Kirjoittaja Aihe: Kuin tuulenhenkäys nurmikonlatvoissa || S, Severus/Remus  (Luettu 3999 kertaa)

Haava

  • hallansininen
  • ***
  • Viestejä: 355
  • juoksepoistyttö
    • where did the party go
Author: Haava
Beta: Eipä tullut käytettyä.
Genre: Slash, pienipieni fluffy ja pienipieni angst.
Pairing: Severus/Remus
Rating: S
Summary: Se oli kuin vieno tuulenhenkäys nurmikonlatvoissa, se, joka juuri pyyhkäisi Severuksen kaavunhelmaa saaden sen lepattamaan hyvin, hyvin vähän. Juuri sellainen, johon ei välttämättä kiinnitä huomiota, mutta joka huomattuna tuntuu ihanalta. Severus rakasti sitä hymyä.
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa maailman ja hahmot, enkä saa tästä rahaa.
Warnings: Eipä.
Muuta: Lesbokukkakauppiaat-haasteeseen työpaikalla Tylypahka.

Kuin tuulenhenkäys nurmikonlatvoissa

Severus ei voinut uskoa silmiään. Ei täällä, ei nyt. Miten ihmeessä? Kuinka Remus saattoi seisoa siinä, seisoa siinä niin rauhallisena ja tyynenä, suorastaan seesteisen näköisenä päällään tutut vanhat kaavut reikiä kyynärpäissään, hiukset liian aikaisin harmaita raitoja saaneena ja siniset silmät liian paljon nähneinä.

"Sinä", Severus sylkäisi hampaidensa takaa äänessään ihmetystä, yllättyneisyyttä, pakokauhua, vastahakoista hymyä ja epätoivoa.

"Minä", Remus myönsi tyynen rauhallisena, liian rauhallisena. Severuksen mielestä Remuksen olisi pitänyt seistä siinä opettajainhuoneen ovella vaikkapa hämmästyksestä mykkänä, ehkä heittää jotain ilkeää vanhojen aikojen muistoksi tai kenties juosta karkuun eikä tulla koskaan takaisin. Severus ei tiennyt, mitä niistä hän olisi eniten halunnut Remuksen tekevän. Mutta ainakaan hän ei halunnut, että mies seisoisi siinä sillä lailla, ihan kuin tietäisi kaikesta kaiken eikä mikään voisi enää hetkauttaa häntä.

"Miksi?" Severus kysyi kun ei muutakaan keksinyt. Kädet näpräsivät mustia hihoja, etsiytyivät taskuun ja sieltä taas pois, sormet liikehtivät levottomasti.

"Minä opetan täällä", totesi tuo jumalallisen rauhan lähettiläs yksinkertaisesti. Severus aukaisi suunsa, ei saanut sieltä mitään ulos ja lähti pois toivoen, ettei se näyttäisi karkuun juoksemiselta. Vaikka kuitenkin se näytti.

*

Severus ei halunnut hyväksyä sitä. Miten ihmeessä Dumbledore oli voinut ottaa Remuksen kouluunsa opettamaan? Ihmissuden, mustan lampaan, hänet jota kukaan ei huolinut? Paitsi että siinähän se vastaus tulikin. Koska Dumbledore oli hyvä, suorastaan pyhimys, hänellä oli sietämätön tapa ottaa siipiensä suojiin niitä, joilla ei mitään muuta ollut. Mutta silti. Miksi juuri Remus? Miksi juuri hänet, joka toi mukanaan liikaa muistoja menneisyydestä, liian monta unetonta yötä, liian paljon kätkettyjä katseita, liikaa kaikkea sitä, mitä tarkoin oli salattu? Severus oli ajatellut, ettei joutuisi koskaan kohtaamaan Remusta enää. Että he molemmat olivat lähteneet eri suuntiin, että Remus olisi jossain Jumalan selän takana juoksemassa karkuun itseään Severuksen päädyttyä takaisin sinne mistä oli aloittanut. Ettei mikään enää saisi heitä kohtaamaan. Ja nyt Remus oli täällä! Se oli yksinkertaisesti liian epäonnekasta ollakseen totta ja silti se oli juuri sitä, mitä Severus oli itseltäänkin salaa kaikki nämä vuodet toivonut.

