Vihdoin ja viimein kokonaisuudessaan luku 10 on täällä..
Minulla oli viikkoja jolloin ei inspannut tipan tippaa joten osittain sen takia se hieman venyi.. Mieleeni puskee paljon uusia fic ideoita, aloitan varmaankin kirjoittamaan uuden ficin prologia, joskus tässä.. Kiirettä pitää, mutta kiitos kaikille jotka ovat lukeneet ja kommentoineen, minä kirjoitan tätä teille ja omaksi ilokseni..
Ja tietysti kiitos ihanalle
Tuhisijalle, joka jaksaa auttaa ja betata
mmariaä, kiitos!
Niimpä, hyi minua!
Ehkä en tee näin toiste, jos se vain pahentaa asiaa..:DDD
-jjassuu, kiitos!
Tässä on odottamasi jatko..
omputin, kiitos
// Ai niin!
Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille! Pidemmittä puheitta..
Lukekaa, nauttikaa ja kommentoikaa
Enjoy!
Luku 10Istuimme paikoillemme, tosin olisin halunnut istua Edwardin vieressä, mutta Jessica ja hän olivat pari. Mutta saimme Alicen kanssa seurata heidän reaktiotaan aitiopaikoilta, heidän takaansa.
’’Huomenta, oppilaat’’, opettaja Miller sanoi. ’’Tänään palautatte vauvanne, ja kuulemme miten olette hoitaneet niitä.’’ Jessica nosti välittömästi kätensä ylös.
’’Neiti Stanley?’’
’’Miten niin kuulemme?’’
’’Erittäin hyvä kysymys. Vauvoissa on ääninauhuri pään sisällä, ja se tallentaa myös kaiken, mitä se on syönyt. Ymmärsitkö nyt, neiti Stanley?’’
’’Kyllä, rouva.’’
’’Neiti Cullen ja neiti Swan’’, opettaja Miller sanoi.
’’Niin, rouva?’’ sanoimme Alicen kanssa yhteen ääneen.
’’Toisitteko vauvanne, niin tarkastellaan sitä ensin.’’
’’Kyllä rouva’’, sanoin ja vien vauvamme pöydälle, jolle laskin sen varovasti.
’’No niin arvoisat oppilaat, ensimmäiseksi kytken tämän piuhan nauhuriin, josta näemme mitä lapsi on saanut ja miten sitä on hoidettu. Sen perusteella saatte numeronne.’’ Hän laittoi johdon vauvaan kiinni, ja näimme ruudulta, että saimme A:n, eli parhaimman mahdollisen numeron.
’’Loistavaa tytöt, saitte kaikista parhaimman numeron, ja nyt kuulemme nauhurinne.’’ Sieltä kuului nauruamme, kuinka hoidimme vauvaamme ja jopa mitä puhuimme tietystä tytöstä (tietysti ilman nimeä!).
’’Kenestä puhuitte nauhalla?’’ opettaja kysyi.
’’Amanda serkustani’’, valehtelin sujuvasti.
’’Selvä, seuraavaksi herra Cullen ja neiti Stanley, tuokaa vauvanne.’’
Edward nousi ylös ja vei hänen ja Jessican vauvan opettajalle, opettaja hipaisi ”vahingossa” Edwardin kättä. Tunsin kuinka raivoni nousi pikku hiljaa pintaan. Miten opettaja selviää siitä, mitä hän huomaa kohta tapahtuvan?
Kun Edward käveli omalle paikalleen, tiputin ”vahingossa” kynäni lattialle.
’’Taisitte pudottaa tämän?’’ hän sanoi, kun nosti kynäni lattialta.
’’Niin tein, kiitos. Ehkä korvaan tämän jotenkin myöhemmin’’, sanoin mahdollisimman flirttailevasti ja hymyilin siihen vielä päälle.
’’Olkaa hyvä, odotan suuresti korvaustanne’’, hän sanoi, ja kosketin hänen kättään ”vahingossa”.
Opettaja oli kytkenyt vauvan kiinni laitteeseen ja se näytti F, eli huonointa arvosanaa.
