3. luku
BPov
Avasin ulko-oven ja katsoin ulos. Sade oli selvästi laantunut tihkusateeksi ja sekin oli lähes loppunut, olin päättänyt lähteä käymään kaupalla. Vedin keuhkoni täyteen ilmaa, joka oli ihanan raikasta ja hyvän tuoksuista. Päätin lähteä kävellen kauppaan, jotta saisin nauttia siitä mahdollisimman paljon. Kaikki näytti joka puolella niin kauniilta ja vihreältä näin sateen jälkeen. Huomasin naapuritalomme, joka oli ikkunani lähellä, olevan meidän talomme kanssa samanlainen, mutta aivan kuin peilikuva. Muistan, miten isä oli minun ollessa pieni kertovan erään tarinan, jonka mukaan eräät kaksi veljestä oli rakentanut nämä talot vuosia sitten. Riidan tullessa he olivat myyneet talot ja muuttaneet eripuolille maata. Kumpikaan ei ollut halunnut jäädä tänne, jotta muistot eivät olisi tulleet mieleen. Talot näyttivät minusta moderneilta, vaikka niiden rakentamisesta olikin kulunut monia vuosia.
***
Saavuin kaupalle käveltyäni vähän yli puolituntia reippaalla tahdilla. Ajasta en kuitenkaan ollut aivan varma, koska kännykkäni oli jäänyt kotiin latautumaan ja rannekelloni oli mennyt rikki muutamia viikkoja sitten.
Kun astuin sisälle rakennukseen, sieltä huokui suloisen lämmintä ilmaa kasvoilleni. Huomasin ostoskorit suuressa rivistössä, hain sieltä yhden ja menin sen kanssa kaupan puolelle.
Menin hakemaan hedelmäosaston hyllyltä muutaman mangon ja puolipussillista mandariineja. Söin niitä usein välipalaksi. Olin juuri menossa punnitsemaan niitä, kun joku kysyi arasti: “Bella?”
Käännyin äänen suuntaan. “Niin?”
“En jaksanut odottaa enää tapaamistasi, joten tulin tänne” naapurin poika sanoi vienosti hymyillen.
Sydämeni alkoi lyödä epätahtiin. “Et ole vielä kertonut nimeäsi” sain takerreltua.
“Anteeksi huonot tapani. Olen Edward Cullen” hän hymyili entistä enemmän, tunsin miten jalkani alkoivat käydä veteliksi sitä katsellessa. Hän ojensi kätensä, katsoin sitä hetken ja tartuin siihen. Samassa tunsin miten sähkövirta kulki lävitseni ja vetäisin nopeasti käteni pois. Katsoin häntä kummissani.
Painoin punnitsimen nappia ja otin siitä tarralapun, jonka sitten tyrkkäsin pussin kylkeen ja pistin sen koriin. Lähdimme vaiteliaina kävelemää käytävää pitkin. Otin pitkin poikin tavaroita hyllystä. Välillä katsoin Edwardia ja olin kävellä päin hyllyjä, hän lumosi minut totaalisesti. Edward katsoi minua vähän kummissaan ja kysyi miksi en ostanut mitään kunnollista ruokaa. Vastasin hänelle vain, että minua ei ollut pyydetty käymään kaupassa, joten en tiennyt mitä minun olisi pitänyt ostaa.
EPov
Olimme juuri lähteneet Miken luota bileistä. Lauren puhua pälpätti joukon edessä suurella äänellä, miten hauskaa hänellä oli ollut ja kuinka hän aikoi järjestää seuraavaksi vielä paremmat bileet. Hän oli suunnitellut niitä jo pitkään. Niitä oltiin suunniteltu pidettävän Halloweenina ja kaikkien piti pukeutua sinne jotenkin. Kukaan ei saanut olla pukeutunut samaksi henkilöksi kuin toinen oli. Lauren oli itselleen valinnut jo kuolleen morsiamen ja aikoi käyttää sekä pilata äitinsä vanhan hääpuvun. Olin miettinyt muutamaa vaihtoehtoa itselleni: murhamiestä tai vampyyriä. Olin varannut ne kaksi itselleni. Kunnes saisin päätettyä, kumpi haluaisin lopulta olla. Olisin mieluiten halunnut olla velho, mutta Ben oli vienyt sen aivan heti.
