Harry Potter ja karmea totuus. K11 VALMIS, 11/11+Epilogi ilmestyneet.

[Vaarallinen Komentoija]

Kiitos taas kerran amorgirl. Osaat aina piristää päivääni.

A/N: Hmm...luvusta tuli hiukan liian lyhyt, mutta oli pakko lopettaa se tuohon. En oinut vastustaa kiusausta . Ja tässä luvusta saatte tietää aika paljon uusia asioita mm. Harryn ja Ginnyn lapsen nimen! Niin ja lukekaa Traileri ennen prologia, sillä olen värkännyt sellaisenkin.


 Luku 11. Ristiäiset

Harry hymyili ylpeänä pienelle poikavauvalle, joka oli Ginnyn sylissä.
”Hänellä on sinun silmäsi,” Hän kuiskasi Ginnylle, joka hymyili.
”Niin sanovat kaikki. Minkä annamme nimeksi?” Ginny kysyi.
”Hmm…Sirius Fred Kalkaros?” Harry ehdotti vinosti hymyillen.
”Vai Fred Sirius Kalkaros?” Ginny kysyi.
”Hyvä on. Hän on siis Fred Sirius Kalkaros,” Harry sanoi ja otti poikansa syliinsä.
 Samassa Hermione astui sisään Kotikolon olohuoneeseen ja kysyi:
”Joko olette päättäneet nimen?”
”Joo. Hän on Fred Sirius Kalkaros,” Ginny sanoi melkein nauraen.
 Hermione hymyili.
”Ihana nimi”, Hän totesi ja silitti kummipoikansa päätä. ”Milloin on ristiäiset?” Tyttö kysyi vielä.
”Huomenna tai ylihuomenna”, Ginny sanoi hymyillen ylpeästi.

Seuraavana aamuna Kotikolo oli lievästi ilmaistuna täynnä. Vieraita oli ihan hirveästi. Harryn vanhemmat, Ginnyn koko perhe ja molempien tuttavat ja ystävät.
”Nyt se alkaa,” Ginny kuiskasi Harryn korvaan.
 Harry nyökkäsi, hän aukaisi oven ja astui tupaten täyteen olohuoneeseen.
 Nuori noita alkoi puhua:
”Olemme kokoontuneet tänä syyskuisena lauantai-iltana tänne Weasleyn perheen taloon, sillä luoksemme on tullut pieni poikalapsi. Poikalapsi, jolla on oma tehtävä maailmassa, poikalapsi, joka tulee rakastamaan ja kunnioittamaan vanhempiaan.”
 Harry kääntyi Ginnyyn päin ja huomasi, että tällä oli kyyneleet silmissä. Hän kietoi oikean kätensä tulevan vaimonsa ympärille. Ginny kohotti Harryn katseen ja hymyili tälle, Fred tiukasti sylissään.
”Täten annan tälle poikalapselle nimeksi Fred Sirius Kalkaros,” Noita sanoi. Hän laski märän kätensä pienen pojan päälle ja kasteli sillä Fredin pään.
  Fred Sirius Kalkaros. Heillä oli oma poika.
Hermione hymyili Harrylle, ja kun Harry katsoi vieraita lähempää hän huomasi jokaisen katseessa saman onnen ja hymyn.
Ron käveli hitaasti Harryn luokse myös hymyillen.
”Vai Fred Sirius Kalkaros, kivan nimen olet pojallesi keksinyt kamu,” Hän sanoi melkein nauraen.
”Missä George on?” Ginny kysyi. “Näitkö hänen ilmettään?” Nainen jatkoi.
”Jep. Hän oli kuin puulla päähän lyöty,” Ron sanoi ja purskahti nauruun.
”Harry!”
 Harry kääntyi ja näki Lilyn ja Kalkaroksen, jotka hymyilivät molemmat.
”Te ehditte kuitenkin,” Hän sanoi hymyillen vanhemmilleen. Lilyllä ja Kalkaroksella oli ollut molemmilla kiireitä.
”Nipin napin,” Lily huokaisi ja heilautti punaiset kiharansa selän taakse. ”Kylläpä on suloinen poika, ihan samanlainen, kuin Harry,” Hän jatkoi ja virnisti.
 Lily otti pojanpoikansa syliinsä.
”Kummalista, me olemme nyt isovanhemmat vai mitä Severus?” Hän sanoi ilkikurisesti.
”Älä sano sitä, tuntuu kuin olisin jokin vanhuudenhöppänä,” Harryn isä sanoi irvistäen.
”Tiedän, sen takia sanoinkin sen,” Lily sanoi ja virnisti uudelleen.
”Lily!” Severus sanoi muka loukkaantuneena.
 Harry, Ginny ja Ron nauroivat.