’’Miten tämä voi olla mahdollista?’’ Jessica kysyi. Edward kääntyi katsomaan minua ja Alicea, mutta yritimme näytellä mahdollisimman yllättyneitä, mutta vinkkasin hänelle silmää ja hymyilin ja sitten laitoin naamani takaisin peruslukemille.
’’Tämä kone ei ole koskaan valehdellut. Täältä näkee, mitä olette syöttäneet vauvalle, muun muassa alkoholijuomia’’, opettaja sanoi.
’’Se olitte te!’’ Jessica rupesi huutamaan ja kääntyi katsomaan meitä, ja me näytimme onnistuneesti järkyttyneitä.
’’Neiti Stanley, istu alas!’’ opettaja huusi, ja silloin Jessica istui alas, rupesi ”itkemään” Edwardin olkapäätä vasten, ja me rupesimme nauramaan Alicen kanssa.
’’Neiti Cullen ja Neiti Swan, mikä on noin hauskaa?’’
’’Neiti Stanley, opettaja’’, sanoimme, ja Edward kääntyi katsomaan meitä murhaavasti.
’’Selvä, mutta kuunnellaan nauha’’, opettaja sanoi ja laittoi nauhan pyörimään. Nauhalta alkoi kuulua epäilyttäviä ääniä, jota kukaan ei toivonut kuulevansa. Jessica huohotti ja toisti Miken nimeä, se oli todella yllättävää, koska nauhalta kuului myös, kun Jessica tunnusti Mikelle rakkautensa. Opettaja oli aivan järkyttyneen näköinen ja pysäytti nauhan. ’’Tämä tunti on tältä päivältä ohi, voitte lähteä.’’
Kun pääsimme luokasta ulos, Edward tarrasi kädestäni kiinni ja veti minua hieman syrjään. Alice oli lähtenyt karkumatkalle.
’’Mitä ihmettä, Bella?’’ hän kysyi.
’’Mistä me edes puhumme?’’ kysyin.
’’Mitä te teitte hyvälle arvosanalleni?’’
’’Emme mitään.’’
’’Ettekö?’’
’’Emme?’’ sanoin ja väläytin hymyn.
’’Bella!’’
’’Niin?’’
’’Tunnusta.’’
’’En, koska ei ole mitään tunnistettavaa’’, sanoin ja peruutin suoraan seinään. Loistavaa, Bella!
’’Eikö?’’ Edward sanoi samalla kun lähestyi minua.
’’Ei.’’ Hän oli jo todella lähellä.
’’Bella, minusta tuntuu, että sinulla olisi jotain tunnustettavaa.’’ Nyt pääni oli hänen käsiensä välissä, ja hän läheni minua koko ajan. Tunsin kuinka vartaloni jännittyi.
’’Edward-minä-rakastan-sinua’’, sanoin mahdollisemman nopeasti ja annoin pusun hänen poskelleen ja luikahdin hänen käsiensä alta, mutta siihen se matka sitten tyssäsi. Kaaduin keskellä koulun käytävää, ja Jessica seisoi edessäni.
’’Kattokaa, hän myöntää olevansa luuseri ja hän kumartaa mulle’’, Jessica sanoi. Nousin ylös ja löin häntä avokkaalla, hän laittoi kätensä poskelleen, ja kävelin hänen ohitseen. Hiton Jessica, miksi hänen täytyy olla aina noin idiootti? No, kohta olen varmaan jälki-istunnossa, mahtavaa!
Tunsin kuinka puhelimeni alkoi väristä taskussani, otin valkoisen iPhoneni ja katsoin soittajaa. Ei hemmetti, Jacob! Eikö hän voisi vain jättää minua rauhaan? Ei ilmeisesti.
’’Bella’’, sanoin mahdollisimman töykeällä äänellä.
’’Nuppu, Jake tässä. Toivottavasti muistat, mitä lupasit eilen’’, hän sanoi ja lopussa kuului pientä naurua.
’’Kyllä minä muistan, mutta minun pitää mennä.’’
’’Hyvä, nähdään hotellilla.’’