Olimme pian kävelleet noin puolituntia Miken luota ja saavuimme kotiani kohti kovaa vauhtia. Bileissä oli ollut myös naapurini Alice, hän oli Laurenin hyvä ystävä, joten muut poikkesivat tätä kautta ja tulivat saattamaan meitä. Muuten olisin joutunut yksin tulemaan tätä kautta, koska muut eivät asuneet lähelläkään minua. Alueella ei ollut kuin muutama talo. Alicen perheen lisäksi täällä asui vain joitain vanhoja ihmisiä, jotka eivät lähes koskaan poistuneet kotoaan. Alue oli siis todella rauhallinen.
Näin jo kaukaa, että Alicen talon pihalla oli joku tyttö. Hän paiskasi avopakun oven kiinni ja meni poliisiauton takaosaan hakemaan jotain takakontista. Pian muutkin huomasivat hänet.
“Alice, kuka tuo on?” James kysyi ensimmäisenä.
Alice katsahti häntä. “En tiedä. Hän taitaa olla sisarpuoleni Isabella. Hänen pitäisi tietääkseni ilmaantua tänne joku päivä.”
“Miksi hän teille on tulossa?” Lauren kysyi ystävällisesti.
“Hänen äitinsä ja isäpuolensa lähtevät kai matkoille, eivätkä halua penskan häiritä heitä” Alice nauroi.
“Haha, tuo oli hyvä” Lauren nauroi ja pari muutakin liittyi mukaan.
Näin miten tyttö kohotti katseensa meihin päin ja sitten laittoi takaluukun kiinni, olimme saapuneet hänen luokseen siihen mennessä. Kuu valaisi taivaalta ja näin hänet nyt paremmin. Hän oli todella kaunis ja hänellä oli kauniisti lainehtivat mustat tai ruskeat hiukset, joiden väriä en erottanut hämärässä. En saanut katsettani irti hänen säteilevistä kasvoistaan.
“Olet varmaan Isabella Swan?” Lauren kysyi muka ystävällisellä sävyllä. Olin kuullut sen ennenkin.
“Bella vain” tyttö vastasi hiljaisella äänellä.
“Luulin sinua ruskeammaksi, kun kerran tulet sieltä aurinkoisesta ja lämpimästä paikasta” Lauren huomautti, en ollut itse pannut asiaa aikaisemmin merkille, “Olen muuten Lauren.”
“Hauska tavata” Bella hymyili ja sai henkeni salpautumaan.
“No en ole aivan varma asiasta” Lauren sanoi häijysti.
Parasta pitää nyt siis pienempää profiilia, ajattelin ja Lauren kääntyi Aliceen päin. “Alice-kulta, nähdään huomenna huoltoaseman edessä.”
Lauren pussasi Alicea poskella ja lähti liikkeelle. Me muut lähdimme hänen peräänsä Alicen jäädessä paikoilleen.
Pian kuitenkin jättäydyin joukosta, koska olin saapunut kotipihaani. Katsoin oikealle ja näin, että Bella seisoi siellä vielä yksin haavoittuvaisen näköisenä. Halusin niin kovasti mennä hänen luokseen. Päätin, haluan tutustua tuohon tyttöön. Bella käänsi katseensa minua kohti ja olin aivan varma, että hän piti minua ihan outona. Olin vain jäänyt tuijottamaan häntä. Käänsin katseeni pois ja menin kiireesti sisälle. Suljin oven perässäni. Näin veljeni tulevan keittiöstä, hän oli taas aikomassa rehvastelemalla minulle jostain, mutta en välittänyt hänestä. Lähdin kipuamaan nopeasti rappusia ylös ja käytävän poikki huoneeseeni. Se oli pienin makuuhuone talossamme, mutta en tarvinnut paljoa tilaa, toisin kuin siskoni Rosalie ja veljeni Demetri. Rosalie on vanhin meistä, 19-vuotias ja kaksoisveljeni kanssa olemme 18 vuotta. Emme ole identtisiä kaksosia, mutta muistutamme toisia todella paljon. Demetri oli kuitenkin meistä se suositumpi. Onneksi emme enää jakaneet huonetta, mitä olimme tehneet vielä muutama vuosi sitten, kunnes olin saanut tarpeekseni Demetristä. Pakotin isää luopumaan työhuoneestaan, onneksi hän suostui ja antoi sen minulle.
