4. luku
BPov
Oli maanantaiaamu, aloitin lukukauden uudessa koulussa syyskuun keskivaiheilla. Tänään olisi ensimmäinen päiväni siellä. Laitoin päälleni ruskean pitkähihaisen ja farkut, etsin tennareitani hetken vaatehuoneessani. Saatuani ne jalkoihin, otin tuolin selkänojalta sinisen ulkotakkini ja lähdin koululaukku harteilla Alicen huoneen ovea kohti. Koputin kolme kertaa ja jäin odottamaan. Pian Alice tuli todella tyylikkään, ehkä vähän ylipukeutuneen näköisenä ulos ja lähdimme yhdessä alakertaan nappaamaan vähän aamupalaa. Emmett meni tunnin meidän jälkeemme kouluun, joten hän ei ollut vielä edes vaivautunut nousemaan ylös sängystä.
Menimme autolle ja lähdin ajamaan koululle. Pysäköityäni auton, Alice nousi ja meni kavereidensa luokse. Itse menin sisälle rakennukseen ja etsin kanslian, josta hakisin lukujärjestykseni ja muut täytettävät laput. Minulla oli ensimmäisenä espanjaa, suuntasin siis rakennukseen numero kaksi. Etsin vähän aikaa luokkaa, ennen kuin huomasin sen aivan käytävän perällä. Käytävällä oli myös tummahiuksinen tyttö, jolla oli selvästi joitakin latinolaisia piirteitä. Menin seisomaan aivan oven viereen ja hän tuli luokseni.
”Hei, olen Angela. Olet selvästi uusi täällä” hän sanoi.
”Olen Bella. Sinullakin taitaa olla espanjaa?” hän nyökkäsi ja hymyili hieman.
Ensimmäisen päivän päätteeksi olin aika tyytyväinen itseeni, mutta olin saanut kamalan kasan läksyjä. Menin huoneeseeni painavan kassini kanssa. Otin kirjat esille ja aloitin läksyjen teon.
Muutaman tunnin kuluttua kuulin poikien puhetta ja naureskelua. Menin huoneeni ovelle ja katsoin käytävälle. Huomasin Emmettin ja Edwardin nousemassa rappusia ylös. Edward hymyili huomatessaan minut ja iski silmää. Tunsin miten puna nousi poskilleni. Erotin heidän puheestaan sen, että he puhuivat musiikista. Samassa tajusin, etten ollut soittanut pitkään aikaan pianoa tai kitaraa. Lähdin kiitämään alakertaan, olohuoneeseen. Sen yhdessä kulmassa oli musta flyygeli. Menin sen luokse ja nostin kannen ylös. Aloitin soittamaan sillä kaunista kappaletta, jonka olin oppinut vain muutama kuukausi sitten. Soitin sen pariin kertaan, lopetettuani kuulin takaani taputusta. Hätkähdin ja käännyin ympäri. Näin Edwardin nojaamassa ovenkarmiin.
***
Nousin ylös hyvinkin nopeasti, sillä olin nukkunut pommiin. Etsin kiireessä vaatteitani, puin ne päälleni ja menin pesemään hampaitani. Harjasin nopeasti hiukseni ja juoksin ulos.
Alice koppasi minulle yhden punaisen omenan tultuani pihalle ja menimme autoon. Käynnistelin autoani ainakin kymmenen minuuttia, mutta se ei vaan lähtenyt käyntiin.
Tyhmä rakkine. Toinen päiväni koulussa ja auto ei tietenkään lähde edes käyntiin. Joku koputti sivuikkunaani. Pelästyin erittäin paljon ja minulta pääsi kiljaisu, Alice vain hihitti vieressäni reaktiotani. Käänsin katseeni ikkunaan ja näin siellä huvittuneen näköisen Edwardin hymy huulillaan. Hän aukaisi oveni ja nojasi siihen.
”Eikö auto lähde käyntiin?” hän naureskeli.
”No, ei näemmä” vastasin kuin kolmevuotias.
”Haluaisitteko tulla kyydilläni?”
”Lupasin viimeksi, että tulen vain sen kerran” kiusoittelin häntä.
”MITÄ?” Alice huudahti hämmästyneenä. ”Oletko ollut Edwardin kanssa jossain? Etkä ole kertonut minulle?”
