A/N: Yritin tällä kertaa päästä pois nopeasta juonen kulusta eli yritin poistaa tarinan ’hyppimistä’. Joten tässä luvussa on kyseessä vain yksi ja sama päivä/ilta. Tästä tuli myös pidempi kuin aiemmista luvuista 
Rassermus, Elena ja Sarkku: kiva jos piditte kuvailustani ja ihanaa saada uusia lukijoita
E_Bella: Yritän kokoajan vähentää tarinan hyppelyä ja toivottavasti tässä on sitä jo vähemmän.
Olen todella pahoillani, että tässä luvussa on kestänyt näinkin kauan. Yli kaksi kuukautta, apua! Minun on täytynyt tehdä useita muutoksia tätä kirjoittaessa ja beetalla ei ole ollut aikaa beetata tätä (juu no nuo kirjoitukset vie hieman aikaa, sori!). Okei, lopetan nyt tämän jaarittelun ja päästän teidät lukemaan. Tässä siis luku kuusi, olkaa hyvä!
6. luku
EPov
Missä se Emmett taas kerran viipyy? Olen odottanut häntä jo ainakin tunnin verran. Jos hän ei ilmesty kymmenessä minuutissa, niin lähden etsimään häntä.Katsoin rannekelloani vähän väliä. Aloin turhautua. Emmettistä ei näkynyt, eikä kuulunut mitään. Kymmenen minuuttia oli kulunut, ja vähän enemmänkin. Luovutin turhautuneena. Nostin kassini ja kitarani happamana ylös lattialta. Lähdin harppomaan pitkiä askelia ulos ovesta ja hetkessä olin jo autoni luona. Lastasin tavarani huolellisesti tavaratilaan ja tuota pikaa olin jo ajamassa kohti kotia. Jouduin pysähtymään aivan joka ikiseen perhanan liikennevaloon, joka vain tuli vastaan. Pinnani alkoi kiristyä.
Turhauttavan ajomatkan jälkeen jätin autoni ajotien reunaan toiselle puolelle tietä kuin talomme sijaitsi.
Kummastelin, miksi ihmeessä Ericin ruma ruosteinen auto oli huolimattomasti pysäköity naapureidemme talon eteen. Minua otti sekin päähän tässä vaiheessa. Sain samassa vastauksen, kun näin hänen ja Bellan ilmestyvän etuovesta ulos peräkkäin. Silmäni suurenivat järkytyksestä.
Eric kiirehti suoraan ajajan paikalle käynnistelemään autoaan, eikä vaivautunut edes avaamaan tytölle ovea,
mikä typerys. Nousin autosta verkkaasti ja suljin autoni oven hiljaisesti perässäni herättämättä huomiota itseeni.
Bella oli juuri saapunut matkustajan oven luokse, katse suunnattuna maahan. Hän avasi oven, muttei mennyt heti sisään, vaan nojautui sitä vasten ja nosti katseensa levottomana ylös, havaiten minut katseellaan.
Siristin silmiäni selvästä kateudesta Ericiä kohtaan ja nostin leukaani pystympään. Saatoin näyttää ehkä ylimieliseltä, mutten välittänyt siitä pätkän vertaa. Näin Bellan kasvoilla hieman hätääntyneen ilmeen ja samassa hän alkoi pureskella alahuultaan. Bella sulki hetkeksi silmänsä ja näytti selvästi miettivän jotain todella ankarasti. Käytin hetken hyväksi ja harpoin nopein askelin ulko-ovelleni. Avasin sen nopealla vedolla ja pujahdin sisälle saman tien. Kävelin keittiön ikkunan luo ja jäin katselemaan loittonevia punaisia takavaloja. Bella oli lähtenyt.
Emmehän me edes ole yhdessä, joten hän saa tapailla muita poikia ihan vapaasti. Ei hän ole tilivelvollinen sinulle, kuulin äänen sanovan päässäni.
”Miksi se sitten tuntuu niin pahalta?” murahdin ääneen kiukkuisesti.
Tömistelin rappuset ylös nopeaan tahtiin ja suuntasin matkani empimättä Demetrin huonetta kohti. Olin aivan kokonaan unohtanut pyytää häntä mukaan harjoittelemaan tulevaa konserttiamme varten.
Koputin oveen rystysilläni ja avasin sen odottamatta vastausta. Suuni loksahti auki ja tuijotin näkyäni edessäni. Ravistelin muutaman kerran päätäni selvittääkseni ajatukseni ja rykäisin muutaman kerran - edessäni jähmetyttiin.
