Title: Burning Words
Author: Säde pilven takaa
Beta: Suvituuli
Rating: K-11
Genre: Uskoakseni jonkin tasoista angstia
Muuta: En mene takuuseen joka kirjoitusvirheestä tai tekstin sujuvuudesta. Uskon kyllä silti betani sanaan ja pistän tämän pienen novellin tänne. Enjoy.
Sieluuni koskee. Huutosi tunkeutuu sen läpi kuin myrkkynuoli, jättäen viiltävän kivun ja polttavan tunteen, polttavan tunteen joka saa minut palamaan vihasta sinua kohtaan, poltteesta, joka tuhoaa minua hiljalleen sisältäpäin. Syyttävät sanasi lyövät minut maahan, ne saavat minut itkemään kivusta ja huutamaan, ettet merkitse minulle mitään.
Kuulen, kuinka vedät raivostuneena henkeä kuiskataksesi ne viimeiset sanat, ne viiltävät ja raastavat sanat, jotka murskaavat minut, tekevät oloni tuskaisaksi ja heittivät sydämeni loputtomaan kuiluun, josta ei löydä takaisin.
Suljet puhelimen antamatta tilaisuutta sanoa mitään.
Puhelin tipahtaa heikosta kädestäni lattialle ja vierii pois. Romahdan maahan ja alan itkemään tuskaisia kyyneliä. Tunnen itseni tyhmäksi, petetyksi, murretuksi. Oloni on tyhjä, olen kuin pelkkä kuori tässä maailmassa, kuori ilman elämää, kuori täynnä kyyneliä, jotka vain täytyy itkeä pois.
Itkuisin silmin huomaan kuvasi maassa, otan sen tärisevään käteeni, katson sitä vihaisena ja revin sen tuhansiin pieniin kappaleisiin. Löydän toisen kuvan ja sen vierestä kolmannen. Revin nekin ja heitän kaiken ulos avonaisesta ikkunasta.
Menen laatikolle johon olen säilönyt kaikki kirjeesi. Raivoa täynnä otan tulitikun, sytytän laatikon sisältöineen palamaan ja jään katselemaan liekkejä, jotka huolellisesti nuolevat kaiken puhtaaksi jättäen jäljelle vain harmaan tuhkan.
Katson tätä liekkien iloista leikkiä tyhjä katse silmissäni. Muistot jotka sinusta ovat jääneet tänne, muuttuvat nyt tuhkaksi, samalla tavalla kuin sydämeni. Sydämeni, pelkkää tuhkaa, loppuunpalanutta rakkautta ja kipeitä muistoja. Ne kaikki ovat nyt poissa. Kaikki. Sinäkin.
Liekit riehuvat jo koko pöytäni kimpussa, minä en välitä, minä en jaksa liikkua, en jaksa ajatella, miten edes tyhjä kuori jaksaa ajatella, miten välittää.
Ympärilläni kirkastuu; tuli on ympäröinyt minut. Minä istahdan katsomaan liekkimerta. Tuijotan vain eteenpäin.
Pian tunnen jo lämmön ihollani. Se muuttuu koko ajan polttavammaksi ja polttavammaksi.
Kohta ei ole enää minua, kohta ei ole edes sitä tyhjää kuorta, jonka jätit jälkeesi, jonka hylkäsit ja jonka sisällön tuhosit, jonka sydämen itsekkyydelläsi ja tyhmyydelläsi murhasit.
~The End~
