Kirjoittaja Aihe: Broken glass 9.luku vihdoin 31.1. D/H, K-11  (Luettu 14076 kertaa)

Cherina

  • Täystuho
  • ***
  • Viestejä: 534
  • Eikö kaikissa ole ripaus hullua... minussa ainakin
Broken glass 9.luku vihdoin 31.1. D/H, K-11
« : 07.09.2009 22:34:25 »
Title: Broken glass
Author: Cherina
Ikäraja: K-11
Genre: Romance, Angst
Paritus: Drarry <3
Summary: Now you are where I used to be, feeling what I used to be. How does it feel?

A/N: Sanat on siis Nerdeen kappaleesta Broken glass, josta sitten tuli koko ficin nimi. Soitettiin sitä musiikin tunnilla ja rakastuin siihen. Kannattaa käydä kuuntelemassa vaikka You Tubesta.
Tää on mun vasta toinen ficci ja eka tällä parituksella, joten katotaan nyt, millenen tää on.

Omistettu Deathalle, jonka kanssa me aluksi ihkutettiin Dracsua (vieläkin),  Haidylle, joka lukee mielummin Dramionee (bööh), mutta on tykkää Dracosta, ja viimeisenä musiikinopelleni, joka tutustutti mut tähän kappaleeseen. (pitkäksi meni omistukset)


Broken glass

Morning comes every time
lasting until the night
and lately it’s been hard to see
reasons to get on my feet

Makasin sängylläni ja silmäni tutkiskelivat katon kuvioita. Ajatukseni eivät kuitenkaan olleet samassa paikassa silmieni kanssa. Ei edes samassa osassa Tylypahkaa. Ajatukseni harhailivat jossain niin kaukana kuin Rohkelikkotornissa. Tarkalleen ottaen pojassa, joka luultavasti tuhisi juuri nyt unissaan, näyttäen suloisemmalta kuin mikään muu tässä maailmassa.

Mitä olisinkaan antanut, jos Harry olisi edes joskus hymyillyt minulle sitä kaunista hymyään, jonka olin nähnyt hänen väläyttävän ystävilleen. Olisin antanut koko elämäni, jos hän olisi päivänkin ollut ystäväni.

Niin ei kuitenkaan ollut, ja joka päivä tuntui raskaammalta elää. Kuin eläisi pimeydessä, jossa ainoana valopilkkuna olisivat ne sanat, joita hän vihaisesti minulle äyskii. Hänen vihreät silmänsä katsomassa inhoavasti minuun ja hänen suloinen suunsa latelemassa minulle sanoja, jotka korvani kuulevat vain hänen äänenään, ja joista aivot suodattavat kiukkuiset sanat pois, suoden minulle jotain, josta voin unelmoida. Ainoastaan ne epäystävälliset sanat saavat minut joka päivä nousemaan sängystäni ja esittämään taas kerran roolia, jonka isä oli minulle määrännyt, ja jonka kaikki tunsivat.

Searching some kind of light
This tunnel is darker than night
and I’m aching, I’m breaking inside
but you can’t see trought my smile


Joka ikinen päivä etsin uusia tilaisuuksia nähdä hänen hymynsä. Istuskelin tuntikausia käytävillä odottaen näkeväni edes vilauksen hänestä. Kuljin päivät kuin pimeässä tunnelissa, ilman valoa, ilman onnea. Ystäväni olivat kaikonneet luotani jo aikoja sitten. Kukaan ei ollut lohduttamassa minua, kun itkin iltaisin itseni uneen. Vain yöt sain olla onnellinen, kuvitellen miten hän hymyilisi minulle, miltä hänen huulensa tuntuisivat omillani. Yöllä kaikki oli muutenkin pimeää, ei vain ainoastaan minun valottomassa maailmassani.

Teeskentely teki minut sairaaksi ja järsi minua sisältä päin. Ulkokuoren pidin kylmänä ja välinpitämättömänä, mutta sydämeeni sattui, kun näin hänen suutelevan Weasleyn kakaraa tai hymyilemässä hänelle. Minun olisi pitänyt olla siinä, hänen tilallaan, vastaanottamassa Harryn hymyt ja suudelmat. Minun olisi pitänyt viettää aikaani kanssasi ja jutella mitättömistä pikku asioista.

Kun kohtasimme käytävällä, Harryn smaragdinväriset silmät täyttyivät vihasta ja hänen huulensa muodostivat halveksuvasti sanan ”Malfoy”. Hymyilin hänelle, mutta hymyni ei ollut aito. Se oli vain irvikuva minun omasta hymystäni. Dracon hymystä. Se, hymy, oli Malfoyn hymy. Isäni hymy, jonka hän oli minuun istuttanut. Harry ei koskaan pystynyt katsomaan hymyni läpi, näkemään ihmistä vailla ystäviä, kärsimässä.

Broken glass under my feet you are
like a flame that burns me from within
Like a curse you haunt me in my dreams you are
like an itch that’s under my skin

Tuska oli uskomaton. Kuin olisi kävellyt paljain jaloin särkyneen lasin päällä, jatkuvasti, ilman mahdollisuutta päästä pois. Sydäntä särki joka ainoa kerta kun näin hänet, mutta silti halusin olla hänen lähellään, vaikka hän inhoaisikin minua. Halusin halata häntä, silittää hänen hiuksiaan, käpertyä hänen syliinsä ja valuttaa tuskan pois sydämestäni.

