Nimi: Törmäyskurssilla todellisuuteen
Kirjoittaja: Reppuriiviö
Genre: snog, romance, drama
Paritus: Harry Potter/Draco Malfoy
Ikäraja: k-11
Beta: PIU-myyrä
Summary: Kliseillä kuorrutettu one-shotti Dracon ja Harryn rannalla olosta: kaikki ei ihan mennyt niin kuin piti.
Disclaimer: Yep, ikävä kyllä en ollut tarpeeksi nerokas ja kirjoittanut näitä kirjoja, niinpä hahmot yms. muut kuuluvat J.K. Rowlingille. Enkä omista Chris Isaakia tai Wicked gamea millään tavoin. xD
A/N: Idea tähän on saatu Mallan Musiikkivideo-haasteesta, eli en ole ottanut haastetta vastaan, vaan olen tehnyt ficin itse valitsemani musiikkivideon pohjalta. Tässä tapauksessa kyse on Chris Isaakin wicked game-kappaleen musiikkivideosta. Hahmot saattavat olla OOC, miten sen nyt ottaa. Aplodit betalleni, jota ilman teksti olisi kuivaa toistoa.
Nimen keksiminen tuotti helkutinmoisia vaikeuksia, mietin suunnilleen viikon sopivaa nimeä ficin valmistumisen jälkeen..
Törmäyskurssilla todellisuuteenAallot löivät rantaan voimakkaasti. Oli kaunis, mutta hyvin tuulinen kesäpäivä. Draco ja Harry olivat paenneet maailmaa meren ääreen, hiekkarantojen kehtoon, kauas pois kaoottisesta Britanniasta. Toki muukin velhomaailma oli sekaisin ja järkyttävässä tilassa. Kukaan ei luottanut enää kehenkään. Paitsi ne harvat ketkä luottivat toisiinsa, pakenivat muuta maailmaa yrittäen pitää luottamusta yllä. Useimmat teeskentelivät, valehtelivat itselleen ja muille, ja lopulta saivat surmansa. Ihmiset jaettiin hyviin ja pahoihin, muulla ei enää ollut merkitystä.
Onneksi jotkut osasivat ottaa hermolomaa koko hässäkästä, kuten Draco ja Harry. Ei sillä, etteikö heillä olisi ollut luottamusongelmia. Etenkin Voldemortin vallan aika ja Dumbledoren kuolema olivat kuluttaneet poikien välistä suhdetta. Jotenkin näistäkin ongelmista oli selvitty, joskin vaihtelevalla menestyksellä. Kuitenkin he olivat vielä yhdessä, ja yrittivät pelastaa parisuhteensa tällä rantamatkalla. Kun he joutuisivat palaamaan Englantiin, teeskentely jatkuisi jälleen. Harryn paikka nimittäin oli killassa ja Taikaministeriössä, Dracolla puolestaan oli osansa Voldemortin käskyläisissä, kuolonsyöjissä. Jos mustavalkoinen luokittelu pitäisi paikkansa, toinen pojista oli hyvä ja toinen paha.
Taivaalle oli kerääntynyt viattoman valkoinen pilvirypäs.
"Kuule, oli tosiaankin hyvä idea tulla tänne." Harry totesi vaaleahiuksisille pojalle, jonka sylissä hän lepuutti päätään. Draco vastasi:
"Nii-in. Etenkin kun täällä voimme rauhassa.. tiedäthän?" Draco vastasi leikillisesti ja iski silmää. Molemmat naurahtivat, ja Draco suuteli Harrya. Tumma poika vastasi raottamalla huuliaan, ja hän kiersi kätensä Dracon kaulan ympärille. Draco siirsi toisen käsistään Harryn paljaalle rintakehälle, ja alkoi hitaasti liuttamaan kättään alaspäin. Äkki arvaamatta Harry nousi, ja lähti juoksemaan merta kohti.
"Ota kiinni jos saat!", hän huikkasi. Draco katsoi hetken hölmistyneenä toisen pojan menoa, mutta pian hän virnisti ja juoksi perään. Harry oli ehtinyt juosta jo hetken aikaa meressä, ennen kuin Draco sai pojan kiinni. Hän kiskaisi Harryn syleilyynsä ja suukotti tätä otsalle, aivan kuin tämä olisi ollut pikkulapsi.
Harry kiskoi jälleen itsensä irti, mutta ennen kuin entinen rohkelikko ehti liikkua, Draco oli jo ottanut tumman pojan ranteesta kiinni.
"Nyt et karkaa." Draco sanoi pilke silmäkulmassa ja veti Harryn itseensä kiinni.
"En kai sitten." Poika vastasi, ja näytti kieltä.
