//: YHDESTOISTA LUKU ILMESTYNYT 3.5!!!
Pairing: Ed/ B ja ne tavalliset.
Au: Unohda kaikki, mitä tiedät Tanyan perheestä!!!
9. luvusta lähtien samat, kuin B-D:ssä!!!
Fandom: Twilight
General: K11
Warnings: Pari vaara- tilannetta, muttei kummempaa. Kukaan ei kuole, tai en oo oikeen varma 
, lopussa vähä väkivaltaa...
27.11 :Korjaan: Parit JALAT lähtee, lisään, jos tulee vielä jotain, kannattaa seurata tätä kohtaa.
Author: Culliina
Genre: Draama, lievä fluffi välillä humor? -Toivottavasti 
Summary: Cullenit lähtee Denaliin tapaamaan Tanyan perhettä...
A/N: Eka ficcini, joten armoa, kiitos. En ole lukenut Aamun koita, joten tiedän Tanyan perheestä vain nimet ja voimat. Nimi lienee surkea ja jos joku keksii paremman niin otan ehdotuksia vastaan!!! Kommenttia, kiitos ja kertoka virheistä myös niiden sijainti.
1.Luku:
Bella PoV
Makasin Edwardin sylissä. Hän hieroi selkääni ja hyräili lauluani. Voisin maata siinä ikuisuuden. ”Eikö sinua nukuta, rakas?” kuulin hänen sanovan. ”Ehkä vähän”, vastasin, ”mutta en tahdo nukkua.”Edward tietysti oivalsi heti, mistä oli kyse. ”Rakkaani, onhn meillä vielä huominen ja sitä seuraava päivä ja sitä seuraava... Hymyilin ajatukselle onnellisena.
Sitten ukkonen jyrähti ja säikähdin. Painauduin vaistomaisesti tiukemmin kiinni Edwardin rintaan. ” Ukkonen se vain on”, Edward sanoi ja silitti hiuksiani. Hän alkoi hyräillä kehtolauluani, mutta en pystynyt nukkumaan, vaikka jo haluaisinkin. Pian Edward totesi laulunsa turhaksi ja silitti hiuksiani. Painoin pääni vasten hänen rintaansa ja hengitin hänen juovuttavaa tuoksuaan. Hän henkäisi tyytyväisenä ja nosti minut syliinsä. Hätkähdin, sillä hänen kätensä olivat kylmät peiton lämmön jälkeen, enkä ollut osannut odotta sitä. Hän kantoi minut alakertaan ja laski viereensä sohvalle istumaan. Painoin pääni hänen syliinsä. Taas jyrähti. Esme tuli istumaan toiselle puolelleni.
Hetken oli hiljaista ukkosta lukuunottamatta ja Edward silitteli vatsaani. Jokainen hipaisu kulki lävitseni kuin sähköisku ja halusin lähes sietämättömän paljon. ”Rakastan sinua”, Edward sanoi ja alkoi silittää sisäreittäni. Henkäisin ja sydämeni heräsi eloon. ”Lopeta”, voikaisin,sillä kauaa en enää voisi vastustaa itseäni. Edward katsoi minua kummastuneena, mutta kohdatessaan silmäni hän näytti tajuavan. Hän naurahti ja suukotti otsaani. Esmekin hymyili.
Säikähdin, kun Alice, Jasper ja Rosalie syöksyivät huoneeseen. Heti heidän perässään tulivat Emmett ja Carlisle. ”Carlislella on uutisia”,Alice sanoi innoissaan, lähinnä minulle. He istuutuivat ja Carlisle aloitti: ”Tanya soitti juuri. Hän tahtoisi, että menisimme heidän luokseen Denaliin joksikin aikaa. Minustakin se olisi mukavaa, emme ole nähneet aikoihin.” ”Menen heti pakkaamaan!” Alice huudahti innoissaan ja syöksyi takaisin ylös. Rosalie seurasi häntä katsottuaan ensin minua oudosti.
”Sinä tulisit tietenkin mukaan”, Edward sanoi hiljaa korvaani,” Kuinka kehtasitkeen ajatella, että lähtisin ilman sinua.” katsin hänen kauniisin silmiinsä, mutta samassa minulta pääsi haukotus ja käänsin kasvoni Edwardin vatsaa vasten. Hän tuoksui sietämättömän hyvälle. ” Sinun pitäsisi päästä nukkumaan”, Esme sanoi, ”Lähdemme huomenna aamulla.” Samassa ukkonen jyrähti jälleen ja Edwardin käsien ote tiukkeni ympärilläni. ”Ei mitään hätää”.
Hän kantoi minut takaisin yläkertaan ja peitteli sänkyyn. Kello oli jo yli kaksi yöllä ja olin väsyneempi, kuin arvasinkaan, joten nukahdin heti hänen kylmään syliinsä.