*

"Severus."

Ääni tuli jostain takaa, salakavalasti nimeltä mainitun yllättäen. Severus käännähti kannoillaan, näki Remuksen vain muutaman askelen päässä itsestään. Mies seisoi tyynenä kuin Buddha keskellä nurmikkoa jota Severus juuri oli ollut ylittämässä, hymyillen lähes huomaamatta, mutta Severus näki sen silti. Se oli kuin vieno tuulenhenkäys nurmikonlatvoissa, se, joka juuri pyyhkäisi Severuksen kaavunhelmaa saaden sen lepattamaan hyvin, hyvin vähän. Juuri sellainen, johon ei välttämättä kiinnitä huomiota, mutta joka huomattuna tuntuu ihanalta. Severus rakasti sitä hymyä.

"Remus", Severus totesi yrittäen pysyä yhtä tyynenä kuin toinen, vaikka hänen sisällään kupli kuin limonadissa, lenteli perhosia, poreili kuin teevesi kattilassa.

"Oliko ikävä?" Remus kiusasi tahallaan, nyt hän hymyili avoimesti ja Severus olisi voinut vaikka vannoa, että hänen sydämensä pysähtyi. Hän ei tosin osannut päättää, johtuiko se hymystä vai sanoista, mutta hän jähmettyi täysin liikkumattomaksi yhtä kaikki.

"Sinä tiesit", Severus kuiskasi hennosti kuin Remuksen äskeinen hymy ja se pieni tuulenvire, joka heilutteli ruohonkorsia edelleen. Severus olisi halunnut juosta menneisyyttään karkuun uudestaan, mutta se tuulenvire oli järkytyksen kanssa yhteistuumin liimannut Severuksen kengät iltakasteeseen, eikä hänellä ollut toivoakaan jalkojen liikuttamisesta.

"Tietenkin minä tiesin", Remus myönsi yhä hymyillen, astui askelen kohti. Severus yritti uudestaan juosta karkuun, mutta tuuli ja järkytys olivat yhä häntä vahvempia, joten hän ei voinut kuin seurata järkyttyneenä, miten Remus astui toisen askeleen. Vielä yksi, eikä edes se tuulenvire erottaisi heitä enää.

"Aina?"

"Aina."

Remus hymyili, astui erottavan askeleen umpeen ja suuteli Severuksen kapeita huulia raivokkuudella, jota ei ikinä olisi uskonut piilevän sen ulkokuoren alla, joka oli kuin jäätä mutta lämmintä.
« Viimeksi muokattu: 20.02.2015 09:49:11 kirjoittanut Kaapo »
Oh sadness I'm your girl

kaokaros

  • ***
  • Viestejä: 21
Vs: Kuin tuulenhenkäys nurmikonlatvoissa
« Vastaus #1 : 11.10.2009 13:42:17 »
Tämä veti ihan sanattomaksi. Yritänpä nyt kuitenkin keksiä jotain järkeävää sanottavaa.

Ensinnäkin, pidin tästä ihan valtavasti. Ficin idea oli todella hieno ja toteutuskin oli sen mukaista. Tämä oli koskettava ja henkilöt olivat hyvin todentuntuisia. Remus eritoten, juuri sellainen, elämän kovettama mutta lämmin luonne, josta ajoittain pilkahtaa hitunen ilkikurisuutta. ^^

Meinasin lainata tähän yhden ihanan kohdan, mutta huomasin sitten että sehän oli kokonaisuudessaan jo summaryssa, joten kerronpa vain että pidin siitä  kohdasta hirveästi.

Kuvailit hienosti myös Severuksen tunteita, hän oli yllätynyt ja hämillään, tietämättä hermostukseltaan  mitä tehdä tai miten olla. Kuinka hän oli jo uhrannut ajatuksen siitä että näkisi vielä joskus Remuksen, eikä siksi osannut ensiksi iloita siitä.
Loppu oli hieno, tykkäsin tuosta ilmaisusta: ''kuin jäätä mutta lämmintä", se sopii niin hyvin Remuksen kuvaukseen.
Kokonaisuudessaan upea ficci!