*****

”Ginny, missä pikku Fred on?” Molly kysyi myöhemmin, kun Ginny saapui väsyneen näköisenä olohuoneeseen.
”Fred on Harrylla,” Tyttö sanoi. ”Omituista, miten pienen pojan hoitaminen tekee väsyneeksi,” Hän jatkoi.
”No ainakin tiedät, miltä äidistäsi tuntui, kun hän oli vielä seitsemännen lapsen äiti, sinulla on vain yksi,” Arthur sanoi.
”Älä jaksa, isä. Harry, mihin veit Fredin?” Ginny kysyi Harrylta.
”Fred on äidin luona,” Harry mutisi ja istuutui Ginnyn viereen sohvalle.
”Milloin te menette naimisiin?” Ron kysyi. Hän oli juuri tullut huispaamasta.
”Ensi kesänä,” Ginny vastasi ja hymyili Harrylle.
 Harry huokaisi syvään. Kylläpä tavallisessakin elämässä tapahtuu paljon, hän mietti. Mutta ainakin Voldemort on poissa.
 Niinhän hän silloin luuli.
------------------------------
Hähää, kiusaan taas teitä, typerän jännitävällä lopulla!

[Larísa]

Tuota okeeii...
Luin pari vikaa lukua nyt putkeen ja tota noin.
En nyt oikein tiedä miten mä selittäisin ilman, että kukaan loukkaantuu. Ideana tää oli tosi hyvä ja alku oli hyvä, mutta nyt tää menee vähän överiks. Ensiksi toi Ginnyn raskaus juttu.
Jos Harry ei kerran tienny raskaudesta vielä mitään ennen kun joutu Mungoon niin raskauden täyty olla tosi alussa ettei se näkyny ollenkaan. Eikä Harry edes ollu kovin kauaa sairaalassa kun Ginny jo alko synnyttää, joka on käytännössä katsoen mahdotonta niin aikasessa vaiheessa raskautta, eikä vauva olis mitenkään voinu niin pikkasena (huom. muutaman cm:n kokosena) selvitä. Keskenmeno ois ollu todennäkösempi.
Sitte se miten Harry ei järkyttyny ollenkaan, siitä et sillä olikin yht äkkiä lapsi.
Toinen asia,mikä jäi häiritsemään (ehkä pikkuasia, mutta kuitenkin) oli se, ettei ritsiäisille ollut määrättyä päivämäärää.

Milloin on ristiäiset?” Tyttö kysyi vielä.
”Huomenna tai ylihuomenna”, Ginny sanoi hymyillen ylpeästi.

Yleensä ristiäisiä suunnitelaan kauan ja vieraille ilmoitetaan ajankohdasta jne... Toi oli aika epämääräinen tiedotus ajankohdasta.

Luku 9 oli vielä oikein hyvä, niin ,että nyt hidasta vauhtia!
Kaikki tapahtuu ihan liian nopeasti enkä ainakaan minä kerkeä mukaan ollenkaan.

En mä halua olla ilkeä tai loukata sua, mutta mun mielestä kommenttien on tarkotus auttaa toista kirjoittajana ja tää menee aivan liian kovalla vauhdilla ja muista pistää KUVAILUA mukaan!

Larissa

[Nightquest]

Ficci on muuten ihan hyvä, mutta käy kyllästyttämään tämä "Ginny sanoi suudellen Harrya." "Harry ja Ginny suutelivat." "Harry sanoi ja suuteli Ginnyä." Eivätkö nämä kaksi osaa tehdä muuta kuin nuoleskella?

