Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-universumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista korvausta hänen luomuksillaan leikkimisestä.
Otsikko: Syystä jota ei kerrota
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritukset: Marietta/Cho, Harry/Cho
Ikäraja: S
Genre: Angsti, draama, romantiikka
Summary: Marietan oli vaikea keskittyä harjoittelemaan kilpiloitsua, sillä Harry oli aivan liian lähellä Chota.
A/N Viikottainen raapalehaaste, viikko 39, aiheena Marietta Edgecombe. Naisten kymppi II. Jeijj, sain tehtyä tätä paritusta vaihteeksi, tykkään.
Syystä jota ei kerrota
1.
Marietan oli vaikea keskittyä harjoittelemaan kilpiloitsua, sillä Harry oli aivan liian lähellä Chota. Ei paljon puuttunut, että Harry olisi korjannut Chon otetta taikasauvasta kädestä pitäen. Oli mahdollista, että Cho suorastaan tähtäsi siihen. Sen näkeminen sai Marietan sisukset kiemurtelemaan kitkerästä mustasukkaisuudesta.
Hän oli tuntenut Chon ensimmäiseltä luokalta asti ja he olivat olleet parhaat ystävät. Ehkä enemmänkin kuin tavalliset parhaat ystävät, ei kuitenkaan tarpeeksi. Mutta nyt...
Ensin oli ollut Cedric, ja vaikka Marietta inhosikin itseään sen vuoksi, hän oli tavallaan helpottunut pojan jäätyä pois kuvioista. Vähän aikaa hän oli saanut pitää Chon itsellään ja lohduttaa tätä, mutta nyt Harry... Se oli sietämätöntä.
2.
”Miten sinulla menee vanhempiesi kanssa?” Cho kysyi arasti.
Marietta huokasi. He lojuivat vierekkäin hänen sängyllään, jalat koskettaen huolettomasti toisiaan. Kenties se oli Cholle vain ystävien välistä läheisyyttä, mutta Marietan sydän laukkasi sen vuoksi nopeammin. Hän ei halunnut ajatella ikäviä asioita.
”Ihan hyvin...” Mutta se ei ollut totta. Hän esitti vanhemmilleen kilttiä tyttöä, joka totteli Pimentoa, mutta se ei vain ollut totta. Hänen ei pitäisi olla mukana siinä...
”Pidäthän... pidäthän sinä AK:sta?”
”Pidän”, Marietta vastasi, ja se oli totta. Hän oli oppinut paljon, ja hän rakasti oppimista. Mutta kaartin johtajasta hän ei pitänyt ollenkaan. Sen hän jätti kertomatta ystävälleen, ystävyyden vuoksi.
3.
Teehetket Pimennon huoneessa olivat aina hermoja raastavia kokemuksia. Marietta vääntelehti tuolillaan yrittäen olla näyttämättä, kuinka epämukavaksi todella tunsi olonsa. Hän inhosi jo pelkkää huonetta, sen ylenmääräinen söpöys oksetti. Ja Pimento itse oli sen keskellä kuin rupikonna vaaleanpunaisessa nukkekodissa – hän ei sopinut ympäristöönsä lainkaan.
Pimento kutsui hänet kerran toisensa jälkeen ja kyseli hänen vanhempiensa kuulumisia. Kuin olisi halunnut painottaa hänelle, että itse asiassa tiesi enemmän kuin kysyi. Eikä Pimento koskaan jättänyt hymyilemättä makeasti ja sanomatta, ettei Marietalla ollut mitään hätää, koska hän oli niin tottelevainen tyttö, joka ei koskaan rikkoisi koulun sääntöjä tai olisi harmiksi ministeriölle. Se aiheutti Marietalle kylmiä väreitä.
4.
Marietta kesti hankalaa tilannetta parhaansa mukaan. Hän kävi tunneillaan suoriutuen hyvin, hän nauroi yhdessä Chon kanssa ja lohdutti, kun Cho tuli taas ajatelleeksi Cedriciä. Hän väisteli Pimennon kysymyksiä ja yritti olla häiriintymättä tämän vihjailuista. Hän yritti arvostaa Harryn opetustaitoja.
Niin aika kului, repivästi ja vaikeasti, mutta hän selviytyi miten kuten päivästä toiseen. Oli niin monia naamioita, joita hänen oli käytettävä. Hän piilotteli AK:ta vanhemmiltaan ja Pimennolta, hän piilotteli ihastustaan Cholta samoin kuin mustasukkaisuutta, hän piilotteli vihaansa Harrya kohtaan...
Mutta hän pystyi pitämään kaikki kulissinsa pystyssä. Siihen saakka, kun Cho tuli tarvehuoneesta huumaantuneen näköisenä ja kertoi, että Harry oli suudellut häntä.
5.
Näppylät olivat kammottavia ja karkottivat suurimman osan ihmisistä Marietan luota, mutta eivät sitä tärkeintä. Cho luuli, että Marietta oli ilmiantanut AK:n Pimennon painostuksen ja vanhempiensa vuoksi. Marietta antoi hänen luulla niin. Todellisuudessa hän oli tehnyt sen kostaakseen Harrylle.
Oli Marietan onni, että Harry oli kovin hidas ja huono tunneasioissa. Nähtyään, miten Harry kohteli Mariettaa, Cho oli kiukustunut pojalle ja laittanut heidän välinsä poikki.
”Älä välitä, Marietta, älä välitä”, Cho kuiski hänen korvaansa, kun he kulkivat käytävällä ja oppilaat osoittelivat Marietan märkivää naamaa.
Eikä Marietta välittänyt, koska Cho piteli kättään hänen käsivarrellaan ja hengitti hänen korvaansa ja oli taas vain hänen.