Kirjoittaja Aihe: Voldemort- Ravistettava ennen käyttöä || S  (Luettu 4852 kertaa)

Blizzie

  • ***
  • Viestejä: 5
Voldemort- Ravistettava ennen käyttöä || S
« : 18.09.2009 20:32:12 »
Alaotsikko: K-13, haaste, songfic, drama,(lievä) angst

Title: Voldemort-Ravsitettava ennen käyttöä
Author: Blizzie
Genre: Drama, lievä angst
Rating: S
Pairing: Ei ole
Disclaimer: Hahmot+miljöö ovat Rowlingin ja minä vähän lainaan. Laulu on Apulannan. Ainoa palkkani tästä ovat kommentit joita toivottavasti risuineen ja ruusuineen tulee^^
Summary: Borgin & Burkesilla työskentelevän Voldemortin päänsisäisyyksiä

A/N Eräänä kauniina kesäpäivänä saimme kaokaroksen kanssa idean haastaa toisemme tekemään ficci Voldusta Apulannan lauluun Ravistettava ennen käyttöä. Alla on linkki myös k:n versioon, toiveissa on tietysti, että lukijat kurkkaisivat molempia versioita =) Itse tykkään tästä ficistä ihan, sitä oli hauska kirjoittaa, sillä pidän juuri tämän tyyppisistä hahmoista, kuin nuori Volduni ja Borgin,heh (tulikohan häntä vähän liikaa?). Laulussa tuntui olevan "vähän" liian pitkät kertosäkeet, ja kun ne vielä olivat niin samanlaisia, teki mieli jättää ne kokonaan pois. Jääräpäisenä päätin stten kuitenkin laittaa kaiken, mitä laulussakin on, tässä tulos... Lukekaa, tykätkää tai älkää ja kommentoikaa,  vaikkette olisikaan tykänneet!
~Kiittäen, B

 tästä kaokaroksen versio

Voldemort-Ravistettava ennen käyttöä

En usko, että saa yleistä hyväksyntää
Näkemykseni kieroonkasvaneet.
Voidaanko määritellä rajaa sellaista,
Kun hassusta tulee pelottavaa?
Ei saisi ajatella näin,
Mut se ei oo ainoo, mitä teen väärin.

”Tom, jos olet saanut asiat kaupassa hoidettua, voit yhtä hyvin mennä kotiisi tai lähteä ulos”, herra Borgin sanoi saatuaan viimeisenkin asiakkaan ulos ja kauppansa oven lukittua. ”Meille on tulossa iso asiakas tänään kymmenen jälkeen, ja sinunlaisesi nuori poika tekisi hallaa kaupoille.”

Voldemort laski lohikäärmeenveripulloja sisältävät laatikon käsistään hyllylle, suoristi selkänsä ja kääntyi herra Borginiin päin. Hänen kalpeat kasvonsa ja tummat silmänsä tuijottivat näennäisen ilmeettöminä työnantajaan, mutta muutaman vuoden kokemuksella Borgin pystyi jo sanomaan, että poika oli verisesti loukkaantunut. ”Kuinka iso asiakas, herra Borgin?”, Voldemort kysyi yhtä ilmeettömällä sävyllä kuin olemuksensakin, ja pyyhkäisi tummat hiuksensa silmiltään.

”Todella iso ja itserakas, Tom. Ikivanhakin vielä, ja siitä tässä kiikastaakin. Jos olet paikalla, kun hän tulee, mies saattaa perua koko kaupan, koska pitäisi sinua, nuorta ja-”, Borgin piti pienen tauon. Ei hänen kuuluisi joutua selittelemään tällaisia asioita omalle työntekijälleen, varsinkaan Valedrolle, hänelle naurettaisiin, jos joku nyt kuulisi:” –öh, komeaa poikaa loukkauksena itseään vastaan. Rikkailla on varaa tehdä sellaista, Tom, sinulle olisi kyllä ollut hyvä kokemus nähdä hänet…”

