alaotsikko: MUOKATTU VERSIO!!
Title: Liian hyvä kaikille
Author: Pinkie
Raiting: s
Genre: En oikein osaa sanoa, jos joku keksii, kommatkaa
Disclaimer: J.K Rowling omistaa Dracon ja muut:D
A/N Eli tässä jutussa Lucius ei ole joutunut Azkabaniin, eikä Malfoyt ole millään tavalla halveksuttuja, eikä Voldemort niin ikään pidä majaansa Malfoyn kartanossa. Kommentit olis kivoja:) Ei mikään maailman paras ficci...
Hän tiesi näyttävänsä hyvältä. Kuka tahansa tyttö olisi heittäytynyt hänen jalkoihinsa ja suudellut hänen puhdasverisiä varpaitaan. Kaikki hänessä oli lähes täydellistä, kalpeat, mutta todella hyvin muotoutuneet huulet, kylmät graniitin ja jäänsekaisen väriset silmät, joihin ei voinut olla ihastumatta. Platinanvaaleat hiukset, jotka olivat täydellisesti hoidetut. Vartalo, jonka saadakseen kuka tahansa täysi järkinen mies olisi ollut valmis tappamaan. Ja täysin puhdasta, arvokasta, ylvästä velhoverta virtasi hänen suonissaan.
Kukaan ei voinut voittaa Draco Malfoyta. Hän tiesi sen itsekin.
Too perfect, too good
No one can be like you
Draco siveli hoikalla sormellaan pöytänsä mahonkista pintaa ja katsoi itseään sen yläpuolelle asetetusta soikeasta, 1500-luvun tyylisestä peilistä. Hän oli hyvännäköinen, hänen kalpea ihonsa oli aina niin kuulas ja sileä, että monet kuvittelivat hänen loihtineen sille jonkin rasvoittumisenestoloitsun. Mutta hänen ihonsa vain oli kaunis, ehkä se johtui puhtaasta verestä. Draco halusi tosiaankin näyttää tänään paljon paremmalta kuin yleensä. Tänään tulisi paljon, paljon vieraita. Viimeinkin hänestä tulisi täysi-ikäinen velho. Vieraiksi tulisi vain puhdasverisiä tietenkin, joista noin kolme neljännestä olisi tyttöjä. Hän halusi tyttöjen palvovan häntä. Hän halusi olla heidän jumalansa ainakin tämän päivän, mikään ei saisi mennä vikaan. Siksi hänen oli näytettävä vielä upeammalta kuin hän yleensä näytti. Puvustaja oli käynyt pukemassa hänen ylleen uuden, loistavanmustan juhlakaavun, joka korosti hänen kalpeuttaan ja kopeuttaan. Jos Draco olisi ollut tyttö, hän olisi luultavasti kuollut ihastumiseen katsoessaan peiliin. Niin upealta hän näytti omasta mielestään, ja tiesi muiden olevan vähintäänkin samaa mieltä.
Too perfect, too good
Selfish? I think that it’s good
Kello seitsemän aikoihin illalla oli aika siirtyä omasta huoneesta viimeinkin ruokasaliin. Draco käveli hitaasti kaarevat, kauniisti veistetyt portaat alas huoneestaan. Ruokasali oli pitkä, korkea huone, jonka seinille oli koristeiksi ripoteltu maahisten valmistamia hopeaesineitä. Huoneen keskellä sijaitsi pitkä pöytä, joka sekin oli hienointa mahonkia ja upeasti työstetty. Sen molemmin puolin istui noin kolmekymmentä vierasta, sekä hänen vanhempansa ja äitinsä vieressä tämän sisko Bellatrix.
”Sieltähän se Draco tulee. Tule tänne päähän istumaan, niin voimme aloittaa”, sanoi Narcissa Malfoy, hänen äitinsä.
Draco huomasi, tai ainakin kuvitteli huomaavansa, kiinnostuneita katseita tyttöjen suunnasta. Hän hymyili sisäisesti. Vaikka Draco olikin hyvin itseriittoinen, piti aina välillä saada pitää hauskaa tyttöjen kanssa.
