Harry Potter ja karmea totuus. K11 VALMIS, 11/11+Epilogi ilmestyneet.

[Vaarallinen Komentoija]

// Alaotsikko: Kuka lienee Harryn oikea isä? H/G,R/Hrm,D/Hrm,D/P,L/N,S/L,Ron/Romilda

Tehnyt: Minä.
Beta:Ei ole.
Ikäraja: K11
Summary: Mutta Lily Evans oli poissa eikä hän palaisi
Haa tunnen pakollista tunnetta aina parantaa tätä jotenkin, joten nyt laitan Trailerin.
Kun Harryn seitsemäs vuosi alkaa hän luulee, että olisi kerrankin tavallinen vuosi, mutta...
"Severus Kalkaros on oikea isäsi."
...Ilmeisesti Harry ei koskaan saa toivomaansa...
"Harry, onko kaikki hyvin?"
"On."
"Ei mennyt läpi. Mietitkö Kalkarosta?"
"Näet minusta läpi."
, sillä vaikka Voldemort on kuollut ja Harry tietää sen, sekään vuosi ei voi olla tavallinen...
"Olen raskaana Harrylle."
"Onneksi olkoon!"
...Myös Harryn ensimmäinen lapsi syntyy...
"Ainakaan et salannut sitä, minulta yhtätoista vuotta."
...Aivan pilvetön ei sekään vuosi ole...
"HERMIONE!RON!"
...Vaarallinen Komentoija ylpeänä (ehkä nolona) esittää...
"Minä olen tarpeeksi kuuluisa ilman patsastakin."
"Heko, heko, Harry."
...ehkä kaikista ficeistä pidimmän...
"Olenpas! Varmana olen yhtä pitkä kuin sinä!"
"Mitataan!"
"Hyvä on."
...Harry Potter...
"Hra Potter!"
"Voi ei, tämä ei lupaa hyvää."
...ja...
"...ja sitten...mitä, Hermione?"
"Professori Kalkaroksella on asiaa sinulle."
...Karmea totuus!
"Onko kaikki hyvin?"
Luvut:
Luku 1. Takaisin Tylypahkaan.
 Esillä täällä ja Bloogissani http://potterfaninficceja.blogspot.com/2009_09_01_archive.html Potterfanin ficcejä.
Luku 2. Harryn muistelmat.
 Esillä myös täällä ja bloogissa^^
Luku 3. Pullonpyöritystä ja muuta mukavaa.
Täällä ja Bloogissa.
Luku 4. Harry setvii välit Kalkaroksen kanssa.
 Samoin Täällä ja Bloogissa.
Luku 5. Dra-Dra-Dramione!
 Täällä ja Bloogissa.
Luku 6. Huispaus ja juhlat
Täällä ja Bloogissa.
Luku 7. Lily. Täällä ja Bloogissa.
Luku 8. Harrylle sattuu ja tapahtuu. Täällä.
Luku 9. Ginnyllä on huolia. Täällä.
Luku 10. Häpeä voitettu. Täällä.
Luku 11, Ristiäiset, täällä.
EPILOGI, Täällä
A/N: Keksin tämän jo kauan aikaa sitten, kuten ficcini Ensisuudelma tämäkin on näkyvillä omassa bloogissani. Joten nyt lähtee...

 
Prologi

Severus Kalkaros istui omassa huoneessan. Tylypahkassa. Hän katseli vanhaa velhovalokuvaa, joka esitti rasvatukkaista poikaa ja kaunista punatukkaista tyttöä. He suutelivat. Sen jälkeen pari irottautui ja hymyili kameralle. Se kertoi Severuksen ihanimmasta hetkestä. Severus sulki silmänsä ja muisteli tapahtunutta.
"Lilyy..." Severus kuiskasi punatukkaiselle tytölle, joka luki kirjaa kirjastossa.
"Niin?" Lily kysyi kohottaen katseensa Severukseen vanhaan lapsuuden ystäväänsä.
"Minulla on sinulle asiaa", Severus kuiskasi ja veti Lilyn ulos kirjastosta käytävälle.
"Niin mitä asiaa?" Lily kysyi hymyillen.
"Minä rakastan sinua", Severus sai sanotuksi ennen kuin lehahti tulipunaiseksi. Hän näki kuinka Lilykin punastui.
"Niin minäkin sinua", Tyttö sanoi ja suuteli Severusta suoraan suulle.

"Severus?" Severuksen takaa kuulunut ääni sanoi varovasti. Severus kohotti katseensa ja näki Profesori Dumledoren.
"Niin?" Severus kysyi samalla tavalla kuin Lily Evans oli kysynyt häneltä.
"Harry Potter tulee Tylypahkaan", Dumledore sanoi. Severus jäykistyi.
"Potterin poikako?" Hän kuiskasi vaikka tiesi vastauksen. Dumledore nyökkäsi.
"Poika on ilmetty isänsä.Paitsi silmistä hänellä on..."
"..Lilyn silmät", Severus jatkoi ja vilkaisi valokuvaa jota hän yhä piti kädessään. Taas Dumledore nyökkäsi.
"Harry Potterin isä ei ole James Potter", Hän sanoi niin hiljaa että se tuskin kuului. Severus kuuli sen kuitenkin. Liiankin hyvin.
"Miten niin?" Hän kysyi siihen menessä kovimalla äänellä. Dumledore huikaisi.
"Minun on kerottava sinulle asia, joka minun olisi pitänyt kertoa jo kauan sitten. Harry Potterin isä olet sinä",
"Minä? Sinä siis olet salannut minulta sellaisen asian, että minulla on ollut jo kauan aikaa poika ihan...," Severus aloitti.
"...Yksitoista vuotta. Sitten. Lily Evans kun meni naimisiin James Potterin kanssa. Heillä alkoi huonosti. James teki erään kepposen joka melkein tappoi yhden Lilyn vanhan koulukaverin. Lily suuttui Jamesille ja haki avioeroa. Hän sai sen. Sitten Lily huomasi, että hän oli raskaana eikä tulevalla pojalla tai tytöllä ollut isää. Niinpä Lily otti esiin sen kihlasormuksen, jonka sinä olit hänelle antanut. Hän pujotti sen sormeensa ja kas lapsella oli isä. Lily kirjoitti jästien kastetodistukseen Harryn isäksi sinut. Ei Jamesta", Dumledore selitti. Severus ei tiennyt pitikö hänen olla vihainen vai iloinen. Hänellä oli ollut poika. Yksitoista vuotta. Pojalla oli isä elossa. Isä, josta hän ei tiennyt mitään. Isä jota hän tulisi vihaamaan. Severus tiesi sen. Harry Potter tai oikeastaan Harry Kalkaros tulisi aina vihaamaan häntä. Senkin takia, koska Severus ei ollut hakenut poikaansa pois jästien luota. Mutta pojan äiti oli kuollut. Lily Evans oli poissa, eikä hän palaisi.


----
Tässä ja kommenteja!

[Arte]

Hei, tarkastaisitko ikärajat ficin otsikkoon sekä alkutietoihin? Apua saa Ikärajakäsikirjasta. Pistin nyt K-7, että ikäraja ficille saadaan, mutta määrittelethän ficcisi vielä itse uudestaan ja muista jatkossa pistää ikärajat itse.

Onko kyseessä jatkoficci, jonka ikäraja vielä nousee? Siinä tapauksessa ikärajaksi tulee kaikkein korkein ikäraja, joka ficissä tulee olemaan. Jos ficci on pelkästään tässä, siinä tapauksessa se siirretään Puddifootiin.

[Vaarallinen Komentoija]

 Kiitos, Arte Tämä kyllä on jatkoficci ja sen ikäraja nousee vielä.

[Vaarallinen Komentoija]

Tässä on nyt ensimmäinen luku!


Luku 1. Takaisin Tylypahkaan.



