Kirjoittaja Aihe: Mikä meidät sitten erottikaan? S  (Luettu 1753 kertaa)

Eudora Malfoy

  • Jesus of Suburbia
  • ***
  • Viestejä: 123
Mikä meidät sitten erottikaan? S
« : 20.09.2009 21:04:27 »
// Alaotsikko: One-shot, humor, fluffy, Charlie/OC, Weasleyn perhepotretti

Title: Mikä meidät sitten erottikaan?
Author: Eudora Malfoy
Genre: One-shot, lievä humor, fluffy, angst
Paritus:Charlie/OC
Rating: S
Summary:”Haluan vain sanoa, että minä… tuota…”
Disclaimer: kai tunnistettava Rowlingille
A/N : Eli osallistuu Weasleyn perhepotretti-haasteeseen Charliella.


Mikä meidät sitten erottikaan?



”Sinuna en tekisi tuota, jos aioit säilyttää vielä kätesi” Sienna sanoi leveästi hymyillen.

Huomasin, että olin jäänyt tuijottamaan tyhmänä ruskea hiuksista tyttöä ja lohikäärmeen poikanen nyhti jo hihastani. Poikasen äiti oli kuollut, joten se oli minun ja Siennan tehtävä hoitaa se. Sienna oli tullut Romaniaan vuosi sitten ja olin siitä asti ollut ihastunut häneen. Olikohan Sienna tajunnut, että tuijotin juuri häntä?  Hän hymyili minulle vain aurinkoisesti.

Sienna oli optimisti, en ollut ikinä kuullut hänen valittavan. Hän osasi piristää ihmisiä, mikä oli harvinainen tapaus täällä. Minua ärsytti, että en ollut vielä sanoa hänelle mitään fiksua. Olimme olleet hyviä ystäviä pitkään, mutta silti uskaltanut sanoa mitään. Tähän asti. Tänään minä sanon sen. Sen olin päättänyt, tuskin siitä mitään haittaa olisi? Sienna ei torjuisi minua suoraan, ja miksi hän muka torjuisi?

Juoksin hänet kiinni ja tartuin hänen hihastaan. Tuntui kuin olisin uinut hiessä, toivottavasti Sienna ei haistanut sitä. Sienna tuijotti minua ihmeissään, mutta pian hänen ilmeensä muuttui vakavammaksi. Näkeeköhän hän, että olen hermostunut? Ensin meinasin lähteä, mutta sain kuitenkin koottua itseni ja sanoin:

”Sienna…” Pidin tauon nielaistakseni palan kurkustani. ”Haluan vain sanoa, että minä… tuota…”

En saanut sanaakaan suustani, mutta Sienna näytti kuitenkin tajunneen ideani. Hän näytti ensimmäistä kertaa surulliselta. Lähdin nolona kohti lohikäärmeen poikasta. Olin tehnyt itsestäni täydellisen idiootin.

”Charlie!” kuulin Siennan sanovan. Pysähdyin ja laskin mielessäni numeroita, etten sekoaisi jännityksestä. Sienna juoksi minun luokse, hän tuijotti minua edelleen surullisesti.

”Olen pahoillani, sinä olet aivan ihana ihminen, mutta minä… minä pidän naisista” Hän sanoi ja hymyili minulle varovaisesti.

Minä tuijotin häntä sanattomana. Sienna? En olisi ikinä kuvitellut! Eikös hän sanonut olevansa seurustellut jonkun kanssa? No, voihan sellaisetkin seurustella. Siennan hymy oli hyytynyt, koska en sanonut mitään. Hymyili hänelle nolona takaisin.

”Onko tässä sinusta jotain vikaa?” Sienna kysyi kohottaen kulmakarvojaan.

”Ei” sanoin nopeasti perään ”Minä vaan en uskonut… minä vain luulit, että sinä olisit normaali…”

Siennan kysyvä ilme vaihtui vihaiseksi, jota en ollut myöskään ennen nähnyt. Siennan ilmeestä olisi voinut päätellä, että hän olisi halunnut puraista pääni poikki, mutta piti kuitenkin suunsa kiinni. Hän talsi ohitseni.

”En ole koskaan tavannut tuollaista sikaa” kuulin elämäni ainoan rakkauden sanovan, ennen kuin hän katosi nurkan taakse.

