Kirjoittaja: Sinikeiju
Nimi: Sydämeni kuuluu sinulle
Raiting: S
Pairing: Sirius/OC
Genre: Romance
Disclaimer: Vain Colleen ja Jamie kuuluvat minulle, loput Rowlle.
Summary: Colleen yllättyy iloisesti.
A/N: Osallistuu Jouluhaaste II:n
Colleen leijutti taikasauvansa avulla koristeita paikoilleen Kotikolossa. Jouluaatto olisi seuraavana päivänä ja koristelut olivat vielä kesken. Hän näki tyttärensä tulevan ovesta sisään salaperäinen ilme kasvoillaan.
”Jamie? Onko jotain tapahtunut?”
”Ei mitään uutta. Sinua odotetaan metsän reunassa”, tyttö vastasi salaperäisesti.
”Kuka?” Colleen ihmetteli.
”Näet sitten”, Jamie virnisteli.
Colleen jätti koristelut kesken ja lähti ottamaan selvää siitä, kuka häntä odotti metsän reunassa. Hänen mieleensä ei tullut ketään, jota hänen tyttärensä olisi voinut tarkoittaa.
Nainen kietoi takkiaan tiukemmin ylleen tuntiessaan kylmän tuulen puhaltavan. Hän käveli jännittyneenä metsään. Hän ei nähnyt ketään. Oliko Jamie valehdellut?
”Etkö ole vieläkään oppinut, ettei metsään kannata lähteä yksin?” hiljainen kysymys kuiskattiin hänen korvaansa ja hän oli vähällä kiljaista. Hän kääntyi ympäri ja näki edessään henkilön, jota ei ollut osannut odottaa ja joka virnisteli leveästi.
”Sirius!” Colleen henkäisi. Samassa kyyneleet nousivat hänen silmiinsä. Hän ei ollut nähnyt 14 vuoteen rakastamaansa miestä.
”Hei rakkaani”, Sirius sanoi ja veti naisen lähelleen. Hän tunsi tämän hartioiden tärisevän itkusta. ”Älähän nyt itke.”
Colleen lakkasi itkemästä ja katsoi miestä.
”Tiedätkö yhtään, kuinka paljon olen sinua kaivannut?” hän kysyi tältä ennen kuin miehen huulet painuivat hänen omilleen. Suudelma oli täynnä rakkautta ja kaipuuta.
”Varmaankin yhtä paljon kuin minä sinua.”
”Jamie sanoi, että minua odotetaan, mutta ei suostunut kertomaan kuka. En osannut odottaa näkeväni sinut. Luulin, etten enää ikinä näe sinua.”
Sirius hymyili lämpimästi.
”Olen yllättynyt, että et ole etsinyt uutta miestä”, hän sanoi. Colleenin vasemmassa kädessä oli hänen antamansa kihlasormus.
”Miten olisin voinut, kun sydämeni kuuluu sinulle? Koska me voimme elää kuten perhe?”
”Kärsivällisyyttä, rakkaani. Se aika koittaa vielä.”
Colleen palasi taloon pari tuntia myöhemmin ja meni juttelemaan tyttärensä kanssa.
”Et sitten voinut kertoa, että isäsi oli metsässä?”
”En. Hyvää joulua, äiti. Se oli minun joululahjani sinulle”, Jamie vastasi.
”Se oli paras joululahjani vuosiin. Kiitos.”
