Tunnoton, S

[Shute]

// Alaotsikko: Hermione, S, One-shot

Nimi: Tunnoton
Kirjoittaja: Shute
Genre: angst, one-shot
Paritus: Hermione/(Fred)
Vastuuvapautus: En omista hahmoja, Enkä saa rahallista korvausta tästä.
Ikäraja: Sallittu
A/N: Pieni, surullinen ficci :'<


Katsoin peilikuvaani. En tiennyt edes itse miksi niin tein. Olen aina näyttänyt samalta, mitä järkeä tutkailla ulkonäköään, jos ei ole koskaan muuttunut? Olen aina ollut kalpea, haaleanvärinen iholtani. Silmäni ovat värittömät, piilossa kiharoiden, kiillottomien hiuksiena varjossa. Olen aina ollut lyhyt, laiha ja pienikokoinen ikäisekseni. Käytän tavallisia vaatteita, joita en edes huomaa aamulla, kun niitä puen. Katsoin peilikuvaani ja tajusin, minua ei koskaan ollut ollut olemassa.

Olen aina ollut se pieni, hiljainen tyttö luokkahuoneen perältä, joka on aina opiskellut ahkerasti ja hiipinyt ulos välitunneille aina viimeisten joukossa. Välitunnit vietin penkillä istuen, kirjaa lukien. Ensimmäisella luokalla, jolloin silmissäni oli vielä palanut into, jotkut nimettömät olivat yrittäneet saada minut mukaansa. He eivät olleet tajunneet, että olin jo silloin ollut kaukana, hymyjen ja iloisten sanojen tavoittamattomissa, poissa heidän luota, kuin kilometrien päässä. Olin eri aaltopituudella. Lopulta he olivat ymmärtäneet. Eivätkä kuitenkaan. He eivät ymmärtäneet minua koskaan, mutta he tajusivat jättää minut sinne, missä olinkin. Penkille.

Sitten sinä tulit, teit minusta iloisen, rakastuneen. Pistit pääni pyörälle. Minusta tuntui, että sinä välitit. Mutta lopulta huomasin ettet välittänytkään. Jätit minut, yksin, itkemään, kuilun pohjalle. Et edes epäröinyt, et koskaan, Fred.


Kosketin peilin sileää pintaa ja hätkähdin. Se oli kylmä, kova ja epämiellyttävä. En siltikään voinut olla sivelemättä peiliä. Peilikuvani teki samoin kuin minä, vei kätensä peiliä pitkin. Hätkähdin kun katsoin peilikuvani silmiin, irrotin sormeni sileältä lasilta ja käänsin katseeni. Jos joku olisi nähnyt minut, hän olisi varmaan luullut minun pelästyneen. Mutta minä en pelästynyt. En vain tunnistanut itseäni enää.

"Hermione?", Äitini hento kuiskaus tavoitti minut lukitun oven läpi.

En vastannut, vaan suljin silmäni, en halunnut nähdä edessä seisovan itseni kyynelehtivään. Ennen, kun äiti oli palannut töistä, olin halannut häntä ja me olimme juteleet pitkään kaikesta, mistä äidit ja tyttäret juttelivat. Nyt asiat olivat toisin. Olin vangittu itseni sisään, ja se iloinen-Hermione, joka olin ollut, oli lukittu syvälle sisimpääni, poispääsemättömiin. Sen lisäksi oli nimeni. Hermione. Maailman tylsin nimi. Nyt mietin, että kenties minua ei ollut sen takia, että minulla oli nimi joka unohtui siinä samassa kun olin sen kertonut. Kukaan ei koskaan muistanut nimeäni. Ei kukaan. Joskus en jopa itsekkään. Silloin mietin, että olin nimetön. Niinhän se on. Olen aina ollut nimetön.

"Hermione? Nukutko sinä?" Äiti kysyi vielä.

En taaskaan vastannut. Ja pian kuulin hitaat askeleet lähtevän alakertaan.
Istuin kauan, ja katsoin peiliin. Yritin tunnistaa itseni, mutten tunnistanutkaan. Yritin, mutta en saanut mistään kiinni. Silloin olin aivan varma siitä, olin näkymätön.

[ninni]

Hermione parka =( Minusta oli hyvä, ettei tässä ficissä ollut liikaa paritusta. Se oli kuitenkin olemassa, muttei liikaa. Todella ihana lukunautinto, kiitos! ♥

[Shute]

Kiitos kommentistasi ninni

[Mortti]

Meinasin pettyä alussa. Hetkeksi erehdyin pelkäämään tämän olevan taas yksi niistä monista syömishäiriö ficeistä, mutta onneksi olin väärässä 

Tämä oli hyvin erilainen näkökanta siihen Hermioneen johon minä olen tottunut. Jostain syystä minusta alkoi tämän luettuani tuntua siltä, kuin en olisi koskaan ajatellutkaan Hermionen hahmoa tarpeeksi. En ole edes viitsinyt vilkaista - pientä vilahdusta lukuunottamatta - pintaa syvemmälle. Olen pitänyt häntä tietynlaisena itsestäänselvyytenä, mutta tämä ficci sai minut miettimään hänen hahmoaan taas syvemmin. Kiitos siitä. Jätin parituksen huomiotta keskittyessäni enemmän Hermionen hahmoon tätä lukiessani. Pidin kuitenkin Fredin käyttäytymisestä, kannan tällä hetkellä tietynlaista kaunaa Weasleyn perhettä kohtaan ja oli hauska lukea Fredistä "pahiksena".