Katsoimme hämmästyneinä Edwardin kanssa toisiamme. ”Alice, kävimme vain kaupassa” selitin.
”Niin varmaan. No lähdetäänkö? Otan etupenkin” Alice ilmoitti.
”Menen siis taakse” en jaksanut kiistellä Alicen kanssa, koska hän olisi kuitenkin voittanut.
Menimme Edwardin auton luokse, jonka hän oli parkkeerannut autoni taakse aivan autotien reunaan. Menin vasemmalle puolelle taakse istumaan. Alice ja Edward juttelivat vielä ulkona.
APov
”Yritätkö sinä iskeä Bellan? Mitä? Häh?” kysyin tuimasti.
”Ei se sinulle kuulu” hän vastasi.
”Entä Vicky?”
”Mitä hänestä? Ei hän ole nyt täällä” Edward sanoi tylysti ja meni autoon sisälle, itse menin heti hänen perässään.
Edward käynnisti auton ja lähti liikkeelle. Laitoin cd-soittimen päälle ja tanssahtelin penkillä musiikin tahdissa. Kerran, kun Edward pysähtyi liikennevaloihin, huomasin hänen katsovat taustapeilistä Bellaa. Edward hymyili ja kuulin Bellan tirskahtavan. Käännyin Bellaan päin ja hän oli selvästi punastunut, sillä hän hautasi kasvot käsiinsä.
Nousin koulun pihalla pois autosta ja Lauren tuli juosten minua kohti omalta autoltaan kysyen miksen ollut pyytänyt häntä hakemaan minua kouluun. Katsoin Edwardiin ja Bellan päin: Bella hihitti ja Edward hymyili. Käännyin takaisin Laurenin puoleen ja kerroin olevani pahoillani. En yhtään pitänyt hänen määräilystään, vaikka hän oli paras kaverini. Joskus se kävi hermoille. Lauren huomasi Bellan ja Edwardin, mutta ei sanonut mitään, vaan kääntyi ja lähti vetämään minua perässään kavereidemme luokse. Irrottauduin Laurenin otteesta ja juoksin halaamaan Mikeä, annon hänelle pusun.
”Olen niin kaivannut sinua” kihertelin.
”Niin minäkin sinua” Mike vastasi hymyillen. ”Veljeni on muuten muuttamassa takaisin, joten voisimme mennä tänään teille. Onneksi bileet olivat jo ennen hänen tuloaan” hän jatkoi helpottuneena. Nyökkäsin vastaukseksi. En ollut aikoihin nähnyt hänen veljeään, Jasperia. Hän oli muuttanut monta vuotta sitten isovanhempiensa luokse, koska hän oli riidellyt omien vanhempiensa kanssa lähes koko ajan. Ja nyt hän aikoi palata kaikkien näiden vuosien jälkeen. Olin ollut ihastunut häneen nuorempana, mutta olihan Jasper sentään minua kaksi vuotta vanhempi.
Käännyin jutellakseni Angelan kanssa, mutta huomasin Bellan ja Edwardin menevän ohi. Edwardin käsi lepäsi Bellan harteilla. Oikeastaan koko ryhmämme oli jäänyt tuijottamaan heitä suut auki. Lauren toipui ensimmäisenä, alkoi repiä Jamesia ja Ericiä sisälle, olimme olleet kokoontumassa aivan oven vieressä. Laurenin ja poikien perässä me muutkin menimme sisälle. Minulla oli kysyttävää Bellalta, ja näin Edwardin saattavan hänet kansliaan. Pussasin Mikea ja lähdin itsekin kohti kansliaa. Olin aivan oven lähellä ja näin Edwardin tulevan ulos Bella perässään kasvot punaisina. Edward katsoi minua synkästi, kun kerroin haluavani puhua Bellalle kahden. Otin Bellan kädestä hänen lukujärjestyksensä ja huomasin meillä kummallakin olevan fysiikkaa. Otin häntä kädestä ja aloin kulkea luokkaa kohti.
”Missä te menette Edwardin kanssa?” kysyin ja Bella näytti hämmästyneeltä. ”Siis, näytät pitävän hänestä.”
”Olemme ihan vain kavereita” hän piipitti hiljaisella äänellä. ”Hän on ensimmäinen ystäväni täällä.”