Kiittäen,
kao
Onko sulla haavepaikkoja, joihin menet
aina öisin jos et muuten unta saa?
Rakastatko aamuja vai iltaruskon kajoa,
kun purppuroitu taivas lakoaa?

Haava

  • hallansininen
  • ***
  • Viestejä: 355
  • juoksepoistyttö
    • where did the party go
Vs: Kuin tuulenhenkäys nurmikonlatvoissa
« Vastaus #2 : 11.10.2009 13:48:44 »
kaokaros, en voi lakata hymyilemästä! Tungin nyrkkinikin suuhun, että en alkaisi kikattaa typerästi, niin paljon tosta kommentista tykkäsin! Kiitos kiitos kiitos ihan hirveästi, ihanaa että tykkäsit ja kommentoit ja olit noin ihana. ♥

Mä olen ihan oudolla tuulella tänään, kuten jo tekstistäkin huomaa, mutta joo tosiaan, kiitos vielä kerran ja iso virtuaalihali sinne. n___n
« Viimeksi muokattu: 24.10.2010 13:34:26 kirjoittanut Haava »
Oh sadness I'm your girl

Haava

  • hallansininen
  • ***
  • Viestejä: 355
  • juoksepoistyttö
    • where did the party go
Vs: Kuin tuulenhenkäys nurmikonlatvoissa
« Vastaus #3 : 11.10.2009 14:41:24 »
Kettu, oi rakastan sua! Mennäänkö naimisiin? 8DD Voi että, kiitos ihan hirveästi ihan liian ihanasta kommentista, mäkin hymyilen vielä leveemmin kuin sun yksäreittes kanssa mikä on jo aika saavutus! :'DD Mutta ihanaa että tykkäsit ja kommentoitkin, kiitoskiitoskiitos. ♥
« Viimeksi muokattu: 24.10.2010 13:34:35 kirjoittanut Haava »
Oh sadness I'm your girl

Cassiopeia

  • Vieras
Vs: Kuin tuulenhenkäys nurmikonlatvoissa
« Vastaus #4 : 11.10.2009 15:02:07 »
Oih, tämä on aivan ihana! Ensiksi ihmettelin vähän tuota paritusta, mutta nyt voin sanoa, että tykkään siitä nyt enemmän ficcisi ansiosta.
Ensinnäkin otsikko oli aivan ihana. Tuollainen houkutteleva ja kutsuva, sellainen joka vetoaa minuun. Teksti oli täynnä kaunista kuvailua ja Remuksen ja Severuksen tunteet ja eleet oli kuvailtu myös mahtavasti. Onnistuit hahmoissa täydellisesti! Tekisi mieli kirjoittaa ihan hirveän hyvä kommentti jne, mutta aion tästä äkkiä mennä lukemaan muita ficcejäsi. En malta odottaa. Sen verran vakuuttava ja ihana tämä oli! Kiitos paljon tästä. ^^

Haava

  • hallansininen
  • ***
  • Viestejä: 355
  • juoksepoistyttö
    • where did the party go
Vs: Kuin tuulenhenkäys nurmikonlatvoissa
« Vastaus #5 : 11.10.2009 15:38:02 »
Cassiopeia, whii, kiitos. ♥ Mäkään en ole mikään tän parituksen ystävä, mutta se sopi niin hyvin tähän työpaikkahaasteeseen, että sitä oli pakko kirjottaa. 8D Toivottavasti et nyt pety niiden muiden ficcien kanssa, koska tää oli munkin mielestä aika hyvälaatuista verrattuna siihen mitä yleensä kirjotan. Mutta ihanaa että tykkäsit ja kommentoit. ♥
« Viimeksi muokattu: 24.10.2010 13:34:59 kirjoittanut Haava »
Oh sadness I'm your girl

nervecenter

  • ***
  • Viestejä: 133
Vs: Kuin tuulenhenkäys nurmikonlatvoissa
« Vastaus #6 : 12.10.2009 21:40:53 »
En ehdi kommentoida mitenkää yhtä mukavasti ja rakentavasti ja pitkästi kuin edelliset, mutta jätän puumerkkini tännekin.