Tomin tuijotus jatkui, mutta ilmapiiri oli selvästikin muuttunut kevyemmäksi. Ilmeisesti poika oli pitänyt siitä, että Borgin olisi tahtonut nuoren kauppa-apulaisensa mukaan kauppaneuvotteluihin. Mies huokaisi. (Häntä ei koskaan olisi saatu myöntämään, että hän oli tehnyt sen osittain helpotuksesta).
  Borginilta oltiin usein kysytty, miksi hän oli ottanut Tom Valedron, Tylypahkan kultapojan, töihin kauppaansa, tai miksi Valedro oli sinne ylipäätään hakenut. (Kukaan ei ilmeisesti uskaltanut kysyä Tomilta itseltään). Borgin oli itsekin kysynyt sitä Tomilta useaan otteeseen, saamatta koskaan kunnon vastausta. Olenko siis tehnyt jotain työssäni väärin, herra Borgin? Tom saattoi kysyä ja kuulostaa yhtä aikaa huolestuneelta ja nöyrältä alaiselta ja lastaan lempeästi johdattelevalta isältä, Ovatko asiakkaat valittaneet minusta, kun kysytte tuota? Borgin ei tähän päivän mennessä ollut kertaakaan uskonut, että Tom välittäisi asiakkaistaan, tai työpaikastaan, ja lähipäivinä tämä tunne oli vain voimistunut. Tultuaan viime käynniltään Hepzibah Smithin luota Tomissa oli ollut uudenlaista levottumuutta, ja se sai väreet kulkemaan pitkin Borginin selkää. Kauppa-apulaisen paikka oli Tomille selvästi pelkkä askelma matkalla… niin, minne? Borgin ei ollut varma halusiko hän tietää.

Minussa on ongelma,
Jokin virhe ohjelmoinnissa.
Puutteita koodissa
Korvaan arvaamattomuudella.
Tuntuu, että tekijä unohti otsaan kirjoittaa:
Ravistettava ennen käyttöä.

”Asialle ei kai sitten voi mitään, herra Borgin”, Tom sanoi hiljaa, lähinnä itsekseen ja hymyili kuin jokin miehessä olisi huvittanut häntä. Borgin tunsi tuon hymyn: se oli ainoa Tomin hymyistä, joka ulottui ivallisiin silmiin asti. ”Minä tästä menen, jos minua ei tarvita.”
”Mene.” Borgin nyökkäsi. ”Voit käyttää takkaani, jos jokin muu paikka kuin Lontoo kiinnostaa”, hän lisäsi hetken mielijohteesta. Tom näytti yllättyneeltä ja kohotti kulmiaan: ”Olettepa te ystävällinen.”
”Jokainen työntekijä ansaitsee joskus vapaapäivän, Tom”, Borgin sanoi ja yritti hymyä. Mitä tahansa hänen kauppa-apulaisensa aikoikin tulevaisuudessa tehdä, hän toivottavasti muistaisi työnantajaansa hyvällä.
”Taidan mennä suoraan nukkumaan, herra Borgin”, Tom sanoi näennäisen kohteliaaseen tapaansa ja katosi yläkerran vuokrahuoneistoihin vievään portaikkoon.
Borgin jäi hetkeksi mietteissään katsomaan alaisensa perään. Hän havahtui kaupan seinäkellon alkaessa tikittää puoli kymmenen merkiksi; hänellä oli vielä paljon tehtävää jäljellä, vaatteet pitäisi vaihtaa sopivampiin.
Iso asiakas saapuisi kohta.

*
Tahtoisin olla se, joka olin silloin,
Kun kuollakseni halusin
Tulla sellaiseksi, kuin nyt olen
Noin tuhat vuotta taaksepäin.

Voldemort rojahti sängylleen siinä säälittävässä asunnonloukossa, jota hän nykyisin joutui kutsumaan kodikseen. Katosta peitolle päivän aikana varissut kalkkipilvi lehahti ilmaan, mutta poika pyyhkäisi tottuneesti pölyn pienellä loitsulla pois, ennekuin se ehtisi laskeutua uudestaan, ja painoi silmänsä kiinni, kun loitsun välttäneet hiukkaset varisivat hänen kasvoilleen. Tuuli vinkui hänen kotinsa ainoan ikkunan karmien raoista, kuin jossain pahaisessa jästien kauhuelokuvassa, joita orpokodin lapset, häntä itseään lukuun ottamatta, olivat niin innokkaasti yrittäneet kesäisin livahtaa katsomaan. Naapurihuoneistossa natisi sänky ja Voldemort tiesi tarkkaan, mitä siellä tehtiin.

