A/N: Kiitos kommenteista, tämä on tällainen väliluku, seuraavaa tulee jahka kerkeän. Kiitos teille, toivottavasti pidätte.
--------------------------------------------------------
Edward's PoV
Edwardin POV * Bellalle huutamisen jälkeen *
Noin, nyt olen kertonut kaiken mitä olen halunnut sanoa. Kumosin kaiken vihani ja turhautumiseni häneen. Minulla pitäisi olla paljon parempi olo. Hitto. Ei tämä auttanut, tsskk. Miksi hän ei huutanut takaisin ja tapellut vastaan. Miksei hän voi olla kuin Tanya, joka ei ikinä anna kenenkään loukata itseään. Miksei hän vain lopeta itkemistä! Löin nyrkkini pöytään. Miksi minä olen vieläkin vihainen? Kaaduin sängylleni ja suljin silmäni. Minä vain unohdan hänet. Kun suljin silmäni, kuvat alkoivat välähdellä mielessäni.
Hänen huolehtivat kasvonsa "Sanoit ettet ole rukoillut pitkään aikaan, eikö. Minä autan sinua".
Hänen tarttuva hymynsä, "Kiitos. Sormus on todella hieno".
Hänen myönteinen ja menevä luonteensa: "Sinä tiedät miten imarrella tyttöä. Minun tulee näyttää edustavalta koska Edward Cullen vie minut palkintojenjakotilaisuuteen".
Hänen rakastava silmänsä, "Teen kaikkeni jotta hän palaa luoksesi. Lupaan sen sinulle Edward".
Sitten kuvat muuttuivat ja näen hänen itkevän. Häneen sattuu ja hän on surullinen.
"Tiedän paikkani Edward. Tiedän mitä olen sinulle, ehkä se on minunkin vikani koska toivoin että voisimme olla ystäviä. En ikinä valehtelisi, varsinkaan asioista jotka ovat sinulle tärkeitä."
"Arrgghh, ulos päästäni!" Tämä on järjetöntä!
Emmett ja Jasper tulivat huoneeseeni ja kysyivät missä Bella oli, sillä he ovat etsineet häntä ja hän ei ole hotellissa.
"En tiedä. Me tappelimme ja sitten hän juoksi pois."
"Mitä? Mistä te kaksi tappelitte?" Jasper kysyi.
"Koska minä syytin häntä Tanyan puvun tuhoamisesta, ja koska hän tuhosi Tanyan antaman kellon."
"Sinä et usko kun hän sanoi ettei hän läikyttänyt viiniä Tanyan puvulle?" Emmett sanoi vihaisesti.
Pysyin hiljaa vaivautumatta katsomaan heitä.
"Edward, katso meitä. Puhutaan tästä, ja minä todella tarkoitan sitä", Jasper uhkasi.
En vieläkään katsonut heitä ja katsoin vain ikkunaani. Sitten Emmett vain pyöräytti minut ympäri, otti kauluksistani kiinni ja paiskasi minut seinälle ja voin sanoa että se sattui paljon.
"Senkin idiootti! Sinä tunnet hänet paremmin! Uskotko todella että hän olisi voinut tehdä kaiken mitä sanoit?" Emmett kysyi hakaten selkääni seinää vastaan uudestaan ja uudestaan kun hän ravisteli minua.
"Edward, ei Bella ole sellainen. Hän on sen tyyppinen tyttö joka olisi mieluummin uhri kuin satuttaisi muita. Hän kunnioittaa sinua niin paljon! Sinä yönä kun panit hänet odottamaan, Emmett ja minä tiedämme, kuinka surullinen hän oli, hän vain hymyili ja vakuutti meille että hän on kunnossa, mutta ei helvetti, me tiedämme että häneen sattui! "Jasper lisäsi.
"Vaikka häneen sattuu hän pistää vain naamionsa päälle ja ymmärtää sinua! Hän välittää sinusta mutta sinä et ole koskaan välittänyt hänestä! Kaikki mistä välitit, oli se kakara Tanya, uskoitko sinä hänen tekoitkuaan ja nyyhkytyksiään? Luuletko että Bella voisi satuttaa Tanyaa, me kaikki tunnemme Tanyan ja hän ei ole ikinä uhri!" Emmett sanoi.
"Ja kuka helvetti välittää siitä hemmetin kellosta? Jos Bella sanoo ettei rikkonut sitä, usko häntä! Mitä oikein ajattelit?" Jasper huusi.
Vapautin itseni Emmetin otteesta
"Okei, olen idiootti! Luuletteko että olen onnellinen siitä mitä tein? Luuletteko että minä olen tyytyväinen? En ole! Minulla on paskamainen olo siitä mitä sanoin ja kadun sitä nyt. Olen vihainen koska sain hänet itkemään enkä edes vaivautunut kuuntelemaan hänen selityksiään. Älkää pahentako tätä! "
Istuin tuolille ja kuiskasin:
"Minua kaduttaa että satutin ainoata tyttöä joka välittää minusta."
"Okei, joten miksi olet vielä täällä? Tiedätkö, Bellan tämä pitäisi kuulla eikä meidän", Jasper sanoi.
"En tiedä missä hän on! En edes, tiedä haluaako hän nähdä minut", selitin.
