Kiitos kommenteistanne!
evildoer, kiitos! Tässä tulisi jatkoa!
Anaid, kiitos!
aurore, kiitos!
Jatkan samaan malliin, kiitos!
Cullens, kiitos!
-Edward-, kiitos!
JulleBBi, kiitos!
Mahtavaa tietää.
Kiitos kaikille ketkä olette kommentoineet ja lukeneet!! Tässä tulisi seuraava luku, se saattaa olla hieman lyhyt ja ehkä hieman outo? Tai no Bella ajattelee välillä eritavalla, mutta lukekaa ja antakaa palautetta!
Jos sinulla on ehdotuksia ficin kulkuu, niin ilmoita vain! Love,
~kjatri
Luku 11
Minä seisoin hotellin edessä, en voisi enää perääntyä. Minun ilmeisesti pitäisi mennä tuonne sisälle. Entä jos vain sanoisin, että olin kipeä ja en pääsisi paikalle? Mutta olin ihan varma, että Jacob oli halunnut huoneen pääoven puolelta, etten vain muuttaisi mieltäni. Katsoin hotellia, se oli ilmeisesti viiden tähden hotelli, nimeä en edes vaivautunut miettimään.
Vetäisin kerran syvään henkeä ja aion päättäväisesti kävellä sisälle ja kysyä, missä huoneistossa Jacob Black mahtaisi asustella. Olin vaihtanut jo vaatteeni, olin nyt Isa, se kuuluisa pop-tähti.
’’Hei, anteeksi’’, kuulin takaani jonkun sanovan. Käännyin ympäri, ja siinä he seisoivat. Mitä ihmettä he tekivät täällä?
’’Niin?’’ kysyin uteliaana, vaikka olin varmaan kauhusta aivan kalpea. Näin Edwardin, Emmettin ja Jasperin edessäni.
’’Haluaisimme nimmarisi, jotta voisin antaa sen tyttöystävälleni’’, Edward sanoi.
’’Me haluamme myös ja jos annat luvan tulla kuvatuksi...’’, Emmett sanoi ja heilutteli kameraa kädessään.
’’Ilman muuta, mutta minulla on hieman kiire, mutta otetaan ne kuvat.’’ Ensin Jasper otti minusta ja Emmettistä kuvan, sitten Edward. Ihmettelin vain, miksi he eivät tunnistaneet minua?
’’Hei, ettekös te olleet täällä minun backstagella?’’ kysyin.
’’Joo, sinulla on hyvä muisti’’, Edward sanoi.
’’Olen kuullut teistä paljon Bellalta’’, sanoin vahingossa. Ei hemmetti, Bella!
’’Mistä tunnet Bellan?’’ Edward kysyi.
’’Olemme tuttuja kouluajoilta, silloin kun en ollut vielä julkisuudessa.’’
’’Aijaa, Bella ei ole sanonut sinusta mitään.’’
’’No ehkä hänellä on syy, mutta minun pitää mennä. Oli kiva tavata teidät’’, sanoin ja kävelin hotelliin sisälle ja menin vastaanottotiskille.
’’Hei, miten voin palvella teitä?’’ nuori nainen nimeltä Viola kysyi.
’’Saisinko Jacob Blackin huoneen avaimen, hän odottaa minua’’, sanoin mahdollisimman ystävällisesti.
’’Totta kai, hetki, neiti.’’
’’Sano Isa vaan.’’
’’Neiti Isa, tässä on avaimenne, huone on 634, hissillä kuudenteen kerrokseen ja sitten oikealle.’’
’’Kiitos.’’
Menin hissiin sisään ja painoin nappia, jossa luki 6. Joku tuli hirveällä kiireellä hissiin, hän kerkesi juuri ennen kuin ovet menivät kiinni. Katsoin tulijaa, ja hän seisoi siinä, en ollut nähnyt häntä kolmeen vuoteen.
’’John?’’ kysyin, hieman epäillen.
’’Isa, siitä on aikaa’’, hän sanoi ja halasi minua.
’’Miten sinä täällä?’’
’’Tulin tyttöystäväni Yoannan kanssa käymään hänen vanhempiensa luona.’’
’’Eikö silloin pitäisi asua siellä, eikä hotellissa?’’
’’He eivät oikein tykkää minusta.’’
’’John, kaikki rakastavat sinua.’’
’’Isa, tuo auttoikin paljon. Kai he rakastivat, mutta kun kuulivat kihlauksesta niin..’’
’’Olette kihloissa, onnea!’’
’’Kiitos.’’
’’Minun kerrokseni, nähdään taas ja sano Yoannalle terveisiä’’, sanoin ja poistuin kuudenteen kerrokseen. Nyt pitäisi kävellä oikealle ja etsiä huone 634, ei se varmaan kovin vaikeaa olisi. Ei ilmeisesti, kävelin ehkä pari metriä, ja huone oli siinä. Laitoin korttini avaimen lukijaan ja ovenkahvassa oleva valo näytti vihreää, ja aukaisin oven.