Tämä oli säälittävää. Hän ansaitsi enemmän. Useamman kuin yhden huoneen ja oman talon. Hän lähtisi tästä loukosta pois heti kun sen vanhan kääkän, jota hän oli joutunut ties kuinka kauan kutsumaan hymyillen Hepzibah-neidiksi, omistama kuppi olisi hänen hallussaan. Järjestelyt Albaniassa oli jo hoidettu, hänen hetkensä koittaisi pian, pian…

Seinän läpi kuuluva sängyn tasainen valitus toi pojan mieleen vanhan kotitontun itkun, kun se oli yrittänyt taistella hänen komennuskiroustaan vastaan. ”Mistä Hokey saa töitä jos neiti kuolee? Hokey ei tahdo, Hokey ei suostu…” 
Voldemort oli sanonut vastustelevalle kotitontulle, että saman ihmisen voi tappaa vain kerran, ja että tapettuaan emäntänsä tontun sietäisikin olla työtön. Ja vaikka hänen sanansa olivatkin saaneet Hokeyn täysin tolaltaan, tonttu oli surrut enemmän omaa työpaikkaansa kuin rouvaansa. Ihmiset olivat täysin samanlaisia. Jos kääkkä olisi luopunut pyydettäessä rakkaasta kupistaan, tämä olisi luultavasti yhä elossa. Jos hänen visiittinsä ”rakkaan” isänsä kotitalossa olisi kestänyt hetkeäkään kauemmin, sievä pikku perhepotretti olisi varmasti hajonnut yrittäessään kukin pelastaa omaa henkeään. Jos hänen äitinsä olisi välittänyt muistakin kuin itsestään, hän ei olisi kuollut, ja jättänyt avutonta lastaan yksin…

Vaikee on sietää kaiken paino,

Voldemort painoi kätensä ohimoilleen. Hänen tulisi todellakin opetella loitsu, jolla muistikuvansa sai vedettyä pois ja pullotettua pois näkyvistä. Hän ei tarvinnut enää muistojaan lietsomaan vihaansa, päinvastoin. Nykyään hänen vihansa synnytti uusia muistoja, jotka hänen mielensä hyväksyi saman tien oikeasti tapahtuneiksi. Eikä hän ollut enää avutonkaan.

Mut siihenkin voi kasvaa kiinni.

Jos kaikki oli sujunut suunnitelmien mukaan, Hepzibah oli ollut kuolleena noin kolme tuntia. Sen olisi kai pitänyt tuntua jossain, mutta Voldemort ei voinut tietää sitä enää varmaksi. Hän ei ollut tiennyt sitä enää pitkään aikaan.

 
Minussa on ongelma,
Jokin virhe ohjelmoinnissa.
Puutteita koodissa
Korvaan pessimistisyydellä.
Tuntuu, että tekijä unohti otsaan kirjoittaa:
Ravistettava ennen käyttöä.

Voldemort ajatteli kuolemaa. Jossain hänen alapuolellaan oli rikas vanhus, joka ei tahtonut nähdä nuorta elämää silmissään, koska se muistutti häntä hänen omasta rajallisesta ajastaan. Vaikka Voldemortista ei tietenkään koskaan tulisi sellaista, hän eläisi ikuisesti, riippumattomana kenestäkään, hän tunsi silti jonkinlaista yhteyttä tähän mieheen, jota ei ollut koskaan nähnyt. Yhteyttä, ja samalla ylenkatsetta: raha ei ollut tehnyt Borginin suurta asiakasta onnelliseksi, sillä ei voinut ostaa kuolemattomuutta. Kuolemattomuuteen tarvittiin älykyyttä ja suurta voimaa. Hänellä itsellään niitä oli.

