Alkuperäinen:
http://www.fanfiction.net/s/5243501/1/Lets_Vacation_inDISNEYWORLDTitle: Let's Vacation in DISNEYWORLD!
Author: ifairyu
Translator: Millix
Beta: Marja (Mary)
Pairing: Edward/Bella
Rating: K-11
Fandom: The Twilight Saga
Genre: romance, humor
Disclaimer: En omista mitään.
Warnings: Spoilaa Breaking Dawnia
Summary: ”Koko” perhe päätti viettää yhdessä aikaa. Ja Emmet tietysti ehdotti Disneyworldia.
T/N: Ensimmäinen käännökseni, toivottavasti pidätte! Ja kiitos betalleni! kommentteja on aina yhtä mukava saada!
(Alkuperäiseltä tekijältä pyydetty lupa käännökseen)Bella POV
"Äiti! Tule jo! Haluan altaalle! Miksi olet niin hidas tänään!?" Renesmee sanoo. Hänellä on tiukka ote kädestäni ja käytännössä vetää minua huoneeseen. Nauroin hänen kiihtymykselleen.
"Miksi et mene edellä ja pyydä Zafrina-tätiä menemään kanssasi? Tai ehkä Emmett-setää? Äiti ja isä tulevat perässä, lupaan sen," sanoin hänelle. Hän nyökkäsi innokkaasti ja syöksyi muihin kerroksen huoneisiin. Katson häntä kun hän koputtaa ripeästi Amazonien oveen ja sitten vuorotellen Emmetin ja Rosalien oveen. Hän näytti niin hurmaavalta vaaleanpunaisessa uimapuvussaan, jonka sai Alicelta, hänen pronssiset hiukset ovat palmikolla ja päättäväinen ilme kasvoillaan saa hänet näyttämään vielä suloisemmalta.
Koko perhe oli päättänyt viettää aikaa yhdessä, ja perheellä tarkoitan kirjaimellisesti koko perhettä. Kaikki ovat täällä. Denalit, Amazonit, irlantilaiset, jotkut niistä kulkureista ja muutama Volturikin tuli... oikeastaan vain Aro. Hän todella pitää Renesmeestä ja on kuin hänen isoisänsä. Hän hemmottelee häntä aina kun saa mahdollisuuden. ”Perheemme” on valloittanut kokonaisen kerroksen hotellista. Ylimmän kerroksen tietysti.
Kun perheemme suunnitteli retkeä, arvaatko kuka ehdotti Disneyworldia? Emmett tietysti. Luonnollisesti me menimme, koska Renesmee olisi suuttunut, jos ei olisi päässyt tapaamaan kaikkia prinsessoja. Joten olemme täällä, yhdessä Amerikan aurinkoisimmista paikassa, aikeissa lähteä iltapäivällä altaalle. Tiedän mitä ajattelet. Ajattelet, että me olemme hulluja, koska aurinko paljastaa meidät? Väärin. Muutaman vuoden olen hallinnut kykyäni suojata mieltä. Nyt se on vahvistunut eikä suojaa vain mieltä, vaan myös kehoa. Kun menemme aurinkoon, emme kimaltele. Kätevää, eikö vain?
"Rakas? Oletko valmis lähtemään?" Kuulin Edwardin äänen kuiskaavan korvaani. Tunsin hänen kätensä kiemurtelemassa vyötärölläni. Nojasin takaisin ja annoin hänen hyväillä minua nauttiakseni hänen kosketuksestaan vielä vähän pidempään. "Kyllä, mutta on vielä jotain, mitä tarvitsen." Irrottauduin hänen syleilystään ja käännyin katsomaan häntä. Hänellä oli vain vihreät uimahousut ja sandaalit, hänen marmorinvalkea rintansa oli paljas. Hän näytti syntisen hyvältä. Kiedoin käteni hänen kaulansa ympärille ja annoin hänelle nopean suukon. Hän yritti syventää suudelmaa, mutta päästin irti ennen kuin hän ehti.