”Demetri, voisitko pukea päällesi ja tulla juttelemaan kanssani yhdestä asiasta? Kyllä se typykkä hetken selviää siellä yksinkin” tokaisin hymähtäen veljelleni.
Käännyin kannoillani. Suljin oven perässäni ja menin nojaamaan seinää vasten, oven viereen. Odotin häntä mieli sekavana.
Ovi aukesi pian. ”Pitääkö sinun aina keskeyttää kaikki kivat jutut?” hän kysyi närkästyneenä, vetäen samalla t-paitaansa päälleen. Naurahdin hänelle huvittuneena.
BPov
Katsoin edessäni lähestyvää haalistunutta puukylttiä ”La Push”. Nimi kuulosti jotenkin todella etäisesti tutulta. Olimme Charlien kanssa käyneet siellä, kun olin ollut pieni. Ilma oli muuttunut jo selvästi suolaisemmaksi ja ranta häämötti jo edessä.
Ericin pysäköityä auton aivan metsän reunaan, nousin ylös ja katselin hieman ympärilleni arvioiden. Rannalla näytti olevan paljon kuivuneita ajopuita. Nurmikon ja hiekan kohtaamispaikalle oli rakennettu suuri puinen talo, joka näytti olevan lähes täynnä nuoria. Kuullessani musiikin jumputuksen ulos asti, huomasin, että piha ja kuisti olivat myös täyttyneet nuorista juhlijoista. Monilla oli kädessään kalja- tai siideripullo, itse olin päättänyt olla juomatta tänään. Ehkä se olisi myös viisainta, koska kehoni ei kestänyt lähes ollenkaan alkoholia.
Phonexissa olin juonut itseni muutaman kerran pahasti humalaan ja jopa kerran minut oli jouduttu lähettämään sairaalaan. Äitini oli ollut kauhuissaan ja järkyttynyt silloisista tekemisistäni - elämänsuunnastani. Sosiaalitoimistosta tuli virkailija ja hän ilmoitti äitini olevan kykenemätön kasvattamaan minua ja minut aiottiin siirtää lastenkotiin. Koska äitini ei halunnut minun joutuvan lastenkotiin, hän ehdotti, jos minä voisin muuttaa isäni Charlien luokse. Se kävi sosiaalitoimiston nyrpeälle tädille. Pian minut lähetettiinkin asumaan Charlien luokse. Lupasin äidille silloin, etten enää koske alkoholiin ennen kuin tulen täysi-ikäiseksi.
”Mennäänkö sisälle?” kuulin Ericin kysyvän jostain kaukaa. Palasin takaisin mietteistäni nykyhetkeen. Nyökkäsin hänelle laimeasti ja kävelin muutaman metrin hänen perässään sisälle.
Sain pian huomata suurimman osan juhlijoista olevan intiaani-taustaisia. Tunnistin myös monia koululaisiamme, mutta en tosin tiennyt monienkaan nimiä. Eric kysyi otanko tervetuliaisjuotavaa, jonka tarkoituksena oli turruttaa makuaisti. Ennen olisin vastannut myöntävästi, mutta nyt halusin vain perus kokiksen.
Ericin lähdettyä hakemaan meille juotavia aloin kierrellä ympäriinsä katsellen mitä kaikkea löytäisin juhlapaikalta. Näin tanssilattialla Jamesin, Laurenin, Miken ja monen muun heidän ”jengistään.” Alice oli kotona kovassa kuumeessa ja oli todella harmissaan, kun joutui jäämään pois näistä kauan odottamistaan bileistä.
Jatkoin matkaani seuraavaan huoneeseen, josta kuului kovaa naurua ja räkätystä. Se oli tietenkin täynnä poikia. Olin jo kääntymässä pois, kun kuulin jonkun heistä kutsuvan minua nimeltä. Ääni ei kuulostanut minulle mitenkään tutulta. Katselin hetken ympärilleni etsien äänenlähdettä. Yksi intiaani-poika nousi ylös rohkeasti hymyillen ja tuli epäröimättä luokseni.
”Tunnenko sinut?” kysyin saman tien. ”Tai pitäisikö minun kenties tietää sinut?”
”En ole varma muistatko minua, mutta nimeni on Jacob Black.” Hän virnisti. Olin vähän epäileväinen, sillä nimi ei kertonut mitään. Hän taisi huomata sen ilmeestäni ja jatkoi saman tien: ”Isäni ja isäsi ovat hyviä kavereita. Pienempinä me leikittiin, kun he olivat kalastamassa tai metsästämässä. Auttoiko yhtään?”
