T/N: Kiitos taas kaikille kommentoineille, te oikeasti saitte minut jatkamaan, vaikkei aikaakaan oikeastaan ollut (minä mitään mistään koulusta). Tässä teille uudet luvut.
---------------------------------------------------------------------------
6. Telling Charlie And Renee
BPOVKävelin kotiin mielessäni asiat, jotka olin juuri hyväksynyt. Minun on pakko myöntää, että osa minusta pelkää kaikkea, mitä voi tapahtua, mutta osa minusta on innoissaan elämästä jonka tulisin kohtaamaan. En ole koskaan kokenut luksuselämää, elämää jossa ei tarvitse tehdä töitä selvitäkseen, ja ehkä, vain ehkä, tämä olisi elämä jota olen odottanut.
Kello oli yli puolenyön kun saavuin kotiin, molemmat vanhempani ovat kotona. On hyvä asia, että Reneen vuoro tältä päivältä loppui aikaisemmin. Kävelin suoraan vanhempieni huoneeseen puhuakseni heille.
Kop kop.
”Äiti, isä, minä tulen sisään. Minun täytyy kertoa teille jotakin.”
”Tule vain, Bella”, äitini vastasi.
Kävelin sisään hermostuneena. Tiesin etteivät he hyväksyisi sitä, mutta minun on pakko kertoa heille, että minun mielestäni kaikki tulisi olemaan hyvin.
”Joten, Bella. Mitä sinulla oli asiaa”, isäni kysyi.
”Tiedän että on aikaista, mutta tämä on tärkeää.”
Keskeytin hetkeksi tarkistaakseni vanhempieni reaktiot, äiti näytti huolestuneelta ja isä uneliaalta. Jatkoin puhumista.
”En tule kotiin muutamaan kuukauteen, mutta tulen vierailemaan luonanne. Älkää huolestuko, sain uuden työn ja tämä olisi avain parempaan elämään meille.”
”Käytätkö huumeita, Bells”, isäni kysyi tukahduttaen haukotuksen.
”Isä! Olen vakavissani. Okei, minusta tulee kuuluisan laulajan kihlattu. Pidän vain hänelle seuraa hänen tekemisissään ja olen hänen vierellään muutaman kuukauden ja hän antaa minulle talon ja tontin, auton ja miljoona dollaria! Minulla on mahdollisuus päättää opintoni. Teidän ei tarvitse työskennellä yötä päivää.”
”En tiennyt että sinulla oli poikaystävä Bells, enkä tiennyt että olet jo kihloissa”, Charlie vastasi.
”Isä, kuunteletko sinä? Minä vain esittäisin. Se ei ole aitoa!”
”Bella, oletko varma tästä”, äiti kysyi katsoen minua huoli silmissään.
”Kyllä, aloitan huomenna, joten en tule huomenna kotiin.”
”Jos olet varma, niin hyvä on. Ole vain varovainen, Bella”, äitini sanoi samalla kun antoi suukon otsalleni.
”Joo, ole hyvä kihlattu. Pidä hyvää huolta itsestäsi ja käy täällä jos sinulla on aikaan. Olen pahoillani etten voinut tarjota sinulle hyvää elämää. Minä yritin, mutta kai tämä oli kaikki jonka voin antaa sinulle”, Charlie mumisi katsoen käsiinsä.
”Charlie, lopeta tämä draama. Tyttäresi lähtee pois ja silti sinä puhut hölynpölyä”, Renee sanoi kiusaten Charlieta.
”En minä ole dramaattinen persoona. Olen kova jätkä, tiedäthän.”
”Rakastan sinua äiti, rakastan sinua isä. Tulen varmasti käymään”, sanoin halatessani heitä.
------------------------------------------------------------------------------------
7. The Beginning Of Change
BPOVSinä yönä nukuin tuskin yhtään. Nousin sängystä, kokkasin aamupalaa ja menin kouluun. Aika lensi nopeasti, ja ennen kuin huomasinkaan, kännykkäni jo tärisi. Joku soittaa, mutta numero on vieras.
”Hei, kuka siellä”, kysyin.
”Se olen minä.”
Se on hän.
”Odotan koulusi ulkopuolella. Tule tänne kymmenessä minuutissa.”
Hän on todella määräilevä.
Pyrähdin juoksuun jotta ehtisin. Astuin ulos koulun porteista ja katsoin ympärilleni. Hyvä, se oli hän. Näin kiiltävän hopeisen Volvon. Kun lähestyin autoa, hän viittasi minut sisälle. Hän käynnisti moottorin ja alkoi ajaa. Haluaisin kysyä minne olemme menossa, mutta pelkään että hän ärsyyntyy, joten pysyn hiljaa.