"Bella", hän valitti tyynesti. "Minulle on vaikeaa hallita itseäni sinun kiusaamiseltasi kun olet pukeutunut noin, rakas." Katsoin itseäni. Olin pukeutunut yönmustiin bikineihin ja sandaaleihin. Kohautin vain olkiani hänen liioittelulleen ja menin keräämään tavaroitani. Otin kolme paria aurinkolaseja, pullon aurinkorasvaa, kirjan, huoneen avaimen, kännykkäni ja aurinkohatun. Työnsin kaikki tavarat kassiin, ja kiepsautin valkoisen huivin hartioilleni. Laitoin valkosankaiset aurinkolasit päähän ja annoin Edwardille hänen mustat aurinkolasinsa.
"Onko nyt parempi?" Viittasin huiviini heilauttaessani laukun olalleni.
"Oikeastaan, olit paremman näköinen vähemmillä vaatteilla", hän totesi. Nauroin hieman ja läppäisin hänen rinnassa kevyesti ennen kuin tartuin hänen käteensä.
Hän nauroi itsekseen myös hieman matkalla hissiin. Vaikuttaa siltä, että "perheemme" on jo lähtenyt altaalle.
Oli hiljaista, kun laskeuduimme hissillä alas 25. kerroksesta. Arvaa mikä laulu soi hississä? Mikäs muu kuin Clair De Lune. Aluksi Edward ja minä keskustelimme siitä, kuinka klassinen musiikki on menettänyt suosiotaan pelkäksi hissin taustamusiikiksi, mutta loppumatkan vain nautimme toistemme seurasta.
Kun hissin ovet vihdoin aukenivat, astuimme aulaan ja kuljimme käsi kädessä välittämättä tuijotuksesta.
Kun saavuimme altaalle, näkymä oli kuin valokuva täydellisestä perheestä. Lapset (pääasiassa vain Renesmee ja Nahuel) leikkivät uima-altaalla, miehet pelasivat vesipalloa altaassa, naiset ottivat aurinkotuoleissa aurinkoa ja juorusivat. Vanhukset (Esme, Carlisle, Aro, jne.) vain istuivat tuoleissaan ja keskustelivat keskenään. Edward ja minä otimme paikat aurinkovarjon alta. Otin aurinkohatun pois ja avasin kirjani. Edward laittoi I-podin kuulokkeet korviinsa. Me vain istuimme siellä, minä luin kirjaani ja hän kuunteli musiikkiaan, mutta pidimme yhä käsistämme kiinni. En tiedä, kuinka kauan olimme jo olleet siellä, mutta en välittänyt. Siellä olo oli vain niin rentouttavaa.
"Bella? Menemme sisään ostamaan Renesmeelle juomaa, koska häntä janottaa. Tulen kohta takaisin", hän sanoi ja puristi kättäni lohdullisesti ennen kuin päästi irti. Minä vain nyökkäsin, olin liian syventynyt kirjaani. Tunsin kun hänen läsnäolonsa hävisi, joten jäin yksin kirjani kanssa. Minua ei haitannut yksin olo ja lukeminen, mutta en ollut yksin pitkään, koska pian varjo peitti auringon. Nostin katseeni kirjasta ja näin oliivinruskeaan vivahtavan ihon omaavan parisenkymmentä vuotta vanhan miehen. Hänellä oli piikikkäät mustat hiukset, siniset silmät ja omahyväinen ilme kasvoilla. Hänellä oli vain uimahousut päällään. Huokaisin harmistuneena laittaessani kirjanmerkin ja laitoin kirjani syrjään.
"Voinko auttaa?" kysyin mahdollisimman kohteliaasti. Jostain syystä hän muistutti minua Mike Newtonista. Kikatin itsekseni ajatukselle. Hän näytti saaneen rohkeutta kikatuksestani, koska hänen hymynsä nousi korviin asti ja hän vaikutti luottavaisemmalta.
"Kyllä voit. Toivoisin voivani auttaa, mutta en voi muuta kuin kysyä: sattuiko se??", Hän totesi. Olin hetken hämmentynyt. "Kun laskeuduit taivaasta." Tajusin, mitä hän yritti tehdä, hän yritti iskeä minut. Muttei ollut kovin hyvä siinä.