 
Joskus aion vielä kääntää
Kelkkani ja tehdä korjausliikkeen;
Aion parantaa kaikki tehdyt vauriot,

Sänky natisi edelleen. Natinaan yhtyvät huokaukset ja kuiskutus saivat Voldemortin hätkähtämään ja hän pongahti ylös sängyltään silmät levinneinä. Hetken hän oli pelkkä Tom Valedro, jonka mielikuvitus oli päässyt yllättämään. Hetken verran hän näki peilistä pelästyneet kasvonsa, tarkkana kopiona isänsä kuolinnaamiosta. Ja hetkellisessä heikkouden puuskassaan Tom tunsi…mitä? Katumusta?

Melkein uskon itsekin.

Kun hän tajusi, mistä äännähdykset olivat peräisin, hänen huuliltaan karkasi helpottunut, etäisesti naurua muistuttava parahdus. Ja sitten toinen. Voldemort vajosi takaisin tyynylleen täristen sekavien ajatustensa ristitulessa ja nauroi.

Minussa on ongelma,
Jokin virhe ohjelmoinnissa.
Puutteita koodissa
Korvaan piittaamattomuudella.
Minussa on ongelma,
Jokin virhe ohjelmoinnissa.
Puutteita koodissa
Korvaan tyytymättömyydellä.
Tuntuu, että tekijä unohti otsaan kirjoittaa:
Ravistettava ennen käyttöä.
« Viimeksi muokattu: 27.12.2014 18:01:05 kirjoittanut Renneto »
"Hyvä on- olen hiljaa. Hiljaa kuin hauta. Ja se tarkoittaa muuten sinun hautaasi."

Belsissa

  • Ikiunelmoija
  • ***
  • Viestejä: 759
    • Arcane Inspiration - blogini
Vs: Voldemort- Ravistettava ennen käyttöä
« Vastaus #1 : 18.09.2009 22:46:21 »
Tämä oli ihan kiinnostava teksti.

Tosin ehkä hieman turhan pitkä, sillä kuvailusi oli aika tavanomaista, eikä pitänyt mielenkiintoa yllä, kun ficissä ei kuitenkaan loppuen lopuksi tapahtunut kauheasti. Neuvoisin siis vastaisuudessa joko kehittämään omaperäisempiä kuvailuja tai lyhentämään tekstiä hieman.
Pidin kuitenkin kerronnastasi, joka ei tökkinyt juuri lainkaan. Tekstissä oli myös muutamia erityisen mielenkiintoisia kohtia, kuten esimerkiksi tämä:

Lainaus
Hetken verran hän näki peilistä pelästyneet kasvonsa, tarkkana kopiona isänsä kuolinnaamiosta. Ja hetkellisessä heikkouden puuskassaan Tom tunsi…mitä? Katumusta?

Mielestäni tämä kohta oli ehdottomasti yksi ficin parhaista. Oli toki muitakin oikein hyviä, mutta tämä jäi erityisesti mieleen.

Itse Voldemort oli tietenkin kovin kiintoisa hahmo ja samanlainen, mitä canonissakin, joka on suuri plussa. Pidin mielettömästi joistakin hänen reaktioistaan ja tunteistaan tässä ficissä. Välillä tuntui, kuin lukisi jotain canonista poistettuja kohtia.  ;D

Mutta niin, pääasiassa ficcisi oli mielestäni oikein hyvä, vaikken pahemmin Apulannasta pidäkään, mutta Voldemortista senkin edestä.
Arcane Inspiration - lifestyleblogini
Virvatulilaulu - kirjallisuusblogini

Julma-Nala

  • Alfanarttu
  • ***
  • Viestejä: 3 091
  • Ia cen Alphasuttans' waalii, sen yxin on onni.
Vs: Voldemort- Ravistettava ennen käyttöä
« Vastaus #2 : 19.09.2009 17:33:06 »
Minä pidin tästä, sillä tämä valotti minulle sen verran  Voldemortin sisintä, että minun on nyt helpompi kirjoittaa jatko-osa omaan tarinaani, jossa on kestänyt aivan liian kauan.

~Nala~

"Raiskaus? Check. Paha ikäero? Check. Graafista lapsipornoa mielellään raiskauksena? Check. Insestiä? Check.
Verta ja suolenpätkiä? Check. Raiskaajaan rakastuminen? Check... JULMA-NALA TÄÄ ON SUN!!!"

