// Alaotsikko: Slash, K-11
Kirjoittaja: teea
Beta: Ei ole. Saa huomauttaa virheistä.
Ikäraja: K-11 luulisin
Paritus: Vili/Jesse
Genre: Slash, fluff, one-shot
Yhteenveto: Eräs veto ja sen seuraukset
A/N: No voi ei. Tuli kirjoitettua niin kliseistä teinipoikaslashia, että ihan hävettää!
Veto
”Saat kaksi kymppiä, jos menet nuolemaan sen kanssa”, Sami sanoi ja nosti olutpullon virnuileville huulilleen. Tämän ehdotus sai tytöt kikattamaan typerästi ja Jannen kakomaan kuuluvasti.
Jesse vilkaisi vedon kohdetta toisella puolella nuorison suosimaa puistoa. Tämä piteli siideripulloa toisessa kädessä ja veti takkiaan tiukemmin hoikan vartalonsa ympäri toisella. Pojalla oli musta tukka, mutta etuhiukset oli värjätty kirkkaan punaisiksi. Ne pilkottivat pään yli vedetyn hupun alta. Jessestä oli hauska katsoa, miten toisen hiukset muuttivat muotoaan ja väriään. Pojassa oli jotain hyvin kiinnostavaa ja hän olisi halunnut juttusille toisen kanssa jo heti lukion alusta.
”Voin mennäkin”, Jesse tokaisi toisten ja itsensä yllätykseksi. Poika virnisti, sillä hän tiesi, ettei Sami ollut odottanut hänen suostuvan. Jostakin täysin järjenvastaisesta syystä tämä, myöhemmin erittäin todennäköisesti huonoksi ajatukseksi paljastuva ehdotus tuntui hänestä äkkiä kiehtovalta.
Tytöt lopettivat hihittämisen ja jäivät toljottamaan humalaiset silmät suurina.
”Se oli läppä! Eikö ollutkin, Sami?”, Janne tuohtui. ”Et varmasti mene nuolemaan sitä homoa!”
Homoa? Jesse katsoi poikaa uudelleen. Näyttihän se kieltämättä hieman… no, tyttömäiseltä. Vaikka pojat eivät yleensä samassa kaveriporukassa liikkuneetkaan, Jesse oli pannut merkille, että poika pukeutui persoonallisesti ja hän oli varma, että oli joskus koulussa nähnyt sen silmät mustalla rajattuina. Mutta eihän se vielä kenestäkään homoa tee.
”Miten niin homoa?”, hän ei kuitenkaan malttanut olla kysymättä.
”Kyllä se homo on”, Kati sanoi halveksuen, ”yks kakkosen Lotta oli nähnyt sen lääppivän jotain jätkää.”
”Meidän koulun juoruämmät onkin tosi uskottava lähde”, Jesse sanoi silmiään pyöritellen.
”Vieläkö haluut mennä nuolemaan sen kanssa?” Janne naureskeli. Jesse mietti hetken. Ei se hänen mielessään asiaa muuttanut suuntaan tai toiseen. Jos hänen piti nuolla jätkän kanssa, hänelle oli yksi lysti mikä tämä oli.
”Hei, veto on veto. Jesse suostui jo”, Sami vaati virnistellen.
”Joo, joo, niin suostuinkin. Maksat sitten kanssa.”
Kati katsoi häntä oudosti. Jesse epäili, että brunette tyttö oli häneen kusessa. Tämä oli ollut kiinni pojassa viimeisen tunnin ajan kuin iilimato. Eikä Jesse uskonut, että syynä oli vain puistossa riehuva hyytävä tuuli.
”Totta kai, mutta älä jää naimaan sitä tai muuten me juodaan sun bisset”, Sami lisäsi nauraen ja tönäisi Jessen ylös ruohikolta.
Jesse nousi seisomaan olkiaan kohauttaen. Kyllä hän keksisi ikävämmänkin tavan tienata kaksi kymppiä. Päättäväisesti hän harppoi puiston reunalla sijaitsevia penkkejä kohti.
