Author: Minä itse
Fandom: Poliisikoira Rex
Rating: S
Genre: Romance, fluffy, öö...
Pairing: Alex Brandtner/Christian Böck
Disclaimer: Poliisikoira Rex ei kuulu minulle millään muotoa, eivätkä (ikävä kyllä) nämä ihanat herratkaan. En saa tästä rahaa, vain viatonta hupia.
Warnings: Pari kirosanaa taitaa löytyä.
A/N: Matikantunnilla kirjoitettu ficcendaali, joka näytti vihossa kyllä vähän pidemmältä, mutten sitten jaksanut koneelle kirjoittaessani sitä ruveta pidentämään. Ja PoVit vaihtuu koko ajan kuten huomaatte. Kommentti ois kiva you know <3
ALEX POV
Christian, mä rakastan sua. Äh, en tajua miten yhden lauseen sanominen toiselle voikin olla niin vaikeeta? Mä haluaisin vain kaapata sen syleilyyni ja suudella sitä, enkä päästää ikinä pois. Mutta kun en vain uskalla. En halua edes kuvitella, mitä tapahtuisi, jos ihmiset saisivat kuulla, että mä, Alexander Brandtner, Wienin poliisin murharyhmän johtaja, olen rakastunut miespuoliseen työpariini, Christian Böckiin. Varsinkin kun tunnun olevan kovasti naisten suosiossa. Hitto. On se elämä vaikeaa.
CHRISTIAN POV
Alex katsoo mua jotenkin oudosti. Onhan se tosin oudosti käyttäytynytkin mua kohtaan lähiaikoina. Onkohan se tajunnut, mitä mä tunnen sitä kohtaan? Mä olen niin yrittänyt pitää sitä sisälläni, peitellä sitä, mutta näemmä turhaan. Mä tunnen aina punastuvani, kun Alex koskee mua. Ehkä se vihaa mua nyt, kun on tajunnut työparinsa pitävänkin miehistä. Äh, ei hitto, mun täytyy silti kertoa Alexille tunteistani. Tunnen, että räjähdän, jos se ei saa tietää, miten paljon mä sitä rakastan. Töiden jälkeen kerron. Maksoi mitä maksoi. Mä en kestä enää tätä salailua.
ALEX POV
Christian pysäyttää mut just ennen kuin lähden kotiin Rexin kanssa. Ei kai se ole huomannut mitään? Mun kädet hikoilee ja poskia kuumottaa. Katson Christianin sinisiä silmiä, voisin vaikka hukkua niihin, ne ovat niin kauniit, kuin valtameri... Ei, Alex, keskity! Christian tulee lähemmäs ja aloittaa lauseensa hieman epäröiden:
”A-Alex? Mulla ois vähän asiaa... en tiedä, pidätkö kertomastani lainkaan, saatat ehkä jopa vihata mua tämän takia, mutta mun on silti pakko kertoa tämä sulle.”
Se tulee ihan lähelle ja kuiskaa mun korvaan yhden ainoan lauseen...
CHRISTIAN POV
”Alex... mä rakastan sua.” Voi perkele, nyt se on sanottu. Mä tärisen ihan mielettömästi ja vetäydyn hieman kauemmaksi. Mä tuijotan Alexin tummia silmiä. Se näyttää hämmästyneeltä, mutta pian sen suu kääntyy vienoon hymyyn. Alex sivelee mun poskea pehmeillä sormillaan. Alexin poskelle vierähtää kyynel, kun hän kuiskaa:
”Chris... et arvaakaan, kuinka oon unelmoinut tästä hetkestä. Et arvaakaan, kuinka kauan mä olen odottanut, että tulet sanomaan tuon lauseen mulle. Mä olen rakastanut sua siitä lähtien kun tulin murharyhmään, sä vangitsit mun katseen heti kun sut näin.”
En voi uskoa korviani. Tunnen silmieni kostuvan kyynelistä ja Alex kietoo kätensä mun ympärilleni. Itken hänen syleilyssään. Ilosta. Niin tekee myös Alex. Siinä auringonlaskun värjätessä työhuoneemme, itkemme molemmat ilosta.
ALEX POV
En voi uskoa tätä. Herranjumala. Christian todellakin tuntee samoin minua kohtaan! Tunnen itseni maailman onnekkaimmaksi mieheksi... ei, vaan maailman onnekkaimmaksi ihmiseksi. Mä katson lyhempääni hymyillen ja painan hänen huulilleen kauan odottamani suudelman. Niin lämpimästi ja rakastavasti kuin ikinä pystyn ja se tuntuu hyvältä. Irtaannun Christianista ja kysyn häneltä:
”Haluaisitko... haluaisitko tulla luokseni täksi yöksi?”
Christian tapittaa minua, kyyneleet kimaltaen sinisissä silmissään. Luoja, hän näyttää suloiselta. Mies vain nyökkää. Kävelemme autolleni, käsi kädessä, kuin kymmenvuotiaat toisiinsa ihastuneet lapset. Käsken Rexin hypätä takapenkille. Se tapittaa mua loukkaantuneen näköisenä. Se ei nyt taida tajuta, että haluan Christianin lähelleni. Suutelemme vielä kerran, ennen kuin käynnistän auton. Tunnen ensimmäistä kertaa elämässäni oikeasti rakastuneeni. Christianin kanssa voisin viettää koko elämäni.