”Olemme menossa kauppaan josta ostan vaatteeni. Ostan sinulle uuden vaatekerraston. Hankin sinulle myös henkilökohtaisen stylistin ja sinä saat käydä läpi muodonmuutoksen”, Edward selitti kuin olisi lukenut ajatukseni.
”Okei.”
Hän ajoi hiljaisuudessa kunnes saavuimme määränpäähämme. Se on hieno kauppa nimeltä Trece. Kun astuimme sisään, joku mies tuli luoksemme ja Edward puhui hänelle. En oikeastaan kuunnellut, koska olin kiireinen katsellessani kauppaa. Se oli suuri, ei, suurempi kuin suuri. Siellä oli niin paljon vaatteita, kenkiä ja jopa asusteita.
”Hei, neiti Swan. Minä olen Viktore ja olen sinun henkilökohtainen stylistisi. Minä valitsen vaatteesi ja asusteesi. Olen myös johtavassa asemassa mitä tulee hiuksiisi ja meikkiisi joka päivä. Minä myös ehdotan kampauksesi, mikä sopisi sinulle ja niin edelleen.”
”Hei herra Viktore, on mukava tavata teidät. Kuinka voitte?”
”Bella, meillä ei ole aikaa jutusteluun, teidän kahden kannattaisi aloittaa”, Edward sanoi istuutuessaan läheiselle sohvalle.
Tämä mies ei oikeastaan tykkää seurustella ihmisten kanssa. Viktore pyysi minua kokeilemaan lasteittain vaatteita ja kenkiä. Hän valitsi myös asusteita jotka sopivat näihin asuihin. Olen todella väsynyt. Edward halusi tarkistaa asut, joten viivyimme hieman pidempään. Hän oli todella tiukka. Jälkeenpäin menimme salonkiin koska Edward vaati että tarvitsisin muodonmuutoksen. Hiukseni pestiin, leikattiin ja kiharrettiin. He myöskin laittoivat meikkiä ja lakkasivat kynteni. Tämä on kuin helvetti. En ole tottunut tähän. Päänahkaani sattuu, kasvoni kutisevat ja mekko joka on päälläni, on erittäin epämukava. Kaiken lisäksi, minulla on kamala nälkä! Päätin kertoa Edwardille että tahdon syödä ja nukkua. Olen rohkea, olen todella väsynyt. Kun olin valmis, kutsuin Edwardia.
”Edward? Edward, olen todella nälkäinen ja uninen. Olen todella väsynyt ja minulla on huomenna tunti.”
”Sinä itse asiassa näytät paremmalta. Paljon paremmalta kuin ennen. Silmäsi ovat kivat”, Edward kommentoi katsoen minua päästä varpaisiin.
Punastuin ja mumisin pehmeästi kiitoksen.
”Älä nolostu. Ostamme ruokaa ja syömme kotona.”
”Okei.”
”Mitä haluat syödä? Jotakin erityistä?” hän kysyi minulta pitäen silmänsä tiessä.
”Mitä tulee ruokaan, en ole nirso. Mikä tahansa kelpaa.”
”Minä ostan vain kiinalaista ja pitsaa.”
”Kuulostaa mukavalta.”
Ruoan ostamisen jälkeen suuntasimme hänen talolleen. Hän asui todella suositulla ja kalliilla alueella. Tiedän, ettei minun kuuluisi yllättyä, hänhän on Edward Cullen, mutten voi sille mitään. En ole koskaan tavannut ketään niin rikasta. Hän parkkeerasi auton ja se, mitä näin, oli todella vaikuttavaa. Talo, vai pitäisikö minun sanoa kartano, oli todella iso. Se on valkoinen ja siinä on mukava puutarha, jossa on kauniita kukkia.
”Älä seiso siinä. Mennään sisälle”, hän sanoi minulle.
”Minä vain haen tavarat jotka ostimme aikaisemmin.”
”Älä vaivaudu, lähetän palvelijattaren hakemaan laukut. Mennään vain sisälle ja syödään.”
Seurasin häntä nopeasti koska vaistosin ärsyyntymisen hänen äänessään. Talon sisäosa on myöskin valkoinen. Vanha mies, luultavasti 60-vuotias, tervehti meitä. Hänen kasvonsa näyttivät todella kilteiltä ja tervetulotoivotus kuulosti todella lämpimältä.
