Title : Reunalla
Author : Superi
Fandom : Kim Possible
Genre : Angst, Drama, Ficlet
Rating : S
Disclaimer : Possible fandomin on luoneet Mark McCorkle ja Robert Schooley. Sarjaa ovat kirjoittaneet mm. Nicole Dubuc, Brian Swenlin, Mark McCorkle ja Bob Schooley ja Walt Disney Television Animation tuottaa sen. Minä en saa kirjoituksistani minkäänlaista rahallista korvausta ja teen tätä vain itseni iloksi.
Summary : Vihreähehkuiset käteni uppoavat seinään ja lyön ne yhä uudelleen betonin läpi kavuten ylöspäin.
A/N : Hmm.. Ensimmäinen Possible-fic. Osallistuu
Fandom10.
Tämän innoittajana toimi
tämä kuva. Olisin tietenkin voinut tehdä tästä synkemmänkin (ja meinasinkin), mutta ajattelin etten tällä kertaa angtipalloilis kauheesti.
*
Juoksen eteenpäin niin lujaa kuin jaloistani pääsen. Pelko velloo sisälläni ja väsynyt kehoni käy pelkän adrenaliinin voimalla.
Lähestyn keltaista taloa ja suuntaan katseeni sen katolle. Tuntuu kuin vatsastani katoaisi pohja. Nuori punatukkainen nainen seisoo katon reunalla. Adrenaliini syöksyy suoniini suuremmalla voimalla ja lisään vauhtiani.
Kiihdytän päästessäni keltaisen talon lähelle ja sen viereen päästyäni ponkaisen maasta seinää kohti. Otan seinästä vauhdin ja ponnistan siitä vieressä seisovan punaisen talon seinää vasten. Pääsen lopulta punaisen talon katolle. Keltainen talo on korkeampi kuin talo jonka katolla seison.
Huudan naista nimeltä, mutta hän ei katso minuun. Hän on suunnannut kyynelien tahrimat kasvonsa suoraan eteensä. Hänen katseensa on tyhjä. Otan vähän vauhtia ja ponnistan katon reunalta punaisen talon seinää kohti. Vihreähehkuiset käteni uppoavat seinään ja lyön ne yhä uudelleen betonin läpi kavuten ylöspäin.
Vielä yksi kerros.
Saan käteni katon reunalle ja yritän saada itseni ylös. Käteni tärisevät väsymyksestä ja niissä ei tunnu olevan yhtään voimaa jäljellä. Ajattelen naista ja löydän jostain vielä vähän voimaa. Haparoin ylös ja näen punaisien liehuvien hiuksien katoavan reunan taakse. Avaan suuni ja yritän huutaa, mutta kurkkuni on karhea ja kuiva. Äänihuuleni tuntuvat muurautuneen yhteen. Huutoni ei pääse läpi.
Kompuroin eteenpäin. Alhaalta kuuluu tömähdys. Romahdan polvilleni ja ratkean lohduttomiin nyyhkytyksiin. Tulin liian myöhään.
Jostain kuuluu vaimeita avunhuutoja. Erotan joukosta oman nimeni. Nousen ylös ja juoksen katon reunalle. Kim roikkuu yhdellä kädellä kiinni pitäen kahden talon väliin viritetyssä pyykkinarussa vain kerrosta alempana.
”Kimi”, henkäisen ja heilautan itseni reunan yli. Käteni repivät betonia kun valun alaspäin seinää pitkin. Vatsaani vääntää ja kyyneleet kastelevat kasvoni. En voi estää helpottunutta hymyä nousemasta huulilleni.