~Night

[Vaarallinen Komentoija]

Öm, kiitoksia  kaikille jotka ovat vaivautuneet lukemaan ja kommentoimaan ficciäni, mutta nytpä tässä ilmoittelen sen että höm, tämä loppuu nyt. Kirjoittelen jossakin vaiheessa vielä Epilogin ja sitten tämä on valmis. Ei vain oikein enää inspaa tän kanssa, kiitokset kaikille olette ihania

[Vaarallinen Komentoija]

Nyt teen Epilogin, josta tuli (öhöm) hiukan pitkä, pahoittelen. Kuvausta olen käyttänyt jonkin verran. Ja on todella ikävää lopettaa tämä ficci, mutta en vain jaksa enää kirjoittaa tätä. Ilo tästä sammui jo.
 Tätä on ollut todella kiva kirjoittaa ja uskaltaisin väittää tämän olevan pisin ficc, jonka olen koskaan kirjoittanut. Kuvitella, vasta sykyllä sain kuningasajatukseni ja nyt jo aion lopetaa tämän. No kaikki hauska loppuu aikoinaan. Tätä kirjottaessani olen saanut nauraa, hymyillä ja jopa itkeä joissakin kohdissa. Tätä on kaiken kaikkiaan puhtaat 27 sivua Wordissa, 11 lukua ja epilogi. Kuvitella, tämän kirjoittamiseen meni vain vajat puoli vuotta, mutta kerronpa nyt kaiken ihan alusta saakka:
 Sain ficciin idean IRC- Galleriasta. Yhteisöstä (en kuollakseni muista mistä) jossa joku kyseli Harry-on-Severuksen-biologinen-isä ficcejä joten otin härkää sarvista ja loin idean. Sitten satuin löytämään tänne, ja lisäsin ficin. Siitä se alkoi.
 Pidän tästä todella paljon. Olen ylpeä siitä miten moni tätä on lukenut ja jotkut jopa vaivautuneet kommentoimaan. Toivottavasti minun kirjoitustaitoni on edes hiukan parantunut tätä kirjottaessani. Oli ihanaa kirjoittaa, mutta nyt olen tyytyväinen lopputulokseen! Jatkoa tähän olen tekemässä ja  myöskin toista ficciä jossa Sev on Harryn isä.
 Nyt menen kirjoittamaan toista ficciäni. Että ei huolta, minun ficciurani ei todella jää tähän!
Ja nyt vielä: Lukekaa jatko-osa, jonka aloitin tänään! Se kertoo Jessicasta ja muista.


16 vuotta myöhemmin.


