Luku 2 - HartiatTaikaliemien tunnilla Fanny onnistui liisteröimään unhoitusjuomansa ja tästä hyvästä sai kuunnella Kuhnusarvion äärimmäisen pettyneitä huokauksia viimeisen vartin oppitunnista. Sirius vilkaisi Fannyä heidän poistuessaan tyrmistä ja hymyili osaaottavasti.
”Taisi olla ensimmäinen kerta kun opettaja pettyy sinuun?”, poika kysyi äänessään vain hiven leikkimielisyyttä. Fanny tuijotti Siriuksen suuhun, jossa ihastuttava punainen kieli välillä pilkahteli. Hänen oikean kätensä etusormi kuumeni välittömästi ja kesti aavistuksen liian pitkään ennen kun hän sai vastattua, että on häntä McGarmivakin välillä torunut. Sirius naurahti iloisesti ja ryntäsi Jamesin luo, hyppäsi tämän reppuselkään ja yhdessä kaksikko syöksyi Suurta salia kohden. Fanny tuijotti lumoutuneina heidän peräänsä, eikä huomannut lainkaan kuinka Remus katseli häntä hieman apeasti.
”Fanny, maa kutsuu!” Nessie huhuili. Fanny ravisteli päätään heräten transsista.
”Eikö meillä ole lounas nyt?”, hän kysyi ystävältään.
”Jo vain. Onko sormesi jo valmis kestämään ruokailuvälineitä vai haluatko suojata sen edelleen silkkihansikkaaseen?”
”Älä höpötä! En minä nyt noin neuroottinen ole!” Fanny kivahti. Nessie nauroi.
”Etpä! Olen vierestä seurannut kun olet viisi vuotta vaipunut meditatiiviseen tilaan aina kun Sirius osoittaa minkäänlaista huomiota sinulle. Ja nyt kun vihdoin sait tuntea hänen suuvärkkinsä itsessäsi niin...” Nessie tuumaili ja väisti Fannyn taikasauvaa, joka meinasi lentää hänen otsaansa. Remus nappasi sen ilmasta ja ojensi sen Fannylle hymyillen.
”Noin se Anturajalka sekoittaa naisten päät”, poika hymähti.
”Niin... Olen aina seonnut koiraeläimistä”, Fanny huokaisi ja hämmästyi kun Remuksen suu vetäytyi viivaksi ja poika lähti nopein askelin kohti Suurta salia.
”Minusta tuntuu, että olet kiinnostunut väärästä Kelmistä”, Nessie totesi hetken kuluttua.
”Taas sinä höpötät. Ehkä Remus on kateellinen siitä kuinka kaikki kuolaavat hänen ystäväänsä, mutta tuskinpa hän on minusta mustasukkainen. Hänhän seurustelee vakavissaan sen vaahtosammuttimen kokoisen Korpinkynnen kanssa. Kuka kuiten haluaisi vaihtaa sellaisen hämmentyneeseen amatsoniin?”
”No se vain. Mutta kyllä minä olen nähnyt kuinka hän sinua välillä katsoo. Tiedäthän sillälailla remusmaisen ujosti alta kulmain nopein vilkaisuin?” Nessie selitti ja sai Fannyn punastumaan.
”Remus tuijottaa minua puhtaasti siksi, että olen Hagridin kokoluokkaa oleva nainen ja siitä syystä erotun joukosta.”
Iltapäivätuntien jälkeen Fanny ja Nessie istuivat Lilyn ja Katen seurassa päivällisellä. Johanna oli liimaantunut Puuskupuhissa olevan poikaystävänsä kylkeen ja Kate jaksoi toistella sitä kuinka hän ei koskaan unohtaisi ystäviään vaikka alkaisi seurustella.
”Katsokaa nyt vaikka Nessietä! Hän on seurustellut kaksi vuotta jo vakavasti Nicholaksen kanssa ja kertaakaan hän ei ole meitä unohtanut!” Fanny oli hiljaa mielessään toista mieltä, sillä hän muisti edelleen neljännen vuoden yksinäiset hetkensä, jolloin Nessie liihotteli metrien korkeudessa uuden poikaystävänsä kanssa ja muut saman vuosikurssin tytöt elivät pahinta kapinavaihettaan, johon Kiltti-Fanny ei sopinut lainkaan. Nessie virnisti Fannylle vinosti.
