Viimeinkin jatkoo! Kesti kauemmin, kuin olin kuvitellu, mut seuraava luku ilmestynee nopeammin (Olen sitä jo jonkin verran kirjoittanut, ja ensiviikolla on syysloma, niin ettei tarvitse kuluttaa koulun penkkiä). Kiitos kaikille kommentoijille! Ja mikäli joku ei tiedä (mikä on pyhäinhäväistys Draculan sukua kohtaan), niin Teini Dracula on yli- ihana tv sarja, joka on ilmestynyt summerissa muutamana kesänä. Boris on (se parhaan näkönen) Kreivi Draculan veljen (Ivanin) poika.
6.Luku
Edward PoV.
Bella nukkui rauhassa sylissäni. Olin vaihtanut paikkaa Carlislen kanssa. Hänen täytyi lähteä metsästämään ja hän tahtoi palata, ennen kuin Bella herää. Katselin heltyneenä rakastettuni kasvoja. Miten kaunis kukaan ihminen voikaan olla. Hän itse ei vain kauneuttaan näe. Valitettavasti. Muutoin hänestä voisi tulla vaikka malli. Tai ei sentään. Mallin on kyettävä kävelemään suoraan ja kaatumatta ja vielä korkokengilläkin
. Hän liikahti unissaan ja painautui tiukemmin minua vasten. Hänen hiuksensa heilahtivat ja hänen tuoksunsa tunkeutui nenääni. Hiljainen murina kampusi rinnastani. Vaikka se kuullosti enemmän kehräykseltä.
Vaikka ääni oli hänen korvilleen liian matala hän taisi vaistota sen jotenkin, sillä hän käänsi kylkeä ja avasi hitaasti silmänsä. ”Anteeksi”, sanoin, ”ei ollut tarkoitus herättää.” silitin hänen hiuksiansa ja katselin, kuinka unenpöpperö muuttui unenpöpperöksi ja hämmästyneisyydeksi.
Hitaasti hän tajusi, missä oli ja antoi katseensa kiertää huonetta.
Bella PoV.
Makasin pää Edwardin sylissä ja kesti hetken, ennen kuin pystyin ajattelemaan muuta, kuin hänen kullankeltaisia, kauniita silmiään. Viimein tajusin olevani Tanyan luona ja nousin istumaan. Lämpöpussi putosi paidan alta syliini ja samassa muistin viime iltaiset (tai oikeastaan öiset) tapahtumat. Edward veti minut kiinni kylkeensä ja pörrötti hiuksiani. ”Hyvää huomenta”, hän kuiskasi hiuksiini ja mutisin jotain epäselvää hänen rintaansa.
Heräsin horteestani, kun Alice ilmestyi eteeni ja veti minut pystyyn.”Sinun on vaihdettava vaatteesi”, hän sanoi ja johdatti minut rappusia pitkin yläkertaan. Tällä kertaa sain kävellä itse.
Hän johdatti minut kauniiseen huoneeseen, jonka oveen joku oli kiinnittänyt lapun ”Cullenit”. Olin siitä salaa tyytyväinen: löytäisimpä ainakin yhteen huoneeseen. Hän vei minut suurelle kaapille ja alkoi heitellä sieltä minulle vaatteita. ”Pue päällesi”, hän käski niin Alice maisella äänell ,etten voinut olla hymyilemättä.
Puettuani Alice kävi hiusteni kimppuun. Hetkessä hän oli tekaissut mahtavan Barbie- ponnarin. Tällävälin Carmen oli huomaamattani saapunut huoneeseen. ”Tuletteko pelaamaan?” hän kysyi kauniilla korkealla äänellä. Hän ja Alice kävisivät melkein kaksosista. ”Minä ainakin”, Laice vastasi innostuneena. ”Kai minäkin voisin tulla”, vastasin arkana. Carmen hymyili lämpimästi ja johdatti meidät ulos huoneesta ja vielä yhdet portaat ylös kolmanteen kerrokseen. Siellä oli mahtavat lasiovet, jotka veivät suurelle, koko talon takasivun peittävä parveke, jolla oli muutama sohva ja niiden kesellä suuri, vaaleasta puusta veistetty pöytä.
Menin istumaan Edwardin ja Jasperin väliin (minkä myöhemmin tajusin pahaksi virheeksi). Carlisle jakoi kortit ja aloimme pelata paskahousua. Se toi mieleeni osallisuusleirin, jolla olin viimekesänä apparina. Pärjäsin yllättävän hyvin -niin kauan, kunnes minun piti valehdella. Tunteeni paljastivat Jasperille huijaukseni ja sain nostaa koko pakan lisäksi ässäni (joka siis oikeasti oli jätkä). Lopulta Edward onnistui voittamaan- mikä yllätys hänhän osaa lukea ajatuksia, Jasper tuli toiseksi ja Tanya kolmanneksi. Viimein olin kahden Emmettin kanssa. Emmettin huudahduksesta – joka oli särkeä korvani, päättelin hänen häviävän aina. Loppu peli olikin pelkkää pelleilyä, kunnes Rosalie auttoi Emmettin voittoon.
Pelin jälkeen oli syntynyt paljon pikku keskustelija ja itse päädyin keskelle Alicen ja Carmenin riitaa, jonka Carlisle onneksi keskeytti: ”Mikäs nyt on?” hän kysyi ja Carmen ja Alice puhkesivat puhumaan yhtäaikaa: ”Tuo väittää, että Leonardo Di Capriolla on hienommat farkut, kuin Johnny Deppillä ja Orlando Bloomilla yhteensä!”, Carmen kiljui lähes hysteerisenä. ”Itse sanoit, että Teini Draculan Will on paremman näköinen, kuin Boris!” Alice kiljui takaisin vähintään yhtä kovaa. Carlislen kasvoilta heijastoi niin vahva ette-sitten-keksineet-parempaa-riidan-aihetta- ilme, että se sain kummankin vaikenemaan. Lopulta Alice mutisi tuskastuneena:”kyllä sillä on väliä!”