"En tiedä mistä puhutte", sanoin ja ristin käteni.
"Olet minulle drinkin velkaa." Yritin unohtaa hänet ja hain katseellani muuta ajateltavaa, mutta hän esti sen. "Koska pudotin lasini, kun näin sinut." Huokaisin uudelleen ennen kuin katsoin ylös ja aurinkolasini valuivat nenälleni.
"Tarvitsetko muuta? Koska minulla ei ole aikaa tähän," Huokaisin. Hän vain virnuili edelleen. Pyöritin silmiäni. Lyön vetoa, että hän ajatellee minun vain leikkivän vaikeaa. Idiootti.
"Onko tämä paikka teidän?", hän kysyi.
"Se ei olisi varattu jos istuisit siihen", sanoin ja osoitin omaani ja Edwardin tuolia.
"Missä olet ollut koko elämäni ajan?"
"Piilossa sinulta."
"Olemmeko nähneet jossain ennenkin?"
"Kyllä, siksi en mene sinne enää."
"Teille vai meille?"
"Molemmat. Eli mene sinä teille ja minä menen meille."
"No, mitä sinä teet työksesi?"
"Olen naispuolinen imitoija."
"Hei kulta, mistä kiikastaa?"
"Yksityisyyttä, kiitos."
"Kehosi on kuin temppeli."
"Valitan, ei palveluja tänään."
"Kuljen maailman ääriin vuoksesi."
"Mutta pysyisittekö siellä?"
"Tiedät, jos näkisin sinut alasti, kuolisin onnellisena."
"Noh, tiedätkö, jos näkisin sinut alasti, kuolisin nauruun?"
"Jos voisin järjestää aakkoset, haluaisin esittää 'U' ja 'I' yhdessä."
"Jos voisin järjestää aakkoset, haluaisin esittää 'F' ja 'U' yhdessä."
"Kuljen vaikka kiven läpi vuoksesi."
"Hyvä! Sitten voit aloittaa menemällä tuon oven läpi. " Aloin saada tarpeekseni hänen temppuilustaan, mutta se oli hauskaa katsella hänen tuskaista ilmettään ja keksiä mitä muuta voisin sanoa.
"Sinä-", hän ei ehtinyt sanoa loppuun, kun jokin tai pikemminkin joku nyki hänen shortsejaan. Katsoimme alas ja näin Renesmeen siellä. Hän oli ärsyyntynyt ja näytti siltä kuin olisi sanomassa jotain, mutta häntä estettiin sanomasta.
"Herra, mitä sinä puhut äidilleni?" hän kysyi suloisella äänellä, joka vaikutti kaikkein viattomimmalta. Mutta hänen katseestaan näki, että hän säästi minut tältä idiootilta.
"Ä-äiti?" hän änkytti. Nauroin ja kutsuin hänet luokseni.
"Kyllä, olen hänen äitinsä ja olen naimisissa," Huomautin ja vilautin sormusta vasemmassa kädessäni. Hän meni sanattomaksi ja silmät olivat hämmästyksestä suurina. Hän mutisi hiljaa "Olen pahoillani, että aiheutin ongelmia" ennen kuin hän lähti. Otin Renesmee syliin ja halasin tiukasti. "Kiitos pelastamisestani, kulta. Rakastan sinua." "Kiitos äiti, minäkin rakastan sinua", hän sanoi ja halasi. Kuulin kuoron "aawww" lähellä ja käännyin katsomaan. Tanya, Alice, Rosalie ja loput tytöt olivat katsomassa meitä. Kun näin Alicen ilkikurisen hymyn kasvoilla, tiesin tarkalleen, mitä tapahtui. "Mitä jos menisit sisälle ja etsisit isän? Hän oli ollut poissa jo tovin. Hän meni hakemaan juotavaa, kun sinulle tuli jano. "
"Hyvä on, äiti." Kun hän alkoi kävellä pois, kohdistin katseeni Nahueliin ja hän nyökkäsi ymmärtäen. Hän nousi altaasta ja seurasi Renesmeetä. Kun tiesin, että hänen peräänsä katsottaisiin, ja että häntä ei olisi mahdollista siepata. Kävelin tyttöjen luokse. Hei. Mitä voisin sanoa? Olen äiti ja vaikka tyttäreni on puolivampyyri, se ei tarkoita sitä, etten olisi huolissani hänen turvallisuudestaan. Otin paikan Katen vierestä ja silmäilin kaikkia epäilevästi.
