Lily, olen pahoillani -- K-11, deathfic, one-shot

[mewie]

Nimi:  Lily, olen pahoillani || alaotsikko: Severuksen tunnustuksia kirjepaperilla.
Kirjoittaja: mewie
Genre: angst, deathfic
Paritukset:  Severus / Lily
Ikäraja: K-11/PG-11
Summary: Jokainen päätelköön itse, mitä traagista (vuosia ennen kirjettä) on tapahtunut.
Osallistuu  kirjehaasteeseen.

------------------------------------------------------------------------

7. Tammikuuta:
Tunnustan.

Elämä on niin koomista. Katkeransuloista.

Joskus vannotin itselleni kunniani tähden, etten ikinä murtuisi minkään seikan takia. Mikään ei rikkoisi rautaista panssariani ja tekisi tietään syvimpään olemukseeni. Mutta – tässä tulee se huvittava osa – täällä minä istun makuuhuoneeni lattialla, tuliviskipullo vierelläni (olen läikyttänyt hieman paperillekin... Ei, kyyneleitä ne eivät ole) ja olen suoraan sanottuna aivan paskana. Oloni on niin säälittävä, että naurattaa. Voin kuvitella sen imelän, teennäisen säälin jonka saisin osakseni, jos olisit vierelläni nyt. ”Severus kulta, älä itke, Severus kulta, kaikki kääntyy parhain päin...”

Joskus jopa vihaan sinua hyvyytesi tähden. Joskus minua oksettaa loppumaton rakastamisenhalusi, onnellisuutesi, herkkyytesi. En koskaan opi tajuamaan, miksi lähdin mukaasi siihen; kuin ryhtyisin suoraan itsemurhaan. Silti teeskennellyt hetket kanssasi olivat parasta aikaa elämässäni, mutta se ei ollut sinun ansiotasi, Lily, se ei johtunut sinun ylitsevuotavasta ihanuudestasi tai muusta vastaavasta kuvittelemastasi ominaisuudesta. Syy oli yksinkertaisesti siinä, että elämäni on ollut täynnä keskinkertaista paskaa. Aivan, PASKAA, ymmärsitkö sinä sen, kiero pieni narttu? Ymmärsitkö, kaunis liljani?

Alan olla hieman humalassa ja kuulostaa viisitoistakesäiseltä teinipojalta.
Ehkä edellisen rohkaisuryypyn ja kaikkien näiden vuosien jälkeen minulla on sisua kirjoittaa se, mitä olen liian kauan hauduttanut päässäni.

Minä vihaan sinua.

En ole koskaan tuntenut yhtä voimakasta, palavaa halua kostaa; en  kiukutteleville oppilailleni, en nuoruusajan kiusaajilleni, en edes kelvottomille vanhemmilleni. Sinä olet ainoa, jonka halusin kuristaa hengiltä, vain painaakseni pääni laventelintuoksuisiin hiuksiisi, säälittävänä törkykasana lattialla itkien, pikemminkin karjuen kuin pieni lapsi.
Mitä rakkaus  - tai inho, en tiedä kumpaa lopulta aiheutit minussa enemmän - saakaan aikaan?

Minä vihasin sinua aina – vihaan edelleenkin -mutten silti osannut edes kuvitella elämää ilman läsnäoloasi. Olen sairaalloinen, riippuvainen, häiriintynyt. Minulta puuttuu itsekontrolli.
Pyydän mitä syvimmiten anteeksi, ANTEEKSI, Lily, oletko koskaan kuullut minun pyytävän keneltäkään muulta anteeksi? Joka tapauksessa, olen pahoillani siitä mitä sinulle tein. En oikeastaan ole huonon omatunnon vaivaama, mutta olen tietoinen siitä, mitä riistin sinulta vain saavuttaakseni mielenrauhan (jota en koskaan saavuttanutkaan).
Silloin tällöin havahdun pieneen, lähes olemattomaan syyllisyydentunteeseen, mutta tiedäthän, liljani, sinä petit minut. En nähnyt muuta ratkaisua, enkä nyt vanhettuani näe edelleenkään.

Muistollesi, Lily, otan vielä yhden ryypyn ja toivon, että tämän kirjeen mukana hautautuu vihdoin kaikki patoutunut tuska ja kaipuu.

Severus

[KillingMeKillingYou]

Heeei, tykkäsin tästä. Severus oli oma itsensä, tuntiessaan samalla vihaa sekä rakkautta. Sellaisena ainakin minä heidän suhteensa näen  Anyway, kiitos lukunautinnosta. Virheitä en pongannut yhtäkään, mutta en niitä erityisemmin ficeistä haekaan. 

[mewie]

KillingMeKillingYou Tosi kiva saada kommenttia! Kiitos paljon, kiva jos pidit!