Heti päästyäni huoneeseeni, vaihdoin vaatteeni ja lysähdin sängylleni. Nukahdin aivan saman tien.
***
Heräsin seuraavana päivänä vasta kahden aikaa päivällä, eilinen juhliminen oli käynyt kunnon päälle. Naurahdin. Nousin ylös vaivalloisesti ja pukeuduin farkkuihin, tummansiniseen t-paitaan ja sen päälle laitoin vaalean harmaan pitkähihaisen neulepaidan. Haukotus pääsi karkaamaan huulieni välistä. Päätäni särki ihan kauheasti. Päätin hakea siihen lasillisen vettä ja päänsärkypillerin.
Saatuani sen alas menin hakemaan kitaraani huoneen toiselta puolelta. Huomasin ikkunastani, miten suoraan toisella puolella naapureiden talosta tuo uusi tyttö katsoi minua. Menin lähemmäs ikkunaa kiinnostunut ilme kasvoillani, pieni hymy huulillani. Näin miten hänen kasvoilleen nousi puna, hän näytti todella kauniilta. Mutta hän lähti ikkunalta liian pian. Menin hakemaan kirjoituspöytäni laatikosta kynän, paperia ja teippiä. Päätin kirjoittaa hänelle lapun. Kirjoitin:
Kuka olet? Tuo huone on ollut kauan tyhjillään. Voisimmeko kenties tavata? (: Vaikka tiesinkin hänen nimensä, oli kohteliasta varmistaa se. Kiinnitin lapun ikkunaani, jotta hän näkisi sen jos katsoisi vielä tännepäin. Häntä ei ollut näkynyt hetkeen, joten aloin viritellä kitaraani vaikka se oli aivan mainiossa kunnossa.
Kun olin saanut kaikki kielet kuulostamaan hyviltä, päätin katsoa oliko hän vastannut minulle. Hymy nousi huulilleni, kun huomasin hänen ikkunassaan lapun:
Olen Bella, menen kohta käymään kaupassa. Voimme ehkä tavata sen jälkeen tai huomenna. En jaksa odottaa niin kauaa. Otin oman lappuni pois ja kirjoitin toiselle puolelle:
Tapaamme siis pian! Ja kiinnitin sen takaisin ikkunaan. Päätin lähteä kaupalle odottamaan häntä.
***
Saavuin pian kaupalle hopeisella Volvollani. Menin sisälle ja siellä lehtiosastolle katsomaan aikakausilehdistä eilisen päivän uutisia. Ei ollut tapahtunut mitään kiinnostavaa. Nostin hetkeksi katseeni lehdestä ja näin Bellan juuri astumassa sisään kauppaan. Hänen hiuksensa pöllähtivät taaksepäin kuumasta ilmasta ja Bella näytti todella seksikkäältä. Hän kävi hakemassa ostoskorin ja suunnisti sitten kohti hedelmäosastoa.
Lähdin itse liikkeelle, hänen peräänsä ja kun saavuin hänen taakseen, kysyin epävarmalla äänellä: “Bella?”
Hän kääntyi minuun päin pöllämystynyt ilme kasvoillaan. “Niin?”
“En jaksanut odottaa enää tapaamistasi, joten tulin tänne” kerroin ujosti ja hymyilin hiukan.
Hän katsoi minua pitkien silmäripsiensä takaa suloisesti ja sai sanottua minulle: “Et ole vielä kertonut nimeäsi.”
“Anteeksi huonot käytöstapani. Olen Edward Cullen” kerroin kohteliaasti ja hymyni leveni entisestään. Ojensin käteni kätelläkseni häntä, pienen epäröinnin jälkeen hän tarttui siihen. Tunsin miten hänen ja minun välillä kulki sähkövirta, hätkähdin vähän ja hän vetäisi kätensä pois kädestäni.