"Tytöt ....", sanoin ja katselin Alicea "voisitteko selittää vähän, mistä tässä oli kyse?" Kohotin kulmiani. Hän ravisteli päätään ja osoitti Rosalieta, joka osoitti Tanyaa, joka osoitti Katea, joka osoitti Carmenia, joka osoitti Zafrinaa ja se meni sikin sokin, kunnes aivan viimeinen henkilö oli....Jane. Jane ja minä olimme hyviä ystäviä nyt. Emme ole vihollisia enää. Vihollisia ja ystäviä. Pidä ystäväsi lähellä, pidä viholliset vielä lähempänä.
"Jane?" Kysyin.
“Anna olla Bella, älä katso minua noin! Sinä vain istuit siellä yksin ja päätimme pitää vähän hauskaa ” hän sanoi, heilauttaen kättään välinpitämättömästi. “Ja kuka olisi tiennyt että meidän Bellamme osaa antaa takaisin! Vastauksesi olivat loistavia!” Rosalie ylisti mutta siitä seurasi naurua ja myönteleviä huutoja. En voinut muuta kuin nauraa heidän kanssaan. Meillä oli hyvä juttutuokio hetken aikaa, kun Alice kaatoi laseihin jotain, joka näytti vedeltä (ihmisen näkökulmasta) mutta oikeasti olikin Carlislen keksintö. Se on kuin energiajuoma, mutta vampyyreille. Siinä on kaikki sama ravitsemus kuin veressä ja makukin on sama, mutta se on vain puhtaan väristä. Kohotimme lasimme ja kannustimme Tanyaa puheeseen.
”Tytöilleni... Ja paskalle jota jauhamme, kundeille joita varjostamme. Jatkuvaa shoppailua, hallitsematonta naurua, lipsautettuja juoruja, tappavia katseita, meillä on toisemme, seuraavana aamuna tosiasiat tajuamme, kaljoja kumoten ja kyyneleitä itkien...me pysymme yhdessä läpi vuosien.”
Kilistimme laseja, josta seurasi kuoro erilaisia toteamuksia “todellakin”, “me teimme sen” ja “ystäviä ikuisesti”. Laitoimme juomat syrjään ja jatkoimme juoruamista. Tätä elämä todella on. Seurustelua perheen ja ystävien kanssa.
Mitähän Edward tekee tällä hetkellä…
-
-
-
-
-
Edward POV (kun hän meni hakemaan Renesmeen juomaa)
Sen jälkeen kun Bella jäi altaalle, lähdin kävelemään aulaan. Kun avasin ovet, vilkaisin olkapääni yli nähdäkseni kauniin Bellan vielä kerran. Kun olin tyytyväinen, kuljin aulan läpi baariin. Kun ohitin vastaanottotiskin, kuulin monia asioita, joita en olisi halunnut kuulla.
Mikä herkku, katsokaa noita lihaksia!
Tuo hengenpelastaja voi antaa suusta suuhun elvytystä minulle milloin tahansa.
Katsokaa noita hiuksia! Ne suorastaan pursuavat seksikkyyttä.
En voi olla kuvittelematta sormiani hellimässä hänen vatsalihaksiaan.
Ei voi olla totta, kuinka seksikkäästi hän käveleekään!
Tuo jätkä on seksipakkaus!