Mutta koskaan Harry Potter ei saisi tietää tunteitani. Koskaan en paljastaisi tunteitani kenellekään. Koskaan kukaan ei tulisi näkemään Draco Malfoyn viileän ulkokuoren särkyvän. Koskaan ei kukaan näkisi Luihuisten prinssin itkevän. Koskaan kukaan ei tulisi kärsimään tunteideni takia. Kun pääsen tämän vuoden jälkeen Tylypahkasta, kukaan ei näkisi minua enää ikinä.

########

A/N: Juu, siinä se oli. Kommenteista olisin ihan ylikiitollinen. Ois kiva, että jos luet, niin kommentoisit kanssa. Niin mä saisin tietää, mitä pitäis parantaa seuraavassa ficissä...
Huom! Jos haluat jättää Dracon murheeseen ja kärsimykseen, älä jatka ficin lukemista. Tää oli tarkotettu one-shotiksi, ja lukujen tyyli vähän muuttuu jatkossa!
« Viimeksi muokattu: 14.06.2011 23:31:41 kirjoittanut niiina »
TEAM SOLMIO

Dark and cloudy world, black and white, and it's all mine.

And it's TOTALLY AWESOME!

Lew

  • ***
  • Viestejä: 163
  • © Eero Ettala
Vs: Broken glass
« Vastaus #1 : 08.09.2009 17:04:29 »
Oi tämän on hyvin nätti ficci, surullinen kylläkin.
Voi Dracoparkaa: <

Osaat todellakin yhdistellä kuvailua tekstiin ja
tunnelma on lähes käsinkosketeltavaa.

Mietin kylläkin hetken, että onko tämä ihan oikea paikka
tälle ficille, sillä ei sinäänsä tämä on enemmän surullinen
kuin tuollainen romantiikkaa tihkuva, mutta ehkäpä joku muu
tietänee asiasta paremmin.

Lainaus
Koskaan kukaan ei tulisi näkemään Draco Malfoyn viileän ulkokuoren särkyvän. Koskaan ei kukaan näkisi Luihuisten prinssin itkevän. Koskaan kukaan ei tulisi kärsimään tunteideni takia. Kun pääsen tämän vuoden jälkeen Tylypahkasta, kukaan ei näkisi minua enää ikinä.
aivan ihana, kaunis lopetus. tuo viimeinen lause on kyllä ehkä hieman erikoinen:o

mutta rakentavat poistuivat takavasemmalle, ja nyt ei irtoa
himo pitkää kommenttia, pahoittelen.

Mutta Alias Moony todellakin kiittää tästä:)

ps. tuo biisi on hyvin ihanan kuuloinen, Alias tykkää myös
« Viimeksi muokattu: 08.09.2009 17:06:32 kirjoittanut Alias Moony »
I'm sure I could face the bitter cold,
but life without you.. I don't know.

Haidy

  • ***
  • Viestejä: 52
  • Team Alice & Jasper <3
Vs: Broken glass
« Vastaus #2 : 08.09.2009 17:36:50 »
Oi sä oikeen omistit tän mulle ja Dreizethnille ;D ;D (Ja tietysti musanopelles). Vai luen mä mielummin Dramonee ku Drarry Ficcei??? Kyl mä niitki tykkään lukee yhtäläisesti ku Dramonee... :o

No tohon sun ficciis... Se oli tosi hyvä. Kuvasit hyvin Dracon tuskaa siit ku se ei voinu kertoo Harrylle tunteistaan. ;)

Mun mielest sä kirjoitit tän Drarry ficin yht hyvin kun sen Twilight-ficin, joten voisit kirjottaa toisenki Drarry fikin. En malta ootta kun tuut kirjottaa sen... ;D Mut koijota eka se sun toinen ficcis loppuu( ja sen yhen toisenki vaik et laittais sitä nettiin, nimittäin haluun lukee senki!) ;D ;D ;D
Aquellos son ricos que tienen amigos!

Without de dark, we would never see the stars!

Cherina

  • Täystuho
  • ***
  • Viestejä: 534
  • Eikö kaikissa ole ripaus hullua... minussa ainakin
Vs: Broken glass
« Vastaus #3 : 08.09.2009 19:13:25 »
Alias Moony: Kiitti kauheesti kommentista! Joo, mä mietin ihan hirveen kauan, mihin mä tän laitan, ja päädyin nyt sitten tänne... Ja sitten siitä vikasta lauseesta. Sen oli tarkoituskin olla vähän outo, ja lukija saa itse tulkita sen miten tahtoo.
Ei ollu pitkä kommentti? Mun mielestä oli, kun mun omat kommentit on sellasia mini-mini-kommentteja.

Haidy: Hello, my friend!(<- Vilmatyylillä, jos tiiät mitä tarkotan) Eksyit sitten tänne (köhpyysinkommaamaanköh). Kiva että tykkäsit. Joo, omistin sen teille (ja Pellille XP), koska... en mä tiiä. Mun tosiaan pitäis kirjottaa sitä toistakin jossain välissä... Tai katotaan nyt jos mä saan taas inspiksen Drarry-ficciin
Ja sitten vielä siitä Dramione-asiasta. Oliko sinne livahtanut (köhtahallaanköh) "mieluummin"? Hups! (en silti ota sitä pois, lällälläää)
TEAM SOLMIO

Dark and cloudy world, black and white, and it's all mine.