Hänen päättäväisyytensä oli kuitenkin liian aikaista, sillä kun hän vilkaisi taakseen ja näki ystäviensä pidättävän naurua, hän tunsi olonsa äkkiä hyvin, hyvin epävarmaksi. Vatsassa muljahti ikävästi. Mihin hän oli itsensä laittanut? Hän ei ollut ottanut alkoholin vaikutusta huomioon suostuessaan vetoon ja seisoessaan mustatukkaisen selän takana, hän tunsi itsensä vesiselväksi. Jesse ehti seistä orpona hetken ja harkita toiseen suuntaan juoksemista, kun toinen poika kääntyi ympäri. Oli kai tuntenut odottavan katseen itsessään.
”Öö, ooks sä kunnossa?”, vihreät silmät tapittivat poikaa kysyvästi.
”Anteeksi jo etukäteen.” Ääni kuulosti pieneltä Jessen omiinkin korviin.
Jesse tarttui toista poikaa olkapäistä kuin varmistaakseen, ettei tämä vain livahtaisi karkuun ennen kuin tehtävä oli suoritettu ja puski huulensa nopeasti mustatukkaisen hämmästyksestä raottuneelle suulle. Hän liikutti huuliaan hitaasti toisen omia vasten. Tämä ei vastustellut, mutta ei myöskään vastannut suudelmaan. Poika odotti suudelman tuntuvan epämiellyttävältä ja yllättyi huomatessaan, että huulet hänen omillaan olivat pehmeät. Odottamattoman pehmeät. Kuin olisi tyttöä pussannut. Vaikkei hän monia tyttöjä ollut vielä pussannutkaan.
Puiston toiselta laidalta alkoi kuulua vislausta ja huutoa. Jesse irrottautui toisesta pojasta yhtä nopeasti kuin oli tähän tarttunutkin. Mumisi jotain, mistä ei itsekään saanut selvää ja jätti suutelukumppaninsa tuijottamaan peräänsä epäuskoisena.
***
Kello oli vartin yli neljä. Vili makasi sängyssään eikä saanut unta. Hän kääntyi kyljelleen, sitten selälleen ja jäi lopulta vatsalleen kasvot tyynyyn painettuina. Oli kuuma, eivätkä päässä kehää pyörineet ajatukset ainakaan asiaa auttaneet. Hän ei voinut uskoa sitä. Ei vain voinut.
Tultuaan siihen tulokseen, etteivät edellisillan aiheuttamat häiritsevät mielikuvat menisi minnekään, poika otti yöpöydän laatikosta valokuvan ja jäi katsomaan luokkakuvassa säteilevästi hymyilevää ruskeasilmäistä poikaa. Tämä seisoi keskirivissä, kädet rennosti risaisten farkkujen taskuissa. Pojan ruskeat, hieman taipuisat hiukset kehystivät söpöjä hymykuoppaisia kasvoja. Vili itse istui kuvan etualalla. Hänen mustat hiuksensa olivat valahtaneet kasvoille, melkein piilottivat vihreät silmät.
Huokaisten Vili asetti kuvan tyynyn viereen. Turha sitä oli piilottaa, sillä Jessen kasvot tuskin poistuisivat hänen mielestään koko yönä. Toinen oli tähdittänyt hänen uniaan jo pidemmän aikaa ja sitten se oli tullut ja tarttunut häneen noin vain. Vaikka kyllä hän oli kuullut naurun ja nähnyt selkääntaputukset, kun Jesse oli palannut ystäviensä luokse. Se oli varmasti ollut jokin veto. Ja erittäin nolostuttava sellainen Vilin kannalta. Huomenna hän saletisti unohtaisi sen jätkän.
***
Jesse tuijotti edessään istuvan pojan niskaa. Mustat hiukset olivat sekaisin ja Jesse tunsi vastustamatonta halua työntää sormensa niihin, pörröttää niitä vielä enemmän, työntää nenänsä niihin ja vetää pojan suloista tuoksua keuhkoihinsa. Miltähän pojan niska maistuisi? Varmasti makealta. Jesse nousi ylös pulpetistaan ja kiersi toisen pojan eteen. Mitään sanomatta hän istui hajareisin pojan syliin ja testasi teoriansa tämän niskan mausta. Parempaa kuin makea. Hän antoi uteliaiden sormiensa tutkia mustatukkaisen pojan rintaa. Tämä voihkaisi hiljaa ja liikautti lantiotaan vasten Jesseä, mikä sai pojan hengähtämään nopeasti. Jesse heräsi hätkähtäen todentuntuisesta unestaan. Hän tunsi poskiaan kuumottavan ja hengityksensä kulkevan kiivaasti. Peitto oli mytyssä sängyn jalkopäässä ja tyyny oli joutunut hänen tiukkaan syleilyynsä. Poika ynähti turhautuneena. Ei hänen tällaisia pitänyt uneksia.