En voi elää ilman sinua! Rakastathan minua!Nuo ajatukset olivat kerta kaikkiaan järkyttäviä…ja imartelevia…mutta suurimmaksi osaksi häiritseviä. Tarkoitan, että yksi noista neljästä naisesta oli iäkäs nainen pyörätuolissa! Pelkkä ajatus sai ihoni kananlihalle, kun kuulin kaikkien naisten fantasioivan mitä he haluaisivat tehdä minulle. Onneksi! Tarkoitan, olen onnellisesti naimisissa ja minulla on lapsi selkeyden tähden.
Kun vihdoin pääsin baaritiskille, näin että baarimikko ei ollut tässä maailmassa tällä hetkellä. Joten istuin yhdelle tuolille ja tuijotin ilmeettömästi edessäni olevaa tv-ruutua. En ehtinyt pitkään katsoa pesäpallo peliä, kun baarimikko vihdoin heräsi haavemaailmastaan. Nainen oli iältään noin kaksikymppinen. Hänellä oli mustat hiukset ponnarilla kiinni ja työasu päällään. Hänen ihonsa oli ruskettunut ja kun hän katsoi minua, hänen siniset silmät liikuskelivat ympäri kehoani. Köhin kurkkuani saadakseni hänen huomionsa ja hän punastui kun tajusi että huomasin hänen tuijotuksensa.
Mikä herkku! Hän on upein mies minkä olen ikinä nähnyt. Tiesin että tämä työ kannattaa! Voi ei, hän juuri yllätti minut tuijottamasta häntä. Olen varma, että hän kuvittelee minun olevan joku bimbo. Paremmin ei voisi mennä. ‘‘M-mitä teille saisi olla?’’ Hän änkytti. Olin jo kertomassa hänelle mitä tilaisin, mutta sitten kaksi tuntematonta naista istuivat viereeni molemmilla puolilla vapaisiin oleviin tuoleihin.
‘‘Hei, mitä sinä haluaisit?’’ punahiuksinen vasemmalla puolellani sanoi ja piti kättään käsivarrellani.
‘‘Tietysti, olen varma että heillä on kaikki mitä sinä haluat. ’’ sanoi vuorostaan vaaleahiuksinen oikealla puolella, joka myös roikkui käsivarrestani ja puristi sitä.
“Ja jos sinulle ei ole jotain tai joku kenet haluat, olisin paljon enemmän kuin iloinen jos voin auttaa sinua saamaan sen kaiken mitä haluat. ’’ ruskeahiuksinen sanoi. Hän kietoi kätensä käteni ympärille ja nojasi olkapäähäni.
“Jos voisitte kysyä minulta neidit, mutta tahtoisin oikeasti-“ yritin selittää heille, mutta minut keskeytettiin, sillä tunsin sormet painautuneina huulilleni.
“Sss…sinua ei tarvitse sanoa yhtään enempää. Tiedän mitä haluat ja olen kiitollinen, jos-“ vaaleahiuksinen keskeytti ja katsoi alas jotain.
Eih, tämä on niin hauskaa! Edwardin on piirittänyt pari naisihmistä! Taidan seurata sivusta ja katsoa näytöstä. Muhahaaa, Edward raukka. - Nahuel Nahuel? Mitä hän teki täällä baarissa? Vaaleahiuksinen näytti saaneen tarpeekseen ja katsoi uhkaavasti alas. Katsoin myös alas ja löysin ihanan tyttäreni.
“Häivy lapsi, olen kiireinen“ vaaleahiuksinen sanoi vihamielisesti. Tunsin raivostuvani. Kukaan ei puhuisi noin tyttärelleni ja selviä siitä ongelmitta, mutta ilmaisesti hän voitti minut.
“Oikeastaan haluisin vain kysyä mistä puhut isäni kanssa“ hän kysyi viattomasti, mutta vähän sarkastisesti myös. Olin varma, että blondi ei edes tiennyt mitä sarkasmi oli. Kaikki naiset baarissa näyttivät ällistyneiltä, jopa baarimikko oli ollut koko ajan hiljaa. Pyöritin silmiäni ja hyödynsin heidän ällistyneisyyttä pakenemalla heidän otteistaan. Kun olin vapaa, halasin kiitollisena Renemeetä ja suutelin hänen hiuksiaan. Kuiskasin hiljaa “Kiitos pelastamisestani”. Sitten nousin pystyyn ja käännyin katsomaan naisia.