And it's TOTALLY AWESOME!

Deatha

  • LEECH
  • ***
  • Viestejä: 54
Vs: Broken glass
« Vastaus #4 : 10.09.2009 18:56:00 »
Heelloouuu~~ ♥♥ love u.   Oi, tää on ihana varsinkin kun päähenkilönä on Draco ♥  ja tottakai siksi että se on ihastunu Harryyyyn!! ^^ hihii no en nyt jaksa mitää romaania tästä kommansta tehdä mutta jatkoa kiitos ellei sitä jo ole ja jos on nmiin jatkoa sille ja osaan tosi hyvin kirjoittaa nopeasti enkä jaksa korjata laiska kun olen ^^ ahahahaha pitää itekki tehä joku drarry fic♥ ja Haidylle tiedoks ettei Dreizehnis ole t:tä xD  :::Deatha kuittaa:::

Cherina

  • Täystuho
  • ***
  • Viestejä: 534
  • Eikö kaikissa ole ripaus hullua... minussa ainakin
Vs: Broken glass
« Vastaus #5 : 11.09.2009 07:27:08 »
Deatha: Hello, my darling. Joo, järkevät kommentit on jotain käsittämätöntä meille molemmille. Mä en tiiä teenkö jatkoo. Ehkä, jos keksin tavan selvitä kunnialla jatkamaan ton lopun jälkeen ja jos inspis palaa piiitkältä lomaltaan. Katotaan nyt. Ja kirjota se oma drarry ficci, luulavasti tulis loistava. <3
TEAM SOLMIO

Dark and cloudy world, black and white, and it's all mine.

And it's TOTALLY AWESOME!

Cherina

  • Täystuho
  • ***
  • Viestejä: 534
  • Eikö kaikissa ole ripaus hullua... minussa ainakin
Vs: Broken glass
« Vastaus #6 : 12.09.2009 10:11:22 »
Jekaterina: Kiitti kauheasti! Mun oli tarkotuskin tehdä Dracosta aika IC, ihme tosin, että se onnistu. Mä ite tykkään laulusta ihan kamalasti, on soinut monta päivää päässä, mutta ne on makuasioita. Kiva kuitenkin, että tykkäsit.

Ja huom kaikki lukijat! Mä sain inspiksen (taas) musiikin tunnilla, kun löysin yhden kappaleen musiikin kirjasta. Dracosta voi tulla vähän OoC:mpi, mutta yritän pitää se mahdollisimman IC:nä. Katotaan nyt mitä siitä tulee...
TEAM SOLMIO

Dark and cloudy world, black and white, and it's all mine.

And it's TOTALLY AWESOME!

Cherina

  • Täystuho
  • ***
  • Viestejä: 534
  • Eikö kaikissa ole ripaus hullua... minussa ainakin
Broken glass 2.luku
« Vastaus #7 : 12.09.2009 11:24:25 »
A/N: Tässä sitä jatkoo, toivottavasti tykkäätte.


2.luku Muutos

Tai sitten ei…

Nousin istumaan sängylleni. Päähäni putkahti jostain aivojen perukoilta idea, jonka olisin muuna aikana hylännyt ja hävennyt ajatuksiani. Mutta nyt, kun isäni ei enää ollut valvomassa tekojani ja määräämässä ajatuksiani, annoin ajatusteni vaeltaa ja hullujen päähänpistojen valloittaa aivoni. Ehkä minun sittenkin pitäisi uhmata kaikkia isäni oppeja ja olla oma itseni, välittämättä siitä, mitä kaikki muut sanovat. Ehkä minun pitäisi kertoa Harrylle, mitä nyt tunnen ja mistä tunteesta en ikinä pääse eroon.

Mutta en uskaltaisi kertoa sitä hänelle kasvotusten. Ja kukaan muu ei saisi tietää siitä. Epäluonnollisen vaalea käteni nousi sivelemään hiuksiani, jotka olivat huonosti nukutun yön jäljiltä sotkussa. Automaattisesti käteni nosti blondit hiukseni pois silmiltäni. En edes huomioinut käteni liikettä, minusta oli viime viikkojen aikana tullut robotti, joka miettimättä teki kaiken samalla tavalla kuin aina ennenkin. Mutta nyt siihen saisi tulla muutos.

Tällä kertaa käteni teki käärmemäisen nopean sivalluksen kohti yöpöytää. Tunnustelin hetken yöpöytäni kirsikkapuista pintaa, ja vasta muutaman minuutin kuluttua aivoni tajusivat pöydän olevan tyhjä. Mieleeni liukui, että ehkä pitäisi taas alkaa huomioida maailmaa, elää elämääni ja tehdä mitä haluan. Tavoittelemani pergamentti-pino oli vielä eilisen jäljiltä koululaukussani.

Niin, koulu.
Sen jälkeen, kun huomasin ihastukseni Harryyn, kouluarvosanani olivat laskeneet päätä huimaavasti. Ainoastaan taikajuomissa numeroni oli juuri ja juuri pysynyt samana, vaikka selvästi Kalkaroskin suhtautui minuun viileämmin isäni kuoleman jälkeen. Siitä olisi voinut päätellä vaikka mitä, mutta pääni oli samaan aikaan liian täynnä ja liian tyhjä tajumaan mitään.