Too perfect, too good
Girls like me so I like too
Ilta eteni täydellisesti. Nuoret tytöt roikkuivat seitsemäntoistavuotiaan blondin perässä, eikä heitä näyttänyt haittaavan edes se, että poika viis veisasi heistä. Tytöt olivat hänelle vain leikkikaluja, tämän illan. Huomenna hänen ei tarvinnut muistaa enää ketään heistä, ei vastata yhteenkään pöllöön, jonka saisi, eikä kiittää yhdestäkään kalliista lahjasta. Tytöistä vain yksi teki poikkeuksen. Tuo liikkui sulavasti kuin keiju, tytön kasvoissa oli hieman kopeutta, mutta ne olivat silta kauniit kuin Afroditella. Tuo vaaleahipiäinen rakkaudenjumalatar oli ainoa tyttö, joka oli viihtynyt koko illan ilman häntä. Tyttö oli vain, istunut ja juonut hienointa viiniä kristallipikareista ja antanut itsensä hitaasti leijua humaluuden ihanan kepeään tilaan. Tuohon tyttöön Draco halusi tutustua paremmin.
Illan edetessä Draco ei saanut millään silmiään irti viehkeästi tanssivasta vaaleaveriköstä. Tyttö loi aina välillä viettelevien vihreiden silmiensä katseen, tummien, kauniisti kaartuvien ripsiensä välistä häneen. Tuo tyttö oli tarpeeksi hyvä hänelle, lähes yhtä upea kuin hän itse. Ylpeästi Draco käveli tanssivan tytön luo, tönien aina välillä jonkun tieltään. Muutamat niistä tytöistä, jotka olivat aiemmin takiaisina kiinnittyneet hänen kaapuunsa loivat kateellisen, hieman kaihoisan katseen blondin perään ja siirtyivät sitten kuiskimaan myrkkyä tihkuvia juoruja tuosta pojasta toistensa korviin.
”Saanko luvan viedä sinut huoneeseeni?” poika kysyi.
Tuo ihanaolento keskeytti tanssinsa ja katsahti ylöspäin nähdäkseen kuka häntä puhutteli.
Tyttö kohotti hieman kauniisti muotoiltua kulmakarvaansa ja nyökkäsi sitten.
”En kai minä sinunlaisesi kutsusta oikein kieltäytyäkään voi”, hän vastasi flirttaillen.
Draco ojensi kätensä tytölle, joka tarttui tähän omallaan. Käsi oli viileä ja kalpea, mutta aivan ihana. Hän halusi tuon käden kulkevan hiuksissaan. Tytön niinikään kalpeille kasvoille oli noussut sievä puna sekä humalasta, että tanssista.
”Mikä sinun nimesi on?” platinahiuksinen kysyi yrittäen kuulostaa mahdollisimman piittaamattomalta.
Hän ei todellakaan halunnut, että tyttö luulisi hänen olevan täysin tämän pauloissa. Ei, päin vastoi. Tyttö sai luvan palvoa kaikkea hänen ympärillään.
”Olen Eleanor”, tyttö sanoi, ”sinä olet Draco. Haluaisin kovasti onnitella sinua merkkipäiväsi kunniaksi, sopiihan se?”
Draco loi arvostelevan katseen tyttöön ennen kuin nyökkäsi. Niin tytön täyteläiset huulet kohtasivat Dracon viileät täydelliset huulet. He seisoivat kartanon portailla, niin täydellisinä, että kuvaa olisi voinut luulla maalaukseksi. Tuo pari oli liian täydellinen tähän rahvaaseen maahan.
Seuraavana aamuna Eleanor oli lähtenyt. Lähtenyt kauas pois omaan maailmaansa, jonka osaksi Draco ei luultavasti koskaan tulisi. Tyttö oli ollut liian täydellinen löydettäväksi. Draco huokaisi raskaasti. Ehkä hänen oli määrä elää elämänsä yksin, leikkiä aina välillä jonkun typerän tytön tunteilla. Eihän kukaan voinut olla tarpeeksi hyvä hänelle. Hän oli liian hyvä kaikille. Paitsi Eleanorille, joka oli kadonnut kuin tuhka tuuleen tuon satumaisen illan jälkeen.
Too perfect, too good
We was that, to that world
See you soon
In the other world
Were are only me and you