin.
''Odotas hetki, kysyn Jhonilta.'', hän vastasi ja laski luurin pöydälle.
''Jhon!'', puhelimeen kuului.'' Onko täytetty peuran pää ruokalaji?'', Jenny kysyi. Jhonin vastausta ei kuulunut, mutta Jenny nosti luurin.
''Ei, se ei ole ruoka laji. Sulje paikka.'', hän vastasi tiukasti.
''Selvä, nähdään pian.'', totesin ja katkaisinpuhelimen odottamatta edes hänen vastausta. Nousin hitaasti seisomaan.
''Anteeksi, että keskeytä!'', huusin saaden ravintolan hiljenemään. Baarissa työskennellyt poika hiljensi musiikin.
''Kiitos.'', Totesin ja jatkoin:''Ilmoittaisin sellaista asiaa, että tämä paikka suljetaan ny!'' Asiakkaat aloittivat pitämään epämääräistä muminaa.
''Jos millään viitsisitte siirtyä pois.'', Kehotin asiakkaita.
Pian keijukaismainen tarjoilia tulikin luokseni.
''Anteeksi, mutta mitä sinä selität?'', hän kysyi.
''Paikka suljetaan, NYT!'', vastasin ja jatkoin: '' Haluaisin tavata omistajan.''
''EDWARD!'', hän huusi. Pian essuunsonnustautunut nuorukainen pronssisissa hiuksissa tuli luoksemme.
''Niin?'', hän kyysyi.'' Missä kaikki asiakkaat?'', hän jatkoi.
''Paikka pitää sulkea nyt. Kirjallisen ilmoituksen saatte lähipäivinä postissa.'', kerroin.
''Anteeksi, mutta mitä sinä nyt pelleilet?'', hän kysyi.
'' Paikka suljetaan.'', vastasin ja aloitin laukkuni kaivamisen, etsin sieltä merkkiä jolla voisin sulkea paikan. Löydettyäni merkin näytin sen hänelle.
''Ravitsemus ja hygienia viranomiainen?'', keijutyttö kysyi.
''Kyllä, eikä mikään helppokoulutus.'', kerroin ylpeänä.
''Uskon, noh, ei kai auta muuta kun laittaa lappu luukulla ja lähteä kotiin.'', kokki totesi ja ohjasi minut ja henkilökunnan sekä jonkun tytön ulos.
Lähdin autollani takaisin toimistolle, matkalla soitin Jennylle, että hän laatisi paperit valmiiksi minulle.
Epov
Kotiin päästyämme kerroin uutiset Carlislelle.
''Meilläkin on sinulle kerrottavaa.'', Esme kertoi hymyillen.
''Noh?'',kysyin uteliaana. Kenenkään ajatuksistakaan ei saanut mitään irti.
''Bella muutti meille.'', hän kertoi.
''Oikeasti?'', kysyin.
''Kyllä, voitte hakea hänen tavarat huomenna.'', Carlisle vastasi.
Kaappasin Bellan syliini vierestäni ja vein yläkertaan, huoneeseni, oikeastaan meidän huoneeseen.
''Tiedätkös, en ole ikinä ennen jakanut huonetta.'', hän totesi.
''Etkö?'', kysyin. Bella pudisti päätään vastaukseksi.
''En minäkään.'', kerroin.
''Noh, kerta se on ensimmäinenkin.'',hän totesi ja jatkoi: ''Olen varmaan ainut joka on iloinen sulkemisesta.''
''Niin varmaan olet, mutta ei se nyt niin haittaa. Saanpahan enemmän aikaa sinun kanssasi, nytkun asutkin täällä niin vieläenemmän.'', kerroin hymyillen ja upotin hänet suudelmaan. Tunsin hänen hymyilevän suudelman lomasta. Sanotaan, että ei tiedä ellei kokeile. Nyt tiedän, että täytetty peuran pää ei ole ruokalaji. Jos sitä tarjoilee, menettää näköjään ravintolan. Ja minä kokeilin sitä ja olen ylpeä siitä.
Ja KAIKKI laittaa loppukommentin
