// Alaotsikko: oneshot, slash, lievä fluff
Author: Sara, eli minä
Ikäraja: K-11
Beta: itse tarkistin
Pairing: Jesse/Joonas
Genre: slash, lievä fluff
Varoituksia: en ainakaan ite nyt huomaa mitään suurempia varoituksen aiheita, kertokaa jos huomaatte jotain.
A/N tällasta tällä kertaa, kommentoikaa pliis =) Anteeksi, olen huono keksimään otsikkoja
Jesse käveli kauppaa päin yksikseen laskeskeskellen samalla rahojaan. Rahat riittäisivät pariin tikkariin maksimissaan, mutta siitähän Jesse ei valittanut, tikkarit olivat hänen suuri intohimonsa. Ayabie soiden iPodissa hän pikkuhiljaa lähestyi kauppaa. Juuri ennen, kun hän astui sisään liukuovista, hän napsautti iPodin kiinni ja otti kuulokkeet pois korvistaan. Jessen ajatukset harhailivat, sillä hän mietti vieläkin, mitä Aoi ja loppu bändi oli mahtanut tarkoittaa sanoilla. Hän oli kyllä onnekas, kun hänen isänsä osasi Japania vielä hyvin, joten kappaleiden sanat tulisivat selväksi myös hänelle. Itse hän oli vasta pari vuotta opiskellut, joten hän ei vielä osannut kääntää kappaleiden sanoja paitsi jotain satunnaisia osia/sanoja.
Jesse melkein käveli päin karkkihyllyä, kunnes tajusi vihdoin pysähtyä. Hän nappasi pari tikkaria käteensä ja lähti suunnistamaan kohti kassoja. Ihmiset loivat häneen paheksuvia katseita, koska hän oli poika ja hän meikkasi, sekä hänellä oli melko tyttömäiset hiukset että vaatteet, mutta ei hän tuntenut itseään transseksuaaliseksi, ei hän haluaisi olla tyttö, hän nyt vain sattumalta piti tuosta tyylistä, johon hän oli törmännyt alkaessaan kuuntelemaan Ayabieta ja muita samantyylisiä bändejä.
Jessen hiukset olivat leikattu tarkkaan malliin ja ne sai väänneltyä moneen eri muotoon, haluessaan hän saisi irokeesin tai sitten ihan kokonaan pystyt hiukset, sekä tarvittaessa ihan tavalliset päätä pitkin menevät hiukset. Hän kuitenkin eniten piti irokeesistä, joka oli hänellä tälläkin hetkellä. Jesse kaivoi kännykkänsä taskustaan ja kännykästä roikkui Yumehiton "näköinen" kännykkämaskotti. Kello oli varttia vaille kuusi sunnuntai illalla, kaupat menisivät vartin kuluttua kiinni. Ei aikaakaan kun jo kuulutettiin, että kauppa sulkeutuu hetken kuluttua.
Jesse kiirehti kassalle ja hänen harmikseen vain yksi kassa oli käytössä ja tietenkin juuri hänen mahtavalla tuurillaan tiskin takana istui Joonas. Tuo himottava vuoden vanhempi poika. Tämän takia hän kävi harvoin tässä kaupassa, sillä hän ei haluaisi törmätä Joonakseen, joka oli siis töissä kaupassa. Nyt se kuitenkin oli väistämätöntä, jos hän haluaisi tikkarinsa. Jesse käveli normaalisti kassajonoon, jossa oli pari ihmistä ennen häntä. Hän koitti olla katsomatta Joonaksen täydellisiä kasvoja, niitä syötävän suloisia silmiä ja niin pehmeän näköisiä huulia, mutta ei hän tietenkään onnistunut, vaan pakko noita kasvoja oli tuijottaa, kun kerran tuli mahdollisuus, nyt Joonas ei kiireiltään huomaisi mitään. Jessen vuoro lähestyi ja samalla kasvoi paniikki. Hänen kasvonsa punastuivat jo valmiiksi hieman ja kädet hikosivat. Hän oli jo lähellä, että olisi kääntynyt takaisin, vienyt tikkarit hyllyyn takaisin ja rynnännyt suoraa päätä kotiin, mutta se olisi jo nyt liian myöhäistä, sillä jono oli liikkunut ja nyt Jesse katsoi suoraan Joonaksen hymyileviin kasvoihin.