Vilkaisin sänkyni vieressä olevaan peiliin. Jos olisin ollut hieman enemmän järjissäni, olisin pelästynyt hirviötä, joka minua peilistä katsoi. Ennen niin kiiltävät ja taakse sliipatut vaaleat hiukset riippuivat nyt rasvaisina ja ylipitkinä naamallani. Silmät, jotka olivat ennen olleet hopeiset ja palavat, olivat nyt ennemminkin harmaat ja lasittuneet, ja katsoivat vain sinne päin, tuijottivat tyhjyyteen haaveillen jostain, jota kukaan muu kuin minä ei tiennyt. Vaalea iho oli vaalentunut entisestään, sillä pitkään aikaan aurinko ei ollut päässyt sitä hyväilemään. Vartalo oli pääsyt laihtumaan entisestään. Peilistä katsova hirviö oli kuin irvikuva siitä, mikä joskus olin ollut. Minusta alkoi tuntua, että vaikka olin päättänyt olla näyttämättä murtumistani kenellekään, kaikki olivat sen jo ulkokuorestani huomaamaan. Silloin tein päätökseni. Nousin sängystä ja lähdin valumaan kohti kylpyhuonetta.

Suihkun jälkeen tunsin olevani enemmän oma itseni. Vaaleat hiukseni eivät olleet kiiltävät, mutta monta päivää vanha rasvakerros oli lähtenyt yhden ja puolen shampoo-pullollisen jälkeen. Asenteen muutos oli saanut silmiini palaamaan pienen pilkkeen, joka viestitti minun taas olevan kunnossa ja henkisesti paikalla, mitä ei ollut tapahtunut moneen päivään. Ei kertaakaan sen jälkeen, kun olin nähnyt muutama päivä sitten Harryn hymyilevän ystävilleen.

Vaihdoin lantiollani roikkuvan pyyhkeen kouluasuuni ja kuivasin vielä märät hiukseni. Noukin maasta taikasauvani ja taian avulla asettelin hiukseni järjestykseen. Sliipatut, blondit hiukseni olivat nyt siistit, mutta kiilto niistä puuttui vieläkin. Siihen tarvittiin ulkoilmaa.

Kello näytti kuutta aamulla, ja aamiainen alkaisi vasta kahden tunnin päästä. Kukaan huonetovereistani, jos heitä tovereiksi edes voi kutsua, ei ollut herännyt, joten pääsin lähtemään kenenkään huomaamatta. Livahdin ulos Luihuisten oleskeluhuoneesta suuntana auringonpaisteessa kylpevä pihamaa. Pää pystyssä lähdin kulkemaan pitkin käytäviä. Vaikka olin päättänyt olla oma itseni, oli kuitenkin Malfoyn poika. Olin päättänyt hankkia takaisin sen kunnian, jonka olin menettänyt murtumalla. Luihuisten prinssi oli edelleen Luihuisten prinssi, vaikkakin rakastunut sellainen.

Kävellessäni aution eteisaulan läpi, tunsin, kuinka joku laski lämpimän kätensä hartialleni. Hätkähdin, sillä en ollut huomannut kenenkään läsnäoloa.
”Draco”, tuttu ääni sanoi saaden minut käännähtämään ympäri ja kohtasin tuikkivat kirkkaansiniset silmät.

#########

A/N2: Siinä se sitten oli. Arvaatteko kuka säikäytti Dracon? Saa arvata.
« Viimeksi muokattu: 15.09.2009 16:02:27 kirjoittanut Cherina »
TEAM SOLMIO

Dark and cloudy world, black and white, and it's all mine.

And it's TOTALLY AWESOME!

Cherina

  • Täystuho
  • ***
  • Viestejä: 534
  • Eikö kaikissa ole ripaus hullua... minussa ainakin
Vs: Broken glass 2.luku 12.9.
« Vastaus #8 : 12.09.2009 12:02:47 »
Jekaterina: Kiitti. Mä tykkäsin itekin tosta Luihuisen prinssi jutusta tässä luvusa eniten. Kiva taas että tykkäsit. Se sinisilmäisen tyypin henkilöllisyys paljastuu ens luvussa, jonka saan kirjotettua luultavasti jo tänään, viimeistään huomenna
TEAM SOLMIO

Dark and cloudy world, black and white, and it's all mine.

And it's TOTALLY AWESOME!

Haidy

  • ***
  • Viestejä: 52
  • Team Alice & Jasper <3
Vs: Broken glass 2.luku 12.9.
« Vastaus #9 : 12.09.2009 13:16:36 »
Eiii tää jäi niin jännään kohtaan... Sun jatkaa tätä mahollisimman nopesti, jos et niin saat kuulla siit joka päivä koulussa  ;)
Draco on niin ihana tässä.<333
 Oliks se Harry joka laski kätensä Dracon olalle vai Kalkros?
Vitsi sun pitää jatkaa tätä mahollisimman nopeesti tai tuun hulluks. :-X Okei myönnetään. Oon hullu jo nyt..... ;D ;D
Aquellos son ricos que tienen amigos!

Without de dark, we would never see the stars!