Harry Potter seisoi asemalla 9 ja 3/4 osaa. Hän etsi katseellaan ystäviään, Ronia ja Hermionea, jotka olivat kadonneet jonnekkin. Harry etsi viiden minutin ajan ennen kuin hyppäsi junaan. Eihkä Ron ja Hermione olivat jo junassa?
 Harry kompuroi käytävällä jonkin aikaa, kunnes äkäsi punatukkaisen tytön. Tyttö oli Ginny Weasley, Harryn pitkäaikainen tyttöystävä. Harry oli jo vuoden ajan ajatellut Ginnyä tyttöystävänään. Nythän hän oli menossa seitsemänettä vuottaan Tylypahkaan, noitien ja velhojen kouluun. Ja hän oli edelisenä vuonaan saanut Ginny Weasleyn itselleen.
"Giinnyyy..." Harry huudahti venytäen tyttöystävänsä nimeä. Punapää kääntyi ja huudahti ilosta huomatessaan hänet.
"Harry! Tule tänne!" Tyttö huusi ihmismassan läpi.
"Joo, jahka pääsen tämän ihmismassan läpi!" Harry sanoi tuhahtaen." Hei kuulkaa voisitteko mennä omiin vaunuosastoihinne?" Hän lisäsi.
"Kuka sinä olet meitä määräämään?" Isosilmäinen poika kysyi myöskin tuhahtaen.
"Minä olen sattumoisin Johtajapoika, ja jos ette mene omiin osastoihinne saan ottaa pisteitä pois", Harry vastasi. "Aah aivan viisi pistettä pois..." Harry vilkaisi pojan rinnassa olevaa merkkiä ja huomasi sen olevan vihreätä ja harmaata.
"..Luihuisilta. Kerropa Malfoylle terveisiä!" Hän huusi pojan perään.
"Taatusti kerron, niin hän voi tappaa sinutkin!" Poika huusi ja lähti kavereidensa kanssa nauraa hekottaen.
“Onko ongelmia?” Ginny kysyi, kun Harry viimein pääsi tytön luokse.
“Ei suurempia.” Harry vastasi ja suuteli Ginnyä. “Mukavaa nähdä sinut”,
Hän kuiskasi tytön korvaan.
“Samat sanat”, Ginny vastasi ja irrottautui Harrysta.
“Oletko nähnyt Ronia tai Hermionea?” Harry kysyi.
“Nääh… He hävisivät mystisesti heti, kun minä sanoin lähteväni etsimään sinua”, Ginny vastasi hymyillen Harrylle. Harry hymyili takaisin ja suuteli Ginnyä uudestaan.
“Mennään”, Hän sanoi suudelman jälkeen.
“Tänne,” Ginny sanoi ja veti Harryn yhteen osastoon, jossa oli Neville ja Luna suutelemassa.
“Ööh… Keskeytimmekö me?” Harry kysyi takeltaen.  Ginny meinasi purskahtaa nauruun.
“Ette. Tulkaa vain tänne,” Luna sanoi hymyillen molemmille. Neville irrottautui Lunasta kasvot punaisina.
“Moi Harry!” Poika huudahti.
“Moi Neville! Minun pitää mennä”, Harry sanoi.
“Minne hän lähti?” Luna kysyi heti, kun ovi oli Harryn takana pamahtanut kiinni.
“Kertomaan valvojaoppilaille tehtäviä”, Ginny vastasi. “Harry on JohtajaPoika”, Hän lisäsi kun sekä Neville että Luna näyttivät kysymysmerkkiä.
“Aaa…” Luna sanoi.
Samassa vaunuosaston ovi aukeni ja Ron tuli sisään.
“Moi”, Poika sanoi ja istui Ginnyn viereen.” Etkö löytänyt Harrya?” Hän jatkoi.
“Löysin. Hän lähti antamaan Valvojaoppilaille tehtäviä”, Ginny vastasi.
“Onko hän johtajapoika?” Ron kysyi ymmällään.
“On. Etkö tiennyt sitä?” Ginny kysyi.
“En, mutta kai se oli itsestään selvää, Harry kun on Kalkaroksen lellikki”, Ron sanoi huokaisten. Hänestä oli epäreilua, että Kalkaros “lelli” Harrya, vaikkei muita rohkelikkoja.
“Ron!” Harry (joka oli juuri tullut) sanoi. “Ei Kalkaros minua lelli!” Hän puolustautui. “Hän on sentään isäni!” Harry lisäsi. Vaunuosastoon lankesi hiljaisuus.
“Kalkaros on isäsi?” Hermione kuiskasi. Harry nyökkäsi.
“Kuinka kauan olet tiennyt sen?” Ginny kysyi.
“Sain  tietää sen viime vuonna”, Harry vastasi katse lattiassa. Dumledore oli kertonut juuri ennen kuolemaansa. Harry tunsi, kuinka Ginny kietoi kätensä hänen ympärilleen.
“Mikset ole kertonut?” Ron kysyi korottaen ääntäänsä.
“Minä…Minua pelotti teidän reaktio”, Harry kuiskasi.
“Ja milloin  ajattelit kertoa sen meille?” Hermione kysyi.
Harry kohotti olkiaan.
“En tiedä”.
Vaunuosastoon lankesi taas hiljaisuus. Kaikki olivat järkyttyneitä tästä uutisesta. Oli kammottavaa ajatella Harrya Kalkaroksen poikana. Mitä jos Harrysta tulisi samanlainen, kuin isänsä? Kaksoisagentti. Kuka tietää mitä tulevaisuus toisi tullessaan?
----------------------
Kommenteja!

[emaii]

Hhei :DD
Lukaisin tämän tässä äsken ja tykkäsin. Eteni aika nopeasti tuo Kalkaros on Harryn isä juttu, mutta muuten ihan kivaa tekstiä. Kirjoitusvirheitä en löytänyt, mutta en kyllä etsinytkään.
Jatka! (:

//Rakentava kommentti on jumissa jossain.

[Larísa]

Kivalta kuulostaa:D
Olisin toivonut, että olisit kertonut tarkemmin siitä kohdasta jolloin Dumbledore kertoin Harrylle tämän oikean isän. Ja en oikein usko, että Harry olisi oikeasti ottanut sen noin kevyesti, kuin sinä sen tässä esitit. Toisaalta, omapahan on tarinasi ja saat kirjoittaa miten tykkäät. Tulen lukemaan jatkoa kuitenkin heti kun sitä tulee:D
Voisti vähän hidastaa tarinanetenemistahtia, sillä muuten tippuu kyydistä.
Yksi asia jäi vielä epäselväksi. Tietääkö Kalkaros, että Harry tietää ja ovatko he puhuneet. Toivon etteivät ole koska olisi tosi kiva lukea kohta, jossa he vasta keskustelevat asiasta ja siitä miten he etenevät isä-poika suteensa kanssa.
Jatkoa?
Larissa

[Vaarallinen Komentoija]

Ooh hirveästi kommenteja! Okei eihän kaksi kommenttia nyt paljon ole, mutta miten sen nyt ottaa..., joku on vähän ylivirkeä, kun tuli laulettua n. 200 karaoke biisiä ja kaikkea muuta kivaa.... Okei nyt vastataan.
Aluksi.....


... Haa emaii saa kunnian olla ensimäinen jolle vastaan;D Kiva, kun kirjoitusvirheitä ei ole löytynyt etkä ole niitä etsinyt;D Joo se vain eteni niin... Mietin aluksi, että kerronko sillei et Harry saa kuulla Kalkarokselta sen vai Dumlerorelta sitten päätin et Dumppis on parempi kertomaan.  Tulen jatkamaan sillä ei ole pelkoa!


Larissa Saat vielä kuulla sen kohan:P olen suunitellut sen täysin yhteen lukuun.... Se vain ei tule heti... Hahaaa... Tuon jätin tahallaan kertomatta tietääkö Kalkaros siitä. Odotin vain, että milloin joku kysyy.. Okei olen ilkeä. Sen saatte rakkaat lukijat kuulla seuraavassa luvussa... Siihen asti Näkemiin;D

Ai melkein meinasin unohtaa KIITOS Larissa ja emaii... Ja lisää kommenteja SAA ei vaan PITÄÄ kirjoittaa... Siis toisin päin. Okei joku on vähän seko....
Heido.

[Melodie]

Jos tekstin ikäraja nousee, olisi suotavaa merkitä alkutietoihin korkein esiintyvä ikäraja, vaikkei teksti vielä sillä tasolla olisikaan. ^^

//Kiitos.

[Vaarallinen Komentoija]

Melodie Ok. Laitoin nyt K13, koska se on minusta kaikista paras.

MUILLE Kiitos kun olette lukeneet tätä ficciä, sillä nyt tulee toinen luku. Tiedän minua on kehotettu pitämään hieman taukoa, mutta sain luvun valmiiksi ennen kuin kuvittelin. Kirjoitusvirheistä saa edelleen ilmoitella, kuten myöskin siitä haluaisiko betakseni tosin kirjoitin luvun Wordilla, joten siihen ei pitäisi hirveästi tulla virheitä, mutta kuka tietää?


Luku 2. Harryn muistelmat.