Vili. Niin, se pusu tämän kanssa ei ollut suostunut jättämään hänen ajatuksiaan rauhaan ja nyt se oli muuttunut levottomiksi uniksi. Jessellä oli lievästi syyllinen olo, kun oli jättänyt pojan vain seisomaan vailla selityksiä. Nyt tämä varmasti kuvitteli hänestä ties mitä. Poika oli meinannut mennä saman tien takaisin ja.. mitä? Kertoa toiselle, että ei hän tätä vapaaehtoisesti pussannut, mutta Janne oli estänyt hänen aikeensa.
Vihaisesti Jesse veti peiton päälleen ja yritti olla välittämättä tukalasta olostaan. Huomenna hän pyytäisi toiselta anteeksi ja sitten unohtaisi koko ikävän välikohtauksen tyystin. Ei yksi känninen, täysin idioottimainen veto voinut saada häntä sekaisin. Vannomisestaan huolimatta pojan vaivuttua takaisin uneen se jatkui vähintäänkin yhtä ahdistavana.
***
Vili mulkoili perunamuusia ja siirteli pinaattilettuja lautasen toiselta puolelta toiselle. Julia tökkäsi häntä kylkeen. Paras ystävä oli ollut kuin kissa pistoksissa sen
tapauksen jälkeen ja oli pommittanut häntä uteliailla tekstiviesteillä koko illan. Viliä ei ollut huvittanut olla kummastuneiden katseiden kohteena, vaan hän oli painunut kotiinsa kylmästä puistosta. Pojalla oli ollut täysi työ selittää, että ei, Jesse ei ollut hänen salainen poikaystävänsä eikä hänellä ollut ollut aavistustakaan toisen aikeista. Julia oli kuitenkin saanut päähänsä, että Jessekin tunsi jotain Viliä kohtaan.
Vilin ihastus oli paljastunut Julialle vahingossa. Tai no, vahingossa ja vahingossa. Ei tämän tarvinnut olla mikään ruudinkeksijä huomatakseen ystävänsä viimeaikoina lisääntyneet pitkät katseet erään ruskeatukkaisen suuntaan.
”Se katsoo sua”, Julia supisi innoissaan.
Vili melkein vilkaisi ruokalan nurkassa sijaitsevaan pöytään päin, mutta tajusi viime hetkellä pitää katseensa muusissa.
”Varmasti miettii, miten ällöttävää se siitä oli.”
”No, eikä mieti! Se tuijottaa sua tosi kaipaavan näköisenä. Usko pois”, tyttö sanoi varmana.
”Just joo.” Tavallisesti itsevarma ja rento poika tunsi itsensä idiootiksi hermoillessaan tällä tavalla. Silti Vilin katse eksyi kylmistä letuista nurkkapöytään. Ruskeiden hiusten omistaja nousi juuri pöydästä, vei astiat pois. Sitten Vilin silmät levähtivät, kun poika ei lähtenytkään ystäviensä perässä, vaan käveli kohti Vilin pöytää.
”Anna mä laitan sun rajaukset paremmin”, Julia sanoi ja touhotti kaivaessaan silmänrajauskynää laukustaan.
”Et laita nyt, hitto”, Vili sähähti ja katsoi, kun Jesse edelleen suuntasi häntä kohti. Julia ei sitten tajunnut yhtään mitään.
Jesse seisahtui Vilin eteen. ”Voidaanko vähän jutella?”
Vili kohotti kulmiaan kysyvästi, mutta nyökkäsi. Selityksen olisi parasta olla hyvä.
***
Jesse veti mustatukkaista poikaa käsipuolesta. Vili ei vastustellut, seurasi vain. Mihin hän sen veisi? Jonnekin, missä kukaan ei näkisi heitä. Sitten hän äkkäsi vessat käytävän päässä ja vei toisen yhteen niistä. Lukittuun koppiin tuli hetkeksi vaivaantunut hiljaisuus. Vili katsoi ruskeatukkaista kysyvästi.