En siis ole ainoa, joka muistaa, Fanny ajatteli ja näytti kieltä takaisin.
”Mitä? Mitä? Kertokaa meillekin jos teillä on jokin hauska juttu!” Lily innostui ja Fanny vain kohautti olkapäitään. Onneksi hänen ei tarvinnut keksiä mitään tekosyitä ilveilylleen, sillä samalla hetkellä James hyppäsi Lilyn selän taakse ja kysyi ”Arvaa kuka?”
”Ei taas!” Lily kiljahti ja huitaisi Jamesia haarukalla, jonka poika väisti nauraen. Samalla hän nappasi Lilyn taikasauvan ja lähti juoksemaan Suurta salia ympäri raivostunut Lily perässään.
”Tuossa jos missä on nähtävillä todellista rakkautta”, Fanny ajatteli ääneen ja Kate mulkaisi häntä pahasti.
”Lily ei ikinä voisi ihastua noin moukkamaiseen mieheen! En ymmärrä lainkaan miksi poikien pitää osoittaa kiinnostuksensa noin lapsellisin tavoin”, brunetti näpäytti ja samalla hetkellä Sirius varasti hänen omenapiirakkaviipaleensa.
”Kate, sinä luokkamme muodokkain ja koulumme kurvikkain nainen. Haluan osoittaa sinulle kiinnostukseni syömällä piirakkasi, jottet pääsisi rupsahtamaan. Täytyyhän minun päästä...” Sirius aloitti runollisen puheensa, mutta hiljeni kun Kate nappasi viipaleensa takaisin ja lättäsin sen suoraan pojan naamaan.
”Mahtava veto Katie!” Lily hihkaisi Salin toiselta puolelta. Fanny huomasi unohtuneensa tuijottamaan Kateen rintamusta ja yritti tahdonvoimalla saada itselleen samanlaisen. Jos hän olisi yhtään kauniimpi, normaalimpi, muhkumpi ja sanavalmiimpi niin ehkä Sirius silloin varastaisi hänenkin jälkiruokansa.
”Et tosissasi voi toivoa mitään tuollaista?”, Nessie kuiskasi hänen viereltään. Fanny pelkäsi hetken jo sanoneensa haaveensa ääneen, mutta Nessie vain tunsi hänet liian hyvin.
Miksi? Miksi? Miksi? Miksi? Miksi?Oleskeluhuoneessa oli lämmin. Kate ja Fanny seisoskelivat topit päällään harjoitellen loitsujen läksyä, johon kuului sanattomien taikojen tekeminen. He olivat yrittäneet puoli tuntia riisua toisensa aseista, mutta harjoittelua häiritsi se, että aina joku kelmeistä joko kangisti, tainnutti tai muuten kirosi heidät äänettömästi.
”Täytyisi kehitellä jokin riisujo!-loitsu”, Fanny kuuli Peterin mumisevan ja vilkaisi tätä inhoten loitsiessaan sanattoman tukisu-loitsun, joka ihme kyllä onnistui. Peter riehui äänettömänä ympäri oleskeluhuonetta ja kaikki repesivät nauruun. Fanny löi ylävitosen Katen ja Jamesin kanssa ja Sirius kävi taputtamassa häntä hartioihin.
Ok, ehkä kylmä suihku on paikallaan ennen nukkumaan menoa, Fanny pohti tuntiessaan Siriuksen kosketuksen jälkimaininkien polttelevan hartioissaan.
”Kummallakohan meistä on leveämmät hartiat?” Sirius kysyi tiputtaen Fannyn julmasti alas pilvilinnoista.
”A-anteeksi?”
”Sinulla on aika leveät hartiat. Mietin vain joudunko luopumaan Harteikkain Rohkelikko-tittelistäni? Sinä kun en näytä lopettavan tuota kasvamista lainkaan”, Sirius nauroi ja Fanny tunsi leiskuvansa punaisuutta. Hän oli itseasiassa aika hoikassa kunnossa kun kaikki lapsen pyöreys oli kadonnut hänestä (paitsi takamuksesta) ja vaikka hän aavistikin Siriuksen viittaavan hänen pituuteensa hän ei voinut olla vannomatta mielessään, ettei syö jälkiruokia koko loppu lukuvuonna.
