Hehe, kommentinkerjäyshaasteen on täytynyt vaikuttaa minuun jotenkin positiivisesti, sillä nyt tunsin melkeinpä velvollisuudekseni jättää kommenttia kun sain tämän söpöisen ficletin luettua. Plus tietysti sekin, että en IKINÄ tätä ennen ole käynyt Matami Puddifootin teehuoneessa selailemassa ficcejä, vasta kk-haasteen jälkeen, kun huomasin, ettei rakkauden(/seksinkään) aina tarvitse olla k15/k18-kamaa.
Niin siis, epätavallinen paritus tämä F/Hrm, ja vielä epätavallisempi nimi ficillä. Se ehkä ennen kaikkea sai minut avaamaan tämän, sillä siinä oli jotain persoonallista, mutta se ei muuttunut kuitenkaan oudoksi, niin kuin joskus omaperäistä otsikkoa keksittäessä saattaa käydä.
En harrasta Hermionea, Frediä kylläkin osana twincestiä, mutta tämä oli ihan hauskasti yhdistetty sopimaan ja toimimaan tässä ficletissä. On uskottavaa, että railakkaan ulkokuorensa takana kaksonen (tai jopa molemmat) ovat herkkiä ja epävarmoja, saati sitten Hermione, joka kärkevyydestään ja viisaudestaan huolimatta ei osaa hoitaa oikein omia lemmenasioitaan.
Miljöökin oli mitä luontevin, sillä jos kyseessä olisi ollut Tylypahka, olisi voinut olettaa ties kuinka monen rohkelikon tai muun tupsahtavan kesken kaiken paikalle, mutta Ginnyn huone, se sopi oikein hyvin. Etenkin kun alustit kattavasti, että Ginnyn huone on rauhallisin (mikä ei tule lainkaan yllätyksenä: Weasleyn koti on kuin muurahaiskeko omasta mielestäni : P).
Pari virhettä bongailin tekstistä, mutta ne näyttäisivät ainakin omaan silmääni vain nopeilta ja hassuilta huolimattomuusvirheiltä, jotka eivät kovin helposti itsensä authorin silmään osu oikoluettaessa. Itselleni käy niin usein nimittäin, että monet minimaaliset typot saavat rellestää kauan tekstissä ennen kuin niistä huomautetaan.
Fred oli usein istunut ajatuksiinsa uppouteena, turhautuneena kaikesta. Ja vielä enemmän turhauteneena kaikesta siitä, mitä hänellä ei ollut.
Eli ihan vain uppoutuneena ja turhautuneena. (:
Lisäksi samasta kappaleesta silmääni särähti hieman tuota äskeistä lainausta seurannut kohta:
Kuten tyttöystävää. Rakastaminen. Vaikein asia minkä poika tiesi.
Tämä ei oikein asetu luentevasti mielestäni tähän, vaan lauserakennetta pitäisi hieman muuttaa, jos aikoisit pitää nuo kaks viimeistä lausetta samassa kappaleessa ensimmäisen lauseen kanssa, esim. "Kuten tyttöystävää. Tai rakkautta. Se oli vaikein asia, minkä poika tiesi." (Ja pst, "minkä"-relatiivin eteen pilkku. (: )
Tai sitten vaihtoehtoisesti jos haluaisit edetä noilla samoilla lauseilla, niin melkeinpä minä ainakin erottaisin "Rakastaminen. Vaikein asia, minkä poika tiesi." omaksi tehostuskappaleekseen. Mutta en ole varma mitä juuri hait näiden lauseiden yhdistelmällä, joten voin vain heittää ehdotuksia.
Vielä pikkaisen ficin lopusta, eli että tykkäsin, ettei tämä jäänyt sellaiseksi siirappikasaksi vellomaan lopussa, vaan että tähän tuli vielä uusi "juonen huippukohta", eli ettei tyyliin ollut: "Ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti." Onhan sellainen lopetus tuttu ja turvallinen, ja joissain über-rakkaustarinoissa se toimii, mutta koska tämä oli niin pieni pintaraapaisu Fredin ja Hermionen syttyviin tunteisiin, sopi lopetukseksi tarinassa mukana kulkenut yksityiskohta, joka loi mukavan särön.
Kiitos ficistäsi, se oli oikein fluffinen, muttei kuitenkaan kliseinen.