***
Bella oli juuri maksanut ostokset ja otin kauppakassin Bellan vastusteluista huolimatta. Lähdimme kaupasta pois. Bella oli niin suloisen näköinen, kun hän murjotti kauppakassin takia. Hymyilin häneltä salaa.
”Tulitko autolla?” kysyin.
”En, kävellen. Silloin oli ihana ilma.” Sade oli taas vaihteeksi alkanut.
”Tulisitko kyytiini, jos pyytäisin oikein kauniisti?”
Bella muodosti kasvoilleen miettivän ilmeen. ”Hmm… Isä on aina sanonut, ettei saa mennä tuntemattomien kyytiin” hän sanoi lapsekkaasti.
”Haaarrmin paikka. Olisit saanut kotiin kuljetuksen… ” Ääneni hiipui loppua kohden.
”No tämän kerran” hän myöntyi hymyillen. En voinut olla hymyilemättä takaisin.
Kävelimme autolleni, joka oli aika lähellä kaupan ovea. Avasin vapaalla kädelläni Bellalle oven ja hän puikahti sisään. Vein kauppakassin takaluukkuun ja menin istumaan itse ajajan paikalle. Käynnistin auton ja pistin cd-soittimen päälle. Soittimesta soi
Di-Rect, kappale vaihtui lähes heti. Katsoin Bellaa, hänkin katsoi minua.
Hän hyräili musiikin mukana. ”Tunnen tämän kappaleen, eikö tämä olekin
A Good Thing?” hän kysyi.
”On tämä. Pidätkö siitä?”
”Pidän” kuulin hänen äänessään hymyn. Käänsin auton pois kaupan pihalta. Ajoin rauhassa ja puhuimme samalla niitä näitä.
Pysäytin auton talomme eteen ja menin avaamaan Bellalle ovea. Hän kiitti minua kyydistä, hain kauppakassin ja saatoin Bellan hänen kotiovelleen. Annoin ovella hänelle kassin. Hänen mentyä sisälle, lähdin ripeästi kotiini, jotten kastuisi.
Rosalie tuli minua vastaan ovelle. ”Me tarvitsisimme marraskuun alulla oleviin juhliin esiintyjiä. Ajattelin, että jos sinä voisit soittaa siellä laulun tai pari. Kävisikö se mitenkään?” Hän kuului koulun toimintavastaaviin, niihin jotka järjestivät kaikki juhlat suun muut tapahtumat.
”Totta kai. Pitää ruveta työstämään sitä. Voisin tehdä pari kolme kappaletta sinne.” Rosalie tuli halaamaan minua kiitollisena. ”Kiitos, tänä vuonna on ollut vaikea löytää hyviä esiintyjiä. Kaikki varmasti yllättyvät, kun kuulevat sinun ensikertaa laulavan ja soittavan kitaraa.” Oli pakko myöntää, että en ollut ikänä kertonut kenellekään harrastuksestani. Kukaan ystäväni ei ollut koskaan edes kuullut minun laulavan.
Lähdin Rosalien päästettyä minut irti huoneeseeni tekemään kappaleita. En halunnut käyttää mitään vanhoja biisejäni, joten otin kitarani ja etsin sanoitusvihkoani.
Mietin kuitenkin mielessäni muutamia asioita ennen aloittamista.
Onneksi veljeni osaa soittaa hyvin rumpuja, pitää siis pyytää häntä soittamaan ja myös laulamaan taustalla. Tarvitsisin vielä basistin. Voisin pyytää naapurinani Emmettiä, hän soittaa muutenkin rockbändissä, Meteorassa. En kyllä tiedä haluaako hän soittaa tällaisen amatöörin kanssa.Päätin kuitenkin mennä kysymään häneltä maanantaina koulun jälkeen, en halunnut että kukaan muu saisi tietää vielä tästä minun musiikki jutustani. Saisin kuitenkin vain pilkkahuutoja niskaani. Samalla siellä käydessäni saattaisin nähdä Bellan.
******
A/N: Mitäs piditte? Oliko liian laimea? Kohta alkaa sitten tapahtuakin jotain