Harry astui ulos junasta ja käveli hitaasti vaunuja kohti. Hän muisteli, kun Dumledore oli kertonut hänelle Kalkaroksesta. Se oli tapahtunut juuri ennen Dumledoren kuolemaa.
”Harry…minun pitää kertoa sinulle jotakin”, Dumledore kuiskasi.
”Älä rehtori se voi odottaa. Minun pitää löytää Matami Pomfrey”, Harry sanoi rauhallisella äänellä.
”Harry…Tämä olisi pitänyt kertoa sinulle jo aikoja sitten”, Dumledore kuiskasi” Taas yksi vanhan miehen virheistä. Mutta et varmaankaan saa koskaan tietää ellen minä kerro”, Mies kuiskasi ja sulki silmänsä.
”Rehtori…”
”Minulla on suuri salaisuus, joka on pakotettu olemaan kertomatta, mutta kohta minä kuolen. Minä olen jo heikko ja minun on pakko kertoa se nyt tai et saa tietää sitä koskaan,” Dumledore kuiskasi pitäen silmänsä edelleen kiinni.
”On kai pakko aloittaa ihan alusta. Sinä tiedät, että äitisi ja isäsi James Potter menivät naimisiin ja saivat sinut.
”Matkaan tuli pieni mutka, kun James teki erään kepposen äitisi vanhalle koulukaverille. Kepposen johon Jennifer Wendels oli kuolla. Lily suuttui Jamesin kepposesta niin, että haki avioeroa, jonka hän tietysti sai. Sitten Lily tajusi olleensa raskaana eikä tulevalla lapsella ollut isää. Niinpä hän turvautui vanhaan kihlasormukseen. Tuo sormus on edelleen äitisi sormessa. Tuon sormuksen antaja on oikea isäsi.”, Dumledore kuiskasi avaten viimein silmänsä.
 Harry oli kalvennut. James ei ollut hänen isä, Pojan päässä pyöri. Miksei Dumledore ollut kertonut sitä aikaisemmin? Entä miksi…miksi hän ei nyt kertonut kuka oli Harryn oikea isä?
”Sinun oikea isäsi on Severus Kalkaros”, Dumledore kuiskasi aivan kuin olisi lukenut Harryn ajatukset. ”Juuri Severus käski olla kertomatta. Hän sanoi, että hänen olisi itse saatava kertoa se. Mutta nyt ajattelin, että kerron sen mielummin itse, kun annan Severuksen kertoa, sillä sinä et ehkä uskoisikaan Severusta.”
 Harry kalpeni entistä enemmän, jos se suinkin oli mahdollista. Kalkaros ei olisi ehkä koskaan halunnut kertoa Harrylle sitä. Mitä tapahtuisi, kun he juttelisivat? Pakko heidän oli joskus jutella. Enemmin tai myöhemmin.
Harry ei vieläkään ollut päässyt juttelemaan Kalkaroksen kanssa. Oman isänsä. Tosin hänestä tuntui, että Kalkaros tietäisi, että hän tiesi. Joskus esim. alkajaispidoissa Kalkaros oli vilkuillut häntä ja hymyillyt pienesti, kun Harry oli huomannut sen. Tosin Harry halusi selityksen, miksei Kalkaros ollut hakenut häntä pois Dyrsleiden luota. Ja varmasti Kalkaros halusi selityksen, miksei Harry ollut mennyt hänen huoneeseensa, kun opettaja tai oikeastaan isä oli pyytänyt. Harry ei vain ollut valmis vielä kohtaamaan Kalkarosta. Nyt hän oli.
”Harry?” Ginny kysyi hiljaa, kuin kuiskaten.
”Mitä?” Harry vastasi kysymykseen kysymyksellä.
”Mitä mietit?” Ginny kysyi.
”Kaikkea.”, Harry vastasi ja hyppäsi vaunuun.
”Ei kuule mennyt läpi. Mietitkö Kalkarosta?” Ginny kysyi. Harry nyökkäsi hymyillen.
”Näet minusta läpi”, Hän kuiskasi tytön korvaan. Ginny hyppäsi vaunuun myöskin hymyillen.
”Totta kai näen. Olenhan tyttöystäväsi ja olen tuntenut sinut yhtä kauan, kuin Ron,” Tyttö sanoi ja suuteli Harrya. Harry hymähti, mutta vastasi suudelmaan innolla. Ginny sai aina hänet unohtamaan kaiken kurjan ja epämukavan. Juuri sen takia Harry rakasti Ginnyä. Vaunu lähti liikkeelle ja molemmat olivat tyytyväisiä siitä, että vaunussa olivat vain he kaksi.
”Ron ja Hermione hävisivät taas jonnekin”, Harry sanoi hymyillen edelleen Ginnylle.
Ginny nyökkäsi.
”Emmehän me heidän seuraa tarvita”, Tyttö sanoi ja virnisti ilkikurisesti.
”Emme niin”, Harry sanoi ja virnisti myöskin ilkikurisesti.
Ginny hymyili Harrylle ja suuteli tätä. Taaskin Harry vastasi suudelmaan innolla.
”Harry…”, Ginny kuiskasi katsellen Tylypahkaa, joka pilkisti esiin puiden takaa.
”Mitä?” Harry kysyi.
”Mitä sinä aiot tehdä, kun koulu loppuu?” Ginny kysyi.
”Minä ryhdyn auroriksi”, Harry vastasi hymyillen Ginnylle.
”Onko se sinun ainoa haave?” Ginny kysyi.
”Eipä oikeastaan.”, Harry sanoi ja punastui hieman.
”Mitä sinä sitten haluat tehdä?” Ginny kysyi tarkkaillen Harryn reaktiota.
”Minä ajattelin, että ryhdyn…”, Harry aloitti.
”Mihin?” Ginny kysyi.
”Opettamaan Suojautumista Pimeyden Voimilta.”, Harry lopetti lauseensa.
Ginny tuijotti Harrya osaamatta sanoa sanaakaan. Pitkään he tuijottivat toisiaan, kunnes Harry aukaisi suunsa ja sanoi:
”No? Mitä sanot?”
”Minusta se olisi tosi mukavaa. Olisit todella hyvä ja varmaankin Kalkaros antaa sinun opettaa”, Ginny vastasi suudellen Harrya.
”Ehkä.”, Harry vastasi olkiaan kohottaen. Ginny vilkaisi Harrya, muttei sanonut mitään. Pari oli hiljaa. Harryn teki mieli sanoa jotain, mutta hän ei löytänyt oikeita sanoja. Viimein vaunu pysähtyi ja Harry hyppäsi pois Ginny perässään. Harryn ja Ginnyn kävellessä Tylypahkaa kohti he näkivät Draco Malfoyn, joka tuntui riitelevän tyttöystävänsä Pansy Parkinsonin kanssa.
”Sulosointua korvilleni”, Harry tokaisi ja Ginny purskahti nauruun.
”Minunkin”, Tyttö kuiskasi ja lähti kävelemään Tylypahkaa kohti ennen kuin Malfoy huomaisi heidät.
”POTTER! WEASLEY!” Malfoyn karjunta kuului parin takaa. Ginny pysähtyi ja kääntyi Malfoyta kohti raivostuneena.
”Niin Malfoy?” Tyttö tiuskahti.
”Mitä te täällä teette?” Malfoy kysyi ilkkuen.
”Jos et satu huomaamaan niin kävellään”, Ginny vastasi Harryn mielestä liiankin tylysti.
”Tarkoitin, että mitä Potter tekee täällä Weasleyn kanssa? Ja ilman kuraveri-Grangeria tai Weasleyta?” Malfoy uteli.
”Varokin enää ikinä sanomasta Hermionea noin!” Harry huudahti raivostuen. Malfoyn käsi takertui sauvan ympärille samalla kuin Harrynkin. Harry oli kuitenkin nopeampi ja ehti ottaa sauvansa taskusta ennen Malfoyta. Hän tähtäsi sauvallaan Malfoyta, kun heidän takaa kuului ääni:
”POTTER! Mitä sinä teet?” Harrylle tuli mieleen kaksi vuotta sitten käyty kohtaus, jossa Kalkaros oli ilmestynyt samaan aikaan paikalle. Juuri silloin, kun Harry oli taikomassa. Harry kirosi, pani sauvansa taskuun ja kohotti katseensa Kalkarokseen, joka vilkuili häntä. Ginny katsoi hermostuneena tilanetta.
”Potter…Mitä sinä teit?” Kalkaros toisti ja katsoi Harrya. Harry vilkaisi takaisin ja virnisti sitten professorille ilkikurisesti.
”Mietin voisinko kenties tehdä Malfoysta siedettävämmän näköisen, kun ei kukaan tuon näköisenä kehtaisi liikkua”, Hän sanoi virnistäen Ginnylle, joka virnisti takaisin.
” Herra Malfoy minne luulet meneväsi?” Kalkaros huudahti, sillä Malfoy liikkui hermostuneesti kohti Tylypahkaa.
”Kouluun”, Poika vastasi. Ginny ei pystynyt pidättämään enää naurua ja hän purskahti räkänauruun.
”Weasley! Tämä on sinusta vai huvittavaa!” Kalkaros sanoi jo aika raivostuneena.
”Joo on se aika”, Ginny sanoi matkien Frediä ja Georgea.
”Kymmenen pistettä pois rohkelikolta ja luihuiselta”, Kalkaros sanoi ja lähti kävelemään kohti linnaa jättäen nelikon miettimään, miksi hän oli päästänyt heidät niin helpolla.
”Aika omituista”, Ginny sanoi lähtiessään kävelemään Kalkaroksen perään. Harry seurasi Ginnyä huvittuneena.
”Mikä?” Poika kysyi.
”Kalkaroksen käyttäytyminen. Yleensä hän olisi ottanut pois semmoset viitisenkymmentä pistettä ja jälki-istuntoa, nyt vain kymmenen pistettä”, Ginny kummasteli heidän astuessaan Tylypahkan eteiseen, jossa he huomasivat parisenkymmentä ensiluokkalaista. Harry hymyili pienesti ekaluokkalaisille, jotka kuiskailivat ja osoittivat häntä ja Ginnyä sormillaan.
”On rumaa osoitella”, Ginny sanoi kovaan ääneen. Ensiluokkalaiset punastuivat ja käänsivät katseensa eteenpäin. Harry hymyili ja ohjasi Ginnyn Suureen Saliin.
”Mennään pois fanijoukkojen tieltä”, Hän suhahti suupielestään tytölle, joka vain virnisti. Kun he astuivat Suureen Saliin rohkelikot, korpinkynnet ja puuskupuhit hurrasivat ja luihuiset buuasivat. Harry, Ron ja Hermione olivat tulleet tekemään S.U.P.E.R.:insa ja saivat siksi hirveästi huomiota.
”Kunpa ei tarvitsisi tehdä puhetta”, Harry kuiskasi Ginnylle, joka virnisti ilkikurisesti takaisin.
”Johtajapoika, Huispaus kapteeni, poika-joka-elää mitäköhän vielä?” Tyttö kysyi, vaikka olikin ylpeä Harrysta. Harry oli koko edellisen vuotensa uhrannut Voldemortille, ja oli viimein saanut unelmansa toteutettua. Voldemort oli kuollut, ja Harry oli melkein itse kuollut samalla. Moni ihmetteli, minkä takia Harry ei ollut halunnut Seljasauvaa, mutta Ginny tiesi sen. Harry oli onnellinen omalla sauvallaan ja hänen kanssaan.