Mukavaa nähdä että kuvailuihin on käytetty päätä. Ei mitään kliseisiä, vaan tuo summarynkin hymyn kuvailu. Ah, mitä ihanuutta. Kiitos. :'D

ja jollain tavalla aika loistava parituskin. Severus. <3
i'm a ghost, you're an angel

Haava

  • hallansininen
  • ***
  • Viestejä: 355
  • juoksepoistyttö
    • where did the party go
Vs: Kuin tuulenhenkäys nurmikonlatvoissa
« Vastaus #7 : 13.10.2009 14:56:27 »
Jekaterina, voi kiitos. (: Tosiaan, nyt kun sanoit, niin tuolla tavalla suudelmaan lopettaminen on aika riskialtista. Mutta toisaalta, jos olisin jatkanut vielä siitä eteenpäin Severuksen tunteiden kuvailuun, en olisi voinut lopettaa tohon kohtaan, mihin tarina periaatteessa päättyi, kun tunteiden kuvailuista on aika hankala päätyä siihen päätepisteeseen, mihin voi töksäyttämättä lopettaa koko jutun. Melko kaksipiippuinen juttu. :'D Mutta joo, ihanaa että kommentoit ja tykkäsit!

nervecenter, kyllä tollanenkin kommentti kelpaa ihan mainiosti, ihanaa kun viitsit ylipäänsä kommentoida! Tosi kiva että tykkäsit ja kerroitkin sen, kiitos. ♥
« Viimeksi muokattu: 24.10.2010 13:35:09 kirjoittanut Haava »
Oh sadness I'm your girl

Crepe

  • ***
  • Viestejä: 304
Vs: Kuin tuulenhenkäys nurmikonlatvoissa
« Vastaus #8 : 24.11.2009 18:41:23 »
Vau! Tämä oli todella kaunis teksti, ihan mahtavaa kirjoitustyyliä ja kuvailua, tykkäsin paljon. Oi vitsit. En osaa kommentoida mitään rakentavaa nyt, mutta upea ficci!

Lainaus
Remus hymyili, astui erottavan askeleen umpeen ja suuteli Severuksen kapeita huulia raivokkuudella, jota ei ikinä olisi uskonut piilevän sen ulkokuoren alla, joka oli kuin jäätä mutta lämmintä.

<3
You mustn't be afraid to dream a little bigger, darling.

Haava

  • hallansininen
  • ***
  • Viestejä: 355
  • juoksepoistyttö
    • where did the party go
Vs: Kuin tuulenhenkäys nurmikonlatvoissa
« Vastaus #9 : 24.11.2009 19:32:13 »
Crepe, voi kiitos, piristit iltaani huomattavasti! ((:
Oh sadness I'm your girl

Winga

  • Gremlin
  • ***
  • Viestejä: 2 449
Vs: Kuin tuulenhenkäys nurmikonlatvoissa
« Vastaus #10 : 20.01.2010 19:41:32 »
Mä olen sanaton. Tämä on kaunis ja ihana ja upea... Voi voivoi kun osaisin taas kunnolla selittää...

Mutta siis, pidin tästä kielestä, siitä, miten kuvailit hahmoja ja ympäristöä ja muutenkin ja pidin Severuksesta käsittämättömästi ja Remuksen rauhallisuudesta. Sanalla sanoen rakastuin tähän. <3

Tahtoo lisää!
"It's just like I always say; if you want to find something weird you have to go downtown."