Suljin puhelimeni, olin ollut koulussa vasta vähän aikaa ja minua ei kiinnostanut enää mennä kirjallisuuden ja espanjan tunneille. Minun piti etsiä Alice, että voisin sanoa, että voin hieman huonosti, mutta ajattelin kertoa hänelle totuuden. Etsin puhelimeni tiedoista Alicen numeron, mutta ennen kuin kerkesin soittaa, joku otti puhelimeni pois kädestäni.
’’Sinulla on velkoja maksettavana’’, ihana ääni kuiskasi korvaani, ja tunsin samalla kuinka sähkövirta kulki läpi kehoni.
’’Edward, sinä tiedät, että vihaan tuota’’, sanoin ja käännyin ympäri.
’’Tiedän, mutta minusta se on ihanaa. Mitä sanoisit, jos lähdettäisiin kotiin?’’
’’Hmm.. Mitä minun pitäisi vastata? Ehkä, ei kun ei, sopii, mutta minun täytyy soittaa Alicelle ensin.’’
’’Soita autosta’’, hän sanoi ja antoi puhelimeni takaisin ja lähti kuljettamaan meitä kohti parkkipaikkaa.
’’Hyvä on.’’
Saavuimme autolleni ja heitin Edwardille avaimeni.
’’Sinä ajat.’’
’’Käskystä, neiti Swan.’’ Hän aukaisi minulle auton oven.
’’Kiitos, Edward, olet oikea herrasmies’’, sanoin samalla, kun menin istumaan valkean Audini kyytiin.
Edward peruutti taidokkaasti pois koulun pihasta ja lähti ajamaan kohti kotiamme, sillä aikaa minä taasen soitin Alicelle ja sanoin, että kun hän tulisi kotiin, voisimme jutella yhdestä asiasta. Ei mennyt kauaa, kun saavuimme jo pihaan. Edward ajoi aina hieman yli rajoitusten, yleensä hillitysti, mutta joskus hän hieman innostui. Mutta minä rakastin sitä, minusta oli mukavaa matkustaa nopeasti. En tykännyt ollenkaan lentomatkoista, jolloin sai istua lentokoneessa monia tunteja. Tietysti se oli nopein tapa, mutta se oli todella ärsyttävää.
En tiennyt, että olimme saapuneet perille ennen kuin Edward oli avannut oven ja ojentanut kätensä. Avasin pikaisesti turvavyön ja tartuin hänen käteensä. Siinä samassa olin hänen sylissään. Hän kantoi minut ulko-oven kynnyksen yli aivan kuin morsiamen, olisi ihanaa olla hänen morsiamensa. Minä nauttisin siitä, se olisi taivaallista, saisin pitää kaunista valkeaa pukua, ja kaikki tuijottaisivat minua. Olin pienestä asti kerännyt sellaista unelmahääni kansiota, siellä oli kymmeniä kuvia kauniista valkoisista hääpuvuista. Lempipukuni oli se, jossa ei ollut olkaimia. Lantiolle asti mekko oli tiukka ja sitten se leveni näyttävästi. Siinä oli timanteista tehty sydän ja samoja timantteja oli upotettu eripuolille helmaa. Mitä minä mietin? Tuskin hän ikinä haluaisi mennä minun kanssani naimisiin, ja olemmehan me vielä niin nuoria.
Edward laski minut keittiön pöydälle istumaan ja suuteli minun huuliani. Rakastin noita huulia, niiden pehmeyttä ja täyteläisyyttä ja myös tuota tuoksua ja makua. En voinut sanoin kuvailla sitä tunnetta, kokeilkaa itse, niin tiedätte, miltä se tuntuu. Jouduin ottamaan käsilläni tukea pöydästä, joten nojasin hieman taaksepäin ja sain samalla hengähtää hieman. Voisin kuolla noitten suudelmien puolesta.
’’Bella, sinähän osaat suudella’’, hän sanoi hieman hengästyneenä. Minä osaan suudella? Hei, sinä osaat miljoona kertaa paremmin.
’’Minulla on ollut hyvä opettaja’’, sanoin ja purin alahuultani.
’’Bella, älä tee noin?’’ hän kuiskasi korvaani.
