Nimi: Lasitanssija
Kirjoittaja: Shute
Paritus: Luna/Lunan äiti, sekä Luna/Fred
Ikäraja: Sallittu
Genre: fluffy, one-shot
Summery: Heikkorakenteisen, sisällään pitävän, helpost särkyvän, kauniin ja upean balettitanssijan.
Vastuuvapautus: Rowling loi Potterfandomin, minä vain leikin.
A/N: Sain idean tälläisestä ficistä : ) Aakkoshaasteeseen kirjaimella .
"Oletko varma että pärjäät?" Fred kysyi hieman huolissaan Lunalta. Luna hymyili pojalle ja tuikkasi miehen otsalle hennon ja kevyen suudelman.
"Pärjään minä" naisen sanat kuulostivat rauhallisilta ja uneliailta, ja Fred tajusi että Luna tarvitsis lepoa. Fred hyvästeli rakkaimpansa ja lähti ovesta ulos. Luna huokaisi ja lähti kävelemään huoneesta toiseen. Hän ei voinut olla tarkistelemasta tapetteja ja hivelemästä uusia, kiiltäviä pöytiä. Nainen tunsi itsensä yllättävän pieneksi, hänen ja Fredin uudessa talossa. Koti.. tämä oli hänen uusi kotinsa. Luna hiipi hiljaa huoneeseen josta hän piti eniten. Naisen oma työhuone, jossa hän kirjoitti rakkausromaanejaan. Pieni valkoinen pöytä, vaaleat tapetit ja kaunis kirjahylly. Seinillä oli muutama taulu, joista Luna piti, ja kirjoituspöydän takana oli ikkuna kauniiseen maalaismaisemaan. Luna istuutui pöytänsä edessä olevaan tuoliin ja tarttui esineeseen, joka oli hänen mielestään kaunein koko maailmassa. Hopeinen valokuvakehys joka kimalteli auringossa. Keskellä kaikkea oli kaunis kuva laihasta ja upeasta balettitanssijasta jolla oli vaaleat hiukset, siniset silmtä ja päällään naisella oli valkoinen, hapsuinen tutu. Lunan äiti. Kirkas kyynel valui naisen silmästä tämän katsellessa valokuvaa. Äiti oli halunnut hänestä balleriinan. Heikkorakenteisen, sisällään pitävän, helpost särkyvän, kauniin ja upean balettitanssijan. Luna sulki silmänsä ja upposi muistoihin..
"Luna, tämä oli minun ensimmäinen tutuni joutsenlammesta, haluan että sinä saat sen"
"Kiitos äiti, en tiedä onko minusta balleriinaksi.."
"On sinusta, kaunotar, jos vain sitä haluat"
"Oletko varma?"
"Sinä saat kaiken minkä haluat, jos todella haluat, Luna"
Silmiänsä avaten Luna käveli varastohuoneeseen, veti sieltä vanhan ja pölyisen valkoisen mekon, balettitanssijan mekon. Hän veti korean tutun päälleen, solmi balettitossunsa ja asteli peilin eteen. Hän näytti.. äidiltä nuorena. Kauniilta, hentorakenteiselta, sisällä pitävältä ja helposti särkyvältä. Juuri siltä, kuin äiti oli halunnut hänen näyttävän.
"Luna?" Fred oli palannut ja etsi rakkaimpaansa hiljaa kuiskien. Tyttöä ei näkynyt makuuhuoneessa, keittiössä, olohuoneessa eikä kerrassaan missään ja punapää alkoi huolestua. Viimeiseksi Fred katsoi Lunan työhuoneesta ja siellä Luna oli. Sikeässä unessa työpöytää vasten, äitinsä kuva vieressään. Ja päällään tytöllä oli äitinsä vanha joutsenlampipuku. Fred hiipi tytön viereen ja henkäisi hänen korvaansa:
"Saisinko tämän tanssin?"
Luna havahtui hereille ja hymyili Fredille, tarttuessaan tämän käteen, tyttö vastasi:
"Et saa"
Vastaus hämmästytti Frediä mutta kun Luna suuteli tätä nopeasti suulle ja lisäsi:
"Koska minä en voi aina toteuttaa äitini unelmia, nyt on meidän unelmien vuoro"
Fred naurahti ja nosti Lunan käsivarsilleen sanoen:
"Vain meidän kahden"
A/N: Heh, kommentit ovat sallittuja.
