A/N: Huhhuh, tulipa kliseinen loppu! Ja puhtaaksi kirjoittaminen on todella väsyttävää puuhaa! Ja en oikein usko, että jatkaisin tätä enää, sillä minusta tuo jää juuri sopivaan kohtaan, ja jatkamien olisi jotenkin "tyhmää", mutta ehkä jos kauniisti pyydätte
osa neljäAamulla Rose heräsi aikaisin. Hän oli hyvin surullinen Scorpiuksen puolesta. Olisi hirveää menettää oma äiti. Rose astui ulos kylpyhuoneesta jo täydessä tällinnigssä.
”Huomenta Rose” Albus tervehti häntä.
”Huomenta Albus”
Tiedätkö, Hugo on todella onnellinen sovinnostanne”
”Niin minäkin olen, toivottavasti vain pysymme sovinnossa”
”Niin, minua aina ärsytti riitanne, nyt niitä ei varmaan enää oikeastaan tule”
”Aivan”
”Muuten, sinä ja Scorpius, oletteko te, no, yhdessä? Ihan yhdessä yhdessä?”
”Joo, kyllä olemme”
”Sepä mukavaa, täytyy myöntää että oli minulla ennen häntä kohtaan aikamoiset ennakkoluulot, onhan hänen isänsä sentään Draco Malfoy”
”Niin, sukunimi on pahin vihollinen”
”Mutta kuten Hermione aina sanoo, ei nimi miestä pahenna”
”Äiti on aivan oikeassa”
Rose naurahti.
”En ole kuullut Jamesista pitkään aikaan”
”Niin, hänellä on viimeinen vuosi meneillään, niin häntä ei varmaan edes kiinosta tälläaiset pikkukakarat!”
Rose ja Albus nauroivat.
”Mutta kai hänellä menee hyvin” Albus lisäsi.
Rose hymyili vaivaantuneesti. Kun ikää oli tullut lisää, Albuksen kanssa juttelu muuttui entistä vaikeammaksi. Ennen he olivat puheneet kaikesta maan ja taivaan välillä. Nyt he olivat kuin eri maailmoista.
”No, mentäisiinkö jo aamiaiselle, veljesi tuskin herää toviin”
”Hyvä on, hän saa luvan sitten mennä Lilyn kanssa”
Albus hymyili leveästi.
”Herää Scor” Gordon sanoi.
”Mitäh?” Scorpius mumisi
”Aamiainen, ymmärrän kyllä jos sinua ei huvita..”
”Ei! Kyllä minä tulen. Äiti ei haluaisi että näännyn kuoliaaksi hänen takiaan”
”Tuosta minä pidän. Odotan sinua oleskeluhuoneessa”
”Kiitos Gor”
Eilisen tapahtumat palautuivat Scorpiuksen mieleen. Päälimmäisenä äidin kuolema.
Scorpius meni kylpyhuoneeseen pukeutumaan ja siistimään itsensä.
Gordon odotti häntä alhaalla.
”Miten voit?”
”Niin hyvin kuin mahdollista tälläisessa tilanteessa”
”Ai millaisessa tilanteessa?” Mary Felton kysyi kovaan ääneen oleskeluhuoneen toiselta puolelta. Gordon ei pitänyt Marysta lainkaan, hän marssi Maryn luokse.
”Onko sinun vittu pakko kysellä jokaisesta jutusta?” hän raivosi.
”Minä vain...” Mary puolusteli
”Anna olla Gordon. Mennään aamiaiselle” Scorpius rauoitteli ystäväänsä. Hän ei vain kertakaikkiaan jaksanut tälläistä.
Gordon tuhahti Marylle.
”Jätän tämän tähän Scorpiuksen vuoksi”, Gordon murahti ja lähti aamiaiselle Scorpiuksen perässä.
Albus ja Rose istuivat Rohkelikkojen pyödässä. Tunnelma oli vaivaantunut.
”Stressaatko jo V.I.P. - kokeista?” Albus rikkoi hiljaisuuden.
”En oikeastaan. Alku vuodesta kyllä, mutta olen rauhoittunut kun tutustuin Scorpiukseen. Hänellä on kai hyvä vaikutus minuun” Rose sanoi kaataen maitoa muroihinsa.
”No sehän on hyvä asia”
”Niin, en vain ole varma tulevaisuudesta”
”Mitä tarkoitat?”
”Anteeksi että herätin uteliaisuutesi. En voi nimttäin pettää Scorpiuksen luottamusta. Olen todella pahoillani, Albus”
”Ei se mitään, jos on jotakin vakavaa, voit tulla puhumaan minulla, minä kyllä voin kuunnella”
”Kiitos, Al, arvostan sitä todella”
Abus hymyili vastaukseksi. Hän oli taas lähentynyt Rosen kanssa, mikä oli todella hyvä asia. Mutta Albus kuitenkin tiesi että niin läheisiksi kun he olivat kolme vuotta sitten, sitä he eivät saisi koskaan takaisin.
Scorpius oli harvinaisen vaitonainen.
”Scorpius, ojentaisitko muroja?” Gordon kysyi, yrittäen saada pienistä asioista jonkinlaista keskustelua aikaan. Scorpius pysyi vaan hiljaa.
”Tässä”
”Kiitos”
Muuta he eivät puhuneetkaan, Scorpius katseli jatkuvasti Rohkelikkojen pöytään tähyillen Rosea. Hän nauroi serkkunsa Albuksen kanssa, Scorpiuksesta se tuntui pahalta, koska hän oli itse niin maassa. Scorpius yritti karistaa pahoja ajatuksiaan, mutta hänen äitinsä kuolema nousi kuin suuri varjo hänen ylleen.