Viisihenkinen perhe liikkui huomaamattomasti laiturilla 9 ja ¾ osaa. Tai ainakin melkein huomaamattomasti, sillä pian kuului ääni:
“Emme me ole luihuisia!”
“Kyllä te ihan hyvin voitte olla,” Fred Sirius Kalkaros kiusasi kaksosia.
“Minä en ainakaan ole,” Jessica Lily Kalkaros sanoi.
“Enkä minä,” Sirius Fred Kalkaros sanoi itkun partailla.
“Lapset, lopettakaa jo. Muistattehan että isoisäkin oli luihuinen,” Harry sanoi huokaisten.
 Siriuksen ja Jessican katseet kirkastuivat.
“Niinpä, Fred!” Molemmat sanoivat yhteen ääneen.
“Mutta suurimmalla todennäköisyydellä teistä tulee luihuisia,” Kuusitoistavuotias isoveli härnäsi.
“Lopeta jo, Fred,” Ginny sanoi.
“Hyvä on,” Fred tuhahti ja halasi isäänsä ja äitiään.
“Ole kunnolla, Kirjoittele, Älä joudu vaikeuksiin…,” Hänen isänsä aloitti.
“Just joo, isä. Tuo oli aika huono vitsi,” Fred sanoi.
“Ei se ollut vitsi,” Harry sanoi, mutta virnisti itsekin. “Katsokaas, Malfoyt ovat tuolla!” Hän jatkoi.
 Neljän hengen ryhmä nimittäin saapui juuri heitä kohti.
“Hei, Harry,” Hermione sanoi ja halasi vanhaa ystäväänsä.
“Hei, Herm. Miten teillä menee?” Harry kysyi.
“Hyvin. Tulimme saattamaan Scorpiuksen ja Rosen kouluun,” Hermione sanoi.
“Jess! Ihana nähdä,” Rose sanoi ja halasi yksitoistavuotiasta tyttöä. “Joko jännittää?” Hän kysyi.
“Joo. Fred väittää että minä joudun luihuiseen,” Jessica sanoi.
“Et joudu. Tulet varmana Korpinkynsiin minun kanssani,” Rose sanoi ja loi Frediin murhaavan katseen.
“Rosie, Mukava nähdä,” Fred sanoi ja syöksyi tytön luokse huomattuaan tämän vasta nyt.
“Älä jaksa, Freddie,” Rose tuhahti. “Miksi sinä valehtelet pikkusiskollesi?” Tyttö kysyi.
“Koska hän joutuu luihuisiin,” Fred rallatteli.
“ENPÄS!” Jessica karjaisi.
“Joudutpas!” Fred kiusoitteli.
“En.”
“Kyllä.”
“En.”
“Jessica ja Fred lopettakaa!” Ginny huudahti. “Tällaista tämä on koko ajan,” Nainen sanoi Hermionelle ja Dracolle.
“Joo, ei käy kateeksi,” Draco naurahti. Hän oli vihdoin hyväksynyt Harryn ja Ginnyn ja heistä oli tullut hyviä kavereita keskenään.
 Junan pilli vihelsi.
“Jess, Fred, Sirius, junaan!” Ginny huudahti ja halasi kaikkia kolmea yhtä aikaa.
“Jee…Me päästään Tylypahkaan!” Jessica ja Sirius alkoivat rallatella hypättyään junaan.
“Heippa, muistakaa kirjoitella!” Harry ja Ginny huudahtivat yhteen ääneen.
“Joo, joo!” Kalkaroksien kolmikko huusi.
“No niin, ipanat. Paras etsiä vaunuosasto teille,” Fred sanoi.
“Fred, älä sano meitä ipanoiksi,” Kaksoset sanoivat yhteen ääneen.
“Tulkaa nyt,” Fred sanoi ja raahasi arkkuaan junan käytävää eteenpäin.
 Kolmikko löysi tyhjän vaunuosaston ihan junan päästä.
“Tämä kelpaa,” Fred sanoi ja nosti Jessican ja Siriuksen laukut matkatelineille.
“Minne sinä menet?” Jessica kysyi isoveljeltään.
“Junan keskivaiheelle, Leslie odottaa jo minua,” Fred sanoi ja häipyi.
“Kukakohan on Leslie?” Jessica kysyi kaksoisveljeltään.
“En tiedä. Mennäänkö kurkkimaan?” Sirius ehdotti virnistäen.
“Mennään vain,” Jessica sanoi.
 Kaksoset löysivät nopeasti Fredin mainitseman vaunuosaston ja kurkistivat sisään.
 Mikä näky! Siellä istui heidän ikioma isoveljensä nuoleskelemassa blondin kanssa.
“Yök,” Jessica kiljaisi kovaan ääneen.
“Jess, suu kiinni!” Sirius kuiskasi.
“Okei, Jess ja Sirius, pahuksen kakarat, tulkaa esiin,” Fred sanoi.
 Jessica ja Sirius avasivat vaunuosaston oven ja astuivat syyllisen näköisinä veljensä eteen.
“Mitä te täällä teette?” Fred kysyi tiukasti.