[Larísa]

Hahaa! Olen ensimmäinen kommentoija!
Joo, taas oli kiva luku, vaikka se olisikin voinut olla hieman pidempi.
Oli kiva kun sain nyt kuulla tarkemmin, että mitä Dumbledore oli tarkalleen ottaen sanonut Harrylle.
Jatkoa pian!
Larissa

[amorgirl]

Luin tän kokojutun nyt kerralla, voin sanoo et luen heti lisää ku tulee jatkoo. Kiinnostavalta toi alku kuulostaa.

[Vaarallinen Komentoija]

 Ja taas iskee kommentoijat;D
Larissa Kiitos, kun ilmestyit taas kommentoimaan;) Aloitin tänään sitten sen neljännen luvun ja luulen, että saan sen valmiiksi ennen loman loppumista.

amorgirl Uusi kommentoija! Kiitos.


KIITOS MOLEMMILLE! TOIVOTTAVASTI USEAMPIKIN TULISI TÄTÄ KOMMENTOIMAAN! EN MINÄ PURE;D
PS. Mitä ihmettä minä höpisen neljännestä luvusta?
PPS. Sen piti olla kolmas luku.
PPPS. Neljättä lukua ei ole vielä edes aloitettu.
PPPPS. Joku taitaa kiirehtiä liikaa.
PPPPPS. Mitä jos laitettaisiin Tauolle?

[emaii]

Heii, uusi luku ((:
Ihan kiva että kerroit nyt tosta Dumblis ja Harry jutusta.
Yhden pikkuisen virheen bongasin.

miksei Kalkaros ollut hakenut häntä pois Dyrsleiden luota.

Kiva luku, älä nyt heti tauolle jätä

[Vaarallinen Komentoija]

Ilmiinnyithän sinäkin tänne viimein Parempi myöhään kun ei milloinkaan.....
emaii Oho toi piti korjata... Korjaankin sen heti. Heitin läppää kiusatakseni teitä;)

Jatkoa on tulossa!

[Vaarallinen Komentoija]

nami-swan Okei, ei taukoja Dramione on vielä hiukan hakeissa;D En ole näes koskaan kirjoittanut Dramionea, joten päätin heittää sen tähän ficciin.... Okei nyt mulla ois tämä kauan odotettu kolmas luku, jota melkein menin luulemaaan neljänneksi;D


A/N Päätin etten sano tästä luvusta etukäteen, mitään. Joten pidän suuni supussa, ja te saatte (kerrankin) lukea luvun ihan itse ilman mitään etukäteen paljastettuja juttuja.  


Luku 3. Pullonpyöritystä ja muuta mukavaa.