”Herra Johnson, tämä on Bella, tästä lähtien hän asuu kanssamme. Varmista, että hänellä on kaikki mitä hän tarvitsee. Anna hänelle henkilökohtainen palvelijatar ja henkivartija.”
”Ei, se ei ole tarpeellista. Osaan huolehtia itsestäni, en tarvitse ketään hössöttämään ympärilleni, ja muuten, on mukava tavata herra Johnson.”
”Kun sanon että sinä tarvitset heitä, ota se vastaan ja ole kiitollinen. Olen todella nälkäinen ja luulin että sinäkin olisit, mutta näyttää siltä että sinulla on tarpeeksi energiaa jopa kiistellä kanssani”, Edward sanoi ja katsoi minua kylmästi.
”En minä kiistellyt, minä vain…”
”Herra Johnson on hovimestarini, kerro hänelle jos tarvitset jotakin. Hän näyttää sinulle huoneesi. Päivällinen tarjoillaan huoneeseesi. Älä sano sanaakaan, mene vain ylös.”
Herra Johnson hymyili minulle ja viittasi minut seuraamaan häntä. Ylhäällä oli erilaisia maalauksia esillä. Me ohitimme muutamia huoneita kunnes saavuimme huoneeseen joka oli tarkoitettu minulle.
”Olen pahoillani Edwardin sanoista. Ehkä hän on väsynyt. Toivottavasti tunnet olosi kotoisaksi, neiti Bella”, herra Johnson sanoi pidellessään ovea auki minulle.
”Se on okei, ymmärrän että hänellä on monia ongelmia ja että hän ärsyyntyy helposti. Kutsu minua Bellaksi, ole kiltti.”
”Se käy hyvin. Tervetuloa, Bella.”
”Kiitos.”
Herra Johnson sulki oven ja minä jäin yksin. Päätin tarkistaa uuden huoneeni. Siellä oli todella iso sänky, sivupöytä jolla oli kaunis lamppu. Löysin myös pienen pöydän jonka ääressä oli muutama tuoli, ehkä tämä oli vieraille. Kylpyhuone on todella hieno, samankokoinen kuin huoneeni meidän kodissamme. Vaatehuoneenikin on myöskin valtava, siellä oli jo vaatteita laitettuna, mietin, miksi hänen täytyi ostaa niitä minulle. Asia, josta pidin eniten, on se, että voin nähdä koko puutarhan huoneestani. Sieltä on myöskin mukavat näkymät taivaalle. Sitten kuulin koputuksen ovelta.
”Neiti Bella, täällä on Jean, sinun henkilökohtainen palvelijattaresi. Olen tullut tarjoilemaan sinulle päivällisen ja järjestämään vaatteesi. Saanko tulla sisään?”
”Kyllä, ovi on auki.”
Hän tuli sisälle huoneeseen ja niiasi minulle kohteliaasti. Hän näyttää hieman vanhemmalta kuin minä, hän on luultavasti 24- tai 25-vuotias. Hänellä on pitkät mustat hiukset sidottuina poninhännälle, aivan kuten muillakin palvelijoilla talossa.
”Hei”, sanoin hymyillen.
”Hyvää iltaa Bella-neiti. Tässä on päivällisesi.”
”Miksi ruoka on tarjoiltuna huoneisiin, miksemme voi syödä ruokasalissa?”
”Anteeksi Bella-neiti, Edward-herra ei ole käyttänyt ruokasalia siitä lähtien kun hänen rakastettunsa jätti hänet. Hän syö vain huoneessaan ja käski tarjoilla sinullekin päivällisen huoneeseesi.”
”Todella surullista. Kiitos kuitenkin kun toit ruokani.”
”Ei ole tarvetta kiittää minua, se on joka tapauksessa työni. Menen vaatehuoneeseesi laittamaan nämä tavarat.”
Jean suuntasi kohti vaatehuonetta ja minä aloin syödä. Edward on todella outo, tarkoitan että miksi valita omassa huoneessa syöminen jos omistaa kauniin ruokasalin ja miksi minun pitäisi syödä yksin kun voisin syödä kaikkien näiden ihmisten kanssa. Muutaman minuutin jälkeen Jean ilmestyi vaatehuoneestani ja puhui minulle.
”Bella-neiti, Edward-herra tahtoo nähdä teidät kun olette syöneet. Olkaa hyvä ja tavatkaa hänet olohuoneessa.”
”Okei, olen menossa muutaman minuutin päästä. Kiitos kun kerroitte.”
