mmariaä Kiitos kommentistasi, jatkoa saat lukemalla!
Joten selaappas vain alas päin...
amorgirl Kiitos
Larissa Olenkin ihmetellyt poissaoloasi. Nyt olen tehnyt kaksi hiukan lyhyttä lukua, mutta lukuja kuitenkin, kiitos.
Cassie Cullen Uusi lukija on aina tervettulut. Älä huoli, Harrya en ikinä osaisi edes kuvitella Voldemortin pojaksi;) Kiitos kommentistasi.
E_Bella Oikein ymmärsit, mutta luvut ovat hiukan lyhkäsiä. Taas kerran. Kiits kommentistasi.
Luku 8.
Harrylle sattuu ja tapahtuu.Halauksien jälkeen perhe palasi tosi asiaan.
”Miten sinä, Lily, pääsit takaisin?” Kalkaros kysyi uteliaana.
Lily vain virnisti iloisesti.
”Voldemortin iskeässä tappokirouksen Harryyn ja Harryn iskeässä takaisin aseistariistunta loitsu me –Voldemortin uhrit- saimme päättää halusimmeko takaisin. Minä halusin, mutta James ei halunnut”, Hän sanoi käsivarsi yhä Harryn ympärillä.
Kalkaros kietoi kätensä Lilyn ympärille ja suuteli naista. Pitkään ja hartaasti. Kunnes he viimein irrottautuivat toisistaan.
”Nyt Harry menee takaisin nukkumaan ja minä lähden,” Lily sanoi.
”Minne sinä menet?” Harry kysyi hiljaa.
”Kotiin. Vanhempieni luokse.”, Lily sanoi.
”Lily…”, Kalkaros aloitti.
”Niin?” Lily kohotti katseensa Kalkarokseen.
”Sinun vanhempasi kuolivat.”, Kalkaros sanoi hiljaa.
Lilyn kasvot kalpenivat. Hetkeen kukaan ei sanonut mitään.
”Milloin?” Lily kysyi kuiskaten.
”Pari vuotta sitten”, Kalkaros kuiskasi.
”Vie minut heidän haudalle”, Lily pyysi .”Harry…”, Hän jatkoi. ”Me näemme vielä. Minä lupaan sen”, Nainen sanoi.
Harry nyökkäsi. Hän otti näkymättömyysviittansa ja lähti. Sanomatta vanhemmilleen enää sanaakaan. Hän vain lähti.
”Siis MITÄ?” Ron melkein huusi seuraavana iltana. ”Hän siis vain palasi? Noin vain!” Ron jatkoi.
Harry nyökkäsi. Hän oli juuri kertonut Ronille ja Hermionelle (jotka olivat taas ystävät) Lilystä.
”Mutta miten?” Hermione kysyi.
”Hän sanoi meille, että kun Voldemort iski tappokirouksen minuun ja minä torjuin sen aseistariisunnalla he saivat päättää heräävätkö eloon vai eivät. Äiti halusi, mutta James ei,” Harry sanoi katsellen ikkunaa.
”Mutta eihän niin ole voinut tapahtua,” Ron sanoi realistisena.
Hermione mulkaisi Ronia ja kietoi kätensä Harryn ympärille.
”Voi Harry sinä olet varmasti ihan hermostunut”, Tyttö mutisi.
Samassa Ginny tuli heidän luokseen ja Hermionen kädet valahtivat alas. Ginny ei kuitenkaan sanonut mitään, meni vain Harryn luokse ja suuteli tätä. Yhtäkkiä siinä oli myös Romilda, joka oli Ronin tyttöystävä.
”Hei, kulta,” Tyttö sirkutti Ronille.
”Hei vaan. Kuule, minulla on Harryn ja Hermionen kanssa hieman juteltavaa. Tulisitko myöhemmin?” Ron kysyi hymyillen. Romilda käänsi katseensa Hermioneen ja irvisti.
”Ai, sinä olet paljon mielummin tuollaisen saastakasan kanssa kuin minun!” Tyttö huudahti.
Harry ja Ron ponkaisivat molemmat seisomaan ärtyisinä.
”Kuule, miksi sinä sanoit Hermionea?” He kysyivät yhteen ääneen.
”Ihan saastakasaksi, koska sellainen hän on! Kuraverinen!” Romilda kiljui.
”Pyydä Hermionelta anteeksi!” Ron huusi ja tähtäsi Romildaa sauvallaan. Koko oleskeluhuone katsoi kolmikkoa.
”Älkää…ihan totta tuo ei kannata,” Hermione mutisi, mutta pojat eivät kuuneleet häntä, sillä juuri silloin Harry taikoi Romildaan onnistuneen kokovartalolukon.