“Katsellaan kun isoveljemme nuoleskelee jonkun kanssa,” Sirius sanoi.
“Teidän piti olla omassa vaunuosastossanne!” Fred sanoi vihaisena.
“Me olimmekin, mutta sinä unohdit antaa meille meidän eväät,” Jessica sanoi keksien nopeasti hätävalheen.
“Ai niin,” Fred muisti ja kaivoi arkustaan kaksosten eväät.
“Siinä. Ja nyt menette matkoihinne!” Isoveli sanoi ärtyneesti.
 Kaksoset lähtivät.
“Anteeksi, he ovat idiootteja,” Fred sanoi Leslielle.
“Minusta he ovat ihania,” Leslie sanoi. “Mutta me varmaan aiheutimme heille iänikuisuuden trauman,” Tyttö jatkoi ja virnisti.
“Ihania? Hekö?” Fred kysyi.
Leslie nauroi.
“Moi, Fred. Me tullaan teidän seuraan,” Ovelta kuului.
“Ai moi, Jea ja Micke,” Fred sanoi.
 Jea oli Ron Weasleyn ja Lavender Brownin esikoinen sekä Micke oli Neville Longomtomin ja Luna Lovekivan ainut lapsi.
“Jea ja Micke, tässä on Leslie. Leslie, Jea ja Micke,” Fred sanoi. “Jea on minun serkkuni ja Micken olen muuten vain tuntenut koko íkäni,” Poika jatkoi.
“Selvä. Hauska tutustua,” Leslie sanoi.
“Kuin myös. Fred eivätkös Jess ja Sirius tule tänä vuonna Tylypahkaan?” Jea kysyi.
“Joo, tulevat. Sirius ja Jess olivat ne kaksi jotka kävivät täällä,” Fred selitti Leslielle.
“Ai,” Leslie sanoi.
“He löysivät meidät nuoleskelemasta,” Leslie kertoi Mickelle ja Jeanille.
 Kaksikko purskahti nauruun.
“Voin kuvitella heidän ilmeensä,” Micke sanoi.
“Oli se aika huvittavaa,” Leslie myönsi.
 Samassa juna alkoi pysähtyä. Nelikko vaihtoi nopeasti koulukaapunsa päälle ja niin he hyppäsivät junasta ulos.
“EKALUOKKALAISET TÄNNE!” Kuului ääni ja Fred näki Jessican ja Siriuksen menevän Hagridin luokse.
“Moi, Hagrid,” Jessica sanoi.
“Ai, Harryn kaksosethan se siinä,” Hagrid sanoi. “Näytät ihan isältäs,” Jättiläinen sanoi osoittaen sanansa Siriukselle.
“Tiedän sen,” Sirius sanoi kyllästyneenä.
“Ja sä näytät ihan äidiltäs,” Hagrid jatkoi Jessicalle. “NO NIIN JOKO KAIKKI EKALUOKKALAISET OVAT TÄÄLLÄ? SITTEN MENOKSI!” Hagrid huusi ja hohdatti kaikki järvelle.
“Oho,” Sirius kuiskasi Jessicalle.
“Neljä yhteen paattiin!” Hagrid sanoi.
 Jessica ja Sirius saivat veneseurakseen Scorpius Malfoyn ja tytön joka esitteli olevansa Emilia Thomas.
“Oletko sukua Dean Thomakselle?” Jessica kysyi heti.
“Kyllä. Hän on isäni,” Emilia vastasi ujosti.
“Minä olen Jessica Lily Kalkaros,” Jessica ilmoitti. “Ensimmäinen nimeni on äidin valitsema ja toinen nimeni on isäni äidin,” Tyttö jatkoi.
“Minä olen Sirius Fred Kalkaros,” Sirius kertoi.
“Hänen ensimmäinen nimi tulee isän kummisedän mukaan ja toinen äidin veljen mukaan. Meillä on myös isoveli, joka on kuudennella ja hänen nimensä on Fred Sirius Kalkaros,” Jessica sanoi.
“Minä olen Scorpius Hyperion Malfoy,” Scorpius sanoi heti kun sai suunvuoron.
“Kukaan ei tiedä mistä hänen toinen nimensä tulee,” Jessica sanoi mietteliäästi.
“Eikä se minua kiinnostakaan,” Scorpius tuhahti.
“Minua ainakin kiinnostaa. Minun ensimmäinen nimeni on äidin parhaan ystävän mukaan,” Hän sanoi ylpeänä.
“Jess, me tiedetään se jo,” Sirius sanoi.
“Minä kerroinkin sen Emilialle,” Jessica vastasi veljelleen.
“TÄN KURVIN TAKAA NÄKYY TYLYPAHKA!” Hagrid huusi.
 Nelikko keskeytti juttelunsa ja jokainen katsoi suu ammollaan Tylypahkaa, joka oli todella kaunis rakennus.
“Ihana. Nyt minä ymmärrän, miksi se tuntui isästä kodilta,” Jessica sanoi.
“Miten niin?” Sirius kysyi.
“Se houkuttelee luokseen,” Jessica kuiskasi.
“Ääh puhu niin että muutkin ymmärtävät,” Sirius tuhahti.