"Tuollaiset kurittomat tavat kyllä täytyy kitkeä pois.. mikä mahtaisi olla sopiva rangaistus?" Draco ajateli ääneen hymynkare huulillaan. Hän suukotteli pikaisesti Harryn kaulaa.
"Nääh, nyt olen kyllä vähän liian lepsu." Draco jatkoi, ja antoi käsiensä vaellella ympäriinsä Harryssa.
"Ei, tämä tai-taa kyllä olla ihan hyvä ran-kaisu." Harry sopersi vetäen Dracoa yhä syvemmälle mereen. Vesi roiskui poikia vasten, ja aallot olivat kastelleet jo molemmat. Tosin sillä ei ollut mitään väliä, koska he olivat toistensa sylissä.
Pojat kuhertelivat jonkin aikaa vaihtaen märkiä suudelmia ja silittäen toistensa kosteita hiuksia. Draco keskeytti toiminnan ottaen Harryn reppusyliinsä.
"Olet painavampi kuin miltä näytät." Draco valitti leikillänsä.
"Luulet vain. Kuvittelepa kuinka itse painat aina kun.." Harry puolustautui.
"Harry: V-I-T-S-I."
"Ai.. ööh.. sori?" Harry punastui, ja tiukensi käsivarsiensa otetta Dracosta. Draco kuljetti heidät palmujen luokse, jossa lojui kaikki poikien tavarat. Vaalea poika laski Harryn maahan.
"En kai minä nyt niiiin painava ollut, ettet jaksanut pidemmälle kantaa?" Harry kysyi leikkisästi.
"Et.. et ollenkaan." Draco vastasi katsoen Harrya silmiin. Silmät katsoivat takaisin luottavina, vilpittöminä ja nauravina. Dracon hymy nousi korviin saakka.
Pojat olivat onnellisempia kuin mitä olivat olleet pitkiin aikoihin: ylipäätänsä se, että he näkivät toisensa, saatika se, että he saivat nauttia toistensa seurasta ilman keskeytyksiä. Elämä oli jälleen ihanaa, todellisuudesta poikkeavaa.. kuin unta. Mutta iloisetkin unet loppuvat aikanaan, niinpä paluu tavalliseen elämään oli ikävä: Englannissa kukaan ei ollut tietänyt minne Draco oli kadonnut, ja kuolonsyöjät olivat saaneet loman puolessa välissä tietää minne poika oli mennyt, ja kenen kanssa. Ilman varoituksia Lucius ja kumppanit olivat päättäneet lähteä pienelle visiitille Harryn ja Dracon luokse. Pojat olivat rannalla lepäämässä kuolonsyöjien tullessa esiin. Draco huomasi palmujen luona liikettä. Hän siristi hieman silmiään, ja näki liiankin tutun oloisia henkilöitä.
"Voi helvetti. Harry.." Draco aloitti.
"Öhmm.. niin?" tumma poika vastasi uneliaasti. Draco nousi ylös katsoen Harryn taakse. Odottaen vastausta Harry vilkaisi olkansa yli, ja kaikki uneliaisuus oli poissa. Pojan pupillit suurenivat, ja silmät kapenivat viiruiksi. Hän riuhtoi itsensä irti Dracon syleilystä ja katsoi häntä vihaisesti.
"Tiesin että näin kävisi.. mutta.. hetken ehdin jo olla varma.. meistä." Harry sanoi viileästi ja hapuili taikasauvaansa uimashortsien taskustaan.
"Harry.. usko minua, en ihan oikeasti tiennyt!" Draco yritti vakuuttaa. Hetken poikien välillä oli hiljaisuus.
"Juokse." Draco rikkoi äänettömyyden hiljaa värisevällä äänellä.
"JUOKSE POIS!" Hän jatkoi huutaen epätoivoisesti ja vajosi alas.
Harry otti muutaman juoksuaskeleen ja vilkaisi taakseen: kuolonsyöjät lähestyivät. Hän katsahti Dracon suuntaan ja näki tämän vesirajan kohdalla istumassa pää käsiensä varassa. Silloin hän ymmärsi, että Draco ei ollutkaan syyllinen. Harry juoksi pois jättäen märkään hiekkaan jalanjälkensä. Pian painaumat kuitenkin huuhtoutuivat pois, ja kaikki palasi normaaliin rutiiniin. Painaumia tästä illasta jäi ainoastaan kahden velhopojan sydämiin, ja näiden jälkien kanssa he elivätkin hyvin pitkään..
[size=75]A/N: *kerjää epätoivoisesti kommentteja maassa kierien yhdellä jalalla pomppien.*[/size]