A/N: kyllä sinäkin haluasit, että sinua kommentoidaan  ;)

--- Arte lisäsi ikärajan myös otsikkoon.
« Viimeksi muokattu: 15.06.2011 20:43:47 kirjoittanut Beelsebutt »

Omana itsenään oleminen maailmassa,
joka tekee parhaansa öinja päivin,
tehdäkseen ihmisestä kaikkien muiden kaltaisen
on vaikein taistelu. mikä ihmisellä on;
eikä koskaan saa lakata taistelemasta. - e.e. cummings

Koiranruusu

  • Hirnyrkki hybridi
  • ***
  • Viestejä: 1 220
  • Malja Pimeyden Lordille ♥
    • Koiranruusun rönsyilevä ficcipuutarha
Vs: Mikä meidät sitten erottikaan? S
« Vastaus #1 : 30.01.2010 16:12:07 »
Charlie on yksi monista lempihahmoistani ja Sienna on mielenkiintoinen uusi tuttavuus. Lyhykäiseen ficciin mahtui kokonainen tarina ja ehdit kuvailla molempia hahmoja jonkin verran. Se, että tarina kerrottiin Charlien näkökulmasta, jätti Siennan hieman etäiseksi ja reaktiot jossain määrin perustelemattomiksi.

Tarina itse oli suloisen surullinen. Charlie epävarmuuksineen ja ihastuksineen antoi kovin nuoren vaikutelman, joten sijoitin tämän mielessäni hänen uransa alkutaipaleelle. Pojassa/miehessä oli samaa töksähtelevää ajattelemattomuutta kuin Ronissa, joka lisäsi uskottavuutta kirjoissa vieraammaksi jääneeseen hahmoon. Mielikuva Charliesta lohikäärmeen poikanen sylissään oli ihana. Ainoa asia joka jäi ehkä hivenen epäselväksi oli se, että oliko Charlie oikeasti homofobinen? Hän vaikutti pahoillaan olevalta loukkaavasta sanavalinnasta, mutta asia ei tullut kovin selvästi esiin.

Ja siitä pääsemme Siennan reaktioon, positiiviseksi ihmiseksi ja pitkäaikaiseksi ystäväksi hän yllättävän äkisti ymmärtää sanavalinnan erityisen loukkaavaksi. Sillä tilanne on selvästi ollut Charlielle vaikea ja Sienna näyttää ymmärtävän sen hyvin aluksi, mutta ei huomio noloa hymyä ja leimaa Charlien kokonaan siaksi. Tämä ei ehkä olisi muuten häirinnyt ja saattoi johtua siitä, että kuvailu tapahtui Charlien ihastuksen sumentaman kerronnan kautta, joten reaktio saattoi hyvinkin olla Siennamainen ilman niitä ruusunpunaisia laseja. Kohtaus oli kuitenkin kaikessa surullisuudessaan huvittava väärinkäsityksineen ja möläytyksineen, jälkimmäinen varsin tyypillistä Weasleyn perheessä ;)

Pidin tarinan ideasta ja kuvailusta, lisäksi pidin tavastasi ottaa kantaa tarinallasi siihen, että liian usein törmää siihen, että heterous on normaalia ja muu seksuaalisuus epänormaalia jaotteluun. Siitä sait ison plussan. Sienna oli tosiaan hahmona ihanan suorasukainen ja sanavalmis. Harvemmin törmää näihin ficceihin, joissa hahmo saa rukkaset ilman, että lopulta hän sittenkin päätyisi ihastuksensa kanssa yhteen, se teki tästä piristävästi erilaisen :D

Olen ehkä huono henkilö tästä mainitsemaan, koska itse tarvitsen paljon betan apua oikeinkirjoituksessa, mutta toisaalta juuri sen takia voin puolestani suositella betan apua lämpimästi. Sillä ylimääräinen silmäpari tarkistamassa typoja ja muita pikkuvirheitä on ihana olemassa ja tiedän omasta kokemuksesta, että osa jättää kommentoimatta tekstejä, joissa virheitä on, vaikka niitä ei olisi paljoakaan (itselläni niitä kyllä vilisee runsaastikin).

Kiitoksia piristävän erilaisesta ficistä :)