Nimi: Ikuisuuden toinen puoli
Kirjoittaja: HYDE
Genre: angst
Ikäraja: K11
Varoitukset: viiltely, itsemurha
A/N: kirjoitettu viime yönä. kirjoitusvirheet olen yrittänyt itse korjata, kun en viitsinyt näin lyhyttä betalle lähettää, joten virheitä ei pitäisi olla. (:
Ikuisuuden toinen puoli
Pään pudistus, kyyneliä silmänurkissa. Hymykuopat kuolevat hitaasti poskilta, suupielet vääntyvät alaspäin. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa. Mutta hän ei liikahdakaan.
Tytön katse on sumea, siniset silmät ovat ilmeettömät ja pohjattomat. Sormet hyväilevät poskea, huulet kuiskivat sanoja joita ei kuule. Hento kuiskaus kaikuu luokkahuoneessa, kimpoilee seinistä ja osuu lopulta liitutauluun jääden paikoilleen.
Hengitys hidastuu ja askeleet vaimenevat. Kyyneleet vierivät poskille. Hän pyyhkii ne pois, mutta kyynelten virtaa ei pysty katkaisemaan. Tytön värisevä huokaus pääsee ilmoille, jalat pettävät. Polvet kolahtavat kylmään lattiaan, kuuma hengitys polttaa käsien ihoa. Tyttö pitää käsiä kasvojensa edessä, yrittää kadota ikuisuuteen. Ei jaksa enää elää.
Jokainen päivä ja jokainen hetki, tyttö haluaa kuolla. Mikään ei estä häntä toivomasta, ei haaveilemasta. Mutta hän ei ikinä pysty saavuttamaan unelmiaan, joita hän on vaalinut pitkään. Unelmia, joita kukaan ei kuule. Eikä kukaan näe kyyneliä, eikä harvoin esiin pulpahtavia hymyjä. Niitä on harvassa.
Tyttö ei kuule opettajan ääntä, hänen sormensa sivelevät käsivarren karkeaa ihoa. Siinä risteilevät merkit, jotka eivät ehkä koskaan katoa. Tyttö kantaa merkkejä epätoivostaan aina mukana. Se on kuin naamio, jota ei voi riisua.
Kellot soivat, tyttö kompuroi portaissa. Hänen silmänsä sulkeutuvat ja avautuvat. Hitaasti, tyttö hengittää. Hänen keuhkonsa ovat tulessa. Tyttö ei tiedä mitä tehdä. Jokainen liikahdus korventaa keuhkoja, ahdistaa rintaa.
Kotona tyttö istuu sängynlaidalla, pitelee verta vuotavaa kättään ja hymyilee. Hymyilee lihalle joka pilkistää avonaisten haavojen reunojen välistä. Verta valuu hitaasti, tahraten valkoisen ihon punertavaksi.
Tyttö unohtaa paikkansa maailmasta, kun tuuli pyörittää hiuksia ja tunkeutuu vaatteiden sisään.
Tytön hymykuopat ovat pehmeät, mutta asvaltti on kova. Mustana kiiltävä asvaltti ei pehmennä laskua, se murskaa luut ja aiheuttaa viiltävää kipua. Viimeinen asia mitä tyttö näkee, on kun pehmeät hiutaleet leijailevat maahan.
Silmät tummuvat ja niistä katoaa kiilto. Viimeinen henkäys ravistelee tytön kehoa.
Tyttö putoaa ikuisuuden toiselle puolelle.