”Siitä… lauantaista”, Jesse aloitti hermostuneesti, ”mä halusin pyytää anteeksi.”
Toinen nyökkäsi.
”Sä - sä varmaan ihmettelit vähän…”, poika takelteli sanoissaan. Äh, miten tämä nyt oli näin vaikeaa?
Jesse huomasi, kuinka toisen kasvoille levisi pieni huvittunut hymy. ”Tai enemmänkin kuin vähän”, hän kiirehti lisäämään.
”Olihan se aika suoraa toimintaa”, Vili naurahti.
Jesse naurahti myös. Hän oli ollut todella tyhmä.
”No, joo”, ruskeatukkainen virnisti nolona, ”lajissamme ’käy käsiksi pahaa-aavistamattomaan uhriin’.”
”Uhriin todellakin,” Vili nauroi nyt ja sai toisen tekemään samoin.
Vapautunut nauru sai jännittyneisyyden sulamaan poikien väliltä, silmien syttymään, hymyn jäämään kasvoille.
”Paitsi, jos olisit kysynyt lupaa, olisin saattanut suostua pussattavaksi muutenkin”, Vili lisäsi härnäävästi virnuillen.
”Ai jaa?” Jesse kysyi hämillään. Hän ei ollut varma, vitsailtiinko tässä enää.
”Ehkä.”
Jesse hymyili epävarmasti.
”Unohdetaan, mitä tapahtui, jooko?”, hän kysyi sitten hiljaa. Mutta sekunnin ajan, kun hän katsoi toisen hymyilevän aika suloisesti, hän ei ollut varma halusiko tämän unohtavan sittenkään. Tai siis.. totta kai hän halusi!
Vili laski katseensa likaiseen lattiaan. Hymy poistui pojan kasvoilta ja tämä näytti Jessestä jotenkin… pettyneeltä? Mutta miksi muka? Ei se pusu merkinnyt kummallekaan mitään, poika päätti. Ja miksi olisi merkinnyt? Ei Jesse mikään homo ollut.
Vakuutteluistaan huolimatta, ennen kuin Jesse ehti miettiä, mitä teki, hän sipaisi toisen pojan punaiset suortuvat tämän silmien edestä. Sormet jäivät sileälle poskelle, kokeilevina. Vili kohotti äkkiä katseensa.
”Sori…” Jesse veti kätensä nopeasti pois. Mikä häneen oli mennyt?
Hän kohtasi vihreiden silmien epäilevän katseen.
”Joo. Unohdetaan.”
***
Vili laahusti huokaisten huoneeseensa ja sulki oven. Hän laittoi cd-soittimen päälle ja työntyi mustan päiväpeitteen alle. Tyhmä, tyhmä, tyhmä. Miksi hän oli mennyt puhumaan ohi suunsa siellä vessassa? Toinen poika oli jähmettynyt, kun hän oli mennyt ja vihjaillut voivansa suudella tätä vapaaehtoisesti. Sitten kun toinen oli koskenut häntä, Vili oli ollut varma, että kyseessä oli taas jokin veto. Nolaa se homo. Todella hauskaa.
Musiikki soljui Vilin huoneessa, sai parin lauseen soimaan hänen päässään.
What a wicked game to play to make me feel this way. What a wicked thing to do to let me dream of you. Todellakin.
Hän tiesi vannoneensa unohtavansa toisen pojan, mutta se ei ollut onnistunut. Hänen katseensa eksyi yhä ruskeisiin silmiin, kun toinen ei huomannut. Jos mitä, toista oli vain vaikeampi olla ajattelematta sen lauantain jälkeen. Hän päätti olla tästä lähtien huomaamatta toista, jos ei ajattelemista pystynytkään lopettamaan. Hän ei todellakaan enää halunnut joutua pilkan kohteeksi.
***
Paahtoleipää, voita, pala juustoa ja kinkkua. Jesse istui aamupalapöytään ja tarttui unisena tuoremehulasiinsa. Olisi pitänyt ottaa kahvia. Pojan katse jäi tapettiin, kun edellisyön uni palasi kuvina hänen verkkokalvoilleen. Joko nyt taas. Hemmetti. Hän oli pyörinyt puoli yötä levottomana lakanoissaan herättyään erään vihreäsilmäisen pääosittamasta unesta. Puna nousi pojan poskille, kun turhan kiihkeät tapahtumat palailivat mieleen. Olo oli hämmentynyt. Kyllä hän oli Vilin ennenkin huomannut, mikä oli hänet kai saanut suostumaan vetoon, mutta nämä ajatukset olivat uutta.