Scorpius huomasi Rosen hymyilevän hänelle, ja Scorpius hymyili takaisin. Rose sanoi jotain Albukselle ja nousi pöydästä lähtien kohti Luihuisten pöytää.
”Moi” Rose tervehti.
”Huomenta” Scorpius sanoi ja kääntyi halaamaan tyttöä.
”Terve, sinä olet varmaankin Rose” Gordon tervehti häntä.
”Joo, moi, sinä olet sitten Gordon” Rose sanoi ja hymyili pojalle vaivaantuneesti.
”Rose, odota minua ala-aulassa, minulla on pari asiaa hoidettavana ja haluaisin että sinä tulet mukaan”
”Joo, menen vain sanomaan Albukselle heipat, ettei hän ilmoita minua kadonneeksi” Rose nauroi heleää nauruaan, ”heippa, kulta” hän sanoi ja antoi suukon Scorpiuksen vaaleille hiuksille. ”Ja heippa Gordon”
”Voi jukra! Seurusteletko sinä Rose Weasleyn kanssa?” Luihuistyttö nimeltä Susan kysyi.
”Kyllä” Scorpius vastasi mulkaisten Gordonia joka näytti siltä, että olisi voinut pitää Susanille saarnan toisten asioihin puuttumisesta.
”Mites isäsi suhtautuu?” Susan kysyi.
Scorpius potkaisi Gordonia pöydän alla ja vastasi:
”En tiedä tietääkö hän vielä, ja hän saattaa ottaa asian aika hyvin, sillä...” Scorpius huokaisi raskaasti, ”sillä äitini kuoli kolme päivää sitten”
Luihuis-pöytä Scorpiuksen ympäriltä hiljeni.
”Voi Scorpius, olen todella pahoillani!” Susan sanoi hiljaa.
”Voi sinulla on varmasti tosi rankkaa!” joku päivitteli.
Scorpius hymyili muille ja nousi pöydästä.
”Heippa Gor” hän sanoi
”Heippa Scor” tämä vastasi.
Aulassa Rose odotti jo Scorpiusta. Rose halasi tätä.
”Minun täytyisi käydä rehtorin kansliassa”
Rose hymyili Scorpiukselle ja otti häntä kädestä kiinni lähtien johdattamaan tätä kohti kansliaa.
”Sitruunatoffee” Rose sanoi lintua eittävälle patsaalle.
”Mistä tiedät salasanan?” Scorpius ihmetteli.
”Setäni kertoi sen. Se on jätetty sitruunatoffeeksi edellisen rehtorin kunniaksi. Harry puhuu hänestä aina.”
Scoprius nyökkäsi hyväksyvästi.
Kun portaat olivat kääntyneet esille, Rose lähti kävelemään edeltä.
Scorpius koputti tammiseen oveen.
”Käykää sisään” kuului naisen ääni oven takaa. Scorpius avasi oven varovaisesti.
”Jäänkö tähän?” Rose kysyi.
”Ei, tule mukaani” Scorpius vastasi.
Huoneessa oli lämmin tunnelma. Professori McGarmiva kurkotti katsomaan heitä pöydän takaa.
”Herra Malfoy, ja neiti Weasley, huomenta” tämä tervehti.
”Huomenta” he vastasivat lähes yhteen ääneen.
”Scoprpius, taidankin tietää mitä asiasi koskee. Sain juuri pöllön isältäsi, olen erittäin pahoillani” McGarmiva esitti osaanottonsa. Scorpiuksen katse kohdistui tuttuun pöllöön orrella, poika nyökkäsi professorille vastaukseksi.
”Haluaisin lähteä hautajaisiin”
”Se sopii oikein hyvin”
”Ja, Rose, sinäkin kuulet tämän vasta ensimmäisen kerran, hylkään ehkä Tylypahkan lopullisesti” Scorpius huokaisi.
”Mitä?” Rose henkäisi.
”Anteeksi kuinka?” kysyi McGarmiva nostaessa silmälasejaan.
”Jään ehkä isäni tueksi, ja käyn jästikoulutuksen”
”En halua puuttua asioihinne, mutta en usko että isäsi tahtoisi sinun lopettavan opintojasi Tylypahkassa”
”Puhun asiasta hänen kanssaan kotona tänä viikonloppuna”
”Hyvä ajatus. Isäsi muuten varasi sinulle junaliput kotiin. Tässä, ole hyvä. Junasi lähtee jo tänään kello kaksi”
Scorpius vilkaisi kelloa, se näytti kahtatoista. Hän kiitti McGarmivaa ja lähti Rosen kanssa pois huoneesta.
”Oletko tosissasi vahitamassa jästikouluun?” Rose kysyi käytävällä.
”En tiedä vielä, tuntuu niin pahalta että minä ja isä suremme samaa asiaa, mutta hän on siellä ja minä olen täällä”
”Niin” Rose sanoi haikeana.
”Rose, älä sure, muistahtan kun vannoimme valat?”
Rose hymyili.
”Muistan. Pysyisimme ystävinä vaikka mitä tapahtuisi”
”Minusta nyt on ”vaikka mitä tapahtuisi” tilanne”
Scorpius työnsi Rosen seinää vasten ja suuteli tätä hellästi.
”Ainakin minulla on hyvä syy jäädä tänne”
”Minä rakastan sinua, Scorpius”
”Niin minäkin sinua”