”No… Ei yhtään!” minun täytyi olla rehellinen, samalla olin myös vähän pahoillani hänen puolestaan. ”Mutta uskon sinua, jos todella väität niin.” Yritin hymyillä hänelle rohkaisevasti.
”Minusta on muk-” Jacob ehti aloittaa, ennen kuin hänet keskeytettiin. Eric oli saapunut juomani kanssa.
”Tässä juomasi” hän ojensi sen. ”Olet siis tavannut tyttöni?” Jacob tuntui kiusaantuvan.
”Sinun tyttösi?” kysyin epäuskoisena. Ericin hymy hyytyi.
”No niin, tulit kanssani tänne.”
”Niin, mutta vain ys-tä-vi-nä” selvensin.
Käännyin selkä heihin päin ja lähdin pois heidän luotaan yhdestä ovesta, joka johti ulos terassille. Joku tuli perässäni ja jäi seisomaan viereeni nojaten kaiteeseen. Katsoin häneen, Jacobiin, ja tarkastelin häntä nyt paremmin. Hänellä oli lyhyeksi kynityt mustat hiukset ja tummat ruskeat silmät. Hyvä jos pystyin edes erottamaan pimeässä niiden väriä, koska ne näyttivät lähes mustilta. Hänen ihonsa oli monta sävyä tummempi kuin omani. Vaatteiden läpi saattoi huomata hänen olevan lihaksikas, mutta hän ei ollut läheskään yhtä pitkä kuin Edward.
EPov
Kävelin rauhallisesti askel askeleelta alas rappusia. Istuuduin kolmanneksi alimmalle askelmalle miettimään.
Missä ihmeessä Emmett voi olla? Pitää varmaan käydä kysymässä hänen kotoaan, tietääkö joku heistä hänen olinpaikkansa.Nousin rauhallisesti ylös rappuselta ja otin takkini naulakosta. Vedin sen päälleni ja astuin ulos ovesta. Samassa käänsin katseeni oikealle, josta kuului kovaa ääntä.
Valkoinen maasturi ilmestyi kovaa vauhtia kulman takaa. Emmett ajoi hieman ylinopeutta, kurvasi pihalleen ja sammutti moottorin. Hän nousi autosta ketterästi. Toinenkin ovi aukesi ja siskoni nousi kyydistä.
Outoa. Hän suuteli Emmettiä poskelle, hymyili tälle, kääntyi ja lähti kävelemään minua kohti. Rosaliella oli huulillaan voittajamainen hymy. Hän ohitti minut, meni avonaisesta ulko-ovesta sisään ja sulki sen perässään.
Ryntäsin Emmettin perään, joka oli juuri avaamassa heidän talonsa etuovea. Saavuttaessani hänet juuri ennen kuin hän meni sisään, minun oli pakko kysyä: ”Missä olit?”
”Hoitamassa asioita” hän vastasi vilkaisemattakaan minua.
”Siskoni kanssa?” kysyin epäuskoisena.
”Niin, juuri hänen kanssaan.”
”Mutta sinun piti tulla minun kanssani harjoittelemaan konserttia varten!”
”Olen pahoillani. Unohdin sen ihan kokonaan, ” Emmett vihdoin kääntyi minuun kohti, ”lähdetäänkö nyt?” Hymyn poikanen nousi hänen huulilleen.
”Minulla on jo muuta tekemistä” sanoin ja käännyin pois.
Otin kännykän taskustani. Näppäilin siihen tutun numeron vilkaisemattakaan ruutuun ja asetin kännykän korvani juureen. Se tuuttasi muutaman kerran ennen kuin siihen vastattiin.
”Emme lähdekkään harjoittelemaan” kerroin, ”jos haluat mennä niihin bileisiin, tule ulos ja äkkiä.” Lopetin puhelun siihen ja kiipesin autooni.
Lämmitin moottoria hieman. Ulko-ovemme avautui ja sulkeutui, kuulin juoksuaskelia ja auton ovi aukesi. Hän istui autoon viereeni ja veti oven lujasti kiinni perässään. Painoin kaasun pohjaan ja lähdimme Demetrin kanssa liikkeelle.
JPov
Olimme jutelleet jo jonkin aikaa Bellan kanssa. Olin kertonut hänelle paljon asioita perheestäni. Hän kuulemma muisti hämärästi veljeni Samin, josta olin vähän kateellinen. Viisi vuotta nuoremmasta siskostani Rachelista hän ei ollut ikinä kuullutkaan. Rachelia ei ollut ollut silloin vielä olemassakaan, kun olimme viime kerran nähneet.