Seuraavana aamuna Harry heräsi tosi aikaisin. Hän oli kierrellyt sängyssään koko yön, ja oli ilmeisesti nähnyt painajaista, sillä hän oli läpimärkä hiestä. Harry vilkaisi Ronia, joka kuorsasi kovaäänisesti päätteli, sitten ettei herättäisi tätä ja meni suihkuun.
 Harry joutui odottamaan kokonaisen puolituntisen ennen kuin pääsi peseytymään. Vesi oli hyytävän kylmää vielä sen jälkeenkin, Harry kuivasi itsensä nopeasti sauvan heilautuksella, puki päälleen ja lampsi alakertaan.
 Pian hän tajusi, että aamupala alkaisi vasta tunnin päästä joten hän istuutui sohvalle, otti hajamielisesti kirjan ja aukaisi sen.
 Vähän ajan päästä Harry tunsi lämpimän pienen käden hartioillaan, hän kääntyi ja huomasi Ginnyn.
”Huomenta”, Tyttö sanoi väsyneenä.
”Huomenta. Näytät väsyneeltä. Nukuitko huonosti?” Harry kysyi suudellen Ginnyä.
Ginny nyökkäsi.
”Lievästi ilmaistu. Nukahdin vasta neljältä”, Hän sanoi ja istuutui Harryn viereen.
”Mikä sinua valvotti?” Harry kysyi.
”Hmm…Ei puhuta siitä”, Ginny sanoi painaen päänsä Harryn syliin.
”Jotain paljastettavaa?” Harry naurahti silitellen Ginnyn hiuksia.
”Ehkä.”, Ginny mumisi unisesti ja sulki silmänsä.
Harry hymähti tytölle ja suuteli tämän hereille.
”Harry!” Ginny moitti närkästyneenä.
”Mitä?” Harry kysyi viatomattomasti.
”Minua väsyttää,” Ginny sanoi ja haukotteli.
”Mutta minulla on nälkä”, Harry valitti pikkulasten tapaan. Ginny hymähti Harrylle ja suuteli tätä.
”Älä valita. Eihän aamiainen ole edes alkanut”, Tyttö sanoi hymyillen.
”Onhan se.”, Harry väitti vastaan.
”Eipäs”, Ginny sanoi.
”Aamiainenhan alkaa seitsemältä eikö niin?” Harry varmisti.
”Niin alkaa.”, Ginny vastasi.
”Kello on jo puoli kahdeksan”, Harry huomautti. Ginny kirkaisi ja katsoi kelloa.
”Voi ei…voi ei…me myöhästytään tunnilta...eikä me edes tiedetä, mitä meillä on…voi ei!” Tyttö hätäili.
”Tiedätkö, mitä Ginny?” Harry kysyi arvotellen.
”No?”
”Joskus sinä tosiaan kuulostat Hermionelta”, Harry vastasi hymähtäen. Ginny heitti tyynyn Harryn päähän.
”Sinä senkin…”, Tyttö mutisi. Harry hymähti ja heitti tyynyn takaisin Ginnylle, joka otti sen taitavasti kiinni. Ginny heitti Harryn päälle kaksi tyynyä ja romahti sen jälkeen itse pojan rinnan päälle.
”Joko luovutat?” Hän kysyi irvistellen.
”Joo”, Harry ähkäisi.
”Sinun pitää sanoa: Ginny on minua parempi tyynysodassa ja minä rakastan häntä”, Ginny tokaisi.
”Entä jos en sano?” Harry kysyi irvistäen Ginnylle. Ginny otti Harryn ranteen ja puristi sitä.
”AIIIII!” Harry huusi. Ginny nauroi pilkallisesti.
”Sano jo!” Tyttö pakotti taittaen Harryn rannetta lattiaa vasten. Harry kivahti kivusta ja sanoi:
”Okei minä luovutan.” Ginny hymyili Harrylle.
”Sano nyt niin!” Tyttö vaati. Harry hymähti ja kysyi:
”Mitä minun pitikään sanoa?”
Ginny nauroi Harrylle päin naamaa ja tokaisi:
”Ginny on minua parempi tyynysodassa ja minä rakastan häntä”
”Ginnyonminuaparempityynysodassajaminärakastanhäntä!” Harry antoi tulla yhteen putkeen.
”Anteeksi en saanut selvää”, Ginny naurahti.
”Ginny. On. Minua. Parempi. Tyynysodassa. Ja. Minä. Rakastan. Häntä!” Harry sanoi pitäen liioittelun pitkän tauon jokaisen sanan välissä. Ginny kuitenkin hyväksyi tämän sillä hän suuteli Harrya hymyillen.
”Nyt mennään aamiaiselle!” Tyttö huudahti vetäen Harryn ylös.
”Juuri tuon minä halusinkin kuulla”, Harry sanoi suudellen Ginnyä.
 He eivät kuitenkaan ehtineet muotokuva-aukkoa pidemmälle sillä silloin tulivat Ron ja Hermione.
”Mikä teillä kesti?” Ron kysyi antaen Harrylle ja Ginnylle heidän lukujärjestykset.
 Harry katsoi omaansa ja huomasi, että heillä oli Pimeyden Voimilta Suojautumista eli Kalkarosta. Hän vilkuili Ginnyn lukujärjestystä, joka oli voihkaissut. Ginnyllä oli ensimmäisenä Ennustamista.
”Mikä teillä kesti?” Ron kysyi uudestaan, kun Harry ja Ginny näyttivät siltä etteivät kuulleet ensimäistä kertaa.
”Ööh…me…tuota…”, Harry aloitti punastuen.
”Me olimme tyynysotaa”, Ginny tokaisi tyynesti. Ron katsoi ensin Harrya ja sitten Ginnyä.
”Tyynysotaa! Tosi lapsellista!” Hermione Ronin vieressä tuhahti. Harry ja Ginny katsoivat ensin Hermionea sitten toisiaan, jonka jälkeen he purskahtivat nauruun.
”Mikä teitä naurattaa?” Ron kysyi.
”E-ei mi-mikään”, Ginny sanoi pyyhkien vettä silmistään.
Ron pudisteli päätään ja sanoi Hermionelle:
”Minä menen hakemaan kirjat, tuletko?” Hermione nyökkäsi hymyillen. Harry ja Ginny katsoivat hetken parin perään ja menivät sen jälkeen sohvalle vierekkäin. Ginny, joka makasi Harryn ja sohvan välissä suuteli Harrya intohimoisesti. Harry vastasi suudelmaan yhtä intohimosesti, kuin Ginny.
 Kumpikaan muistanut, että he olivat oleskeluhuoneessa, jonne kuka tahansa rohkelikko saisi tulla. He luulivat vain olleensa poikien makuusalissa, joten Harry alkoi riisua Ginnyn paitaa.
 Pian kuului kuitenkin ääni:
”MITÄ HELVETTIÄ TE TEETTE?!” Harry jätti Ginnyn paidan nappien aukamisen ja kääntyi ääneen päin. Hän huomasi Ronin, joka oli kasvoiltaan samanvärinen kuin hiuksensa. Ginny virnisti isoveljelleen ja Harrylle.
”Me vain mataan sohvalla”, Tyttö sanoi viattomattomasti samalla, kuin kokosi itseään ylös.
”Te vain makaatte te teette jotain paljon paljon pahempaa!” Ron melkein huusi.
”Emme oikeastaan”, Ginny sanoi etsien sukkiaan, jotka hän oli vähän aikaa sitten riisunut jaloistaan.
”Onko teillä hajuakaan siitä, kuinka moni ihminen olisi voinut nähdä teidät?!” Ron ärisi edelleen. Ginny vain kohotti olkapäitään ja Harry hymähti.
”Te olette täysin sikoja!” Ron huudahti marssi heidän ohitseen, kiipesi pois muotokuva-aukosta ja katosi näkyvistä. Ginny hymähti ja sanoi:
”Sehän meni hyvin.”
Harry nyökkäsi hajamielisenä. Ginny halasi häntä.
”Piristy nyt. Kyllä Ron leppyy!” Tyttö lohdutti.
”Joo ehkä parissa vuodessa”, Harry sanoi ja naurahti.
”Ehkä”, Ginny vastasi ja oli miettivinään. Harry nauroi Ginnylle ja meni hakemaan kirjojaan.
 Pian hän oli päässyt tunnille. Harry vilkaisi Ronia, joka mulkoili jatkuvasti häntä. Harryn liikkuessa poikaa kohti hän käänsi päättäväisesti selkänsä ja meni Hermionen luokse.
”Luokkaan!” Kuului Kalkaroksen kireä ääni. Harry kääntyi ja huomasi isänsä. Kalkaros ei katsonut Harryyn päinkään. Käänsi hänkin vain selkänsä.
 Harry meni muiden mukana luokkaan ja istuutui Hermionen viereen. Ron kuiskaili koko tunnin ajan Hermionelle, joka vain nyökytteli hajamielisenä. Kerran tai pari Harry huomasi Kalkaroksen vilkuilevan häntä.
 Kun he aloittivat tehtävänsä eli tainnuttamisen Kalkaros tuli Harryn ja Ronin luokse.
”No Weasley?” Ron heitti tainnutus taian Harryyn, joka väisti hymyillen ilkikurisesti.  
”Potter sinun vuorosi!” Kalkaros tuhahti. Harry heitti tainnutus taian Roniin, ja Ron kaatui maahan tainnutettuna.
”Hyvä Potter, saat viisi pistettä rohkelikolle”, Kalkaros sanoi ja asteli luokan eteen. Rohkelikot katsoivat ihmeissään Kalkarosta. Kalkaros ei ollut ikinä antanut heille pisteitä.
 Harry vilkaisi Hermionea, joka oli juossut Ronin luokse ja herpaannutanut hänet. Harry vain tuhahti. Tunnin loputtua Kalkaros sanoi:
”Potter tule tänä iltana kello seitsemän huoneeseeni tai annan jälki-istuntoa!”
Hermione heitti Harryyn sinun-on-pakko-mennä- ilmeen ja Harry nyökkäsi Kalkarokselle.
 Lounaalla Ginny tuli Harryn luokse.
”Mikä sinun on?” Tyttö kysyi huomattuaan, ettei Harry nauranut hänen vitsilleen.
”Kalkaros haluaa puhua minun kanssani.”, Harry tyyntyi sanomaan.
”Kalkaros… Miksi?” Ginny kysyi ihmeissään.
Harry kohotti olkapäitään.
”Milloin?” Ginny kysyi.
”Tänä iltana seitsemältä”, Harry vastasi hajamielisenä.
”No sinun on varmaan pakko mennä”, Ginny totesi ja suukotti Harrya. Harry hymyili Ginnylle, vaikka Ron heittikin heihin pahoja katseita. Harry ei välittänyt hänestä.
 Sinä iltana Harrya hermostutti enemmän kuin koskaan. Hän oli ottanut näkymättömyysviitan mukaansa, kuten myös Kelmien Kartan ja taikasauvansa. Ginny toivotti hänelle onnea suutelemalla ja Hermione halaamalla Ronia Harry ei nähnyt missään.
 Kävellessään Kalkaroksen huonetta kohti Harry tunsi sydämensä hakkaavan. Rauhoitu, Hän käski itseään, mikä ei kuitenkaan auttanut asiaa. Pikemminkin päinvastoin. Hän hermostui vielä enemmän.
 Harry koputti Kalkaroksen huoneen oveen.
”Sisään”, Kuului Kalkaroksen ääni. Harryn sydän ponnahti. Hän veti näkymättömyysviitan pois päältään ja aukaisi oven. Kalkaros istui tuolissaan. Hän viittasi Harryn istumaan. Harry istuutui katse jossain aivan muualla.
”Potter…”, Kalkaros sanoi. ”Katso minua!” Hän tokaisi. Harry katsoi isäänsä suoraan silmiin. Kalkaroksen katseessa oli lempeyttä. Ja sääliä. Sääliä Harrya kohtaan. Harry hymyili pienesti ja Kalkaros vastasi hymyyn. Kumpikaan ei osannut sanoa mitään. Muttei sanoja varmaan tarvittukaan.
”Sinun äitisi”, Kalkaros aloitti. Harry kuunteli. Nyt oltiin tulossa siihen mihin oltiin kokonaiset kaksi vuotta tähdätty.
”Sinun äitisi oli hurmaavin noita, jonka olin ikinä nähnyt. En ole ikinä rakastanut ketään samalla tavalla, kuin häntä.”, Kalkaros sanoi katse edelleen Harryn silmissä. Harry nyökkäsi osaamatta sanoa sanaakaan.
”Minä vihasin Jamesia. Hän sai kaiken, mitä minä en. Hän oli lellitelty. Hän sai Lily Evansin noidan, jota minä rakastin. Minä en halunnut tehdä Lilylle pahaa. Minä halusin Lilyn, mutta pahuksen Potter vei hänet. Sitten…, kun sain kuulla sinun olevan oikeasti minun poikani vihasin Jamesia vielä enemmän. Vihasin Jamesia sen takia, mitä hän oli tehnyt Lilylle, minun suurelle rakkaudelle.” Kalkaros sulki hetkeksi silmänsä. Harry ei edelleenkään saanut sanaa suustaan. Hän mietti. Mietti niin ankarasti, että hänen otsa rypistyi. Jos kerran Kalkaros rakasti Lilyä, miksei hän ollut sanonut sitä Lilylle?
”Kun Albus kertoi, että sinä tiedät minun olleen oikeasti isäsi tunsin raivoa, vihaa ja rakkautta sinua kohtaan. Kaikkea kolmea yhtä aikaa.”, Kalkaros kuiskasi. Harry hymyili pienesti. Kalkaros rakasti häntä? Mahdoton ajatus.
-------