Vili oli poika, hän oli poika. Miksi se pusu ei jättänyt häntä rauhaan?
”Mitäs sä haaveilet?”, Noora kysyi tutkailevasti veljeään katsellen.
Jesse hätkähti hereille mietteistään. Hän oli unohtanut siskon olemassaolon. ”En- en mä mitään haaveile.”
”Siltä se vähän näytti. Tuijottelit vaan jonnekin ja naamalla oli typerä hymy”, tyttö virnisteli. Hän nousi, otti kaapista kupin ja kaatoi pojalle kahvia.
”Tuskin”, poika tiuskaisi, mutta otti kahvin kiitollisena vastaan.
”No, ei tarvitse hermostua. Ajattelin vaan, että mitä sä oikein mietit. Tai ketä.” Jesse tuhahti vastaukseksi. Mitähän sisko sanoisi, jos tietäisi hänen harrastaneen seksiä toisen pojan kanssa unessaan? Siitä vasta riemu repeäisi, Jesse oli aivan varma.
”Ootko sä menossa huomenna sinne Teemun bileisiin?” tyttö vaihtoi aihetta. Huomasi kai, ettei Jessestä saisi enempää irti. Jesse oli lukion ykkösellä ja Noora kolmosella, joten tämä tunsi myös bileiden järjestäjän. Tässä kylässä piirit olivat pienet.
”Kai mä meen.”
”Et vaikuta kauhean innostuneelta.”
Jos totta puhuttiin, niin Jesseä hermostutti. Jos Vilikin olisi paikalla, poika ei tiennyt miten reagoisi. Jo koulussa hänen oli nykyisin vaikea olla oma itsensä, sillä ajatukset karkasivat koko ajan omille teilleen. Kun Jesse ja toinen poika olivat silloin poistuneet koulun likaisesta vessasta, hänen sydämensä oli pomppinut lähes kurkussa. Se pieni kosketus oli saanut hänet pois tolaltaan.
”Eiku, joo, joo. Siellä on varmaan ihan kivaa.” Jesse mutisi.
Noora katsoi veljeään kulmiaan kurtistellen ennen kuin kiirehti ulos keittiöstä. Sillä oli taatusti jotain tekeillä, niin oudosti se käyttäytyi.
***
Ei. Ei. Ja vielä kerran ei. Ei mitään päälle pantavaa. Vili kaivoi kaappinsa perukoita ja veti sieltä lopulta vanhat, polvista risaiset tummansiniset farkut. Ne saisivat kelvata. Miksi hän oli luvannut Julialle menevänsä niihin bileisiin? Ei hän edes tuntenut Teemua niin hyvin. Julia kuitenkin vaikutti tuntevan lukion kolmosella olevan pojan.
Nyt tyttö istui hänen sängyllään ja puhua pälpätti innostuneena tulevasta illasta. Siniset silmät vilkkuivat vaaleiden otsahiusten alta, kun tyttö hymyili.
”Noi näyttää hyvältä”, Julia kommentoi ystävänsä asua. Tämä oli vetänyt harmaan pitkähihaisen paidan päälle mustan lyhythihaisen kauluspaidan. Hiukset olivat sekaisin kuten aina. Vili oli harkinnut laittavansa seuraavaksi mustan sekaan violetteja raitoja.
Onnekseen hän oli pystynyt välttelemään ruskeatukkaista ajatustensa sekoittajaa koko viikon. Vili oli kuitenkin ollut huomaavinaan toisen katsovan hänen peräänsä käytävällä tiukasti muutaman kerran, mutta hänen oli täytynyt erehtyä. Ja eilen poika oli hymyillyt hänelle ruotsin luokan edessä, siitä ei voinut erehtyä.
Oli miten oli, Vili halusi unohtaa kaiken, joten hän menisi ja joisi päänsä täyteen. Se siitä.