Haava

  • hallansininen
  • ***
  • Viestejä: 355
  • juoksepoistyttö
    • where did the party go
Vs: Kuin tuulenhenkäys nurmikonlatvoissa
« Vastaus #11 : 21.01.2010 16:37:11 »
Winga, wow, kiitos! En osaa sanoa mitään sen järkevämpää kuin säkään, menin ihan sanattomaksi tuosta kommentista. :'D Tyydyn vain hokemaan onnellisena kiitosta, kiitoskiitoskiitos! ♥
« Viimeksi muokattu: 24.10.2010 13:35:20 kirjoittanut Haava »
Oh sadness I'm your girl

Naava

  • No-Life
  • ***
  • Viestejä: 49
  • Mitäpä siihen lisäämään.
Vs: Kuin tuulenhenkäys nurmikonlatvoissa
« Vastaus #12 : 06.02.2010 20:40:07 »
Hui. Enpä ole tähän(kään) paritukseen koskaan törmännyt. Ja hyvin toteutettu. Toisaalta, sun ficcis nyt aina, mutta silti.
Severus oli kuitenkin hiukan vaikea kuvitella tuollaisena, tuli itseasiassa enemmän Sirius mieleen. Katos kun mun mielikuvissa Severuksen ajatukset on tällaisia: *Nari nari* Iik, miksi tuo.. Köh, rauhoitunpas nyt. Tuo ILJETYS on täällä nyt. Mitä TUO tekee täällä? Itseasiassa toivonkin hänen tulev- EN TASAN TUON PEDON, TUON INHOTTAVAN OLENNON!
Eli siis, rauhallista ajattelua, hiukan skitsoa meininkiä jne. Mutta muuten ihan loistava.

Remuksen rauhallisuus taas oli sellaista nannaa tällaiselle kärsimättömälle Kuutamo-fanille (paitsi että Sirius on parempi, MUAHA!), sellaista I'm so cooooooooool-touhua, kuten Remus aina. Nganganga.. Omnomnomnom..
Nannaa.

Lainaus
Mies seisoi tyynenä kuin Buddha keskellä nurmikkoa jota Severus juuri oli ollut ylittämässä, hymyillen lähes huomaamatta, mutta Severus näki sen silti.
Kuin Buddha.. *nauraa* Kavereillani on joku sellainen 'Rukoillaan Buddhaa yhteisen hyvän puolesta'-kausi ja siksi tuo lause tuppasi naurattamaan.

Lainaus
suuteli Severuksen kapeita huulia
Jotenkin tuo oli hiukan iljettävä lause. Kapeista huulista tulee sellainen kuiva ukonkäppänä mieleen (ukillani on sellaiset huulet.. Kun kävin Kairon museossa katsomassa muumioita (se vaati 100 punnan lisämaksun, vink vink), niiden huulet oli ohuet).. Ymmärräthän, mitä tarkoitan? Mutta ei se mitään, sellaista sattuu.. Kaikille, jotka kirjoittaa Severuksesta.. *Itkee*

Kuitenkin, menen tästä taaas penkomaan juttujasi, niitä on ilo lukea. *Virnistää ja poistuu*
Vain kuolleen ruumiini ylitse (mutta siinä ei kai olisi tarpeeksi haastetta?)

Haava

  • hallansininen
  • ***
  • Viestejä: 355
  • juoksepoistyttö
    • where did the party go
Vs: Kuin tuulenhenkäys nurmikonlatvoissa
« Vastaus #13 : 06.02.2010 21:19:06 »
Naava, tää ikihymy ei lähde mun kasvoilta varmaan viikkoon ja syytän sua siitä että ihmiset alkaa tuntea mut "sinä tyttönä joka hymyilee pöljästi koko ajan"! :'D Älä nyt, Severus on ihan kiva tyyppi... Joskus... Joo, en mäkään oikeasti ole sen mikään suuri fani, mutta se oli ainoo tyyppi mikä sopi sekä Lesbokukkakauppiaat-haasteeseen että satasaiheeseeni. 8D

Kiva että tykkäsit ja kommentoit jälleen, olet ihana. ((:
Oh sadness I'm your girl

Naava

  • No-Life
  • ***
  • Viestejä: 49
  • Mitäpä siihen lisäämään.
Vs: Kuin tuulenhenkäys nurmikonlatvoissa
« Vastaus #14 : 06.02.2010 22:18:27 »
No, tällaista se on se kuuluisana oleminen.. *taputtaa toista olkapäälle* Saa aina peräänsä jonkun yli-innokkaan ja tarinariippuvaisen henkilön kuin minä..
Vain kuolleen ruumiini ylitse (mutta siinä ei kai olisi tarpeeksi haastetta?)