Harjasin hampaani ja vaihdoin vaatteet. Mietin mitä pukisin, mutta kun katsoin vaatehuoneeseeni, vaatteet olivat jo tuolilla odottamassa. Siellä oli viesti Victorelta, hän sanoi että oli järjestänyt minulle jo vaatteet seuraavalle viikolle, minun täytyisi vain pukea ne. Totta, siellä oli jo asukokonaisuuksia pistetty erilleen. Asu oli valmis, vaatteista kenkiin ja asusteisiin. Koska oli jo nukkumaanmenoaika, hän pyysi minua pukemaan tummansinisen yömekon puuvillaisten pehmeiden tossujen lisäksi ja valkoisen nauhan hiuksiini. Puin ne ylleni ja menin alas tapaamaan Edwardia.
Näin hänet sohvalla, lukemassa lehteä. Hän oli pukeutunut valkoiseen silkkipyjamaan.
”Istu alas”, hän sanoi.
Istuin häntä vastapäätä ja aloin miettiä mitä hän aikoisi sanoa.
”Huomenna esittelen sinut parhaille ystävilleni. Sinun ei tarvitse huolehtia, he tietävät että olet vain palkattu. Oletan että lehdistö on alkanut kiinnostua sinusta, sinusta on jo epämääräisiä juttuja ja nimettömiä valokuvia lehdissä. Jos joskus reportteri saisi sinut kiinni ja kysyisi meistä, vastaat, että olet kihlattuni. Jos he kysyvät, missä tapasimme, kerro totuus, kahvilassa, ja siitä lähtien olemme käyneet ulkona. Jos he kysyvät lisää kysymyksiä, älä vastaa mitään. Ole varovainen miten käyttäydyt ja mitä sanot. Muista että miljoonien ihmisten silmät tarkkailevat sinua, yksi virhe voi tuhota meidät. Viktore tulee huomenna auttamaan sinua pukeutumaan. Tiedän että olet jo tavannut Jeanin, hän on henkilökohtainen palvelijattaresi tästä eteenpäin”, Edward sanoi välittämättä pitää taukoja.
”Teen parhaani, mutta entä koulu? Minun on silti pakko käydä tunneilla.”
”Olen jo puhunut rehtorillesi, pyysin häntä antamaan sinulle vapaata tunneiltasi kahdeksi viikoksi.”
”Kahdeksi viikoksi? Miksi?”
”Olen menossa Lontooseen kuvaamaan elokuvaa ja osallistumaan palkintoseremoniaan ja sinä tulet seuralaisekseni.”
”Ai, okei”, sanoin, tuntien itseni hieman huonoksi koska en ikinä pitänyt poissaoloista.
”Odota, työni. Minun pitää puhua Roselle.”
”Olen jo lähettänyt jonkun puhumaan hänelle, he ovat jo kertoneet ettet työskentele siellä enää.”
”Vau, näyttää siltä että olet oikeasti pitänyt huolta kaikesta.”
”Teen osani erinomaisesti, toivottavasti sinä teet samoin.”
”Teen kaikkeni ollakseni hyvä kihlattu.”
”Luotan sinuun sitten. Mene nukkumaa nyt, heräämme huomenna aikaisin.”
Sen jälkeen hän meni jo ylös. Päätin itsekin mennä nukkumaan, koska olin uupunut kaikesta, mitä olimme tehneet tänään. Ennen nukkumaanmenoa rukoilin ja mietin, mitä opin tänään. Hmm… Opin, että isäni voi heittäytyä tunteelliseksi välillä. Opin, että on rankkaa kokeilla niin paljon vaatteita ja kenkiä. Opin, että on olemassa niin rikkaita ihmisiä, että unelmataloni on olemassa! Opin, että Edward ei tykkää syödä ihmisten kanssa ja hän ei halua, että hänen kanssaan kiistellään, erityisesti silloin kun hän on nälkäinen ja väsynyt. Opin myös, että hän on oikeastaan hieman, öh, miten sen nyt sanoisi, ehkä huomaavainen olisi hyvä koska hän kysyi minulta tahdonko jotakin tiettyä ruokaa. Joo, hieman huomaavainen. Nämä ajatukset mielessäni antauduin syvään uneen.
---------------------------------------------------------------------
T/N: Tuo seiska oli jo pidempi. Kommentit ovat erittäin tervetulleita, on kiva tietää että tarinaa luetaan. Katselin juuri, että kohta (ei kuitenkaan ihan heti) saadaan Edwardinkin näkökulma mukaan.