***
Sohvalla oli ahdasta. Janne ja Sami riehuivat Jessen molemmilla puolilla ja läikyttelivät olutta lattialle. Niillä oli meneillään kiivas väittely siitä, kenellä ykkösluokkalaisella likalla oli paras perse. Poikien puheista päätellen blondi, usein pari numeroa liian pieniä toppeja käyttävä Linda taisi olla johdossa. Jesse pyöräytti silmiään ystäviensä touhulle. Toisen sohvan olivat vallanneet kourallinen kolmosluokkalaisia tyttöjä, Noora mukaan lukien. Juhlat olivat siis hyvin aluillaan. Ykkösiä paikalla oli vain muutama, ne jotka sattuivat tuntemaan Teemun lähemmin. Jesse huokaisi helpotuksesta mielessään; Vili tuskin eksyisi paikalle. Ainakaan hän ei ollut nähnyt sen pyörivän kolmosten porukoissa koskaan.
”Mä käyn hakemassa juotavaa”, Jesse huikkasi pojille ja lähti kohti keittiötä. Poika joutui käyttämään kyynärpäitään päästäkseen boolikulhon luo. Keittiön pöydän ääreen oli majoittunut korttia pelaava ryhmä ja huone oli täynnä peliä seuraavia juhlijoita. Täytettyään lasinsa Jesse tunki takaisin olohuoneeseen johtavaan eteiseen. Pian hän kuitenkin pysähtyi. Hän oli juuri huomannut erään tutun sekaisen hiuspehkon omistajan potkimassa kenkiä naulakon alle ja Jessen katseella oli suuri työ pysyä aivan toisessa suunnassa. Poika palasi hieman horjahdellen sohvalle. Loistavaa iltaa vain.
Kului tunti. Toinen. Meteli kasvoi samassa suhteessa juhlijoiden humalatilan kanssa. Jessen mieliala taas oli laskenut tasaisesti illan edetessä. Jesse oli pariin otteeseen yrittänyt päästä keskusteluetäisyydelle Vilin kansa, mutta tämä oli pysytellyt blondin kaverinsa seurassa. Toisaalta mitä hän olisi toiselle pojalle edes sanonut? Jesse ei ollut varma, kun ei edes itse ymmärtänyt äkillistä kiinnostustaan vihreäsilmäiseen poikaan. Blondi ja Vili olivat pesiytyneet nurkkaan ja kikattelivat keskenään. Jesseä harmitti, kun toinen selvästi vältteli hänen katsettaan. Enemmän, kuin halusi itselleen tunnustaa. Hän vilkuili taas toista poikaa. Tämän punaiset etuhiukset sojottivat hauskasti sivulle ja Jessen oli pakko myöntää, että toinen näytti hyvältä.
Jesse istui yksin kaljapullon kanssa ja oli harkitsemassa kotiinlähtöä, kun Kati tuli hänen eteensä humalaisen tasapainoaistilla varustettuna ja kumartui nojailemaan Jesseä vasten.
”Mitäs poju?”, tyttö liversi lähes Jessen korvaan.
”Mitäs tässä.”
”Saanks mä tulla tähän?”, tyttö kysyi vaativasti ja istahti saman tien pojan syliin.
Jesse naurahti. ”Sä taisit jo tulla”. Häntä ärsytti tytön suorasukaisuus, vaikka harvoin hän sai yhtä nättejä tyttöjä pidellä.
Muitta mutkitta Kati kiersi käsivartensa pojan kaulan ympäri ja kävi suutelemaan. Hämmästykseltään Jesse ei osannut tehdä ensin mitään, sitten hän antoi tytön suudella. Kokeillaan nyt, miltä se tuntuu, hän päätti. Mutta ei se tuntunut oikein miltään, ja järkytyksekseen Jesse huomasi ajattelevansa aivan toisia huulia. Ne olivat tuntuneet paremmilta. Hän oli varma, että ne olivat olleet pehmeämmätkin. Ei, nuolemalla jotain misua, hän ei saisi erästä toista mielestään. Päättäväisesti hän työnsi tytön irti itsestään ja pyyhkäisi tämän huulikiillot kasvoiltaan.
”Tämä ei nyt ole hyvä idea.”
”Mä luulin, että sä tykkäät musta”, tyttö mutisi suu mutrussa.