”Charlie puhui sinusta paljon, ennen kuin muutit takaisin tänne. Hän kävi monta kertaa meillä, ” kerroin, ”Charlie kertoi myös niistä sinun ongelmistasi.”
Näin hänen kalpenevan liidunvalkoiseksi, vaikka hänellä oli muutenkin todella vaalea, kermanvärinen iho.
Bella laski katseensa kolaansa, nosti pian sen ja käänsi katseensa kohti merta. Hän päästi tuhahduksen hampaidensa välistä. Oli vuorostaan minun vuoroni katsoa alas.
”Olen pahoillani, että otin tuon edes esille” sanoin vaikeana.
”Ei se mitään. Ihan oikeasti. Se on mennyttä ja olen nyt kunnossa” Bella vastasi vahvalla äänellä.
”Olen silti pahoillani.”
”Olemmehan me ystäviä?” hän kysyi.
”Totta kai” vastasin hämmästyneenä.
”No sitten, tämä ei haittaa. Koska ystäville kuuluu kertoa ja heidän kuuluu tietää hyvät kuten myös pahat asiat toisistaan” hän hymyili minulle. Ja siemaisi juotavastaan.
Minun teki mieli halata häntä, mutten ollut varma olisiko hän hyväksynyt sitä, vielä. Kuulin kovan basson jylinän lähestyvän ja käänsin katseeni tielle. Sieltä saapui lisää autoja.
”Kiva. Sam saapui kavereidensa kanssa.” Huomasin kuitenkin yhden auton, joka ei kuulunut joukkoon. ”Ja näemmä myös Cullen!”
Kuulin, kun Bella pärskäytti juomansa ja käännyin häneen päin ihmeissäni. Hän kuivasi suupieliään. ”Mikäs sinulle tuli?”
Hän kohautti hartioitaan ja yritti hymyillä. Olin kuitenkin kuulevinani hänen kuiskaavan ’voi paska’. Katsoin häntä kummissani ja kysyin haluaisiko hän mennä tanssimaan kanssani. Bella myönsi olevansa todella huono tanssija, ennen kuin oli edes näyttänyt minulle. Hänen huonoja tanssimistaitojaan minun oli vaikea uskoa, joten otin häntä kyynärpäästä ja vedin häntä sisälle.
Hän pysähtyi kuitenkin pian päästyämme sisälle ja sanoi ottavansa vähän vaatteita pois päältään. Virnistin hänelle. Bella laski juotavansa sivupöydälle, otti nahkatakin ja hupparin pois jättäen ne juotavansa viereen. Hänellä oli enää valkoinen t-paita päällään, joka hohti diskovalojen johdosta. Otin häntä kädestä ja vedin hänet tanssilattialle perässäni. Kiepautin hänet eteeni ja aloin tanssia.
BPov
Jacob pakotti minut tanssimaan kanssaan, vaikken millään olisi halunnut. Onneksi juuri sopivasti vaihtui kappale, josta pidin todella paljon. Olin kuunnellut kyseistä tanssibiisiä monta kertaa radiosta ja loppujen lopuksi olin myös hankkinut sen valikoimiini.
Olimme aika keskellä tanssilattiaa, mutta se ei häirinnyt minua. Silloin monien katseet eivät yltäisi minuun,
toivottavasti. Suljin silmäni. Nostin käteni ilmaan, aloin hytkyä musiikin ja muiden tanssijoiden tahtiin. Tanssiessani ajattelin musiikin sanojen tarkoittavan minua, joten pääsin hyvään rytmiin ja tanssin tunteella mukana. En muistanutkaan tanssimisen olevan hauskaa, varsinkaan ilman alkoholia. Tanssin monta kappaletta.
Olin jo uupunut yli viiden kappaleen jälkeen, avasin silmäni ja tanssijoita oli onneksi joka puolella ympärilläni, joten en huomannut kenenkään katselevan minua. Sanoin Jacobille käyväni juomassa välillä ja hän voisi jatkaa tanssimista kaikessa rauhassa. Lupasin hänelle tulevani vielä takaisin tanssimaan jossain vaiheessa. Pujottelin tanssijoiden välistä, yhä itsekin tanssien.
Nappasin pulloni pöydältä, johon olin jättänyt sen. Päätin käydä haukkaamassa raitista ilmaa. Vedin hupparin ja takin päälleni, mutten jaksanut sulkea niitä. Menin samaan kohtaan terassia kuin olin ollut seisoskelemassa Jacobin kanssa. Katsoin merelle päin, taivas oli hämärtynyt auringon laskiessa. Nousin istumaan kaiteen päälle tuijottaen edelleen samaan suuntaan. Heiluttelin jalkojani hetken ilmassa, antaen niiden palautua ennalleen tanssituokioni johdosta.
