Aamunkostea (S), Sirius/Remus, tuplaraapale

[Sca]

Author: Sca
Genre: romance, tuplaraapale, ehkä lievä humour tai jotain
Pairing: Sirius/Remus
Rating: S, kielenkäytön takia //zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajoja
Disclaimer: Henkilöt eivät ole minun omiani, leikin vain niillä.
A/N: Outoa, että mä nykyään saan harvoin valmiiksi muita kuin vain raapaleita ja tuplaraapaleita. Ja tämä on itse asiassa eka fic, jonka olen kirjoittanut preesensissä. Kommenteista tykkään.

Aamunkostea

Makaan aamusta kostealla nurmikolla selälläni silmät kiinni. Pääni taitaa olla kukkapenkissä, mutta se ei jaksa kiinnostaa minua. Tai ehkä se on pensas. En minä tiedä. Toinen käteni hipoo Jamesin hiuksia – onkohan hän jo sammunut? – ja toinen retkottaa nurmikolla ja sormeni nypläävät kosteaa nurmikkoa. Jalkani ovat suoristettuina eteenpäin. Valkoinen kauluspaitani ei varmastikaan ole enää niin kauhean valkoinen. Olemme jossain Jamesin kotitalon lähistöllä, kiitos Jamesin todella viisaan idean lähteä kävelemään tänne korpeen tuliviskipullojen kanssa. Joku jästimummo vielä löytää meidät ja luulee meitä joksikin rikollisiksi.

Kuulen kauempaa askelia ja tömähdyksen. Sitten kuulen Siriuksen kauniin naurun – kyllä, kaunis ääni kännissäkin – ja sitten askeleet lähestyvät minua.
  ”Me nyt sitten ollaan kahdestaan”, hän sanoo jostain edestäni. Se tömähdys taisi siis olla Peter. En vaivaudu avaamaan silmiäni, mutta nyökkään. ”Onko tuliviskiä enää?” hän kysyy. Pudistan päätäni ja huidon kädelläni jonnekin sinne, missä arvelen tyhjän pullon olevan. Kumpikaan ei sano mitään. Hiljaisuus. Minä oikeastaan pidän hiljaisuudesta.

”Ai saatana! Antura, oliko ihan pakko?” huudahdin, sillä Sirius päätti hypätä syliini. Hän nauraa ja avaan silmäni. Hän istuu päälläni hajareisin, pilke silmäkulmassa ja virne huulilla.
  ”Oli, Kuutamo-kulta. Pitäähän meidän nauttia kahdenkeskisestä ajasta”, hän mutisee ja hänen päänsä lähestyy omaani. Avaan suuni sanoakseni jotain, mutta Sirius sulkee suuni märällä ja epämääräisellä suudelmalla.

[NeitiMusta]

Ihme ettei tähän oo kukaan vastannu.. Tai siis sillain, että tää ei ollu ihan perinteinen Sirre/Rem, vaikka tässä olikin tollanen sulonen loppu. Koska yleensä kaikki on tosi fluffyy jo alusta asti. Mut mä tykkäsin tästä.
Ja mun täytyy vielä myöntää, että multa ei onnistu ollenkaan preesenssi kirjottaminen. Jossain vaiheessa se kääntyy mulla aina imperfektiin, enkä ees tiedä miten. En ees huomaa sitä.
Tosta lopusta en oikein ymmärtänyt, että jos Sirius oli sammunu kun Peter tuli nii miten Sirius oli yhtäkkii hereillä? Ellei se sit oikeesti ollukkan sammunu. Ja sit mulla oli sellanen et lähtiks Peter pois?
Mutta kyllä ihan tykkäsin.

NeitiMusta.

[Sca]

NeitiMusta: Kiitos! Hmm, piti sammumisjuttu tsekata oikein kunnolla, että mitä olen sinne kirjoittanut.. Olin tarkoittanut sen niin, että Peter sammui (siitä se tömähdys tuli) ja samaan aikaan Sirius tuli Remuksen luokse siihen. Joo, minulla on yleensä sama ongelma preesensin kanssa, siksi yleensä kirjoitan imperfektissä Kiva kun pidit.