"Jestas, luulin todella että olet viisas, mutta sinusta löytyy todella paljon tyhmyyttä, vai? Lähde etsimään häntä! Jos hän juoksee pois, juokse perään. Jos hän menee piiloon, älä lopeta etsimistä ennen kuin löydät hänet. Jos hän työntää sinut pois tarraudu häneen kiinni äläkä päästä häntä! ", Emmett sanoi.
"Edward, etsi hänet ja tuo hänet takaisin. Pyydä anteeksi. Jos et kykene siihen, pahoittelen, olen Bellan puolella. Kohdellaan toisiamme vieraina jotka eivät ole koskaan tavanneet" Jasper sanoi vakavasti.
"Minäkin olen Bellan puolella, mutta en ole kuten Jasper. Me kohtelemme toisiamme vihollisina, ja minä olen tosissani", Emmett sanoi.
"Tuon hänet takaisin ja pyydän anteeksi", sanoin heille.
"Parempi olisi" Jasper sanoi.
"Nyt liikettä! Kihlattusi odottaa sinua idiootti", Emmett sanoi.
Juoksin hotellin ulkopuolelle, mutten alkanut etsiä häntä. Ehkä hän tarvitsee hieman omaa aikaa. Joo, hänen tarvitsee varmaan miettiä asioita. Oikeastaan minua pelottaa. Pelkään etsiä häntä, koska kun löydän hänet, mitä minä sanon?
"Bella, olen pahoillani." Se on niin yksinkertaista!
"Miksi olet yllättynyt? Onko minulta väärin huolehtia kihlatustani? Ai joo, Anteeksi." Se kuulostaa ylimieliseltä.
"Miksi sinä karkasit? Pidätkö siitä että ihmiset huolestuvat sinusta? Tulin, koska ystäväni käskivät, ja he myös neuvoivat minua pyytämään anteeksi." Tssskk, vielä pahempi.
Istuin läheiselle penkille harjoittelemaan anteeksipyyntöä. Olen Edward Cullen, ei tämän pitäisi häiritä minua, hän on vain tyttö, mutta kun alan ajatella häntä sydämeni alkaa lyödä enkä osaa päättää mitä tehdä. Tämä on niin typerää. Tunti on kulunut, Jasper ja Emmett tekstasivat minulle että he eivät olleet löytäneet Bella vielä ja he tarkastavat vielä hotellin, josko siellä olisi jotain merkkejä hänestä. Aloin huolestua ja siirsin kaiken hermostuneisuuteni hänen näkemisestään syrjään, minun on pakko löytää hänet.
Käynnistin auton ja aloin kierrellä Lontoota, tarkistin kaikki paikat missä olimme käyneet, mutta hän ei ollut missään. Teksasin hänelle, hän ei vastannut. Soitin hänelle, hän ei vastannut. Olen paniikissa. Olen etsinyt jo tuntikausia, mutta en vieläkään löydä häntä. Sitten muistin, torni! En ole käynyt tornissa. Lähdin heti ajamaan sinne. Kiipesin portaat nopeasti, hänen on pakko olla täällä.
"Bella!”, huusin.
Kukaan ei vastannut. Katselin ympärilleni ja tajusin, että hän ei ole täällä. Kello on jo seitsemän illalla ja näkymä tornista on todella kaunis. Katselen nyt koko Lontoota.
"Bella! Älä viitsi! Olen etsinyt sinua, ja olen huolissani! Olet kunnossa, eikö vain? Olet okei, eikö?", huusin ylhäältä tornista.
"Olen pahoillani. Olen todella pahoillani etten uskonut sinua. Olen typerys. Minä rukoilen että olet kunnossa. Tule takaisin luokseni, älä jätä minua", sanoin, kun tunteeni ottivat minusta voiton. Silmiini sattui ja tukahdutin kyyneleeni. En koskaan ajatellut että itkisin tytön takia.
"Haluan sinut takaisin", lisäsin kuiskaten.
Palasin hotellille väsyneenä. Pysäköin autoni ja päätin vain kävellä ja etsiä Bellaa hotellin lähistöltä. Aloin kävellä ja päädyin puistoon. Kukaan ei ollut leikkimässä koska oli jo yö. Lapset ovat kotona, lähestyin keinua kun huomasin jonkun makaavan penkillä. Menin tarkistamaan. Luulen että se on tyttö, hänen asentonsa ja ruumiinrakenteensa näyttävät liian pieniltä pojalle. Kun menin lähemmäs, tunnistin hänen mekkonsa, se on sama kuin… sama kuin Bellan. Juoksin häntä kohti ja siinä nukkui tyttö jota olin etsinyt tuntikausia.
Hymyilin itselleni.
"Olen iloinen, että olet kunnossa."
Sipaisin joitain hiuksia hänen kasvoiltaan. Hän näyttää rauhalliselta. Suutelin hänen otsaansa ja tuijotin häntä tunteja kunnes hän alkoi herätä. Nousin heti ja hermostuin. Mitä minä teen? Ajattele. Ajattele. Hän herää! Hermostuin niin paljon että vain istuin toiselle penkille lähelle häntä. Okei, toimi luonnollisesti Edward. Ole rauhallinen, rauhoita itsesi. Se on vain Bella.
Hän avasi silmänsä ja tuijotti taivasta. Hän hymyili vähän, ehkä hän pitää kuusta ja tähdistä. Tämän minä aion pitää mielessä. On jo myöhä, joten päätin puhua.
"Onko hauskempi nukkua täällä kuin omassa huoneessasi?"