”Hei!” Romildan ystävä huudahti raivostuneena ja otti oman sauvansa taskustaan.
”Mitä?” Harry kysyi.
”Minun ystävääni ei laiteta kokovartalolukkoa!” Romildan ystävä (jonka nimi oli Samantha) sanoi.
”Sori, laitoin jo”, Harry huikkasi ja kääntyi poispäin Samanthasta.
Ron nauroi ilkeästi ja sieltä täältä kuului myös naurua. Romilda oli selvästikin epäsuosiossa.
Vastustajaa ei kuitenkaan nujerrettu niin helposti. Harryn kääntyessä Samantha sai tilaisuutensa iskeä ja hän heitti Harryyn taian, jolloin Harry kaatui selälleen lattialle raajat levälleen ja silmät kiinni.
”Harry!” Ginny kirkaisi ja yritti tunkeutua joukon läpi. Harryn ympärille oli suuntautunut suuri joukko rohkelikkoja.
”Väistäkää!” Ginny kiljui shokissa.
”Väistä itse,” Joku kuudesluokkalainen rohkelikko sanoi.
”Kuule minä olen sentään Harryn tyttöystävä ja jollet sinä halua naamaasi lepakonräkäherjaa väisty!” Ginny sanoi raivostuen. Kuudesluokkalainen irvisti, mutta väistyi kuitenkin Ginnyn kohottaessa sauvansa. Ginny jatkoi samaan tapaan kunnes hän pääsi viimein Harryn luokse.
”Hakekaa Professori McGarmiwa!” Hän sanoi huolestuneena.
”Cindy lähti juurin hakemaan häntä,” Joku neljäsluokkalainen sanoi.
Ginny huokaisi helpotuksesta.
”Missä Samantha on?” Hän kysyi.
”En tiedä,” Muut rohkelikot vastasivat kuorossa. Samantha oli siis paennut.
”No niin rauhoittukaa ja selittäkää tilanne!” Professori McGarmiwan ääni sanoi Ginnyn takaa.
Ginny kääntyi ja näki sekä Professori McGarmiwan että pelokkaan näköisen neljäsluokkalaisen tytön, jonka nimeksi Ginny arvasi Cindyn.
”Harry on kuollut!” Joku poika huusi draamattisesti.
”Eipäs ole, senkin pöhkö!” Huusi tyttö pojan vierestä.
”Itse sinä niin sanoit!” Poika vastasi.
”Enpäs!” Tyttö väitti lehahtaessaan tulipunaiseksi.
”No niin rauhoittukaa nyt!” Professori McGarmiwa sanoi ja kuunteli Hermionen selontekoa.
”Haakekaa joku Professori Kalkaros!” Professori jatkoi.
Ron riensi hakemaan Kalkarosta kasvot kalpeina pelosta. Ginny ei pystynyt ajattelemaan mitään. Jos Harry oli…Hän ei voinut olla.
Luku 9.
Ginny on huolestunut.Harry oli viety sairaalasiipeen eikä hänen tilastaan tiedetty kukaan muu kuin Ron, Hermione ja Ginny. Samantha oli paennut heti kun Harry oli viety sairaalasiipeen.
Kalkaros oli toki myös huomioitava. Kalkaros oli poissaoleva ja hän kävi joka päivä poikansa luona sairaalasiivessä. Ginny oli hyvillään, että Harrylla oli joku huolehtivainen aikuinen vierellään.
”Minä en pysty lukemaan,” Hermione valitti ja paukautti kirjansa kiinni.
He olivat kaikki rohkelikko tornissa, jossa oli poikkeuksellisen levoton tunnelma. Suurin osa piti kamalaa mekkalaa, mutta myös hiljaisia löytyi.
”Minä menen sairaalasiipeen,” Ginny sanoi ja nousi.” Tuleeko joku mukaan?” Hän kysyi.
”Minä,” Ron sanoi heti. Hermione nyökkäsi ja niin kolmikko suuntasi sairaalasiipeen.
He olivat juuri astumassa sairaalasiiven ovesta sisään, kun heitä vastaan tuli Kalkaros ja punatukkainen nainen, jonka nimeksi Hermione ja Ron arvasivat heti Lilyn.
”Iltaa, Professori tulimme katsomaan Harrya,” Hermione sanoi.
”Iltaa vain. Herra Potter voi jo hiukan paremmin. Uskomme hänen selviytyvän,” Kalkaros sanoi.
”Mikä se kirous oli jonka Samantha loitsi Harryyn?” Ginny kysyi.
”Emme tiedä.,” Kalkaros sanoi teennäisen tyynesti. Ginny kuitenkin arvasi tämän olevan Harrysta huolissaan.