"Ai moi Jesse, mitäs tänään aattelit ostaa?" Se sanoi pehmeällä ja tummalla äänellään.
Hymähtelin jotain vastaukseksi ja näytin tikkareita.
"Jaahas, taas tikkareita, syötkö sä edes mitään muuta nykyään?" Joonas kysyi ilkikurisesti, mutta hyväntahtoisesti hymyillen.
Vastasin takaisin jotain epämääräistä ja tyrkkäsin tasarahan pojan käteen ja juuri, kun olin ryntäämässä ovista ulos, huusi Joonas minulle jotain perään. En tietenkään kuullut sitä asiaa kunnolla ja vaikka kuinka mieli olisi tehnyt lähteä juoksemaan äkkiä, jalkani eivät totelleet aivojeni käskyjä, sillä sydän käski, että käväise kysymässä mitä sanoitkaan. Seuraavaksi huomasin sitten, kun istuin Joonaksen kevarin takana kädet tiukasti pojan ympärillä matkalla kohti kotia. Olin sönköttänyt, että pelkäsin kevareita ja mopoja, mutta Joonas vakuutti, että ajaa varovasti ja saisin pitää hänestä niin kovaa kiinni kun vain haluaisin, joten minä tyhmänä olin suostunut.
Joonas ajoi talolleen ja musta ei lähtenyt ääntä sanoa, että eikö sun pitänyt viedä mut kotiin suoraan. En tiedä, että miksi se yleensäkkään halusi minut sinne, mähän olin "homorunkkari" kaikkien sen kavereiden mielestä ja todennäköisesti se saisi kuulla tästä, jos kukaan saisi tietää meidät tai näkisi mut sen seurassa. En olisi halunnut Joonakselle ongelmia, joten sanoin, että mä voin tästä kävellä kotiin ja kiitin kyydistä. Joonas kuitenkin tarttui mun käteen ja maanitteli mua sisälle niiden taloon. Lopulta suostuin, miten mä voisin vastustaa sen silmiä ja maanittelevaa ääntä.
Mentiin suoraan sen huoneeseen. Joonaksen huone oli täynnä bändijulisteita, sillä oli näköjään tosi laaja musiikkimaku. Se kuunteli Nightwishiä että Ayabieta! Sain jonkin asteisen shokin, kun huomasin Aoin kasvot sen huoneen seinällä. Juteltiin hetki niitä näitä, kun yhtäkkiä tunsin, kuinka sen huulet painautui mun huulille. Mä en ollut huomannut mitään, että se edes oli tullut lähemmäksi, sen verran ajatuksissani ja paniikissa olin ollut. Ensin yritin irrottautua suudelmasta ja onnistuinkin. Joonas katseli mua hämmästyneenä ja kysyi, että mikä oli ongelmana, enkö mä halunnutkaan sitä. Se siveli mun hiuksia ja alkoi nauramaan kun yritin sönköttää jotain vastaukseksi. Lopulta mä sitten sain sanotuksi, että en tiedä miksi mä olin irrottautunut. Painauduin siihen kiinni ja se jatkoi mun koko kehon silittelemistä. Sen lämpimät sormet livahtivat mun paidan alle ja se piirteli kaikennäköisiä kuvioita mun selkään ja samalla sen huulet painautui mun kaulaan ja kohta ne oli jo mun huulissa kiinni. Suutelin takaisin, mutta en ollut ollenkaan varma suudelman syvyydestä. Raotin hieman hampaitani ja nyt sain selville sen syvyyden. Joonaksen kieli livahti hampaiden raosta mun suuhun ja kierteli siellä. Lopulta multa alkoi loppumaan henki ja oli pakko irrottautua. Joonas katseli taas hämmästyneenä, mutta sain tällä kertaa selitettyä, miksi mun piti irrottautua. Siitä päivästä lähtien 16- vuotias Joonas oli osa mun arkielämääni. Mun homouteni oli ollut tiedossa jo kauan mulle itselle, että muille, mutta olin koko pienen elämäni ajan luullut, että Joonas olisi hetero, niin komea ja tyttöjen mieleen se oli. Aloin jo vahvasti epäillä, että sen kaverit oli jonkun vedon sen kanssa lyönyt, mutta pikkuhiljaa aloin uskomaan, että Joonas todellakin oli mun kultani. Se ei enää vain ollut jaksanut välittää muiden mielipiteistä.