Cherina

  • Täystuho
  • ***
  • Viestejä: 534
  • Eikö kaikissa ole ripaus hullua... minussa ainakin
Vs: Broken glass 2.luku 12.9.
« Vastaus #10 : 12.09.2009 13:23:11 »
Haidy: Hola, Haidy! Jee, tykkäsit! Niin, mä laitan luultavasti jatkoo jo tänään, kun ollaan turussa, eikä oo ketään saman ikästä, niin ei oo mitään tekemistä. Juu, sekavaa.
Kuka laski kätensä Dracon olkapäälle, sen te saatte tietää mainoskatkon jälkeen *leikkii televisio-kuuluttajaa*
Mutta, kenellä onkaan siniset silmät?!
TEAM SOLMIO

Dark and cloudy world, black and white, and it's all mine.

And it's TOTALLY AWESOME!

Cherina

  • Täystuho
  • ***
  • Viestejä: 534
  • Eikö kaikissa ole ripaus hullua... minussa ainakin
Vs: Broken glass 2.luku 12.9.
« Vastaus #11 : 12.09.2009 14:04:03 »
A/N: Ja jatkoa tulee jo toisen kerran tänään. Huh. Toivottavasti tykkäätte taas.

3.luku Ihmettelyä

Silmät katselivat minua tutkivasti tuttujen puolikuulasien yli. Silmistä kuvastui myötätunto, sääli ja suru, mutta jossain vanhojen, elämää paljon nähneiden silmien syvyyksissä paistoi jotain, jonka tulkitsin iloksi.

”Draco”, vanha rehtorini sanoi uudestaan. Hänen lämmin, ryppyinen kätensä puristi tiukasti olkapäätäni ja hänen yönsininen viittansa hulmusi avoimesta ulko-ovesta sisään päässeen tuulenpuuskan ansiosta.

”Niin, rehtori?” kysyin äänellä, jonka olin tarkoittanut itsevarmaksi ja voimakkaaksi, mutta murtui lopussa.

”Sinä pystyt siihen. Tiedät, mitä aina olen sanonut. Rakkaus voittaa vahvimmankin loitsun. Sinun rakkautesi poistaa kaikki esteet, jos vain uskot siihen, ja uskallat tarttua siihen.”

Olin ymmälläni. Miten rehtori saattoi tietää, mitä tunsin, ja mitä olin päättänyt kymmenen minuuttia sitten makuusalissa.

”Ei se ole mitenkään ihmeellistä. Olen huomannut, miten olet muuttunut isäsi kuoleman jälkeen, mutta en uskonut menetyksen olevan syy murtumiseesi. Olen nähnyt, kuinka katselet häntä lasittunein silmin uskoen, ettei kukaan huomaa. Sanoisin kuitenkin, että en ole ainoa, joka on huomannut tämän asian. Ja apu voi löytyä todella odottamattomalta suunnalta.”

Tyrmistykseni vain kasvoi. Miten hän pystyi tietämään, mitä olin ajatellut. Ne kaikki epämääräiset neuvot, joita hän oli minulle antanut. Ja kukahan muu voisi olla huomannut. En usko että kukaan opettajista. Eikä myöskään vanhat ystäväni. Outo vanha ukkeli. Näin hymyn vilahtavan hänen kasvoillaan. Voi räkä. Jos hän kerran tietää muut ajatukseni, niin miksei sitten tuota äskeistäkin.

”Anteeksi”, sanoin vaivautuneesti.

”Niin mistä?” hän kysyi, kuin ei tietäisi mistä puhuin. Hänen silmänsä olivat tutkimattomat, enkä nähnyt niissä mitään muuta kuin hieman ihmetystä. Syvemmällä sinisissä silmissä kyllä saattoi piillä jotain muutakin.

Dumbledore katsoi minua vielä kerran silmiin, kääntyi ja lähti kävelemään suurta salia kohti. Olin itsekin juuri jatkamassa matkaa, kun kuulin vielä kerran hänen äänensä.

”Draco. Pöllöt ovat hyvin hyödyllisiä eläimiä. Ja niin, kyllä oudot vanhat ukkelitkin jotain tietävät”, hän sanoi iskien silmää ja virnisti. Tunsin naamani punehtuvan. Hän tiesi sittenkin. Käännyin äkkiä pois ja lähdin ripeästi kävelemään kohti ulko-ovea. Dumbledore oli puhunut jotain pöllöistä. Nuu, ne olivat hyödyllisiä eläimiä. Kuljettivat postit ja… Hetkinen! Minähän voisin lähettää hänelle kirjeen. Hän ei luultavasti saisi koskaan tietää sen lähettäjää, joten sitä parempi.

Käännähdin nopeasti ajatuksenani juosta takaisin makuusaleihin, mutta yritykseni oli ehkä liiankin kiireinen. Sotkeuduin nimittäin jalkoihini ja kaaduin komeasti muksahtaen maahan makaamaan. Päästin ihmeellisen äänen ilmojen iskeytyessä pihalle ja haukoin henkeäni. Maattuani hetken lattialla tunnustellen murtuiko mitään, nousin pystyyn ja katselin ympärilleni. Onneksi oli vielä aikainen aamu, eikä kukaan ollut vielä tullut alas. Pudistelin pölyä vaatteistani ja lähdin kohti portaikkoa. Kävelin jonkin aikaa ihan rauhassa, en viitsinyt enää juosta, sillä minulla oli kuitenkin Luihuisen kunnia säilytettävänä. Rauhassa kävelyä ei kuitenkaan kestänyt kauan, koska kääntyessäni eräästä kulmasta kohti kellareihin vievää portaikkoa, törmäsin kirjaimellisesti kolmikkoon, johon en olisi sillä hetkellä missään nimessä törmätä.

