Minäkö pelastin maailman?, K-11, (H/G)

[LND]

Title: Minäkö pelastin maailman?
Author: LND               
Rating: K-11
// Ikärajaa nostettu. :> - Renneto
Genre: Angst
(Pairing: H/G)
Warning: Itsetuhoisuus, päihteet
A/N: Self harm- haasteeseen lyhyt viritelmä. Tavanomainen loppuelämä Harrylle.



Minäkö pelastin maailman?

Ensin totuin siihen, että aina sattuu. Kaikki kuolivat pikku hiljaa ympäriltäni ja jäin yksin. Voimakkaana aina jaksoin vielä jatkaa ja yrittää tehdä maailmasta paremman. En itselleni vaan niille muille, joista välitän.

Kun ymmärsin etten voi onnistua, aiheutin itse kipua itselleni. Aluksi syytin itseäni puhumalla pään sisällä itselleni. Siitä tulivat kaikuvat äänet päähäni, jotka kiusaavat minua vielä nyt. Itsesyytökset saivat minut itkemään. Kurkkua kuristi. Siitä sain tukkoisen nenän ja käheän kurkun. Selvitin miten verta vuodattamalla euforia sai minut suutelemaan ilmaa. Hetken sattui, eikä sen jälkeen enää tuntunut missään.

Aloin juoda. Tuliviski poltti ihanasti kurkkua, joka jo valmiiksi oli käheä. Aamulla heräsin päänsärkyyn ja oksentamiseen. Kun tuntui, ettei alkoholista ole tarpeeksi saamaan minua tuntemaan oloani kurjaksi, huumeet tulivat minua vastaan kadulla. Minulla oli rahaa ja minä ostin. Illan pidin hauskaa ja aamulla olo oli pahempi. En jättänyt enää huumeita.

Aloin pitää hauskaa yhdenyönjuttujen kanssa. Tiesin olevani pohjimmiltani rakastava persoona. Valitsin punapäisiä tyttöjä ja joskus poikiakin, koska ikävöin Weasleyn perhettä. Eniten Ginnyä.

Jatkoin itsetuhoani pidemmälle ja aina vain pidemmälle. Lopulta löysin itseni ojasta tukehtuneena omaan oksennukseeni. Siihen loppui minun riehakas elämäni, joka todella alkoi vasta sodan loputtua.

Nyt voin tuijottaa pientä kuolinilmoitustani epäuskoisena Profeetan nurkasta ja kysyä itseltäni: ”Minäkö muka pelastin maailman?”

[carr0t]

Löysin tän vähän stalkkaamalla.  Näin kommenttisi Tylyahossa, jonka otsikko oli
 Finfanfun kirjoittajien näkökulmasta tai jotain sellaista. Kirjoitit, että kuinka ärsyttävää on, kun ficcejä ei kommentoida, vaikka ne on luettu. Päätin tehdä päivän hyvän työn ja etin sulta ficin, jota ei ole vielä kommentoitu. And here I am.

Tää on oikeesti aika ihme, kun tätä ei oo kommentoitu. Mä tykkäsin tästä. Tää oli aika kaunis pieni fic ja jotenkin hienosti
porrastettu, miten Harry päätyi itseään syyttämisestä tukehtumaan oksennukseensa kuolemaan.
Ihanan haikean surullinen, oon jotenkin aina pitänyt surullisista lopuista enenmmän kuin iloisista. Surulliset loput on jotenkin vaikuttavampia ja kauniimpia.

Nyt voin tuijottaa pientä kuolinilmoitustani epäuskoisena profeetan nurkasta ja kysyä itseltäni: ”Minäkö muka pelastin maailman?”

Tykkäsin tosta kohdasta. Mutta tuohon siis varmaan kuuluisi iso alkukirjain. Itse asiassa huomasin pikku virheen vasta, kun rupesin lainailemaan.

[LND]

carrot, onkohan tuo stalkkailu kovinkin yleistä? Itsekkin harrastan tuota Kiitos tästä hyvästä työstä. Itsekkin pidän tästä, mutta hitusen teennäinen tai jotain... Surulliset loput on parhaita lukiessa, mutta niitä kirjoittaessa tuntuu aina pahalta. Kun ainahan on se ns. parempi vaihtoehtoinen loppu, jonka kirjoittaisi yhtä mielluusti. Kiitos virheen poiminnasta, kommentista ja kaikesta muustakin Jatketaan stalkkailua!

[Eulalia]

Hieno juttu, että tämän oli joku tähän nostanut, koska minut tuo otsikko puolestaan houkutteli klikkaamaan ja pidin kovasti

En tosin kokenut tätä tarinaa missään määrin surulliseksi (ehkä minussa on jotain vikaa), vaan jotenkin kutkuttavan ironiseksi. Olet saanut Harryn äänen tässä oikeasti kuulostamaan aikuiselta ja elämäänsä kyllästyneeltä, siinä tyyppi vain luettelee, kuinka ensin pelastetaan maailma ja sitten hitaasti päädytään syyttelystä viinan ja huumeiden kautta ojan pohjalle kuolemaan. Tavallaan tästä sai tehtyä jopa sen johtopäätöksen, että Harry kuoli ojan pohjalle, koska pelasti maailman ja se toi tähän juuri sitä ironiaa, josta niin kovasti pidän.

Eulalia

[LND]

Eulalia, kiitos kommentistasi. Ironia (apua, pää ei toimi, mitä sanois) Niin tota,  genrevalintani on kummeksuttava, enkä ehkä ala sitä selittelemään. Se on vain ficciin sopimaton. carrotin aikaisempi kommentti toi esiin tätä surullisuutta ja siitä nähdään, että tulkintatavat ovat todella erilaisia. Itse en oikein osaa sanoa oliko tämä tarkoitettu surulliseksi vai ironiseksi, ehkä se on kumpaakin
Kiitos, toistamiseenkin!