Kirjoittaja: Gwen
Ikäraja: k11
Paritus: Elle/Will
Genre: drama, romance, vähän angst
Yhteenveto: Elle on uusi koulussaan, mutta häntä ei otetakkaan vastaan ihan avosylein.
Varoitukset: angstia
A/N: Kirjoitinpa vaan vähän huvin vuoksi..
Olen ilkeä ja kirjoittelen ilman betaa, joten voi korjailla. En pure
Tämä on tarina tytöstä, joka yritti aina parhaansa ja koitti miellyyttää muita. En voi väittää, että tämä olisi jotenkin vaaleanpunaista hattaraa, mutta sen voin kertoa, että joku oli kyllin fiksu tajuamaan sen.http://media.photobucket.com/image/red%20haired%20girl/dragon36097/realisticlonghair.jpg <- Elle
Solihull, England, Syksy 2006
Eleanora Grey oli melko tavallinen 15-vuotias ylä-koulua käyvä tyttö. Hän oli muttanut viime-kesänä Solihuliin 4-henkisen perheensä kanssa. Äiti, Marie, isä, Tom ja pikkuveli Edwart.
Eleanoralla, jota myös Elleksi kutsuttiin oli pitkät punaiset hiukset ja smaragdin vihreät silmät. Hänellä oli hieman pyöreähköt kasvot. Hän yritti melkein aina olla kiltti, ystävällinen ja lojaali. Hänellä oli mahtava kyky aina löytää ihmisestä jotain hyvää ja pelastaa toisen päivä. Mutta mitä tapahtuu kun Elle astuu uutena oppilaana täysin uuteen kouluun.
"Onko sinulla kaikki tarvittava? Reppu? Vaatteet puhtaat? Hampaat pesty?" äiti kyseli hysteerisenä. "Äiti, älä viitsi. Minulla on kaikki valmiina, et sinä ole menossa kouluun." naureskelin pöydästä höpsölle äidilleni. "Äiti osasi kyllä tehdä asioista vaikeaa, jos halusi." ajattelin itsekseni ja hymähdin. Oikeasti minua jännitti aivan hirveästi, mutta nyt ei ollut aikaa loistella huomion keskipisteenä, olihan se Edinkin ensimmäinen päivä koulussa. Edward menee vasta 6. luokalle, mutta on siitäkin todella ylpeä. "Apua! Kellokin on noin paljon. Meidän on parasta lähteä. Tom missä sinä olet?" äiti kirkaisi.
Perhe lähti talosta äkkiä ja autossa äiti tarkisteli vielä, että kaikki on mukana. "Jännittääkö pikkuveikka?" kysyin veljeltäni ja virnistin. "Minä menen jo kutoselle ei minua "jännitä", se olisi noloa eikä sovi minun ikäiselleni." Ed selitti, mutta osasin lukea häntä kuin avointa kirjaa.
Koulu oli suuri valkoinen rakennus, kuin linna. Kun astuin sen portista sisään, jäin paikalleni seisomaan. Piha oli suuri puutarhan ja puiston sekoitus. Se oli kerrassaan lumoava. Elle pyörähti ympäri. "Täydellistä!" hän kuiskasi itsekseen. "Eikö olekin?" kuului ivallinen ääni jostain läheltä. Puun takaa tuli esiin hoikka, ruskeat piikkihiukset pystyssä oleva poika talloen jotain, joka näytti epäilyttävästi tupakalta. Elle vain tuijotti poikaa tuimasti. Hän ei pitänyt alaikäisistä
tupakanpolttajista, sillä hänen mielestään he olivat pelkkiä näytteleviä pellejä. "Hei, Zack! Minne sä jäit?" kuului puskan takaa. Esiin astui tummahiuksinen ja kapeakasvoinen poika, vieressään joku paljon vanhempi mammutin kokoinen poika. "Katos katos.." viimeksi puhunut poika sanoi kalsealla äänellä. "Ömm, hauska tutustua. Minun nimeni on Elenora Grey ja olen juuri muuttanut tänne." sanoin asiaan kuulusvasti. "Jaa no me ollaan.." iso poika alkoi, mutta lopetti, kun Zackiksi puhuttu poika keskeytti: "Ihan sama, etikkö sä jotain?" poika sanoi tuimasti. "No voisitteko kertoa missä on rehtorin kanslia?" Elle kysyi ujosti. "Jaa se.. se on koulun länsi-osassa, tonnepäin." Zack viittoi ja meni kaveriporukkansa kanssa takaisin puskaan, ilmneisesti polttamaan tupakkaa. Elle oli varma, että kuuli suuren naurunremahduksen, mutta jatkoi matkaansa länsi-osaan.