Menimme luokkaan ja istuimme ikkunan viereen, suurin piirtein luokan keskivaiheille. Otin kirjani esiin. Opettaja alkoi opettaa luokan edessä. Yritin keskittyä tosissani opetukseen, mutta sivusilmällä katsoin, kun Bella piirteli vihkoonsa kukkia ja sydämiä. Huokaisin ja hän kääntyi katsomaan minuun. ”Ei mitään” mutisin.
Oppitunti kesti 70 minuuttia. Seurasin Bellaa kokoajan, hänen kehon kieltään ja liikkeitä. Hän tuntui kovin levottomalta. Hän oli piirtänyt ainakin aukeamallisen kuvia ja välillä kirjoittanut muistiinpanoja. Tunnin päätyttyä hän kiirehti ulos ovesta, lähdin hänen peräänsä ja näin hänet jo Edwardin luona hymy huulillaan. Täytyi myöntää, että he näyttivät söpöiltä yhdessä.
BPov
Edward odotti minua jo oven edessä kiirehtiessäni ulos luokasta. Hänellä oli seuraavaksi portugalia ja minulla taas matematiikkaa. Hän ohjasti minut hänen kaapilleen jonne sain jättää ylimääräiset tavarani. Saisin kuulemma oman kaapin muutaman päivän sisällä, ja siihen asti Edward oli lupautunut jakamaan kaappinsa kanssani.
Hän on niin ihana ja huomaavainen.”Saanko kysyä sinulta muutamaa asiaa?” tiedustelin.
”Mitä haluaisit sietää?”
”Onko sinulla sisaruksia?” kysyin tajutessani, etten tiennyt hänen perheestään mitään.
”On kaksi. Siskoni Rosalie on 19-vuotias. Hänellä on pitkät, platinanvaaleat hiukset ja hän on itsekin pitkä. Tunnistat hänet varmasti, kun näet hänet. Ja tuo tuolla, tuo kenellä on hiekanväriset hiukset on minun kaksoisveljeni” hän kertoi. Katsoin hänen osoittamaansa suuntaa ja huomasin Edwardia muistuttavan pojan. Hän ei kuitenkaan ollut yhtä komea kuin Edward ja Edwardilla oli tummemmat hiukset kuin veljellään.
”On teissä jotain samaa” totesin.
Hän otti ylähyllyltä kirjansa ja sulki kaapin. Edward saattoi minut luokalleni ja lähti viereiseen luokkaan. Astuin luokkaan sisälle. Siellä oli lähes täyttä, vain muutama paikka vapaana. Menin istumaan takana olevaan tyhjään paikkaan, inhosin matikkaa koko sydämestäni. Opettaja alkoi pian opettaa luokan edessä, mutta en jaksanut keskittyä siihen. Vieressäni oleva, vaalearuskeahiuksinen tyttö alkoi puhua minulle hiljaisella äänellä, jotta opettaja ei kuulisi.
”Olet varmaan Bella. Olen Jessica, Emmettin tyttöystävä” hän esitteli itsensä.
”Hei Jessica. En tiennytkään Emmettillä olevan tyttöystävää” sanoin yllättyneenä.
Hän vain hymyili. ”Pidätkö matikasta?”
”En, vihaan sitä. En vain mitenkään tajua sitä.” Jessica hihitti ja opettaja antoi meille huomautuksen tunnin häirinnästä. Ja päätti vaatia minulta vastausta laskuun, jonka oli tehnyt taululle. En ymmärtänyt siitä mitään, olin ihan hukassa. Onneksi Jessica kuiskasi hiljaa minulle vastauksen, kerroin sen ääneen ja opettaja jätti minut rauhaan siltä osin.
Emmett odotti Jessicaa luokan ulkopuolella, mutta Edwardia ei näkynyt missään. Oli jo ruoka-aika, joten menin Jessican ja Emmettin kanssa ruokalaan.
Ruokajonossa katselin joka puolelle pöytiin, Edwardia ei näkynyt missään. Tuhahdin ja laskin katseeni tarjottimeeni. Tunsin pian jonkun laskevan kätensä vyötärölleni, käännyin häntä kohti. Edward se siinä vain hymyili rakastamaani hymyä ja hymyilin hänelle takaisin. Halasin häntä. Jotkut takanamme ryki, kun olimme jättäneet ison välin jonoon. Irrottauduimme toisistamme ja ostimme yhteiset eväät. Menimme istumaan kahden ruokalan perälle ja huomasin Alicen porukan tuijottavan meitä.
