Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-universumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista korvausta hänen luomuksillaan leikkimisestä.
Otsikko: Lauantain viimeinen vuoro
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Hahmot: pääosassa Stan
Ikäraja: K-11
Genre: Draama, rikos, raapaleet
Summary: Poimittaislinjan rahastajana näki kaikenlaista.
A/N Viikottainen raapalehaaste ja viikko 32, Stan Pikitie. Jotain Poimittaislinja-sälää teki mieli tehdä, ja tein sitten tällaisen. Ikäraja on ehkä aavistuksen korkea, mutta oli tuossa sen verran vihjailua että pistin nyt tuon.
Lauantain viimeinen vuoro
1.
Poimittaislinjan rahastajana näki kaikenlaista. Niin Stan ajatteli eräänä tavallisena lauantai-iltana, kun bussi pysähtyi ottamaan kyytiin tukevaa ja iäkästä noitaa, joka raahasi mukanaan itseään isompaa maalausta. Taulu oli kammottavan ruma ja esitti tanssivia maahisia.
”Hieno, eikö olekin?” matami kysyi ojentaessaan rahoja Stanille.
”Oikeen nätti”, Stan vastasi. ”Eiks jeh, Ernie?”
Ernie nyökkäsi vastaukseksi ja käänsi bussin Liverpoolin suuntaan. Stan auttoi matamia kompuroimaan paikalleen ja tuki taulun seinää vasten, jotta se ei kaatuisi vauhdissa.
”Mihinkäs matami on sitä viemässä?” Stan kysyi, kun matami oli istahtanut sängylleen.
”Kotiin, kotiin. Olin näes huutokaupassa, ja ihastuin tähän täysin...”
”Kukapa ei”, Stan vastasi diplomaattisesti. ”Ollaan perillä tunnissa.”
2.
Seuraavana bussiin nousi nuori pariskunta, joka ei irrottautunut toisistaan hetkeksikään. Oli ihmeellistä, että he onnistuivat ilmoittamaan määränpäänsä suudelmien lomassa, ja he varasivat yhteisen makuupaikan. Stan saattoi heidät sinne syvään huokaisten ja yritti olla ajattelematta, mitä vuoteella varsin pian tapahtuisi. Ainakin he pysyttelivät hiljaa, kun hän istuutui etupenkille ja tuijotti pimeässä mustana kiiltävää asfalttia.
”Kuulitko, et aurorit jahtaa varkaita?” Ernie kysyi ja koukkasi jalkakäytävän kautta ennen kuin palautti bussin jälleen ajotielle.
”Ai? Mitä ne on vohkinu?”
”Siitä oli just radiossa. Jotain taidejuttuja kai.”
Stan vilkaisi kohti bussin perää, missä valtava taulu pilkotti yhdestä nukkumaloosista.
”Luuletsä...?”
Ernie nyökäytti päätään.
”Mitäs sitten tehään?”
3.
Illan kolmas asiakas oli nuori velho, jonka laukusta kuului jatkuvasti pieniä räjähdyksiä. Stanin teki mieli pyytää häntä avaamaan se, mutta koska laukku näytti pysyvän ehjänä paukahtelusta huolimatta, hän päätti antaa olla. Kun velho oli asettautunut makuusijalleen, laukun pitämä meteli hukkui jo bussin pamahteluun.
”Pitäskö hälyttää aurorit Liverpooliin vastaan?” Stan kysyi Ernieltä.
”Vois olla.”
Stan lähetti viestin bussin rätisevällä radiolla ja ministeriöstä luvattiin olla paikalla määränpäässä. Ernien mutkitteleva kaahailu ei enää vääntänyt Stanin vatsaa ympäri toisin kuin hänen aloittaessaan rahastajana, mutta teki silti hiukan häijyä katsoa, miten kokonainen jästien bussipysäkki hyppäsi pois tieltä. Poimittaislinjan bussi paukahti jälleen kerran ja loikkasi Liverpooliin.
4.
Aurorit olivat odottamassa taulumatamia, mutta hänet nähdessään he alkoivat pyydellä vuolaasti anteeksi selitellen erehtyneensä. Stan sai vaikutelman, että rouva oli joku rikas ja tärkeä, ja punastui noloudesta.
”Sopiiko, että vilkaisemme bussiin?” kysyi yksi auroreista. ”Tämä olisi hyvä pakoväline.”
”Kaikin mokomin...”
Stan ja Ernie odottivat ulkona, kun bussia tarkastettiin tuuma tuumalta. Lopulta aurorit taluttivat ulos alistuneelta näyttävän velhon, jolla oli räjähtelevä matkalaukku.
”Kiitoksia yhteistyöstänne, saimme hänet kiinni.”
”Toiko se olikin?” Ernie kysyi.
”Kyllä, vei arvokkaan ja ainutlaatuisen äänitaideteoksen. Se on laukussa, onneksi vahingoittumattomana.”
Stan ja Ernie vilkaisivat toisiinsa ja kohauttivat harteitaan. Kuten Stan oli aiemmin illalla ajatellut, tässä hommassa näki kaikenlaista.