’’Miten?’’
’’Pure huultasi.’’
’’Miksi?’’
’’Se saa minut haluamaan huuliasi enemmän.’’
’’Ai en saisi tehdä näin?’’ kysyin ja purin alahuultani uudelleen ja katsoin häntä flirttailevasti suoraan silmiin.
’’Juuri niin’’, hän sanoi ja alkoi suudella minua uudelleen, suudelma alkoi pikku hiljaa syventyä ja laitoin oikean käteni hänen kaulalleen. Kun hän viimein irrottautui, mitä en olisi halunnut tapahtuvan, hän meni nojaamaan keittiötasoa vasten ja katsoi minua vieno hymy huulillaan. Minä tunsin kuinka puna nousi pikku hiljaa kasvoilleni, kun huomasin, että olin avannut myös Edwardin paidan, en tosin tiedä, missä välissä. Kenties ajatuksen voimalla? Voisin ottaa sangollisen kylmää vettä päälleni, jos se auttaisi punaisuuden poistamisessa, kannattaisiko joskus kokeilla? Minä halusin tuota hahmoa paljon, voisin ottaa hänet vaikka nyt. Bella, mitä hemmettiä sinä ajattelet? Nyt rauhoitu ja ajattele vaikka… Tunsin kuinka pääni löi tyhjää.
Huomasin, että olin kävellyt hänen luokseen ja laittanut huuleni hänen huulilleen ja tunsin kuinka oikea jalkani nousi hieman ilmaan. Tunsin kuinka hän kaappasi minut syliinsä ja käänsi meidän toisin päin, minä istuin keittiötasolla, hän seisoi haarojeni välissä. Korkokenkäni tipahtivat jaloistani, ja kun ne tippuivat lattialle, niistä kuului jokin ääni, jota en edes huomioinut. Suudelma syventyi ja syventyi, Edwardin paitakin oli tipahtanut jo lattialle, ja käteni olivat hänen hiuksissaan. Tunsin hänen kätensä vaeltavan toppini alla selässäni, käsien kosketukset saivat aikaan kehossani kylmiä väreitä.
Kun viimein irrottauduimme toisistamme, näin jonkun seisovan keittiön oven luona.
’’Edward, minä luulin, että huoneet ovat tuota varten, mutta jatkakaa vaan’’, kuulin, kun Emmett sanoi sen. Puna nousi nopeasti kasvoilleni.
’’Emmett, me tulimme hakemaan vain vettä’’, Edward sanoi, ja tulin samalla alas keittiötasolta ja laitoin korkokenkäni takaisin jalkoihin ja otin jääkaapista kylmän vesipullon, astiakaapista lasin. Laitoin lasin jääkaapissa olevaan jääkoneeseen ja painoin nappia ja jäitä tippui lasiini. Asetin lasin pöydälle ja kaadoin vettä siihen ja kävelin Emmettin luo.
’’Emmett, minä tiedän, että sinä toivoit olevasi siinä, mutta en voi antaa sinulle kuin tämän’’, sanoin ja nousin hieman varpailleni ja annoin hänelle pusun poskelle ja kuiskasin hänen korvaansa, ’’Tästä asiasta ei sitten enää puhuta.’’
Kävelin juuri olohuonetta kohti, kun kuulin Alicen huutavan nimeäni ja näin hänet pääoven luona.
’’Alice, voisimmeko me mennä ylös juttelemaan?’’
’’Bella, nähdään myöhemmin.’’ Edward tuli luokseni ja suuteli päätäni.
’’Mennään vain’’, Alice sanoi, ja lähdimme kohti huonettani.
Kerroin siellä Jacobista ja siitä miten tapasin hänet, hänen uhkauksistaan ja siitä, että hän oli kuuluisa tv-tähti. Alice oli aivan kauhuissaan, mutta ymmärsi tilanteen. Hän auttoi minua valmistumaan iltaa. Toivoin joskus, että voisin olla vain tavallinen nuori.
-----------
Ja jos jaksoit lukea tänne asti, niin aina voi laittaa kommenttia.. :DDD
Love,
~kjatri