M

[Araya]

Surullinen, tunteellinen, mietiskelevä.
Tästä tulee ehkä mieleen just noi kolme sanaa. Musta tuntuu että sä oot vanginnu tähän ehkä sellaisia luonteenpiirteitä Hermionen hahmosta, jotka yleensä vain häivähtää pinnan alla. Samoin kun Morttikin sanoi, en itsekään oo niin syventyny Hermioneen, ja se on ollu jotenkin vakio.
Paritus oli juuri sopivassa määrin sivuosassa. Sitä ei sen enempää selitelty, mutta se oli siinä ja tavallaan selvensi tilannetta.
Kiitos tästä, oikein nautittava, pieni fic. : )

- Araya

[Shute]

Mortti: Joo, onneksi ei ollut syömishäiriö ficci, en itse sellaisista tykkää On kiva kuulla, että ficcini sai sinut ajattelemaan Hermionea. Kiitos kommentistasi ♥

Araya: Kiitos siitä, että tykkäsit Itse ajattelen hahmoja aika syvällisesti, mutta totta, Hermione on aina ollut jotenkin itsestäänselvyys.

[postimyyntivaimo]

Mitenhän saisin aloitettua tän kommentin? On jotenkin sellainen olo, että mitkään sanat ei sovi tähän nyt. No, ehkä yritän nyt jotain sanoa kuitenkin.

Yhdyn Morttiin ja Arayaan siinä, etten minäkään ole koskaan tainnut miettiä Hermionea hahmona tarpeeksi. Olen kirjoittanut muutaman ficin hänen näkökannastaan, mutta en ole silloinkaan ilmeisesti mennyt pintaa syvemmälle. Tämä sai ajatukset heräämään ja pysähdyin muutamaksi minuutiksi miettimään Hermionea hahmona. Ehkä siitä on hyötyä tulevia ficcejä varten, kiitoksia ajatusteni herättelemisestä.

Pidin myöskin siitä, että tuo paritus oli jätetty sivurooliin. Se sopi tähän ficciin loistavasti, ettei paritusta tuotu kunnolla esiin, mutta se kuitenkin oli taustalla selkiyttämässä Hermionen tunteita vielä entisestään. Oikein hyvin olit siis onnistunut siinäkin.

Huomasin pari kirjoitusvirhettä, mutta ei niitä kovin montaa ollut.

Oikein hyvä fic, kiitoksia.

♥ mmariaä

[Kotitonttu]

Voi hermione parkaa ;<
Ei mulla oo mitään lisättävää muihin kommentteihin.

[Crepe]

Tämä ei vastannut jotenkin lainkaan mielikuvaani Hermionesta, ei sopinut yhteen sen kanssa, mitä tämä tyttö - yksi lempihahmoistani - minulle on. Mutta sen varmasti tiesitkin kirjoittaessasi tätä. Ehkä jotkut osaavat samaistua tähän tekstiin paremmin jne.

Ei se tarkoita, että teksti huono oli. Hienosti kirjoitettu ja kaikkea. Ei vain tuntunut Hermionelta minulle. Kiitos kuitenkin.

[Shute]

mmariaä: Olen enemmän kuin iloinen siitä, että ficcini saa ihmiset ajattelemaan ja miettimään Hermionea (: On todella ihanaa tajuta, että jotkut tosiaan minun ficcini takia rupeavat pohtimaan sitä ♥ Kiitos että luit.

Kotitonttu: Kiva että luit (:

Crepe: Kaikilla on erilainen käsitys Hermionesta, ja todellakin arvostat että vaikka tämä ei sovi sinun käsityksesi kanssa, jaksoit kommentoida ficciäni (: Kiitos.

[immobitch]

Minun mielestäni tämä oli todella kaunis. Vain lauseesta

Yritin tunnistaa itseni, mutten tunnistanutkaan.

jäi hieman hassu sointi mieleen, muttei muuta.

Minä olisin taas ehkä jättänyt parituksen oikeastaan kokonaan pois. Minulle Fred jäi tässä kovin irralliseksi tekijäksi. Ähh, en oikein osaa selittää taas kunnolla(syytän univelkojani), mutta itse mieltäisin tämän paremmin ilman paritusta.

Kokonaisuudessa kuitenkin mahtava!
Ja voi olla että pidän tästä niin kovasti, koska tunnistan itseni yllättävän monesta kohtaa tätä tekstiä. Lukiessa tunsin oloni jollain lailla kotoisaksi.

Kiitos ja kumarrus
immmo

[Vaarallinen Komentoija]

Ihana<333 Oikeesti meinasin rueta itkemään:) Koskettavan ihana, ja täytyy olla todella hyvä angst, jotta saa MINUTKIN itkemään! Kiitos.

[Spirit M]

Mikä angst.  Voi Hermyä. Kuitenkin aika suloinen Minusta kaikki on suloista ja ihanasti kirjoitettu. Upeaa!