Nimi: Sirius ja kännykkä
Kirjoittaja: R.H.E
Paritus: Sirius/Remus
Genre: dialogi, fluff, vähän humour
Disclaimer: Kaikki Rowlingin, en saa rahallista korvausta tästä ficistä
Ikäraja: Sallittu
A/N: Ensimmäinen ficcini (eli jos virheitä on niin kertokaa), kommentit olisi kivoja
Ja tämän piti olla one-shot, nyt kuitenkin väkersin jatkoa, enkä halua enää lopettaa 
. Rakastan kommentteja tästäkin Luku 1"...Eli me tavataan junalaiturilla puoli tuntia ennen Tylypahkan junan lähtöä, Kuutamo? Olen jo sopinut Sarvihaaran ja Matohännän kanssa."
"Kyllä se käy, Sirius, mutta milloin ihmeessä sinä olet oppinut käyttämään kännykkää?"
"Pakkohan minun oli oma hankkia, kun teillä muillakin on. Ja tulihan tässä ohjeet mukana."
"Hah. Milloin sinä olisit ohjeita lukenut? No mutta hyvä on, Anturajalka, tavataan silloin. Tuleeko James samaa matkaa kanssasi?"
"Tulee hän. Hei hei, Remus."
"Hei hei."
"Miten ihmeessä minä voin kertoa Kuutamolle, mitä tunnen häntä kohtaan? Hän.. minä en kestä, jos hän haluaa panna välit poikki sen takia. Mutta minun on pakko kertoa, en vain pysty salaamaan sitä. Mutta jos se tulee ilmi... että olen
homo, mitä muut sanovat? Koulun pahin naistenmies, Sirius Musta, homo? Mutta jos se olisi hinta siitä, että saisin Kuutamon omakseni, muulla ei olisi mitään väliä... Minun on pakko kertoa, nyt heti. Minä soitan hänelle."
"Ei teidän tarvitse, herra Sirius Musta. Täällä ollaan edelleen."
"REMUS! Kuinka..?"
"Unohdit sulkea luurin. Arvasin, ettet lukenut ohjeita."
"Remus, minä..."
"Ei tarvitse sanoa, kuulin kaiken. Olitko tosissasi?"
"Joo, ei kun valehtelin itselleni ääneen. Tottakai olin tosissani!"
"Hyvä. Kun tavataan ensi viikolla, saat kyllä toistaa kaiken kasvotusten."
"Remus, olen pahoillani..."
"Älä ihmeessä. Pidätkö muuten enemmän ruusuista vai tulppaaneista?"
"..?"
Luku 2”Minun pitäisi kertoa Remukselle ihan suoraan tämäkin asia, mutta en tiedä mitä hän ajattelisi. Kyllä, hän otti todella hyvin viimeisimmän tempaukseni. Kyllä, hän pitää minusta. Ja kyllä, minä pidän hänestä enemmän kuin kenestäkään muusta… … … Mitä siis aikailen?”
Remus,
tapaamisemme junalaiturilla oli ihana. Muistinko kertoa, kuinka paljon sinua rakastan? Ehkä muistin, ehkä en, mutta olet elämäni keskipiste. Tiedä se. Odotan innolla joululoman loppua, jolloin näen sinut taas.
Hali hali, pusi pusi,
rakkaudella Sirius”Valmis.”
”Minun ei olisi pitänyt lähettää sitä! Kautta Merlinin harmaimpien rintakarvojen, minun ei missään nimessä olisi pitänyt lähettää sitä viestiä!”
”Anturajalka hei, hän luultavasti pitää siitä. Mikä siinä muka oli vikana?”
”Minä en ole sellainen ällöromantikko, James! Olit juottanut minut puolihumalaan aiemmin illalla, en minä muuten olisi koskaan saanut sellaista aikaan!”
”No älä nyt. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Kuutamo unohtaa sen pian.”
”Niin varmaan.”
”Sirius, miksi sinulla kesti vastata niin kauan?”
”Eeh, kännykkäni oli lataamassa. Heheh.”
”Näinkö nopeasti sait akun loppuun, juuri eilenhän sinä sen latasit?
”Tuota.. joo. Sarvihaara soitti eilen, ja puhuimme pitkään, ööm, koulusta.”
”Koulusta? En taida kysyä enempää.”
”…”
”Miksi lähetit minulle muuten eilen tyhjän viestin?”
”Tyhjän? Tyhjänkö, oikeasti? Huh!”
”Mitä siinä piti lukea?”
”Ei mitään, ei yhtään mitään. Kuutamo, minun pitää nyt lopettaa. Vanhempani tulivat kotiin.”
”Ai. No, ei sitten mitään. Rakastan sinua.”
”Minäkin sinua.”
”Hei taas, Anturainen.”
”Mitä nyt? Ei kai mitään ole sattunut? Täysikuuhan oli viime yönä, ei kai..?”
”Ei, ei mitään sellaista. Mutta kiitos huolenpidosta. Asiani koskee tekstiviestiä, jonka huomasin aamulla kun olin palannut yöretkeltämme.”
”Jaa.. millaista viestiä?”
”Sinun kirjoittamaasi. Oliko se se, jota et halunnut minun saavan?”
”Miten niin en halunnut? Enhän minä sanonut.. hups.”
”Paljastit sen juuri äsken.”