Ei, Kati-rakas, ei. Tai tykkäsi kyllä, Jesse tajusi, mutta ei Katista. Hän rupesi melkein virnistelemään oivalluksensa johdosta. Samassa poika sattui vilkaisemaan eteiseen ja näki mustatukkaisen pojan kiskovan takkia päälleen. Hätäännys valtasi Jessen; toinen poika oli lähdössä. Ei hän voisi päästää sitä menemään. Ei, kun oli ymmärtänyt, mikä häntä vaivasi.
Hänen pitäisi toimia nyt.
***
Vili katsoi Jesseä, joka oli hetki sitten raahannut hänet pientä väkivaltaa käyttäen vessaan ja lukinnut oven, sanonut, että oli jotain kerrottavaa. Ruskeiden silmien katse harhaili pitkin Viliä samalla tavalla kuin se seurannut toista koko illan. Vili alkoi melkein nauraa tajutessaan olevansa taas lukitussa vessassa ruskeatukkaisen kanssa. Tilaa oli vähän ja pojat seisoivat vastakkain pienessä huoneessa.
”Oliko sulla mulle jotain asiaa?”
Jesse astui lähelle, päättäväinen ilme kasvoillaan.
”Joo.”
Ennen kuin vihreäsilmäinen ehti kysyä tarkentavia kysymyksiä, hän huomasi seisovansa tiukasti kaakeliseinää vasten, toisen pojan kädet lanteillaan. Jessen silmät olivat kymmenen, viiden, kolmen sentin päässä hänen omistaan. Huulet lähenivät samaa tahtia, pysähtyivät ennen kuin koskettivat toisia.
”Tämä ei sitten ole mikään veto”, poika kuiskasi vasten toisen huulia.
Sitten huulet olivat Vilin omilla. Tämä henkäisi yllättyneenä pojan suuta vasten. Vilin seisoessa jähmettyneenä toisen huulet liikkuivat vasten hänen omiaan ensin haparoiden, sitten vaativammin ja rohkeammin. Kädet puristivat tiukemmin lanteita. Tämä tarkoitti, mitä teki.
Viimein Vili ymmärsi vastata suudelmaan. Kiersi kätensä toisen ympäri, veti tämän itseensä kiinni. Aivan kuten oli halunnut tehdä monet kerrat. Toinen tuntui pehmeältä ja lämpöiseltä. Kun huulet viimein irtosivat toisistaan, pojat jäivät katselemaan toisiaan silmiin.
”Oliks tää se sun asia?” Vili kysyi suu virneessä, vartalo yhä toista vasten painettuna.
”Joo, ja piti mun sanoa, että mä taidan tykätä susta”, toinen tunnusti ujosti.
Vili hymyili. Hän olisi voinut laulaa onnesta. Hän ei kuitenkaan laulanut, vaan pujotti sormensa toisen pojan sormien lomaan. ”Hyvä. Mäkin tykkään susta.”
Pojat suutelivat uudestaan, hellästi. Irrottauduttuaan he jäivät hymyilemään vasten toistensa huulia. Sitten hetken särki ovelta kuuluva koputus ja kärsimätön ääni.
”Jesse, ootko sä siellä? Me nähtiin, kun sä ja Vili menitte sinne. Mitä siellä tapahtuu?”
Vili tunnisti äänen kuuluvan ruskeatukkaisen kaverille Jannelle. Toinen hymyili anteeksipyytävän näköisenä, sitten nyökkäsi oveen kysyvästi.
Vili nyökkäsi takaisin ja avasi oven, käsi yhä toisen pojan kädessä. Heitä oli vastassa usea pari uteliaita silmiä. Julia virnisteli keittiön ovelta ja Jessen ystävät tuijottivat silmät lautasen kokoisina yhteen puristuneita käsiä. Niille pitäisi kai selittää joskus, mutta ei nyt.
Vili piti toisen kädestä kiinni kovempaa ja kiskoi tätä eteiseen.
”Mennään.”
***
Pojat seisoivat ulkona sateessa nauraen. Toinen kiskoi hupun toisen pään yli, ruskeat silmät melkein peittyivät sen alle. Musiikki jytäsi viereisestä talosta ja muutama pää kurkki ovensuussa. Pojat eivät välittäneet katsojista, vaan lähtivät juoksemaan lätäköiden poikki kohti mustatukkaisen pojan kotia, palaen halusta päästä oppimaan toinen toisensa.