“Minähän puhun,” Hänen kaksoissiskonsa sanoi vihaisena.
“Ettekö viitsi lopettaa?” Scorpius kysyi.
“Emme,” Kaksoset vastasivat yhteen ääneen.
 Scorpius huokaisi. Aina nuo kaksi riitelevät, hän tuumi. Kaksosten pitäisi pitää yhtä, mutta nuo ovat kuin päivä ja yö, poika jatkoi ajatuksiaan.
 Se olikin totta. Jessicalla oli äitinsä tapaan punaiset puoleen selkään asti ulottuvat hiukset sekä isänsä vihreät silmät. Luonteeltaan tyttö oli kärttyisä ja suuttui helposti. Hän muistutti enemmän poikaa kuin tyttöä. Ehkä sen takia että hän oli kasvanut poikien ympärillä.
 Sirius taas muistutti enemmän isäänsä äitinsä ruskeilla silmillään. Hän oli hoikka ja pelasi hyvin huispausta. Hän kiusasi mielellään siskoaan ja hän oli usein miettimässä kepposia.
 Kaksikon lisäksi heillä asusti tietysti isoveli Fred.
 Fred muistutti sekä äitiään että isäänsä. Hänelläkin oli äitinsä silmät, mutta hänellä oli punaiset pörröiset hiukset. Pikkuveljensä tapaan hän kiusasi mielellään sekä siskoaan että veljeään. Fred pelasi rohkelikkojen huippausjoukkueessa jahtaajaa ja hän oli myös joukkueen kapteeni, kuten isänsäkin oli ollut.
 Sitten Malfoyt.
Rose Malfoy oli Malfoyiden esikoinen. Tyttö oli ilmetty äitinsä isänsä jäänsinisillä silmillään. Hänellä oli hoikka vartalo sekä kapea leuka niin kuin isälläänkin.
 Scorpius Malfoy oli ilmetty isänsä äitinsä ruskeilla silmillä. Hänelläkin oli hoikka vartalo ja hän pelasi hyvin huippausta, etsijää.
“Ooh, Tylypahka on vielä kauniimpi sisältä kuin ulkoa,” Jessica mutisi, kun he astuivat Tylypahkan valtavaan eteiseen.
 Ensiluokkalaiset vietiin Suuren Salin eteen, jonne Neville Longomtom saapui.
 Neville korotti ääntään:
“Tervetuloa Tylypahkaan. Kohta teidät lajitellaan tupiinne, tupia on neljä: Rohkelikko, Korpinkynsi, Puuskupuh ja Luihuinen. Jokaisella tuvalla on oma merkillinen historiansa, jokainen tupa on luonut kuuluisia velhoja ja noitia. Jokainen saa olla ylpeä tuvastaan.
 Tylypahkassa ei suvaita kiusaamista, se joka alentuu moiseen saa jälki-istuntoa. Tylypahka on vanha rakennus jossa jokainen saa tuntea olevansa turvassa.
 Kun teidät on lajiteltu tupiinne, teidät viedään oman tupanne oleskeluhuoneeseen. Te syötte, nukutte, käytte tunneilla, vietätte oman vapaa-aikanne tupanne kanssa. Tupa on teille kuin teidän oma perhe.”
 Sen jälkeen heidät vietiin Suureen Saliin ja lajittelu alkoi.
 Jessicasta tuntui kuin hän olisi seissyt ikuisuuden paikallaan ennen kuin Neville huusi.
“Jessica Kalkaros!”
Suurin osa salista kurkotti kaulaansa nähdäkseen kuuluisan Harry Kalkaroksen tyttären.
“Jaaha, olet kuin ilmetty äitisi, mutta on sinussa jotain isääsi sekä isoisääsi. Hmm… Olet myös vaikea lajiteltava kuten isäsi. Olet pieni mutta pippurinen kuten äitisi, kaikki Weasleyt olivat rohkelikossa hohhoijaa! Mutta sinun tupasi on:
LUIHUINEN” Hattu huusi ja Jessica huomasi suuren osan salista haukkovan henkeään, mutta Luihuiset huusivat kovaan ääneen:
“Hahaa! Kalkaros on meidän!”
 Jessica käveli tärisevin jaloin Luihuisten pöytään luoden ensin anteeksipyytävän katseen Frediin.
“Sirius Kalkaros!” Neville huusi
 Jessica katsoi kuinka hänen veljensä käveli rohkeana tuolille ja istuutui.
 Hetken ajan päästä hattu huusi:
“ROHKELIKKO!”
 Jessica huokaisi. Uusi vuosi oli alkanut.
--------------------------------------------------------------------------
kIITOS, VIELÄ PALJON JOS OLET JAKSANUT LUKEA NÄMÄ KAIKKI 11 LUKUA JA EPILOGIN OLEN IKUISESTI KIITOLLINEN!