“Yritin tehdä alussa selväksi, että olin vain ostamassa juomaa tyttärelleni sillä aikaa kun vaimoni piti huolta hänestä. “Totesin ja käännyin takaisin katsomaan Renesmeetä. “Mitä haluaisit juoda kulta?”
“Hmm… Vesi riittää, kiitos“ hän sanoi ylisuloisella äänellä ja räpsytti silmiään lisätäkseen totuudenmukaisuutta. Hykersin ja suutelin häntä poskelle ennen kuin katsoin taas baarimikkoa. Hän näytti palanneen normaaliksi ja otti nopeasti vesipullon jääkaapin alahyllyltä tiskille, ennen kuin antoi sen minulle. Otin sen antaakseni sen Renesmeelle.
“Kiitos ja hyvää päivänjatkoa” Sanoin baarimikolle ja pudotin muutaman kolikon tiskille ennen kuin lähdin kävelemään altaalle Renesmeen kanssa, joka edelleen piti minua vyötäröstä kiinni.
“Odottakaa! Vesi maksaa vain kolme dollaria! Te annoitte minulle kaksikymmentä!” Baarimikko huusi peräämme.
“Pidä loput! ” Sanoin olkani yli. Kun saavuimme aulaan, näin Nahuelin liittyvän seuraamme. Hän nauroi itsekseen kun kävelimme.
“Se oli ennen näkemätöntä! Katsokaa kun Renesmee pelastaa isänsä paholaisilta, jotka ovat naisia. “ hän kiusasi.
“Niin, mutta minun piti pelastaa äitikin tänään“ Renesmee totesi. Katsoin häntä kysyvästi ja hän vain pyöritti silmiään ja tarttui kädestäni. Hän näytti minulle kaiken. Kun hän oli valmis, olin ärsyyntynyt kun se mies oli puhunut hänelle niin, mutta hymyilin mielessäni mitä hän oli sanonut hänelle takaisin.
Kun saavuimme allas-alueelle, huomasin että Bella ei istunut siellä missä viimeksi näin hänet. Etsi häntä katseellani, kunnes löysin hänet seurustelemassa muiden naisten kanssa. Renesmee työnsi käteeni vesipullon, ennen kuin oli juonut sen ja käänsi selkänsä, koska hän halusi päästä uimaan.
“Pidä huolta tyttärestäni Nahuel, ettei hän huku“ Sanoin hänelle ja hän nyökkäsi hänen takaa. Näin hänen pyörittävän silmiään, muttei kommentoinut yli huolehtivaisuuttani. Pujahtelin ihmisten välistä naisien luo ja vangitsin otteeni ainutlaatuisen naisen.
“Siinähän sinä olet! Ihmettelin mikä kesti niin kauan” Bella sanoi ja suuteli minua kaulaan. Hymyilin hänen lempihymyään ja ravistin päätäni. Pian tunsin jonkin kimpoavan päästäni. Kännyin katsomaan altaalle päin ja näin kaikkien miesten katsovan minua.
“Tule tänne Eddie ja tule pitämään hauskaa! “ Emmet nauroi.
“Älä sano minua Eddieksi“ Totesin ärsyyntyneenä.
“Voi ei! Olen niin peloissani! “ Hän vollotti. Otin vesipallon maasta, jolla Emmet oli juuri heittänyt minua.
“Nähdään myöhemmin rakas.” Sanoin ja suutelin hänen hiuksiaan ennen kuin hyppäsin altaaseen.
“Kappas vain, sehän on Emmett!” Sanoin
“Tuo se tänne pikkuveli!”
“Sinä tiedät että olen oikeastaan sinua vanhempi” Totesin ja virnistin.
“Ja me tulemme näkemään sen.“
Ja siitä peli alkoi. Tätä elämä on. Vain pelaamista perheen ja ystävien kanssa.
Aion todellakin nauttia Emmetin päihittämisestä.
T/N: Kehtaatkin jättää kommentoimatta, kun kerran luit!