”Älä huoli. En minä sinusta kasva ohi...”, Fanny sanoi, ”Toivottavasti”, hän jatkoi kun huomasi olevansa enää noin viisi senttiä Siriusta lyhyempi. Hän oli aina luottanut siihen, ettei koskaan kasvaisi Kelmejä pidemmäksi, mutta oli jo ohittanut Peterin ja Jamesin. Sirius oli pisin muttei hänkään enää Fannyn näkökulmasta niin mahdottoman pitkältä.
”Tosiaankaan et toivottavasti kasva ohi! En ikinä kehtaisi käydä Tylyahossa itseäni pidemmän naisen kanssa!” Sirius huudahti ja sai Jamesin nauramaan.
”Minä kehtaisin”, Peter sanoi ja iski Fannylle silmää. Fanny ei tiennyt järkyttyikö enemmän Peterin flirttiyrityksestä vai Siriuksen Tylyaho-maininnasta, joka kierosti ajateltuna saattoi viitata häneen.
”Eli lähdetkö seurakseni Tylyahoon Fanny? Sinun kanssasi en ole siellä vielä käynytkään”, Sirius sanoi naama peruslukemilla.
Taisin lyödä pääni takkaan tainnutettuna, kuolla ja päästä paratiisiin.”Fanny?”, Sirius sanoi epäilevänä.
”No, tuota...” Fanny sanoi hiljaisesti. Jostain syystä hänen sisimpänsä ei ratkennut riemusta. Tämä kävi liian yllättäen. Missä kaikki salaisesti vaihdetut katseet ja hymyt, ihastuneet huokaukset ja lyhyet kosketukset silloin kuin kukaan ei huomaa? Missä kaikki liehittely ja odotuksella täytetyt perhoset vatsanpohjasta?
”Kun me ollaan menossa kaikki kutos-Rohkelikot porukalla niin pakkohan sinun ja Nessienkin on päästävä. Vai meinaatteko opiskella koko viikonlopun?” Sirius sanoi nauru silmissään.
Tai helvettiin.”Ei sen näin pitänyt mennä!” Fanny kiljahti Nessielle kylpyhuoneessa.”Minä olen idiootti!” Nessien oli vaikea pestä hampaitaan kun hän nauroi samalla Fannyn epätoivolle.
”Pienen hetken minä jo epäilin hänen haluavan minun kanssani kahdestaan Tylyahoon! Hän tosin kysyikin sen varmaan tarkoituksella niin, että saa minut hämmentymään. Tosin olisin ratkennut riemusta jos hän olisi vain halunnut käydä kanssani kahdestaan Kaikkea Kaavuista -puodissa mittauttamassa meidän hartiamme mutta eiiiii! Me menemme porukalla juomaan kermakaljaa ja sitten olenkin humalassa ja nolaan itseni jollain vielä karmaisevammalla tavalla. Äläkä vain naura siinä! Minä olen vajonnut jo kaulaani myöten maan alle ja jatkan vajoamista ja tukehdun ja minä vain...” Fanny vaikeni.
”Haluat nukkumaan ja unohtaa kaiken tästä illasta?” Nessie auttoi.
”Täsmälleen. Joskus olisi vaan niin paljon helpompi unohtaa koko Sirius,” Fanny huokaisi ja huljutti jääkylmää vettä etusormensa päälle.
”Sinä olet neuroottinen Fanny, tiesitkö sitä?” Nessie huomautti ja meni edeltä käsin makuuhuoneeseen.
***********************************************************************************
A/N: Pidän tästä päähenkilöstä ja itseasiassa on yllättävän mukavaa kirjoittaa tätä. Juoni alkaa hahmottua ja varmaan kerrontakin parantuu kunhan pääsen kunnolla taas sisälle tarinaan ja hahmoihin.
Kirjoitusvirheistä PITÄÄ huomauttaa, koska niitä varmasti löytyy.