Kaura

  • ***
  • Viestejä: 26
  • kiitos avasta, kanelitanko.
Vs: Voldemort- Ravistettava ennen käyttöä
« Vastaus #3 : 20.09.2009 15:31:40 »
Tää oli aika erilainen, kun kaokaroksen fic. Mutta hyvällä tavalla, nää molemmat on loistavia ja oli tosi mielenkiintoista lukea eri näkökulmista tätä.

Tykkäsin paljon, kun olit kertonut tosta Borginista + tosta hirnyrkkien tekemisestä, koska sitten tää ei pomppinut edestakaisin ja silti saatiin tietää mielenkiintoisia asioita Voldemortista.
Mun mielestä tää oli tosi sujuvaa tekstiä ja mielenkiintoista myös.
Toi loppu oli mun mielestä paras, koska siinä jäi vähän auki noi ja sai käyttää omia aivojaan niitten juttujen pohtimiselle. Voldemort on tosiaan aika jännä tyyppi.

Tää oli tosi hyvä. (8
The show must go on.

Blizzie

  • ***
  • Viestejä: 5
Vs: Voldemort- Ravistettava ennen käyttöä
« Vastaus #4 : 20.09.2009 21:10:44 »
Kiitos Belsissa kommetista! En ole erityisen lahjakas/innokas kuvailija, vastaisuudessa petrataan  ehdottomasti :D (Sormet alkoivat jo syyhytä näppäimistöllä, tahdon pian taas kirjoittamaan... rakentava palaute on ihanaa <3)

Kiitos myös nalinea (menikö nimi oikein?) kommentoinnista ja kiva, jos pystyin olemaan jotenkin avuksi^^

Ja kiitos Kaura! Kiva kun tykkäsit. Jep, tämä tosiaan eroaa kaokaroksen omasta.. Jännä miten eri tavalla samat jutut voi nähdä. Alunperin (siis silloin, kun ylipäätään keksimme tehdä tuosta ficin) meillä oli suunnitelmissa yrittää yhdistää molempien tuotokset, mutta se osoittautui aika mahdottomaksi, koska jo pelkästään aika kulki eri vauhdissa...
"Hyvä on- olen hiljaa. Hiljaa kuin hauta. Ja se tarkoittaa muuten sinun hautaasi."

Sonoa

  • formulanrengas
  • ***
  • Viestejä: 477
Vs: Voldemort- Ravistettava ennen käyttöä
« Vastaus #5 : 20.09.2009 21:54:09 »
Otsikko napsahti silmille, ja klikkasin sen auki, vaikka ensimmäinen ajatukseni oli joku kieroutunut huumoripläjäys (ei, en ole tyhmä, en vain kiinnittänyt huomiota siihen millä osastolla seikkailin). Onneksi vilkaisin tämän, sanalla sanoen tämä nimittäin oli loistava.
Luen aina kauhean mielelläni ficcejä nuoresta Voldemortista, ja harmittavan vähän olen löytänyt omasta mielestäni oikeasti hienoja, tämä on ehdottomasti yksi niistä.

Tykkään kovasti tyylistäsi, nättiä kuvailua, mielestäni ei ollenkaan liikaa, eikä yhtään liian vähän. Sopivasti.

Yksi kohta särähti korvaan, en ihan ymmärtänyt mikä tässä oli tarkoitus, kenties lause jäänyt kesken?
Lainaus
Useamman kuin yhden huoneen ja oman talon, joka ei olisi.