[aurore]

Luin nyt kaikki luvut putkeen.
Ihan kiva ficci oli, aika hauska kuvitella Kalkaros Harryn isänä :--D
Mutta asiaan.
Kirjoitusvirheitä oli melko paljon ja teksti oli osittain melko sekavaa, joka vaikeutti lukemista.

Neville Longomtomin

Neville Longbottom.

hohdatti

johdatti
Tuossa osa virheistä.
Ja kuten nightquest sanoikin, oli hieman outoa, että Ginny ja Harry olivat kokoajan suutelemassa jossakin. myös Ginnyn yhtäkkinen raskaus oli ihan outo, kuka voi synnyttää kun vauva on ollut mahassa n. 2 kk ?
Mutta muuten ihan kiva ficci, beta olisi ollut kyllä ihan kiva .
~ a.

[Vaarallinen Komentoija]

Kiitos, aurore. Korjaan nuo virheet .

[Aquamarinas]

Luin kaikki luvut putkeen ja on pakko sanoa, että hyvin ja etenkin hauskasti kirjoitit koko ajan tyylillä, joka uppoaa minuun aivan loistavasti. Tosi ihanaa, että Lily palasi kuolleista Harryn luo ja että Harry selvisi siitä kirouksesta mikä-lie-olikaan

Kumarrus ja niiaus ja päännyökäytys,

~Aquamarinas

[Vaarallinen Komentoija]

Aguamarinas, Oi. Joku viitsii kommentoida tähän vanhaan ficciini . Kiitos itsellesi. Yllätyin oikeasti, kun joku on kommentoinut tähän

[Feliicia]

Olen lukenut tämän ficin siinä blogissasi ja se oli oikeasti hyvä. Ihana loppu kun Lily palasi Harryn luo.

[Vaarallinen Komentoija]

HarryPotterFan4Ever, huomautan nyt että bloogissani ei ole kaikkia lukuja. Oikeastihan lukuja on 11 ja bloogissani niitä on 7 juuri siihen kohtaan saakka, jossa Lily palasi. 8-11 luvuissa ehtii tapahtua vaikka mitä, kiitos vilkaan mielikuvitukseni Kiitos jokatapauksessa kommentistasi.

[Feliicia]

okei, luen vielä ne puuttuvat luvut

[Feliicia]

Noniin, luin luvut 8-11 ja epilogin ja sitten tietysti muistin, että olen jo lukenut ne. Olet päivittänyt blogiasi. Kommentoimattomat ficit saattavat johtua siitä, että pitää olla jonkinlainen tili ennenkuin voi kommentoida. Nyt näytän olevan ensimmäinen rohkea, joka uskaltaa kommentoida kirjoitusvirheistä. Olen pahoillani jos niitä on monta.

Vaikka Gnny tiesi ettei Harrylle auttanut puhuminen, ei suuteleminen hän ei voinut tehdä mitään muuta.

Luulen, että sen kuuluisi olla Ginny eikä Gnny

”Hänellä on sinun silmät,” Arthur sanoi.

Kieliopillisesti parempi muoto olisi "Hänellä on sinun silmäsi".

“Kyllä. Olen hän on isäni,” Emilia vastasi ujosti

Luulen, että tämä kuuluisi olla "hän on isäni" tai olen hänen tyttärensä"

“Kukaan ei tiedä mistä hänen toinen nimi tulee,” Jessica sanoi mietteliäästi.

Luulen, että sen kuuluisi olla "nimensä" eikä "nimi". Kuullostaa järkevämmältä.