Tässä sitten..... Nyt sitten aloitan sen neljännen luvun, josta aikaisemmin höpisin, Ja kommenteja, kiitos!

[Vaarallinen Komentoija]

Huh! Minulla on ollut jonkinlainen kirjoitusvimma lähipäivinä ja nyt tuleekin se neljäs luku, jonka aloitin vasta eilen



Luku 4. Harry setvii välit Kalkaroksen kanssa.

Harry tuijotti edelleen Kalkarosta. Mitä kaikkea mies olikaan tehnyt hänelle? Hän mietti. Kalkaros tuijotti koko ajan takaisin. Harry näki Kalkaroksen ilmeestä, että tämä mietti, mitä pitäisi tehdä tai sanoa. Miettiköön. Hän, Harry ei ainakaan yrittänyt auttaa Kalkarosta siinä. Häntä ei huvittanut pätkän vertaa auttaa. Ei sillä hetkellä. Kalkaros oli tehnyt hänelle niin paljon pahaa niiden vuosien aikana, ettei Harry voinut nyt antaa hänelle anteeksi. Ei vain voinut. Hän nousi seisomaan ja käveli ovelle vilkaisemattakaan Kalkarosta. Hänen kätensä olivat jo kiinni ovenkahvassa, kun hän tajusi unohtaneensa näkymättömyysviitan. Hän kääntyi ja huomasi kauhukseen Kalkaroksen itkevän. Mies ei sanonut mitään, mutta kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin.
 Jotenkin Harryn päässä vain niksahti ja pian hän huomasi halaavansa Kalkarosta. Kalkaros silitteli Harryn pörröistä päätä sanomatta mitään. Harry tunsi, kuinka hänen sydämensä takoi paidan alla. Lopulta usean minuutin päästä he irrottautuivat toisistaan hymyillen. Harry ojensi kätensä kohti viittaa ja veti sen päälleen.

****
”Missä Harry oikein viipyy?” Ginny kysyi. Ron vain mulkaisi Ginnyä, mutta Hermione hymyili tälle ja sanoi:
”Kyllä hän kohta tulee.”
Hermione ehti tuskin sanoa lausettaan loppuun, kun muotokuva-aukko aukeni ja Harry astui sisään. Oleskeluhuoneessa ei ollut sillä hetkellä ketään muita, kuin Ginny, Ron ja Hermione ja juuri heidän päänsä kääntyivät katsomaan Harrya, joka vain seisoi paikoillaan.
 Pian kolmikko sai tajuta, että Harry itki. Kyyneleet valuivat pojan poskia pitkin eikä kukaan osannut sanoa tai tehdä mitään. Viimein Ginny nousi ja suuteli Harrya. Poika vastasi suudelmaan hiukan innottomana.
”Mitä hän sanoi?” Ron kysyi. Harry pani hajamielisenä merkille, että ne olivat Ronin ensimmäiset sanat hänelle sen jälkeen, mitä he olivat Ginnyn kanssa tehneet.
 Kun Harry oli kertonut uteliaalle kolmikolle sen, mitä Kalkaroksen huoneessa oli tapahtunut hän kääntyi Ronin puoleen.
”Voidaanko jutella kahden kesken?” Hän kysyi. Ron nyökkäsi ja Harry johdatti hänet poikien makuusaliin. Makuusalin ovella hän kääntyi.
”Meidän ei tarvitse mennä sisään ja herättää kaikkia. Riittää, että Ginny tai Hermione eivät kuule meitä.”, Harry sanoi ja jatkoi:
”Olen oikeasti pahoillani siitä, mitä tapahtui aiemmin. Me vain kaaduimme sohvalle eikä kumpikaan tajunnut, mitä me teimme. Ginnystä se oli tietysti hirveän huvittavaa, mutta sinunkin on jo aika tottua siihen, että minä ja siskosi seurustellaan.”
Ron tuijotti hetken nolona lattiaa, ennen kuin sanoi:
”Okei. Minä yritän tottua siihen, mutta ei olisi kivaa jos te lääpitte toisianne julkisilla paikoilla.”
”Okei, okei. Minkä minä sille voin, että Ginny on niin seksikäs”, Harry puolustautui. Ron tuijotti Harrya hetken, mutta purskahti sitten nauruun.
”Kannattikohan minun edes antaa anteeksi?” Poika kysyi nauraen. Harry hymähti, pujotti kätensä Ronin käteen ja he kävelivät yhdessä portaat alas oleskeluhuoneeseen, jossa Hermione ja Ginny hymyilivät heille. Harry hyppäsi Ronin selkään nauraen tyttöjen epäuskoisille ilmeille.
 Pian nelikko huomasi halaavansa toinen toisiaan iloisia siitä, että olivat jälleen kaikki hyvissä väleissä.
 Hetken päästä he makasivat kaikki oleskeluhuoneen isolla pehmeällä punaisella matolla, ja kertoivat toisilleen kaikki salaisuudet ja unelmat. Harry paljasti haluavansa jatkaa elämistä niin kauan kuin mahdollista ja saada ison perheen ja omakotitalon Godrickin Notkosta. Ginny kertoi haluavansa jatkaa Harryn kanssa seurustelua ja iso omakotitalo kuului hänenkin unelmiin. Ron halusi olla Hermionen kanssa ja saada mahdollisimman monta lasta. Hermione kuitenkin paljasti olleensa ihastunut Draco Malfoyn, mikä oli aikamoinen isku Ronille.
”Mitä Malfoyhin?” Poika tiuskahti Hermionelta, joka oli kasvoiltaan retiisin punainen.
”Niin. Olen pahoillani Ron, mutta meistä ei varmaan ikinä tule mitään”, Tyttö sanoi ja huokaisi.
Ron nyökkäsi, mikä oli erittäin ihmeellistä. Tavallisesti Ron olisi tiuskinut ja huutanut Hermionelle.
”Kyllä minä olen sen huomannut. Sinä et enää vastaa sudelmiini samalla innolla kuin ennen. Hyvä on ei olla yhdessä, mutta ollaan ystäviä silti”, Ron katsoi Hermionea rukoileva ilme kasvoilla. Hermione nyökkäsi hymyillen.
”Kiitos Ron”, Tyttö kuiskasi.
”On parempi, että kerroit sen nyt etkä myöhemmin. Mistä asti olet ollut pihkassa Malfoyhin?” Harry kysyi puuttuen puheeseen. Hermione katsoi Harrya.
”Kuukausi sitten, tajusin olevani ihastunut häneen. Ellen jopa rakastunut”, Hän sanoi hiljaa. Ginny vilkaisi Ronia ja sanoi sitten:
”Ei puhuta siitä. Ollaan pullonpyöritystä!”
”Mitä keskellä yötäkö?!” Harry ja Hermione huudahtivat yhtä aikaa.
”No milloinka sitten?” Ginny kysyi.
”Nyt.” Ron sanoi ja nousi hakemaan pulloa.
 Pian punapää tulikin takaisin pullon kanssa. Harry huomasi, että hänellä oli jotain muutakin kädessä.
”Mitä sinulla on?” Hän kysyi Ronilta.
Ron virnisti.
”Tässä on pari varapulloa”, Poika sanoi ja osoitti kahta täyttä Tuliviski pulloa.
”Ron! Täällä on alaikäisiä!” Hermione huudahti ja osoitti Ginnyä. Ginny virnisti tytölle.
”Minä olen täyttänyt seitsemäntoista jo kaksi kuukautta sitten”, Tyttö sanoi. Hermione punastui ja pyöritti ensimmäisenä pulloa. Pullo osui Harryyn.
”Totuus vai Tehtävä?” Hermione kysyi.
Harry mietti hetken.
”Tehtävä”, Hän sanoi lopulta.
”Juokse rohkelikko käytävä läpi huutaen: Minä rakastan Ginnyä!” Hermione käski pirullisesti hymyillen.
”Nytkö?” Harry kysyi jäykistyen.
”Tietenkin nyt senkin pässinpää!” Hermione huudahti.
Harry nousi ylös ja katosi muotokuva-aukkoon.
Pian he kuulivat huudon:
”MINÄ RAKASTAN GINNYÄ! MINÄ RAKASTAN GINNYÄ!” Kaikki kolme purskahtivat nauruun. Tästä Harry ei selviäsi hengissä.
 Pian he totesivat, että Harry oli herättänyt koko rohkelikko tornin huudollaan, sillä väkeä tuli oleskeluhuoneeseen.
”Mitä täällä tapahtuu?” Romilda Vane kysyi hieroen silmiään.
”Eipä juuri mitään. Me vain ollaan pullonpyöritystä”, Hengästynyt Harry sanoi.
Ginny suuteli Harrya hymyillen.
”Sinulla tosiaan on huono kunto”, Tyttö sanoi. ”Menkää takaisin nukkumaan”, Hän jatkoi rohkelikoille.
 Hyvin pian oleskeluhuone tyhjeni ja lopulta jäljellä oli enää Harry, Ginny, Ron ja Hermione. Harry pyöräytti pulloa, joka osoitti Hermionea.
”Hahaa! Kosto elää!” Harry huudahti ilkikurisesti virnuillen.
”Sinun pitää mennä aamiaiselle samanlaisena, kuin heräät”, Harry keksi edelleen virnuillen. Hermionen suu loksahti auki.
”En ikinä!” Tyttö sanoi.
”Sitten yksi vaatekappale pois”, Harry sanoi. Hermione heitti sukkansa lattialle.
”Siinä teille…”, Tyttö mutisi pyörittäen pulloa, joka osui Ginnyyn.
”Hmm…”
”Sinä menet Tähtitorniin ja suutelet Grabbea”, Ron keksi. Ron oli juonut hiukan liikaa, joten hänen hoksottimet eivät oikein tehonneet. Harry nimittäin kävi Ronin kimppuun.
”Siinä loppui heidän ystävyys”, Ginny totesi Hermionelle katsellessaan poikien kamppailua.
”Sinä senkin….”, He erottivat Harryn kiukkuiset sanat.
”Okei, okei se oli vitsi!” Ron sanoi epätoivoissaan. Harry päästi Ronin irti.
”Hyvä”, Poika vain tokaisi.
”Tehdään jotain muuta”, Hermione sanoi.
”Kuten?” Ginny kysyi.
”Hmm…vaikka mennään nukkumaan!” Hermione ehdotti.
Kolmikko katsoi Hermionea järkyttyneenä.
”Älä luulekaan!” He sanoivat yhteen ääneen.
”Nyt keksin!” Ron huudahti lyöden kätensä yhteen.
”No neropatti?” Harry uteli.
”Mennään Tylyahoon!” Ron sanoi ja vilkaisi kahta nyt jo tyhjää Tuliviski pulloa.
”RON!” Hermione huudahti.
”Niin?” Ron kysyi härnäten.
”Minä en anna sinun juoda itseäsi humalaan!” Hermione sanoi vihaisena.
”Aaaa…Sinulla onkin tunteita minua kohtaan!” Ron huudahti iloisesti. ¨
Hermione punastui.
”Ron minä rakastan Dracoa!” Hän sanoi.
”Draco? Milloin olet sanonut Malfoyta Dracoksi?” Ron kysyi järkyttyneenä.
”Me…tuota…tavallaan…me”, Hermione änkytti punaisena.
”Te mitä? Hermione kerro!” Ron, Harry ja Ginny sanoivat yhteen ääneen.
”Minä olen käynyt hänen kanssaan jo useasti…”, Hermione aloitti edelleen punaisena.
”Missä?!” Kolmikko kysyi.
”Harrastaako Hermione luutakomeroa?!” Harry kysyi virnistellen.
Hermione nyökkäsi.
”Sinä siis olet pettänyt minua!” Ron huusi naama punaisena ja ryntäsi poikien makuusaliin.
Hermionen poskille valuivat kyyneleet. Harry ja Ginny nousivat molemmat ylös ja menivät makuusaleihinsa osaamatta edelleen tehdä mitään.
 Hermione oli polvistunut Ronin jättämän Tuliviski pullon viereen. Jääkylmät kyyneleet valuivat tytön poskia pitkin. Kaikki onnellinen ja hyvä oli jättänyt taakseen vain Tuliviski pullon.
-------
Siinä.