Kiitokset ja kumarrukset, oli miellyttävää luettavaa :3 (täytyy vilkaista tuo kaokaroksenkin tekele, ihan mielenkiinnosta)
Space is a never-ending race track.
MAAILMANMESTARIKOMPLEKSI

Larnicue

  • Kävelevä sketsi
  • ***
  • Viestejä: 57
Vs: Voldemort- Ravistettava ennen käyttöä
« Vastaus #6 : 24.09.2009 18:16:57 »
Otsikko sattui silmiin, ja päätin lukaista molemmat teokset.
Kappale oli onnistuttu yhdistämään hienosti, ja teksti soljui mukavaan tahtiin eteenpäin. Hirveätä äidinkielen rääkkäystäkään en onnistunut löytämään.
Kertakaikkiaan loistava kirjoitus ;D
Tirlittan lensi kanavaan
Tirlittan upposi
Tirlittan nousi pinnalle
Tirlittan hengitti

Oiva Paloheimo, Tirlittan

Barella

  • *
  • Viestejä: 2
Vs: Voldemort- Ravistettava ennen käyttöä
« Vastaus #7 : 05.10.2009 15:42:20 »
-perässä välillä hiukan vaikea pysyä pitkien lauseiden vuoksi.

Hmm... Vihdoin sain tämänkin luettua (en ole mikään ficcien pikalukija, enkä edes kovin innokas hidas lukijakaan... kuten huomaat) En nyt vielä voi verrata tätä Kaokaroksen ficciin, sillä se on sen verran pidempi että minulla menee lukemiseen vielä aikaa (hankalinta tässä on se aloittaminen, tietenkin)

Mutta sitten itse ficciin. Tämä oli muistaakseni toinen ficci, mitä sinä olet saanut valmiiksi ja julkaissut, ellen toisin muista. Sinulla on jännittävästi sellainen pysähtyneen kuvaileva tapa kirjoittaa. Tämäkin ficci huokui jotenkin pysähtynyttä tunnelmaa. Tosin ne tällaisten lyhyiden one-shottien ei tarvitsekaan kauheasti rullata eteenpäin. Tuntui kuin olisi katsellut niitä elokuvien hidastettuja kohtauksia. Se ei välttämättä ole huono asia, sillä se tuo sitä tunnelmaa, jonka tämäkin ficci onnistuakseen tarvitsi.

On mukavaa kun joskus saat näitä ficcejä valmiiksikin :) Luulen että tässä Kaokaroksen hoputus oli osallisena... Odotan innolla sitä Lucce/Cissy ficciä (minähän sen lupasin betata, vai kuinka?) Näethän, älä ole liian itsekritiikkinen, ne kaikki L/C:n pätkätkin ovat olleet hyviä. Tarvitaan kai vain jonkinlainen pakote tai jotain, että tarinan saa sysättyä siitä paikoillaan seisovasta tunnelmasta eteenpäin. Usko vain itseesi, saat hyvää jälkeä aikaan (ja jos et saa, niin beta tulee ja korjaa :))

Pidin tästä <3 Kiitos!

Blizzie

  • ***
  • Viestejä: 5
Vs: Voldemort- Ravistettava ennen käyttöä
« Vastaus #8 : 03.11.2009 20:04:05 »
Tämä jäi nyt vähän myöhäiseksi, mutta kuitenkin:

Kiitos Sonoa! Juuh, tuo lause taitaa olla hiukan keskeneräinen ;D täytyypi korjata...

Kiitos kommentoinnista myös Larnicue, hyvä jos ei mitään ihmeitä löytynyt, olen koneella niin surkea kirjoittaja, ettei aina mene edes oma nimikään oikein^^

Kiitos Barella! Kyllä minä niitä ficcejä kirjoitan ehtiessäni ;)
 "Pysähtynyt kuvailu". Jännä termi, eikä ollenkaan pielessä: minulla on ficcejä kirjoittaessani tapana nähdä kohtaukset elokuvana ja sitten tulee takerruttua hahmojen asentoihin sun muuhun sielunelämään ja tapetin väriin senkin edestä :) 

Ja kiitos ReginaRiddle. Ficci on omasta mielestänikin liian pitkä, mutta kun itsepäisesti tahdoin tunkea kaikki ne kertsit tähän niin- Nimeä yritin vaihtaa suunnilleen niin, että Tom itse mieltää itsensä jo ajatuksissaan Voldemortiksi, mutta muut pelkkänä Tomina.
 (Nyt tuli kyllä ylikäytettyä hymiöitä)
"Hyvä on- olen hiljaa. Hiljaa kuin hauta. Ja se tarkoittaa muuten sinun hautaasi."