Author: Minäpä minä, elikkä Smile^!
Rating: S
Fandom: Twilight
Genre: Varmaan angst? En tiiä
Beta: ei olee
Disclaimer: Oikeastaan kokonaan omani. Ei oo spoilauksia, eikä hahmojen nimiä, joten periaatteessa kokonaan minun
Fandom: Twilight periaatteessa.
Pairing: Ei paritusta, ja hahmot saa itse päättää.
Summary: Tää nyt on vaa tällänen nopeesti sutastu juttu. Mutta lukekaa toki ja kommatkaa kiitoooos :--)
Sateen jälkeen on aina poutasääTummat pilvet näyttivät hyvin raskailta, mutta ne liikkuivat kumminkin yllättävän sulavasti utuisella taivaalla.
Pyöreät, pienet pisarat putosivat voimalla maahan, tuhansien samanlaisten joukkoon, muodostaen kuoppaiselle useita pieniä lammikoita. Pinta rikkoutui aina pisaran osuessa, muut ottivat eksyneen vastaan, toivottivat sen tervetulleeksi joukkoon. Yhdessä on helpompi olla, turvallisempaa. Tunne, että joku oikeasti välittää.
Pidin sateesta, se kätki kyyneleet.
Muita ei niin synkällä ilmalla ulkona nähnyt. Ihmiset olivat silloin kärttyisiä ja kirosivat sadetta syvimpään helvettiin. Silloin he rakastivat pukea villasukat jalkaan, napata hyvän kirjan ja sytyttää muutaman kynttilän tunnelman luomiseksi.
Minä olin toista maata.
Sateella rakastin pukea ihanimman mekkoni päälle ja mennä ulos tanssimaan ulos paljain jaloin. Hiukseni hulmuaisivat vapaina, menisivät sekaisin tuulessa ja kastuisivat märäksi sateessa.
Ukkonen jyrähtelisi ja sinkauttaisi valonsäteitä, tehden mustista pilvistä vielä mahtavimpia ja vaikuttavampia.
Taivas näytti itkevän.
Niin itkin minäkin.
A/N: Mitäs piditte? Kommenttia kommenttia