[postimyyntivaimo]

Hmm... Uusi lukija ilmottautuu...  

Elikä siis. Idea on aivan loistava, siitä saat paljon plussia. Myös aluillaan oleva Dramione saa multa täyden hyväksynnän.   ♥

Sitten sanon miinuksia. Niitäkin nimittäin löytyy. Etenkin prologi oli paljolti kirjotusvirheiden kuormittama. Näissä varsinaisissa luvuissa virheitä on ollut selvästi vähemmän, mutta on niitä silti löytynyt... Betaa siis suosittelen jo yksinään sen takia.

Toinen syy betan suosittelemiselle on se, että lauserakenteet yms. ei ole sulla ihan kohdallaan. Niitä saisi petrattua paremman kuuloseksi jos joku kävisi tekstiä läpi.

Sitten ihan muihin miinuksiin, jotka ovat tarinan nopeasti eteneminen ja jotkut omituiset kohtaukset, joita en ole ihan ymmärtänyt voihan se olla, että olen vain harvinaisen typerä, mutta en nyt sitä ekana uskoisi.... Mutta niitä voisit vaikka itse kokeilla ottaa huomioon seuraavia lukuja ajatellen.

Noh, nyt kuulostan kamalan kriittiseltä. Se ei tosiaankaan ollut mun tarkotukseni. Anteeksi siitä.   Pidän siis ficin ideasta tosi paljon, mutta toteutuksessa on vielä hieman toivomisen varaa.

Toivoisin siis jatkoa ja lupaan pysyä lukijana loppuun saakka! On varmasti mielenkiintoista seurata sun kehittymistä kirjottajana, koska kirjottamaan oppii vaan kirjottamalla.  

♥ mmariaä

[amorgirl]

Oi , jatkoa tullut, mun mielestä ois voinu olla enemmän sitä harry/ severus juttua mutta ei se haittaa.

[Vaarallinen Komentoija]

mmariaä Kiva, että tulee uusia lukijoita. Varsinkin kun pidit tästä. Dramionesta tulee lisää tässä luvussa. Ja...öö... tein nuo neljä edellelistä ja tämän viidennen ja kaikki mitkä tulee (luvut) Wordilla. Joten niihin ei ihan hirveästi pitäisi kirjoitusvirheitä tulla.

amorgirl Kiitos. Harry/Severus juttua tulee myöhemmin. Tämä luku on varattu melkein kokonaan Dramionelle:)

A/N Niin onnistuin (vihdoin ja viimein) tekemään tämän viidennen luvun, joka on (kuten olen jo kahteen kertaan toitottanut) varattu kokonaan Dramionelle. Siis ei ihan kokonaan, mutta melkein. Äääh unohtakaa.... Päästän teidät lukemaan viidennen luvun nyt.....


Luku 5. Dra-Dra-Dramione!