Länsi-osa oli tyhjillän, eikä siellä ollu merkkiäkään mistään kansliasta. Elle päätti kuitenkin vähän vilkaista. Hän juoksenteli tyhjällä käytävällä. Vastaan käveli pari hihittävää tyttöä. "Tuo tyttö on oikeasti menossa poikien pukuhuoneisiin, aika rohkee" toinen kihersi. "Moi! Oot varmaan uus täällä. Me ollaan Alice ja Marie." tytöistä pinkkiin hameeseen ja liituraitaiseen toppiin pukeutunut kiharahiuksen tyttö sanoi. "Ai, no kiva tutustua, mutta etsin kansliaa." Elle sanoi ihmeissään. "Höhh, me jo luultiin et oot oikeesti menos poikien pukkareihin." Marie huokaisi. "No sä et oo ainakaan lähel kansliaa, koska se on ihan ulkoportin vieressä. Kaikkihan sen tietää." Alice tuhahti ja jatkoi matkaansa Marien kanssa.
Elle ei voinut uskoa sitä todeksi. Hän oli niin helposti mennyt joidenkin röökäripoikien halpaan. Hän palasi takaisin ja meni kansliaan.
Kanslia oli ollut suurinpiirtein hänen naamansa edessä ja hän ei ollut tajunnut sitä. Hän astui sisään ja siellä istui Zack porukkansa kanssa rehtori Jamesonin puhuttelussa. "O ou, jos toi nyt valittaa, me ollaan kuolleita." Zack kuiskasi vieressään istuvalle pojalle. "Ahh, pojat. Te voittekin poistua. Tervetuloa kouluumme Elenora!" rehtori sanoi hymyillen suupielet korvissa. "Eikös sinun pitänyt tulla heti, kun koulu alkaa?" hän jatkoi. "Ähh, olen pahoillani rehtori, mutta en voinut sille mitään. Kävin vessassa ja tämä koulukin ihan uutta minulle." Elle alkoi selitellä. "No enhän minä sinua mistään syytä, hauka saada sinut kouluumme." rehtori sanoi yhä hymyillen: "Tässä lukujärjestyksesi." Elle kiitti ja poistui.
Ensimmäinen tunti ei ollut hirveän paha, paitsi Elle joutui olemaan huomion keskipisteenä. Kukaan ei puhunut hänelle, mutta kaikki tuijottivat. Se oli tytöstä todella kiusallista, koska hän ei ollut todellakaan tottunut olemaan huomion keskipisteenä. Kaikki olivat jotenkin jaettu ryhmiin: nörtit, kovikset, pissikset ja hevarit. Tyttö ei tiennyt pitäisikö hänen päästä sisään johonkin niistä. Luokan takana oli kuitenkin poika, jota opettaja oli nimenhuudossa kutsunut Williamiksi, ei näyttänyt kuuluvan mihinkään ryhmään, mutta luokka selvästi arvosti poikaa. Elleä taas tuijotettiin, kuin jotain eläintä häkissä. Siltähän se pohjimmiltaan tuntui. Kun tunti päättyi hän keräsi tavaransa kassiinsa ja oli lähdössä, kun jokin tökkäsi häntä kovaa ja tavarat lensivät lattialle. "Voihh.." Elle parahti ja katsoi taakseen, mistä tökkäys oli tullut. Siinä hänen takanaan seisoi Zack, porukkansa kanssa. "Olet tielläni ja tuo tökkiminen ei ole kovin mukavaa." Zack sanoi ja muut pojat virnuilivat hänen takanaan. "Oi anteeksi!" Elle sanoi vilpittömästi. Pojat vain jakoivat nauramista ja ryntäsivät pois luokasta.
Kun koulu loppui ja Elle oli kävelemässä kotiinsa, jonne oli korttelia matkaa. Hänen ohitseen kulki taas niitä tuikottavia oppilaita hänen uudelta luokaltaan. Kukaan heistä ei tervehtinyt ollenkaan. "No jaa uusi koulu, uudet tavat. Kai minä voin huomenna koittaa päästä puhumaan jollekkin." Elle ajatteli positiivisesti, mutta syvällä sisällään hän pelkäsi, että huominen ei paljoa tätä muuttaisi.
"Kulta, oliko koulussa mukavaa? Olivatko muut opilaat sinulle kilttejä?" äiti oli rientänyt ovelle kyseltulva mukanaan. "Koulu on aivan upea, suuri kuin linna ja siellä kauniit puutarhat ja puistot. Opettajat ovat tosi hyviä." Elle jätti mainitsematta, ettei ollut edes puhunut monellekkaan sinä päivänä. Äiti vain reagoisi sen liian rankasti.
Ed taas kertoi, kuinka tyhmiä paasaajia opettajat olivat, mutta hän oli saanut monta uutta ystävää ja hengaillut niiden kanssa koulun jälkeen. Elle oli tavallaan hieman kateellinen Edille, jonka oli niin helppo saada ystäviä. Samassa pieni omatunnon piikki tuntui hänen sisuksissaan. Kateellisuus oli rumaa ja se oli yleisin syy miksi ihmiset riitelivät. Kateellisuutta se vain oli.
Kun Elle meni nukkumaan hän mietiskeli kaikkea uudessa koulussa. Hänelle nousi iloinen tunne siitä, että ehkä kaikki meneekin hyvin. Pelkkä ajatus teki hänet todella iloiseksi.
I don't have to try
To think the same thoughts
I just have a way
Of knowing everything's gonna be okVoihan tätä kommentoidakkin