”Malfoy”, Weasley sylkäisi suustaan, kun olimme kummatkin nousseet, minä jo toisen kerran saman aamun aikana, maasta pudistellen pölyjä kaavuistamme.

”Huomenta Weasley, Granger, H-Potter”, toivotin. Hups, meinasin lipsauttaa. Pitäisi olla vastaisuudessa varovaisempi, ettei kukaan arvaisi mitään.

Harryn ja Weasleyn ilmeet olivat kyllä näkemisen arvoiset. He aukoivat suitaan kuin kalat kuivalla maalla. Silmät pyöreinä ällistyksestä Harry sai hetken päästä suljettua suunsa ja nielaisi. Granger ei kuitenkaan hämmästynyt, vaan hymyili.

”Huomenta sinullekin Draco.” Tällä kertaa oli minun vuoroni hämmästyä, mutta piilotin sen hieman paremmin kuin pojat edessäni. Mutta en ollut ainoa, joka hämmästyi. Harry ja Weasley tuijottivat Grangeria kuin puhuvaa fletkumatoa, suut auki loksahtaneina. Mitä Dumbledore olikaan sanonut, että joku muukin on huomannut…

#########

A/N2: Nää luvut nyt on vähän lyhyitä, mutta niitä nyt tulee aika nopeesti...
TEAM SOLMIO

Dark and cloudy world, black and white, and it's all mine.

And it's TOTALLY AWESOME!

Haidy

  • ***
  • Viestejä: 52
  • Team Alice & Jasper <3
Vs: Broken glass 3.luku 12.9.
« Vastaus #12 : 12.09.2009 14:29:28 »
Cherina!!!!!!
Tää on niin ihana!!!  ;D Tähän jää koukuun....  :D :D :D :D
Repesin sille kun Draco sanoo "Huomenta Weasley, Granger, H-Potter" ja ku Harry ja Ron kattoo Dracoo ku jotain sairasta. Vitsi Draco oli nolo, mut niin söpö. Ja se kun Hermione oli huomannu ehkä sen et Draco on pihkas Harryyn.
Tää on niin ihana. Jatkoo ja nopeesti

Ps. Yks kirjotusvirhe löyty, mut ei se mitään.
Aquellos son ricos que tienen amigos!

Without de dark, we would never see the stars!

Cherina

  • Täystuho
  • ***
  • Viestejä: 534
  • Eikö kaikissa ole ripaus hullua... minussa ainakin
Vs: Broken glass 3.luku 12.9.
« Vastaus #13 : 12.09.2009 14:37:12 »
Haidy: Kiitti taas! Virhe! Missä missä? (hyvä huomikyky taas vauhdissa) Hermione on kyllä viisas... kyllä kyllä. Ja Dracohan on yleensä aina ihana XP
TEAM SOLMIO

Dark and cloudy world, black and white, and it's all mine.

And it's TOTALLY AWESOME!

Winifred

  • Nuorallatanssija
  • ***
  • Viestejä: 496
  • © Sara Sofia
    • Ad surdas auras canere
Vs: Broken glass 3.luku 12.9.
« Vastaus #14 : 12.09.2009 18:14:35 »
Luin tuon ensimmäisen luvun (joka ei silloin vielä ollut luku vaan ihan yksiosainen) muistaakseni eilen. Jostain syystä jätin kommentoimatta, vaikka pidin kovasti siitä. Surullinen, haikea ja Draco oli kyllä hyvin IC - ja tietysti ihanainen kuten aina! Tunnelmat sen luettuani olivat hieman sekalaiset, hyvällä tavalla. Sanat sopivat muuten todella hyvin tuohon ensimmäiseen osaan!

Lainaus
Koskaan kukaan ei tulisi näkemään Draco Malfoyn viileän ulkokuoren särkyvän. Koskaan ei kukaan näkisi Luihuisten prinssin itkevän. Koskaan kukaan ei tulisi kärsimään tunteideni takia. Kun pääsen tämän vuoden jälkeen Tylypahkasta, kukaan ei näkisi minua enää ikinä.
Voi, tämä oli tavattoman ihana kohta - paras koko tuossa ensimmäisessä osassa. Surullinen, haikea, raastava ja samalla jotenkin niin särkynyttä Dracoa. Ihana<3

Arvaappas kuinka innostuin, kun huomasin, että tästä tuleekin moniosainen - ja kun vielä kaksi lukuakin oli tullut! Lukemaanhan minä heti riensin ja täytyy sanoa etten pettynyt, päinvastoin. Olisihan nuo luvut voineet hieman pidempiä voineet olleet (älä ota tästä itseesi, kun tykkään jostain niin toivoisin lukujen olevan pidempiä, vaikka ne olisivat kymmensivuisia), mutta noinkin ne menevät vallan mainiosti. Hui, minua jännitti kyllä hirveästi, kuka Dracon säikytti, ja kun se paljastui Dumbledoreksi niin olin hämmentynyt - hyvällä tavalla tosin. Dumbledore oli myös melko itsensä, että tykkäänkin hänestä salaperäisenä ja kaikkitietävä.