”Mutta Severus, keitä nämä ovat?” Lily kysyi.
”Hmm…aivan. Tässä ovat Hermione Granger –Kalkaros osoitti Hermionea- Ron Weasley –Kalkaros osoitti Ronia- ja Ginevra Weasley, joka on Harryn tyttöystävä,” Kalkaros sanoi.
”Ginny,” Ginny mutisi kasvot punaisina.
Lily nyökkäsi hymyillen kolmikolle. Ginny katsoi uteliaana naista. Tällä oli Harryn silmät sekä punaiset olkapäille asti ulottuvat kiharat hiukset. Kaunis nainen, Ginny ajatteli hiukan kateellisena.
Ginny, Hermione ja Ron astuivat sairaalasiipeen. Harry oli ainut ihminen siellä.
Ginny ryntäsi poikaystävänsä luokse heti, mutta Ron ja Hermione jäivät juttelemaan Matami Pomfreylle.
Harry makasi edelleen silmät kiinni.
”Harry, parane. Me tarvitsemme sinua!” Ginny kuiskasi. Häntä kylmäsi katsoa Harryn kalpeita kasvoja.
”Ginny,” Hermione kuiskasi. Hän kiersi kätensä Ginnyn ympärille ja Ginny painoi päänsä hänen rintaa vasten.
”En kestä katsoa häntä tuollaisena,” Hän kuiskasi.
”Minä tiedän. Minä tiedän, Ginny,” Hermione sanoi ja halasi Ginnyä lujasti.
”Hän ei saa kuolla!” Ginny valitti. ”Hän ei saa. Ei ainakaan nyt!”
”Miksei?” Hermione kysyi.
”Koska…,” Ginny aloitti.
”Kerro vain,” Hermione sanoi.
”Minä olen raskaana Harrylle,” Ginny sanoi lopulta.
Hermionen suu loksahti auki.
”Ginny, onko se totta?” Tyttö kysyi.
Ginny nyökkäsi.
”Minä…onneksi olkoon!” Hermione sanoi ja halasi Ginnyä. ”Tietääkö Harry?”
Ginny pudisti päätään väsyneesti.
”Juuri sen takia en halua hänen kuolevan,” Hän kuiskasi ja siirsi katseensa Harryyn.
Hän asteli Harryn vuoteen luokse ja istuutui. Harry ei saanut kuolla. Velhomaailma tarvitsi Harrya, Harryn vanhemmat tarvitsivat Harrya, Hän tarvitsi Harrya. Ja heidän lapsi. Kaikki tarvitsivat vapauttajaansa.
Ginny heräsi seuraavana aamuna, vailla muistikuvaa edellisen illan tapahtumista. Kun kaikki pyöri hänen mieleensä hän aloitti aamunsa kastelemalla tyynynsä kyynelillä. Jessica, hänen paras ystävänsä heräsi omasta sängystään.
”Voi Ginny,” Tyttö sanoi.
Ginny säpsähti ja pyyhki kyyneleensä.
”Jess, minä en halua Harryn kuolevan!” Hän sanoi.
Jessica hyppäsi vuoteestaan ja kietoi kätensä Ginnyn ympärille.
”Minä säälin sinua,” Hän kuiskasi.
”Älä sääli,” Ginny sanoi.
”Minun on pakko sääliä. Mieti nyt, sinä voit menettää poikaystäväsi ennen kuin hän edes saa tietää, että sinä olet raskaana,” Jessica sanoi.
Jessica sanoja seurasi hiljaisuus.
”Jess, minä haluan olla vähän aikaa yksin ja ajatella,” Ginny sanoi.
Jessica nyökkäsi ja meni suihkuun.
Ginny katsoi ulos ikkunasta, josta heijastui Tylypahkan huispauskenttä. Niin paljon onnellisia muistoja, hän mietti. Harry huutamassa rohkelikoille, Harry nostamassa huispauspokaalia, Harry taikomassa suojeliuksen, Harry makaamassa maassa nauraen hänelle, Harry suutelemassa häntä.
Ginnyn poskelle valui kyyneliä.
”Ginny,” Jessican ääni kuului taas. Ginny ei ollut edes huomannut tämän saapumista.
”Ginny, ota sinä tämä. Tarvitset sitä,” Jessica sanoi ja ojensi Ginnylle ohuen paketin.
Jessican mennessä aamiaiselle Ginny aukaisi paketin. Siellä oli pieni vihko, jossa luki Jessican käsialalla ”Ginnyn päiväkirja.”
Ginny hymyili ja sanoi ääneen:
”Kiitos Jessica.”
Olkaapa hyvät:)