Jälleen kerran näytti siltä, että Ron ja Hermione olivat ikuisesti vihoissa. Hermione hävisi aina oleskeluhuoneesta, kun Ron oli siellä. Harry epäili tytön menneen Malfoyn luokse. Hermionen ja Malfoyn suhdetta ei oltu vieläkään kunnolla paljastettu. Harry ja Ginny kunnioittivat Hermionen tunteita sen verran, etteivät kertoneet sitä. Ron taas ei pystynyt puhumaan siitä. Tosin Harry epäili, että Ron hautoi kostoa. Poika ei puhunut Harrylle eikä Hermionelle vaan pysyi omissa oloissaan.
 ”Mikä Ronia vaivaa?” Ginny kysyi Harrylta, kun he tekivät läksyjään suuren puun alla. Harry vilkaisi Ronin suuntaan. Ron istui nojaten puuhun ja tekemättä mitään.
”Kun tietäisi”, Harry sanoi ja rypisti otsaansa. ”Luulen, että hän hautoo kostoa”.
”Kostoa?” Ginny ihmetteli.
Harry nyökkäsi.
”Kostoa, siitä mitä Hermione teki hänelle”, Poika sanoi katse edelleen Ronissa.
”Siinä paha missä mainitaan”, Ginny huomautti ja katsoi Harryn olan yli. Harry kääntyi ja huomasi Hermionen kävelevän Malfoyn kanssa käsi kädessä. Hermione kikatti ja suukotti Malfoyta otsalle.
”Senkin hupsu”, He kuulivat tytön sanovan.
 Samassa Ron nousi ylös ja käveli parin ohi sanomatta sanaakaan.
”Romilda!” Poika kiljaisi ja juoksi mustahiuksisen tytön luokse. Harry ja Ginny katsoivat hetken tilannetta. Ron jutteli Romilda Vanen kanssa, joka näytti iloiselta.
 Hetken kuluttua Romilda hyppäsi Ronin kaulaan ja suuteli tätä innoissaan. Ron vastasi suudelmaan yhtä innoissaan.  Kun pari irrottautui suudelmasta Harry näki Ronin heittävän Hermioneen pilkallisen hymyn. Hermione käänsi selkänsä ja käveli Malfoyn kanssa linnaa kohti.
 Harry kääntyi Ginnyyn päin
”Olit oikeassa”, Tyttö kuiskasi ja suuteli Harrya.
”Ainahan minä”, Harry sanoi virnistäen.
”Joskus sinussa tosiaan on jotain Jamesia”, Ginny sanoi huokaisten. Harry vain virnisti ja haroi hiuksiaan erittäin Jamesmaiseen tapaan.
”Harry kiltti älä tee noin! Katso kuinka nuo kuolaavat sinun perääsi!” Ginny sanoi ja osoitti heidän lähellä olevaan tyttölaumaan, jotka tosiaan katsoivat Harrya, kuin kuolaten.
”Minä olen niin kuuluisa”, Harry sanoi. Hän oli tuskin ehtinyt sanoa lausetta loppuun, kun joku neljäsluokkalainen tyttö kiirehti hänen luokseen.
”Harry Potter, oletan”, Tyttö sanoi harvinaisen rohkeasti. Harry nyökkäsi hymyillen.
”Saanko nimikirjoituksesi?” Tyttö kysyi.
Harry hymähti, mutta kirjoitti nimensä tytön lappuun.
”Kiitos,” Tyttö sanoi ja kiiruhti pois.
 Ginny näytti hapanta naamaa.
****
”Ron on totisesti ärsyttävä!” Hermione sanoi Dracolle.
”Hän on vain kateellinen”, Draco huomautti ja silitteli Hermionen hiuksia. He istuivat Tarvehuoneen lattialla poissa muiden inhottavilta katseilta.
”Entä miksi sinä tulit tänä vuonna Tylypahkaan?” Hermione kysyi.
”Minulta jäi viime vuosi hieman kesken”, Draco sanoi hymyillen Hermionelle.
”Niin taisi jäädä. Voldemortin helmoissa pyörimiseen”, Hermione sanoi tuhahtaen.
”Herm…Älä viitsi. Tiedät, että olen vaihtanut puolta”, Draco kuiskasi tytön korvaan.
”Hahah…Luuletko tosiaan, että sinä noin vain pystyt vaihtamaan puolta? Voldemortin kannattajia on vielä vapaalla!” Hermione sanoi.
”Herm…Ei viitsitä riidellä”, Draco sanoi anellen.
”Hetkinen… Sinähän halusit tappaa Dumledoren, jos oikein muistan?” Hermione sanoi.
”Hermione…”, Draco aloitti, mutta Hermione keskeytti sanoen:
”Sinä olet tehnyt minulle vaikka mitä pahaa näiden vuosien aikana. Olet sanonut minua kuraveriseksi, olet haukkunut minua ja minun ystäviäni. Nyt minä tosiaan ihmettelen, minkä takia
suostun olemaan sinun kanssasi!”
”Hermione… Minä myönnän olen ollut todella tyhmä. Ilkeä. Tein kaiken vain sen takia, koska rakastan ja tulen aina rakastamaan sinua”, Draco sanoi. ”Minä pyydän, anna minulle vielä yksi mahdollisuus. Jos epäonnistun saat sanoa ja haukkua minua, niin paljon kuin haluat.”
Hermione mietti hetken.
”Hyvä on. Mutta vain yksi mahdollisuus Draco”, Hän sanoi pitkän hiljaisuuden jälkeen.
Draco suuteli häntä.
”Kiitos”
*****
Hermione istui järven rannalla. Hän nojasi puuta vasten ja luki. Ei ollut mitenkään ihmeellistä siinä, että Hermione Granger istui lukemassa. Mutta oli ihmeellistä, jos näki Hermionen istuvan ulkona lukemassa. Kukaan ei vain tajunnut, että Hermione tahtoi omaa rauhaa. Hän ei kestänyt pahoja mulkaisuja tai juorujen kuulemista. Sitä paitsi kello oli kuusi ja ilta oli kaunis. Kuka tahansa haluaisi lähteä kuutamoiltana järven rantaan lukemaan, jos vain oli mahdollisuus. Niinpä niin. Usealla oli muutakin tekemistä kuutamoiltana, Hermione ajatteli katsellessaan huispauskentälle, jossa välkkyi rohkelikkojen punaiset kaavut.
 Harry oli ilmeisesti päättänyt pitää rohkelikot kauan harjoituksissa, sillä kello oli jo puoli kahdeksan kun he lähtivät kentältä.
”Hei Hermione”, Hermione kuuli Ginnyn äänen takanaan.
”Hei,” Hän tervehti kääntymättä tyttöön päin.
”Miksi sinä istut täällä yksinäsi?” Ginny kysyi.
”No ei oikein ole muutakaan tekemistä”, Hermione sanoi katsomatta vieläkään ystäväänsä.
”Älä valehtele”, Ginny sanoi.
Hermione huokaisi.
”Kuinka hyvin tunnet minut?” Hän kysyi.
”Niin hyvin, että tiedän milloin valehtelet”, Ginny sanoi ja istuutui Hermionen viereen.
”Eikö sinun pitäisi olla Harryn kanssa?” Hermione kysyi.
”Älä vaihda puheenaihetta, sinä olet nyt tärkeämpi”, Ginny sanoi kuiskaten.
”Okei. Minä vain…On niin yksinäistä. Vain sinä ja Draco välitätte minusta”, Hermione sanoi ja hänen poskelleen valui kyynel.” Tai siis minä tiedän, että tein väärin kun petin Ronia, mutta olisi hauskaa olla taas ystävät” Hän jatkoi ja yritti hymyillä kyynelien keskeltä, missä hän kuitenkin epäonnistui. Ginny kietoi kätensä Hermionen ympärille.
”Minä puhun Ronille ja Harrylle”, Hän lupasi hymyillen. ”Tule nyt. Kohta alkaa varmasti sataa ja me kastutaan jos ei mennä sisälle nyt. Sitä paitsi minä en halua vilustua, sillä Harry tappaisi minut jos en pääsisi seuraavaan otteluun” Hän jatkoi edelleen hymyillen.
”Hyvä on. Suostun menemään sisälle, mutta Ronia en tapaa”, Hermione sanoi ja nousi ylös.

Hetken kuluttua he kävelivät yhdessä linnan autioita käytäviä, kohti rohkelikkojen oleskeluhuonetta. Kumpikin oli märkiä, sillä sade oli ehtinyt yllättää heidät ennen kuin he pääsivät turvallisesti linnaan.
”Minua paleltaa”, Hermione valitti.
”Oma moka”, Ginny sanoi virnistäen Hermionelle ilkikurisesti. Hermione tökkäisi häntä olkapäähän.
”Sinä olet ilkeä. Mennään syömään”, Hän sanoi. He saapuivat iloisesti hymyillen Suureen Saliin, jossa hurrattiin taas.
”Minua alkaa kyllästyttää tämä”, Hermione puhisi Ginnylle.
”Ai se, että sinä saat niin paljon huomiota?” Ginny varmisti.
Hermione nyökkäsi.
”Kaiken kukkuraksi minä hukkasin helmilaukkuni”, Hän sanoi vihaisesti.
”Helmilaukun?” Ginny kysyi ihmeissään. Kaikki eivät tienneet, että Hermionella oli helmilaukku jossa hän oli taistelun aikana pitänyt kirjojaan.
”Niin. Siellä olivat kaikki minun kirjani ja nyt se on hukkunut!” Hermione sanoi vihaisesti.
”Älä välitä,” Ginny lohdutti ja meni syömään.
Hermione naurahti ennen kuin meni hänkin syömään.
---------
Ja nyt kaipailisin kommenteja.... Kiitos.
\\Kiitos virheiden löytäjille:) *Helpotuksen huokaus*

[amorgirl]

Tosi hyvä, mut ootan edelleenki sitä snarry kohtaa. Mikä muuten on helmilaukku?