Edward laski tarjottimen pöydälle ja istuimme alas. Nappasin kokiksen tarjottimelta ja hörppäsin siitä oikein kunnon kulauksen, sillä minulla oli hirveä jano. Edward mutusteli ranskalaisia, otin itsekin siitä muutaman ja laskin pullon kädestäni tarjottimen viereen.
***
Syyskuu oli vaihtunut lokakuuksi, ja olin ollut Forksissa lähes kuukauden. Halloween juhlat lähestyivät. Edward oli valinnut meille roolit sinne: hän oli vampyyri ja minä hänen uhrinsa, mutta vampyyri ei halunnut tappaa ihmistyttöä, koska rakasti häntä koko sydämestään.
Miten suloista, ajattelin.
Koulupäivämme oli Edwardin kanssa loppunut ja hän tarjosi minulle kyydin kotiin. Aamulla olin päässyt Emmettin kyydillä. Autossa soi jazzahtavaa musiikkia, emmekä puhuneet koko matkana mitään. Edwardin pysäytettyä auto heidän pihalleen, hän kysyi tulisinko heille tekemään biologian esitelmää, joka meidän pitäisi tehdä yhdessä. Suostuin heti ja menimme sisälle. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kävin siellä, vaikka olimme tunteneet jo lähes kuukauden ja asuinhan naapurissa.
Kaikkialla oli niin valoisaa ja avointa. Tämä oli kuin meidän talomme olisi käännetty, koska ne olivat kuin peilikuvia toisilleen, rakenteeltaan. Lähdimme rappusia ylös yläkertaan ja siellä hänen huoneeseensa. Se oli aivan samankokoinen kuin omani ja selvästi hänelläkin oli oma kylpy- ja vaatehuone. Istuimme hänen sängylleen ja otimme kaikki tarpeelliset materiaalit esille. Edward nousi ja kysyi voisiko hän laittaa musiikkia, jota hänellä näytti olevan hyllykaupalla. Hän laittoi soittimeen
Secondhand Serenaden albumin
Twist in My Story. Äänen hän laittoi hiljaiselle, taustamusiikiksi.
Tehtyämme esitelmää monta tuntia saimme sen valmiiksi. Laitoimme kaikki työvälineemme kasseihin ja istuimme sängyllä jutellen. Levy oli lähtenyt alusta vaikka kuinka monennen kerran ja toinen kappale,
Fall for You alkoi soida.
”Miksi et ole useinkaan muiden kanssa?” kysyin hetken päästä.
”Koska viet kaiken huomioni” hän vastasi, tunsin pienen punan nousevan poskilleni. Edward hymyili. ”Mutta olen hengaillut myös välillä veljesi kanssa.”
”Niin oletkin” hymyilin.
Hän on niin suloinen. Yhtäkkiä Edward kumartui minua kohti ja painoi pehmeät huulensa huulilleni. Suljimme molemmat silmämme. Huulemme liikkuivat lempeästi toisiaan vasten. Nostin käteni hänen niskansa taakse ja sieltä hänen hiuksiinsa vetäen häntä lähemmäs. Edward oli laittanut kätensä lantiolleni, nojauduin taaksepäin ja pian selkäni oli sänkyä vasten. Edward tuli aivan perässä, emmekä lopettaneet kiihkeämmäksi muuttunutta suudelmaamme hetkeksikään. Edward painautui minua vasten ja irrottautui huulistani, liikutti omiaan kaulallani solisluuhun asti. Huohotin kuin viimeistä päivää ja yritin saada happea. Pian hänen huulensa olivat taas takaisin huulillani, mutta hän irtaantui aivan liian nopeasti.
”Anteeksi tuo äskeinen” hän sanoi käheällä äänellä, vähän hengästyneenä.
”Älä pyydä anteeksi” anelin.
Hän hymyili ihaninta hymyä mitä olin ikinä nähnyt ja annoin hänelle pienen pusun.
Tuo oli ensimmäinen suudelmani. Pidin siitä paljon ja ensisuudelma vielä noin ihanan ja hyvännäköisen pojan kanssa oli vain plussaa.A/N: No mitä mieltä olette?
