Nimi: Kahden armeija
Kirjoittaja: Taki
Tyylilaji: Drama
Hahmot: Albus ja Gellert
Ikäraja: S
Tiivistelmä: Kutsukoot sitä nuoruuden typeryydeksi, haihatteluksi, naiiviudeksi, pilkatkoon minkä jaksavat, me emme välitä vaan otamme siitä itsellemme polttoainetta.Vastuuvapaus: Maailma josta kirjoitan kuuluu J.K. Rowlingille.
Sana (FF100): #052, Tuli
A/N: Osallistuu satashaasteen lisäksi
Yhtyeen tuotanto-haasteeseen Velcran kappaleella
Our Will Against Their Will. Tämä on niin Albus-Gellert-biisi että soveltaminen ei ollut lainkaan hankalaa. Tälläisen juonettoman, vuosisadan vaihteen tyylisestä poliittisesta paatoksesta kertovan ficin olenkin halunnut tehdä ja tämän biisin myötä tarjoutui hyvä tekosyy =D Nimitys 'kahden armeija' on elokuvasta Zero Day.
* * *
Kahden armeija"Älkää olko naurettavia. Teitä on vain kaksi. Kaksi nuorta poikaa hölmöine aatteineen. Voitte saman tien unohtaa tuollaiset typeryydet ja auttaa minua siivoamaan."Näin oli Aberforth lausunut kuultuaan Albuksen ja Gellertin sodanjulistuksen, johon kiivas väittely oli huipentunut. Se, mikä oli alkanut täysin rauhallisena poliittisena mielipiteenvaihtona, oli käynyt koko ajan kärkkäämmäksi ja lopulta huipentunut mainittuun julistukseen, jonka keskeinen sisältö oli että joku Aberforthin kannalta vähemmän kaunis päivä Albuksen ja Gellertin yhteinen armeija hallitsisi koko Britanniaa ja ehkä muitakin maita. Aberforth oli käytännöllisesti katsoen nauranut, mikä oli suututtanut Albusta ja Gellertiä entisestään ja he olivat vetäytyneet ensinmainitun huoneeseen keskustelemaan.
Oli totta että tällä erää Albuksen ja Gellertin armeijaan ei kuulunut kuin kaksi sotilasta, mutta kyseessä eivät olleetkaan mitkä tahansa rivimiehet vaan kaksi valioyksilöä. Tästä molemmat pojat olivat vakuuttuneita.
"Valtava punapuukin kasvaa pienestä siemenestä", Albus mutisi enemmän itselleen kuin ystävälleen.
"Totta, ja mahtava runko tästä vielä kasvaakin", Gellert vakuutti ja tarttui Albusta olkapäästä silmissään palo. Hänen ylpeytensä ei suinkaan kärsinyt siitä että heitä aliarvioitiin ja vähäteltiin, päinvastoin, se lisäsi hänen haluaan näyttää koko maailmalle. Kaksi pystyisi mihin tahansa, ja joku päivä jokainen joka oli heitä epäillyt joutuisi katumaan ja syömään sanansa nöyrempänä kuin alhaisin orja.
Me ansaitsemme voiton, Gellert mietti keskittyneesti. Heidän ideologiansa ei ollut millään lailla hölmö, vaikka Albuksen pikkuveli niin väittikin. Mitä sekin muka mistään tiesi.
Ideana oli varmistaa että jokainen ihminen saisi juuri arvolleen sopivan aseman. Siten asiat eivät olleet sillä hetkellä; velhot joutuivat häpeillen salailemaan taikuuttaan jästeiltä, jotka hallitsivat maailmaa taikamaailman ollessa vain pieni sivumaailma, vaikka sillä olisi ollut potentiaalia paljon suurempaan. Gellertin mielestä tämä oli väärin ja kuvottavaa, ja heidän kahden armeijansa tulisi muuttamaan sen asian heti ensimmäisenä.
He olivat kaksi vailla vertaansa. Kummallakin oli aiemminkin ollut epämääräisiä ajatuksia siitä miten asioiden tulisi olla, mutta vasta kohdattuaan toisensa nuo sisäiset kipinät olivat kasvaneet roihuavaksi paloksi joka
pakotti tekemään jotain, taistelemaan, sotimaan oikeuden puolesta!
Kutsukoot sitä nuoruuden typeryydeksi, haihatteluksi, naiiviudeksi, pilkatkoon minkä jaksavat, me emme välitä vaan otamme siitä itsellemme polttoainetta. Muiden ylimielisen sokea luottamus nykyiseen maailmanjärjestykseen on vain yksi ase lisää kahden armeijalle. "Sotilaiksi me olemme syntyneet", Gellert lausui kiihkeästi.
"Sotilaina siis eläkäämme", Albus jatkoi ylpeänä.
Periaatteessa Albus ei pitänyt sodasta, mutta hänessä oli kaikki mitä hyvä sotilas tarvitsee. Peloton, valmis uhraamaan ja kuolemaan sen puolesta että oikeus toteutuisi, uskollinen parilleen. Oli asioita joiden vuoksi jopa sota saattoi olla hyvä ja välttämätön toimenpide. Toki mitä siistimmin vallankaappaus tapahtuisi, sen parempi, mutta oli täysin totta että Albuskin oli soturi.
Yksilöinä he olivat mahtavia ja yhdessä lyömättömiä, näin he uskoivat kumpikin. Liian vahvoja tekemään sellaisia arkipäiväisyyksiä kuin siivoaminen, kuinka Aberforth kehtasikaan ehdottaa sellaista! Jonain päivänä poika, tai silloin jo mies, ei voisi edes puhutella heitä -
edes Albusta - kumartamatta ensin.
"Jos yritättekin jotain, teidät pysäytetään kauan ennen kuin ehditte tuhota maailman." "Väärin, Aberforth", Albus kuiskasi yhteenpuristettujen leukojensa välistä kohti kiinni paiskattua ovea. "Me emme tuhoa maailmaa. Me
parannamme sitä."
Jalot aatteet. Palo toimia. Sota. Valta. Uusi järjestys. Pelastunut maailma. Sitä oli
kahden armeija. Muut tulisivat näkemään, vielä joku päivä...
* * *
A/N2: Palautetta otetaan erittäin mielellään vastaan!
Velcra - Our Will Against Their Will
Not as small as they think
No one's property
We're not here to please
We don't owe them anything
Noble is our cause
Justice our reward
I say upon my honor
The battle cannot be lost
Misleadingly it may seem
That their opponent is weak and feeble
but underneath
We have the willpower of steel
The insight, the heart and
the stomach of a king
It's our will against their will
It's our steel against their steel
And shortly
You will see how we separate
the men from the vermins
With your valor on the field
With your concord amongst your peers
We will claim a famous victory
Over the enemies of our righteous people
We are the righteous people
We are not here for disport
Defend our realm our home
And I think foul scorn
Of the invadors of our borders
Fear no sacrifice
Protect our kingdom's life
I lay down for my God
I live and die amongst you all
We're a diamond perfected under pressure
I assure you, we'll make our tyrants fearful
Even with our blood and guts in the dust
We'll continue to pursue what we feel that we must
It's our will against their will
It's our steel against their steel
And shortly you will see
How we separate the men from the vermin
With your valor on the field
With your concord amongst your peers
We will claim a famous victory
Over the enemies of our righteous people
We are the righteous people
Noble is our cause
Justice our reward
The battle cannot be lost