Lainaus
”Huomenta sinullekin Draco.”
Minä arvasin! Arvasin heti, että Hermionekin oli tajunnut Dracon tunteet, kun Dumbledore vihjaili! Että olenko nyt tyytyväinen itseeni : D Joo, onhan se aika klisee (tavallaan) että Hermione on se joka huomaa aina tällaiset, mutta juuri sellaisena Hermione on oma itsensä.

Kokonaisuudessaan ihana ja minä haluan jatkoa! Hahmot ovat ihanan IC:tä (hahaa arvaa repesinkö Harryn ja Ronin ihmettelylle). Jatkoa siis tulen lukemaan ja kommentoimaan toivottavasti heti kun sitä ilmestyy : )

~Winifred
Just keep your head to the sunlight so you won't see the shadows .

I'll be dancing with myself.

Cherina

  • Täystuho
  • ***
  • Viestejä: 534
  • Eikö kaikissa ole ripaus hullua... minussa ainakin
Vs: Broken glass 3.luku 12.9.
« Vastaus #15 : 12.09.2009 19:50:38 »
Winifred: Ihanaa, pitkä kommentti. Varmaan pisin, jonka olen koskaan saanut! Sillon kun mä tein sen ekan osan, mä luulin, etten tekisi enempää, (kaverit painostivat)  ja kesti hirveän pitkään ennen kuin keksin jatkoa.
Tarina oli ikään kuin keksitty kappaleen pohjalta, eikä toisin päin, joten kiva että ne sopivat.
Hermionehan se aina on...
Mun oli kai tarkotuskin hämmentää ykkösosassa. Ja pituudesta: sori lyhyet luvut, tosin lyhyitä lukuja tulee nopeammin ja on helpompi jotenkin keksi jatkoa.
TEAM SOLMIO

Dark and cloudy world, black and white, and it's all mine.

And it's TOTALLY AWESOME!

Cherina

  • Täystuho
  • ***
  • Viestejä: 534
  • Eikö kaikissa ole ripaus hullua... minussa ainakin
Vs: Broken glass 3.luku 12.9.
« Vastaus #16 : 12.09.2009 20:16:50 »
Jekaterina: Kiitti, lyhyetkin kommentit ovat kommentteja, ja kaikki kommentit ovat kullan arvoisia
« Viimeksi muokattu: 13.09.2009 09:26:21 kirjoittanut Cherina »
TEAM SOLMIO

Dark and cloudy world, black and white, and it's all mine.

And it's TOTALLY AWESOME!

Cherina

  • Täystuho
  • ***
  • Viestejä: 534
  • Eikö kaikissa ole ripaus hullua... minussa ainakin
Broken glass 4.luku
« Vastaus #17 : 13.09.2009 09:28:55 »
A/N: Tässä sitä taas tulee.

4.luku Night

Hetken tuijottamisen jälkeen ryhdistäydyin, virnistin ja nyökkäsin Grangerille. Harry jatkoi tytön tuijottamista ja Weasleyn pää kääntyi minun ja Grangerin välillä kuin olisi seurannut jästien tennisottelua. Isä oli aina hokenut, että viholliset piti tuntea, joten olin kuudentena vuonna aloittanut jästitiedon. Tennistä. Hmph. Mitä järkeä.

Poikien jatkaessa vähä-älyistä tuijottamistaan, ajattelin mielessäni, mitä Harry ajattelisi kun saisi kirjeen. Olisi varmasti imarreltu saatuaan oikein kirjeen, ajattelin ilkeästi virnistäen pääni sisällä. Hei, tuohan oli hieman sitä ”luihuis-meininkiä”.  Olen alkanut saamaan Luihuis-minääni takaisin. Suupieleni kaartuivat hymyyn, ja nyt Harrynkin katse kiinnittyi minuun ja hymyilevään naamaan. Vaivaantunut hiljaisuus valtasi käytävän ja hymyni valahti kasvoiltani jonnekin, jossa kaikki hymyilivät, mutta eivät ole iloisia.

”Niin, tuota, olimmekin tässä menossa syömään”, Granger rikkoi hiljaisuuden tekopirteällä äänensävyllä ja työnsi Harrya selästä kohti Suurta salia. Harry, joka ei katsonut eteensä, kompuroi Grangerin työntämänä eteenpäin törmäten punapäisen ystävänsä selkään. Weasley, joka myöskin tuijotti edelleen minun naamaani, näytti erittäin koomiselta kompastuessaan jalkoihinsa ja löysi itsensä makaamassa maassa mitä ihmeellisimmässä asennossa.

Räjähdin nauruun. Siitä oli erittäin pitkä aika, kun viimeksi nauroin, ja ilonsa päästäminen ulos oli todella vapauttavaa. Näin, kuinka Granger yritti pidätellä hihitystään epäonnistuen komeasti, ja kuinka nauru kupli Harryn sisältä aitona ja huvittuneena. Se ei ollut sitä ilkeää ja vahingoniloista naurua, jolla hän nauroi minulle tehtyään kepposen, vaan puhdasta kuin kirkas lähdevesi.

Weasley katseli pahastuneena maasta, kuinka Harry, Gran- ei, Hermione ja minä nauroimme hillittömästi punatukkaiselle, ja nyt jo punanaamaisellekin Weasleylle. Nolona hän nousi ylös ja veti hekottavat ystävänsä mukaansa. Kuulin, kuinka he puhuivat matkalla aamiaiselle.

”Mitä se oli olevinaan?”