Se olikin totta. Jessicalla oli äitinsä tapaan punaiset puoleen selkään asti ulottuvat hiukset sekä isänsä vihreät silmät. Luonteeltaan tyttö oli kärttyisä ja suuttui helposti. Hän muistutti enemmän poikaa kuin tyttöä. Ehkä sen takia että hän oli kasvanut poikien ympärillä.
 Sirius taas muistutti enemmän isäänsä äitinsä ruskeilla silmillään. Hän oli hoikka ja pelasi hyvin huispausta. Hän kiusasi mielellään siskoaan ja hän oli usein miettimässä kepposia.

Tuokin lause kuullostaa oudolta.
Lauseet kuullostavat hassuilta. Pitäisikö muotoa vaihtaa?

Fred muistutti sekä äitiään että isäänsä. Hänelläkin oli äitinsä silmät, mutta hänellä oli punaiset pörröiset hiukset. Pikkuveljensä tapaan hän kiusasi mielellään sekä siskoaan että veljeään. Fred pelasi rohkelikkojen huippausjoukkueessa jahtaajaa ja hän oli myös joukkueen kapteeni, kuten isänsäkin oli ollut.

Rose Malfoy oli Malfoyiden esikoinen. Tyttö oli ilmetty äitinsä isänsä jäänsinisillä silmillään. Hänellä oli hoikka vartalo sekä kapea leuka niin kuin isälläänkin.

Taitaa olla ylimääräisiä sanoja.

“Jaaha, olet kuin ilmetty äitisi, mutta on sinussa jotain isääsi sekä isoisääsi. Hmm… Olet myös vaikea lajiteltava kuten isäsi. Olet pieni mutta pippurinen kuten äitisi, kaikki Weasleyt olivat rockelikossa hohhoijaa! Mutta sinun tupasi on:

Se on Rohkelikko ei Rockelikko.

Siinä se. Tarina oli oikein hyvä. Rakastan edelleen ficcejäsi.

[Vaarallinen Komentoija]

HarryPotterFan4Ever, Jeps. Virheitä on. Olisi kiva jos laittaisit missä ne oli? Oon mukavasti pihalla täällä  . Tyypillistä. Onks ne kaikki virheet epilogissa? Hetki katon... *tsiikaa kommenttiasi* Okei. Eka taitaa olla kymppiluvusta ja loput Epilogista, jos oikein ymmärsin? Ja tiedän kyllä et Rohkelikko on Rohkelikko eikä Rockelikko, mutta siskoni typerä uudenaikainen Wordi muutti sanan Rockelikoksi. Enkä huomannut sitä ennen kommenttiasi. . Mitäs muuta sanoisin? Huomaa kyllä että olen väsynyt, muuten en höpöttäisi näin paljon. Nyyt taidan kuitenkin sanoa kiitos kommentistasi ja lähteä nukkumaan ennen kuin simahdan.

[Kukkamaaria]

Luin tän koko ficin yhteen putkeen ja bongailin niitä kirjoitusvirheitä mutta en jaksanut liittää niitä tähän idea oli kiva ja tykkäsin (kuten kaikista sinun kirjoituksistasi! mutta paikoitellen tapahtumat menivät liian nopeasti. Mutta muuten hyvä idea! Kivaa, kun Lily heräsi henkiin eipä tässä muuta

[Vaarallinen Komentoija]

Kukkamaaria, kiitokset kommentistasi . Huomasin sen vasta äsken, olenpa tyhmä. Tiedän, että tapahtumat menivät liian nopeasti niin käy aina kun kirjoitan 

[Vaarallinen Komentoija]

Osallistuin tällä ficillä Tuunataan vanhaa- haasteeseen, eli ihan lähipäivinä on tulossa uusi ficci, jossa on sama idea kuin tässä. Laitan tänne myöhemmin tuohon alkuun sitten linkin kyseiseen ficciin. 

[Feliicia]

Jeee, toivottavasti siinä ficissä sitten näkyy miten paljon olet kehittynyt tästä

[Vaarallinen Komentoija]

HarryPotterFan4Ever, kiitti. Ensimmäinen luku on siis ilmestynyt tänään tuunaus ficciin. Linkki on tässä:
Kalkaroksen poika, K-13