Mustalupiini: Kiitos Mukavaa että tykkäsit. Tämä oli nimittäin vähän tämmöinen ufo kokeilufic, ja en oikein tiennyt, mitä tästäkin tulisi

[Chibi]

Joko mä oon ilmoittanut lukeneeni tämän muutamankin kerran... En? Suloinen ficcius oli juu-u. Kovasti tykkäsin. Alkoi kovasti hymyilyttämään, kun mieleen ilmaantui kuva jästimummosta löytämässä pojat nurmikolta. Jos eivät ole rikollisia, niin vähintään pikkurikollisia. Me emme edes tiedä mitä kaikkea pahaa nuo neljä ovat tehneet, jos ovat olleet kamalampia, kuin Fred ja Georgegin

-Chibi kiittää tämän hyvin turhan kommentin jälkeen

[Sca]

Chibi, aww, mukavaa että tykkäsit. Niin, ei sitä tiedä tiedä mitä kaikkea kelmitkin ovat keksineet Ja kiitos kommentista!

[Herkkuoone]

Hih, Sirius/Remusta! <3

Mahtavan suloinen fic ja aihekin on aivan uskomattoman ihana! Niin kuin NeitiMusta tuolla aiemmin on näköjään todennutkin, niin ei todellakaan ole sitä perinteinen Sirius/Remus-kastia. Siitä huolimatta teksti on niin todenmukainen, että voin hyvin nähdä sen tapahtuvan: tuliviskipullojen tyhjentäminen jossakin korvessa on juuri niin hullunkurinen ajatus, että vain Kelmit voivat keksiä sen!

Joku jästimummo vielä löytää meidät ja luulee meitä joksikin rikollisiksi.
Voi kuinka suloista! Ajatus on ihanan mieltä kutkuttava - se voisi kyllä olla traumaattinen kokemus mummolle, jos hän törmäisi Kelmeihin, jotka ovat tuossa kunnossa...

”Oli, Kuutamo-kulta. Pitäähän meidän nauttia kahdenkeskisestä ajasta”, hän mutisee ja hänen päänsä lähestyy omaani.
Tähän tykästyin ehkä kaikista eniten. <3 Sirius on jotenkin niin Sirius, ettei mitään rajaa. On niin ihastuttavan siriusmaista, että poika tekee noin, sanoo, että heidän täytyy nauttia kahdenkeskisestä ajasta, kun James makaa sammuneena heidän vieressään. : D Suloista! Tässä kohdassa minua tosin hieman häiritsee tuo johtolauseessa oleva "hän mutisee ja hänen päänsä", koska hän-sanaa toistetaan noin pian edellisen jälkeen. Tuon jälkimmäisen olisi voinut ehkä muokata muotoon "toisen pää", jotta kohta olisi ollut soljuvampi. :>

Kiitos kaunis. : )
~ Herkku.

[Sca]

Herkkuoone, minua jo pelotti kun huomasin, että joku on kommentoinut näin vanhaan tekstiin enkä muistanut tästä fikistä oikein mitään :'D Oli siis mukavaa huomata, että pidit tästä ja että tämä ei ollutkaan täynnä hassuja virheitä tai mitään ^^ Tämä taisi syntyä aikamoisena tajunnanvirtana ja hetken mielijohteesta, mutta tällaisia skenaarioita olen usein pohdiskellut, koska tässä ollut tilanne tuntuu minustakin tosi ominaiselta Kelmeille : D

Kiitos paljon kommentista! :--)

[Lily02]

Pitkästä aikaa Sirius/Remusta! <3

Ficci osui silmiini ficcien listauksista ja päätinpä sitten villkaista... Ensiksi täytyy sanoa, että aivan ihana pikku ficci. Sopivan mittainen luettavaksi ja kuvailukin oli aivan mahtavaa. Myöskään kirjoitusvirheitä en löytänyt, tai oikeastaan en niitä edes etsinyt.

Sitten kuulen Siriuksen kauniin naurun – kyllä, kaunis ääni kännissäkin – ja sitten askeleet lähestyvät minua.

Ihana kohta! ♥

”Oli, Kuutamo-kulta. Pitäähän meidän nauttia kahdenkeskisestä ajasta”, hän mutisee ja hänen päänsä lähestyy omaani. Avaan suuni sanoakseni jotain, mutta Sirius sulkee suuni märällä ja epämääräisellä suudelmalla.

♥♥♥

Kiitos aivan ihanasta illan piristäjästä!! :3

-Lily