”No kun sinä näytit niin huvittavalta!” *hihitystä*

”En minä sitä, kun tarkoitin sitä, miten kohtelit Malfoyta.”

”Dracoa, Ron. Ja hän on muuttunut. Tietenkään te ette sitä ole huomanneet.” *huokaus*

”Miten niin muuttunut? On hän kyllä laihtunut, mutta jos hän teeskentelee. Hänhän on Malfoy!”

”Harry, ei ihmisiä voi luokitella nimensä tai isänsä perusteella. Ja hän on tosiaan muuttunut. Mutta kuinka te edes voisitte sitä huomata, kun ainoat asiat mielessänne ovat tytöt, ruoka, tytöt, hauskanpito, tytöt, huispaus, ja ai niin, tytöt!”

”Hermione…” Äänet hiljenivät ja häipyivät kohta kokonaan. Hymyilin itsekseni ja lähdin jo, ties monennenko kerran kohti Luihuisten oleskeluhuonetta.

Noin kymmenen minuutin kuluttua makuusalissamme istuin sängylleni ja kaivoin laukustani pergamentti-pinon ja sulkakynän.

Mietin miten aloittaisin kirjeeni vaikuttamatta tyhmältä tai paljastamatta henkilöllisyyttäni.

Rakas Harry
Minä tunnen sinut ja tiedän, että sinäkin tunnet minut, mutta vain pintapuolisesti. Voisimme lopettaa tämän ja aloittaa alusta niin, että sinä kuuntelisit mitä sanon, etkä vain suodattaisi ääntäni aivojesi läpi kuuntelematta sanaakaan.
Se, mitä tunnen sinua kohtaan, on voimakkaampaa kuin mikään, jota kukaan on koskaan tuntenut. Rakastan sinua, sen olen halunnut sinulle sanoa jo pitkään. Olen kateellinen kaikille niille, jotka sinun kanssasi juttelevat ja niille, jotka saavat olla ystävisi.
Rakkaudella _

Äsh, nyt pitäisi keksiä vielä joku hyvä peitenimi. Vaikka sen keksimisen ei olisi luullut olevan vaikeaa, minulla meni siinä enemmän aikaa kuin koko muun kirjeen kirjoittamisessa yhteensä.

Night… se voisi olla hyvä. Salaperäinen ja yhtä pimeä kuin minä. Yöllä kaikki on erilaista kuin päivällä, ja kirjeessäni minä olen erilainen kuin kaikkien muiden seurassa.

Rakkaudella, Night

Luin kirjeeni vielä kerran läpi, taittelin sen ja piilotin laukkuuni. Kello oli jo kymmentä vaille kahdeksan, joten muun tekemisen puutteessa lähdin jo toisen kerran saman aamun aikana kävelemään kohti Suurta Salia.

#########

S'il te plaît
TEAM SOLMIO

Dark and cloudy world, black and white, and it's all mine.

And it's TOTALLY AWESOME!

Winifred

  • Nuorallatanssija
  • ***
  • Viestejä: 496
  • © Sara Sofia
    • Ad surdas auras canere
Vs: Broken glass 4.luku 13.9.
« Vastaus #18 : 13.09.2009 09:47:26 »
Et arvaakaan miten järkytyin, kun jatkoa oli tullut. Hyvällä tavalla tietenkin, se oli iloinen järkytys ja piristi unista aamuani niin, että voisin lähteä ulos juoksentelemaan ilman unenripettä silmissäni.

Totta puhut, nopeutesi luvuissaa korjaa niiden 'lyhyyden' moninkertaisesti. Tähän nuo luvut ovat noin sopivan pituisia, niissä on tarpeeksi asiaa ja tykkään niistä. Ja Draco + hämmentynyt Harry = ihanaa<3 Minä olen siis enemmän kuin iloinen, että kaverisi painostivat jatkoon ja että teit tästä moniosaisen!

Lainaus
Voisimme lopettaa tämän ja aloittaa alusta niin, että sinä kuuntelisit mitä sanon, etkä vain suodattaisi ääntäni aivojesi läpi kuuntelematta sanaakaan.
Tykkäsin jotenkin tuosta aivan tajuttomasti. En tiedä miksi, mutta jotenkin tuo vain on kaunis lause ja ajatus. Ei millään maailmaa halkovalla tavalla, mutta sellaisella fluffyn tapaisella, vähän arkisella, mistä minä pidän.

Pahoittelen kommenttini lyhyyttä ja asiattomuutta, mutta minulta tuntuu sanat loppuvan kesken. Pidin neljännestä luvusta kovasti (voi vitsit repeilin täällä Dracon ja Hermionen kanssa), aivan kuten edellisistä osistakin pidän. Virheitä ei silmiin hyppinyt ja pidän tyylistäsi kirjoittaa. Joten minä toivon jatkoa ja hiljennyn samalla sitä odottamaan : )

~Winifred
Just keep your head to the sunlight so you won't see the shadows .

I'll be dancing with myself.

Haidy

  • ***
  • Viestejä: 52
  • Team Alice & Jasper <3
Vs: Broken glass 4.luku 13.9.
« Vastaus #19 : 13.09.2009 13:07:49 »
Tää vaan paranee koko ajan. En osaa nyt kommentoida pitkästi, mut tää on ihana.
Jatkoo pian taas kehiin. ;D
Aquellos son ricos que tienen amigos!

Without de dark, we would never see the stars!