Heräsin pian herätyskellon piipittävään ääneen. Voihkaisin ja painauduin vasten Edwardin kulmää rintaa, hän oli edelleen rinnallani. Hän ei k uitenkaan antanut minun maata vieressään, vaan käänsi minut selälleni ja suukotti varovasti kaulaani ja otsaani. Se sai sydämeni hakkaaman kiivaasti ja olin hetkessä hereillä. ”Tuntuu pahalta herättää sinut”, Edwardin kaunis ääni sanoi samalla, kun veti minut istumaan, ”Mutta meidän pitää lähteä, Denaliin”, hän lisäsi nähtyään hämmentyneen ilmeeni. ”Alice on pakannut tavarasi.”
Nousin ylös ja vaihdoin vaatteni (Edwardin katseen alla) ja lähdimme käsikädessä alakertaan. Siellä vallitsi täysi kaaos, tai siltä se ainakin minusta näytti. En tiennyt, miltä ilmeeni näytti, mutta se sain Edwardin hymyilemää. Tukahdutin haukotuksen ja Carlisle ilmoitti, että kaikki oli valmiina.
Menimme autolle ja Edwrad veti minut syliinsä istumaan. Jasper tuli viereeni ja Emmett penkin toiseenpäähän. Alice ajoi ja Esme istui pelkääjän paikalla: Rosalie halusi jostain syystä olla Carlislen kanssa kaksin hetken, joten me muut änkesimme samaan autoon.
2.Luku:
Bella poV.
Istuin autossa Edwadin sylissä. Voisi pysyä siinä vaikka ikuisesti. Hän oli kietonut kätensä ymärilleni ja hyräili hiljaa lauluani. Minua ei kuitenkaan nukuttanut.
Olimme ajaneet jo noin tunnin (Tietenkin ainakin kaksi kertaa yli sallitun nopuden) ja vaikka olinkin Edwardin sylissä tunsin oloni hemostuneeksi. Aikaisemmat kokemukseni muista vampyyreistä eivät olleet kovin mukavaa muisteltavaa... Ja entä jos he eivät pitäisi minusta? Vaikka he eivät juoneetkaan ihmisverta minua hirvitti ajatus siitä, että saisin lisää vihamiehiä, jotka voisivat tappaa minut ennen kuin edes huomaisin.
Tätä miettiessäni hermostuneisuuteni kasvoi ja se varmaan hälyytti vieressäni istuvan Jasperin,sillä yhtäkkiä tunsin oloni entistäkin väsyneemmäksi.
” Jännitätkö heidän tapaamista?” Edward kysyi hiljaa, kasvot edelleen hiuksissani, hänen oli täytynyt lukea Jasperin ajatuksia.”Se on aivan turhaa, he pitävät sinusta varmasti.”ennen kuin ehdin sanoa mtään hän taivutti päätäni eteenpäin ja laski kylmät huulensa niskalleni. Lävitseni kulki kevyt puistatus ja ajatukseni lähtivät välittömästi harhailemaan. ” Nuku nyt” hän sanoi ja alkoi hiljaa hyräillä kehtolauluani.
Tyytyväisenä suljin silmäni ja nukahdin hänen kylmään syliinsä.
Esme PoV.
Istuin auton etupenkillä mietteisiini vajonneena ja siksi hätkähdin hiljaa, kun Edward puhui Bellalle. Vasta silloin tajusin, miten vaikeaa tämä h'nelle varmasti on: mennä tapaamaan aivan vieraita vampyyreja. Eikä Italiasta paluustakaan ollut, kuin puolusen vuotta. Aioin sanoa hänelle jotain rauhoittavaa, mutta Edward ehti ensin: ” Hän nukkuu jo.” Ja, kun käännyin katsomaan, näin maailman suloisimman näyn: Pieni, hento ja kaunis ihmistyttö rakkaan poikani sylissä rauhallisesti nukkuen. En voinut olla ajattelematta, että hän on oma lapseni ja suuni kääntyi pieneen hymyyn. ” Niin, hän tosiaan on kaunis” Edward sanoi. Hän oli ilmeisesti lukenut ajatukseni. ” Ja tämä todella on hänelle vaikeaa. Minun pitää lisäksi käydä metsästämässä, mutta odotan tietysti, että hän on ehtinyt sopeutua edes jonkin verran. Toivoisin kuitenkin, että joku teistä voisi olla hänen lähellään silloin.” ” Tottakai!” Emmett nauroi liian kovalla äänellä ja Bella havahtui hereille. ”Hiljenpaa, Emmett” Jasper hymyili. ” Nuku vain rakas” Edward kuiskasi Bellan korvaan ja tämä sulki silmänsä ja nukahti. ” He tulevat ihastumaan Bellaan, Eleazar varsinkin” Alice totesi.” eipä se ole ihme” Emmett virnuili ” Bellahan vetää poikia, kuin hunaja kärpäsiä” Edward mulkaisi häntä murhaavasti ja sitten tuli hiljaista.
Vajosin taas ajatuksiini. Mietin viime kertaa, kun tapasimme Tanyan perheineen. Silloin oli kesä ja juoksimme yhdessä metsässä. Autoin Carmenia entisöimään erään kauniin lasi- ikkunan ja iltaisin istuimme yhdessä takan ääressä hiljaa, välillä jutellen.
En tajunnut, miten aika olikaan kulunut, ennen kuin Jasper sanoi: ” On varmaan aika herättää Bella.”