”Anteeksi, Kuutamo. Ymmärrän jos sinä et vielä ajattele minusta niin, ja jos loukkaannuit siitä, mutta ethän –”
”Lopeta! Se oli ihana.”
”Oikeasti?”
”Tuo oli minun repliikkini. Mutta kyllä, oikeasti. Rakastan sitä, talletin sen kännykkääni. Nähdään hei huomenna, minun pitää vielä lukea ensimmäiset kappaleet jokaisesta oppikirjastamme. Öitä, rakas.”
”Öitä. Kauniita unia, oman kullan kuvia.”
”Minä uneksin sinusta aina, Sirius.”
A/N2: En ole koskaan nähnyt/kirjoittanut dialogijatkista, hope you like it
Luku 3”Kuutamo, minulla on vähän huono olo… Olen Sarvihaaran luona, hänen äitinsä vaati minua tulemaan, hän tietää millaista meillä kotona on…”
”Onko sinulla kuumetta? Olethan ottanut kipulääkettä, onko Jamesin äiti..?”
”Joo joo. Haluan sinut tänne, Jamesin vanhemmat antoivat jo luvan.”
”Sirius? Oletko varma? Joululomahan loppuu jo viikon kuluttua, ja minun täytyy…”
”Jätätkö ystäväsi riutumaan yksin hänen sairastaessaan?”
”Minä kyllä luulin että olemme enemmän kuin ystäviä… Älä ole typerä, rakkiseni. Hyvä on, minä tulen. Isäni heittää minut, olen siellä tunnin kuluttua.”
”Kiitos, Remus.”
”…”
”…”
”Minä luulin, että sinun piti lopettaa puhelu.”
”Ai, anteeksi.”
”EI! Älä.. älä tapa häntä.. ei.. minä.. murhaan sinut..!”
”SIRIUS, HERÄÄ! Se oli vain unta. Hys hys, ei mitään hätää. Olen tässä.”
”ÄLÄ SATUTA KUUTAMOA!”
”Minä olen tässä!”
”… Kuutamo? Miten sinä..?”
”Sinä soitit minulle, muistatkos? Eilen illalla, ja pyysit tulemaan tänne Jamesille. Kerroit että olet sairastunut, ja minun oli pakko tulla. Itse asiassa Sarvihaarakin suorastaan rukoili minua tulemaan, olet kuulemma melkoisen äkäinen potilaaksi. Miksi et muuten ole koiran muodossa? Silloinhan et näe painajaisia niin herkästi kuin ihmisenä, ja unissa huutaminen ei tee olostasi yhtään parempaa…”
”Sinä kuulostat ihan Sarvihaaran äidiltä. Hän ramppaa täällä tunnin välein tiedustelemassa vointiani.”
”Ai, anteeksi.”
”Ei se mitään. Olet suloinen huolestuneena. Oletko koskaan miettinyt, että voisit ruveta äidiksi?”
”Puhut ihan sekavia. Nuku nyt. Minä jään tähän viereesi yöksi. Herätän sinut, jos alat taas huutamaan omiasi. Sopiiko?”
”Toki…”
”Kuinka kukaan voi nukahtaa noin nopeasti?”
”Kuutamo? Oletko hereillä?”
”Älä.. ei minulla vielä ole nälkä.”
”Me olemme Sarvihaaralla, emme koulussa. Yritin vain sanoa, että tiput kohta sängystä.”
”Ymh… Kiitos. Millainen olosi on?”
”Nooh.. oksettaa, pyörryttää, ärsyttää, masentaa, väsyttää. Eli kerrassaan mainio.”
”Heko heko. Haluaisitko jotakin?”
”Sinut tähän viereeni, kiitos.”
”Olet ihan mahdoton. Sinun pitäisi nukkua. Haen sinulle sitruunamehua, tuoreen sämpylän tuoksusta päätellen rouva Potter on jo hereillä. Onko sinulla nälkä?”
”Hae nyt vain sitä mehua. Mutta tulethan takaisin?”
”Tietysti, hassu. Tietysti tulen.”
”Missä Sarvihaara muuten on?”
”Sinähän tässä ensimmäisenä olit hereillä. Hän varmaan haluaa pysyä poissa, jottei saisi tartuntaa. Eihän hän voisi elää ilman Evansia päivääkään pidempään kuin on pakko.”
”Eikö sinua pelota että sairastut?”
”Miksi minua pitäisi? Olenhan minä koulusta muutenkin poissa kerran kuunkierrossa, yksi viikko sinne tai tänne.”
”Katsos kuka puhuu. Mitä meidän tunnolliselle valvojaoppilaallemme on käynyt?”
”Hitsi, Sirius. Sinä todella olet minulle pahasta. Taisit muuten saada juuri tekstiviestin. Osaathan avata sen?”
”Onpa hauskaa. Mene nyt hakemaan sitä mehua, ja heti.”
”Käskystä, herrani.”
”Mitä ihmettä? Tämä viestihän on Kuutamolta, miksi hän minulle tekstailee, kun kerta on täällä..?”
Rakas Sirius,
parane pian. Tai tarkemmin ajateltuna, älä ihan vielä. Odotetaan että koulu on alkanut, mennään meille (isä ja äiti ovat häämatkalla), vietetään viikko kahdestaan ja mennään vasta sitten kouluun. Kyllä isä meidät vie sinne, vaikka hän raivostuukin jos soitan hänelle kesken loman.
Ikuisesti Sinun, Remus