[Kass]

Summaryn takia koetin miettiä kovasti, että mitä traagista vuosia ennen kirjeen lähettämistä on tapahtunut, mutta todennäköisin vaihtoehto joka mieleeni pälkähtää on se, että Lily jätti Severuksen ja otti Jamesin - ja onko se nyt kuinka traagista, sitä en kyllä oikein osaa sanoa. Sitä paitsi kyse taitanee olla jostain asiasta, mitä Severus on tehnyt Lilylle (mahdollisesti kostoksi siitä, että Lily valitsikin Jamesin ja tällä tapaa "petti Severuksen", kuten hän kirjeessään väittää)? On minulla sittenkin ehkä joitain arvailuja... No, mutta ainakin ficcisi antoi minulle ajattelemisenaihetta, ja se tarkoittaa, ettei tämä mielestäni ole mikään surkea sutaisu vaan ihan kelpo kirjoitus.

Katkeruus tosiaan kuultaa melko selkeästi Severuksen kirjeestä, mutta se lienee päivänselvää etenkin, kun mies on tuliviskin vaikutuksen alaisena. Sait tallennettua hänen tunteensa kyllä hyvin paperille, ficci kuulostaa oikeasti siltä, kuin joku katkeroitunut, vihaa täyteen patoutunut äijä olisi sen kirjoittanut. En bongaillut virheitä, lukeminen oli ihan helppoa ja sujuvaa ja silleen.

 

En osaa just nyt kirjoittaa mitään tämän syvällisempää tai rakentavampaa, mutta toivottavasti kelpaa.

[mewie]

hm ilmeisesti oon mokannut kun kukaan ei ole tajunnut tätä ideaa tässä deathficiksi tämän ajattelin siksi koska Severus tappoi siis Lilyn... en sit osannut sitä tarpeeksi selvästi ilmaista

[Nyyhti]

Minä ainakin tajusin tuon, että Severus tappoi Lilyn, tavallaan - mutta vasta ihan lopussa. Silloin se iski tosin ehkä entistä kovemmin.

Tämä oli tosi kaunis, vaikka tavallaan itse teksti ei ollut yhtään kaunista. Tykkäsin tästä tosi paljon, ja minusta tästä kuulsi upeasti läpi se, miten Severus ei oikeasti ollut aikonut murtua minkään takia, mutta nyt oli murtunut aivan totaalisesti, ja hän oli nimenomaan siitä Lilylle ihan uskomattoman vihainen. Koska Severus kuitenkin ilmeisesti todellisuudessa katui tekoaan huomattavan paljon ja rakasti Lilyä, oli jännä huomata, että hän vielä tuossakin tilassa jätti sen kertomatta. Ilmeisesti hän oli niin tottunut häpeämään todelliset tunteensa, että jopa silloin, kun hän päästi ne kaikki ulos, ne tulivat tällaisessa muodossa.

Mietin alkuficistä, mitä Lily mahtaisi ajatella saadessaan tämän kirjeen, ja voisiko Severus muka koskaan lähettää sitä. Tosiaan vasta lopussa ymmärsin, että Lilyä ei enää ollut, ja silloin tämä kirjekin ja sen tarkoitus selveni täysin. Minusta tämä toimi todella hyvin, ja oli todella ihana, joten suuret kiitokset tästä.

[Liluthiel]

Itselläni ei ole ikinä ollut kamalan suurta kokemusta ns. "kirjeficeistä", mutta tämä oli kyllä mahtava. Teksti oli persoonallista ja siihen oltiin saatu paljon Severukselle ominaisia piirteitä, jotka loivat myöskin realistisuutta. Tarkoitan, että voisin kuvitella Severuksen kirjoittavan kirjettä Lilylle tämän kuoleman jälkeen.

Itse pidin todella paljon. Omaan silmääni ei ainakaan pompannut mitään kirjoitusvirheitä eikä tökkimisiä. Tykkäsin

Joskus jopa vihaan sinua hyvyytesi tähden. Joskus minua oksettaa loppumaton rakastamisenhalusi, onnellisuutesi, herkkyytesi. En koskaan opi tajuamaan, miksi lähdin mukaasi siihen; kuin ryhtyisin suoraan itsemurhaan.

Tämä kohta, varsinkin ensimmäinen lause, oli ihastuttava. On helppo kuvitella (ainakin minulle), kuinka Severus voisikin jopa vihata Lilyä tämän suloisuuden ja hyvyyden takia. Kuinka Severusta voisi kuvottaa Lilyn hyvyys ja herttaisuus ja kuinka tämä voisi katua ystävyyssuhdetta tämän kanssa.

Silloin tällöin havahdun pieneen, lähes olemattomaan syyllisyydentunteeseen, mutta tiedäthän, liljani, sinä petit minut. En nähnyt muuta ratkaisua, enkä nyt vanhettuani näe edelleenkään.

Aivan uskomaton kohta tämäkin. Rakastuin tuohon kohtaan, jossa Severus sanoi Lilyn pettäneen hänet. Ja kyllähän se onkin totta. Omalla tavallaa Lily pettikin Severuksen

Mutta, ihastuttava kirjoitustyyli, teksti oli mielenkiintoista, eikä se tökkinyt. Kiitoksia mukavasta lukukokemuksesta

[mewie]

nominal, Liluthiel : Todella paljon kiitoksia! On aina niin mukavaa saada positiivista palautetta ja kuulla että joku piti kirjoittamastani. Anteeksi vastaus myöhässä, olin aivan unohtanut tämän ficin...