”Oletko vältellyt minua?” kuulin hunajaisen äänen kysyvän takaani.
Käänsin katseeni äänen suuntaan. ”En, olin vain tanssimassa Jaken kanssa.”
”Näin sen. Näytit, miten sen nyt sanoisi – seksikkäältä” kuulin hymyä hänen äänessään. En voinut itselleni mitään, mutta tunsin pienen punan nousevan poskilleni.
Edward nojaili seinään. En ollut ennen nähnyt hänen polttavan tupakkaa, eikä se näyttänyt yhtään pahalta hänen suupielessään. Se ehkä näytti jopa sivistyneeltä, jos niin edes voi sanoa. Edward tuli lähemmäs minua askel kerrallaan, otti hetkeksi tupakan pois suustaan voidakseen puhaltaa savut ulos keuhkoistaan.
”Saisinko hieman?” kysyin ja osoitin tupakkaa. En ollut ennen maistanut tupakkaa, mutta jotenkin minun oli aiemminkin tehnyt mieli kokeilla. Hän katsoi minua kummastuneena, mutta ojensi sen minulle kyselemättä ja kipusi viereeni istumaan, jalat vain osoittaen eripuolille kuin minun.
Otin tupakan vähän kömpelösti etu- ja keskisormeni väliin. Toin sen suulleni ja vedin ilmaa sisälleni. Tupakka ei maistunut mielestäni lähes miltään, tai sitten en ollut vetänyt sitä tarpeeksi keuhkoihini. Monet olivat sanoneet, että ensimmäisillä kerroilla yskittää, mutta minulla ei tullut siitä minkäänlaisia oireita.
Annoin tupakan Edwardille takaisin. Hän veti sitä vielä kerran sisäänsä ja heitti sen menemään, päästäen savut ulos hitaalla temmolla. Joku juuri ulos tullut tallasi kyseisen tupakan kengällään.
Käännyimme katsomaan toisiamme pienen hiljaisuuden jälkeen. Minusta tuntui, että minun oli selvitettävä tämä ”Eric-juttu” hänen kanssaan.
”Ericin kanssa ei ole tapahtunut mitään” aloitin. ”Hän vain toi minut tänne, koska tiesin, että olit lähdössä pois kaupungista ja minulla ei olisi ollut muuten mitään tekemistä. Enkä edes tie-” Edward keskeytti minut suudelmalla. Nostin haparoivat käteni hänen hiuksiinsa. Hän kuitenkin vetäytyi liian nopeasti pois, kuten muutaman kerran aiemminkin. Hänen kasvoilleen levisi veijarimainen hymy.
Edward nousi ylös ja nosti minut syliinsä, otti muutaman askeleen ja laski minut varovaisesti maahan viereensä. Hän otti kädestäni kiinni, ujuttaen sormensa sormieni lomaan ja vei minut sisälle. Valot eivät enää välkkyneet. Ne olivat vaihtuneet rauhallisiksi ja jopa hieman himmenneet. Kuulin dj:n kuuluttavan hitaiden kappaleiden alkavan.
Edward veti minut tanssilattialle. Pyöräytti minut kätensä alla muutaman kierroksen ja veti lähelle itseään. Laskien toisen kätensä alaselälleni ja nappasi toisella kädellä käteni kädelleen. Nostin vapaan käteni ylös hänen olkapäällensä kevyesti. Hän alkoi tanssittaa meitä hitaan keinuvasti musiikin tahtiin, se tuntui niin täydelliseltä. Huulilleni nousi hymynpoikanen, Edward selvästikin huomasi sen ja naurahti hieman.
Kappale lähestyi loppuaan ja nostin pääni ylös, jonka olin laskenut hänen rintaansa vasten. Hän hymyili minulle salaperäistä hymyä. Olin sulaa vahaa siinä hänen käsissään. Viimein kappale loppui ja hidastimme vauhtimme minimiin. Nostin molemmat käteni hänen niskansa taakse, hänenkin nostaessa käsiään, tosin vain vyötärölleni asti. Nousin hieman epäröiden varpailleni, nojauduin lähemmäs Edwardia ja suutelin hellästi hänen pehmeitä huuliaan.
A/N: Jatkoa yritän kirjoittaa nopeammin, sillä tiedän, ettei ole hauskaa odotella pitkään uuden luvun ilmestymistä. =)