’’Tulithan sinä’’, Jacob sanoi ja tuli halaamaan minua.
’’Niin, pakko oli’’, sanoin ja halasin takaisin. Jacob oli yksi parhaimmista ystävistäni, mutta sitten hän oli noussut julkisuuteen. Silloin meitä oli nähty paljon yhdessä, tai silloin kun olin ollut Isana, siitä oli syntynyt kaikenlaista juttua.
’’Bella, minulla on sinulle puku’’, hän sanoi.
’’Puku?’’
’’Niin, tänään on leffani ensi-ilta, menemme sinne.’’
’’Eikös meidän pitänyt mennä syömään?’’
’’Ei, se oli vain vale’’, hän sanoi nauraen ja ojensi minulle pukupussini.
Aukaisin pukupussin, ja siellä loisti musta olkaimeton kokopitkä mekko, joka tulisi myötäilemään ylävartaloa ja siitä alaspäin se levenisi kohtuudella. Puvun takana oli strasseilla kuvioitu halkio, joka tulisi lantiolla eteen.
’’Bella, pue se. Tuossa ovat myös korkokenkäsi ja meikkejä’’, hän sanoi osoittaen lattialla olevia laatikoita.
’’Jacob, missä voin vaihtaa tämän päälleni?’’
’’Mene makuuhuoneeseen.’’
’’Selvä’’, sanoin ja laitoin pukupussin vasemmalle kädelleni lepäämään ja nostin kenkälaatikon ja lähdin kävelemään makuuhuoneeseen. Aukaisin puisen oven ja kun pääsin huoneeseen, laitoin oven kiinni. Huomasin siinä olevan lukon ja laitoin sen lukkoon siksi aikaa, kun pukeutuisin.
Laitoin puvun lepäämään sängylle siksi aikaa, kun riisuutuisin. Otin valkoisen neuleeni pois päältä, laitoin sen siististi sängylle, siihen myös päätyivät vaaleansiniset pillifarkkuni, joissa luki takana nimeni, vaaleanpunainen toppi ja vaaleanpunaiset balleriinani asetin sängyn viereen.
’’Jake!’’ huusin oven raosta.
’’Niin?’’
’’Toisitko meikit?’’
’’Joo’’, hän sanoi ja ojensi laatikon minulle. Hymyilin hänelle, halusin olla hänelle vain ystävällinen. Toivoin vain, että hän olisi vielä se sama Jacob, joka hän oli vuosia sitten ollut.
Aukaisin meikkilaatikon, huomasin, että siellä oli myös nestemäinen silmämeikinpoistoaine. Poistin ensin vanhan meikkini ja kun sen olin saanut tehtyä, laitoin pohjameikin. Kun sen olin saanut laitettua, sivelin hiilenmustaa luomivärä luomiini ja hieman silmien alapuolelle, kuitenkin hillitysti. Rajasin sen jälkeen silmäni mustalla nestemäisellä rajaustussilla, laitoin ripsiväriä, jonka pitäisi tuuhentaa ja pidentää ripset. Laitoin hieman poskipunaa ja löysin verenpunaisen huulipunan ja laitoin sillä huuleni. Meikki oli mielestäni täydellinen, nyt pitäisi vain tehdä hiuksista täydelliset. Ajattelin kihartaa hiukseni, tai oikeastaan peruukkini. Kun viimein sain hiuksenikin kuntoon, puin mustan mekon päälleni, harmikseni se oli juuri oikean kokoinen. Otin korkokengät laatikostaan pois ja laitoin ne jalkoihini, huomasin myös laatikon pohjalla hopeisen juhlalaukun. Katsoin itseäni vielä kerran peilistä ja näytin mielestäni kauniilta.
Astuin ulos huoneesta, Jacob seisoi edessäni ja katsoi minua.
’’Näytät kauniilta.’’
’’Kiitos, et itsekään hullummalta.’’
’’Bella, kiitos kun teet tämän.’’
’’Et sinä minulle oikein muuta valinnan varaa antanut.’’
’’Mennään nyt.’’
***
Kävelimme punaiselle matolle, kaikkien eteen kuvattavaksi. Jacobin käsi lepäsi lanteillani, omani oli hänen selässään. Poseerasin myös yksin, samoin Jacob. Päätin mennä haastateltavaksi nuorelle naiselle, kun hän viittoi minua luokseen.
’’Hei, Isa, olen Yoanna Martin Seventeen-lehdestä. Saisinko haastatella?’’
’’Hei, totta kai.’’
’’Kuka on suunnitellut tuon kauniin pukusi?’’
’’Se on Diorin, minustakin tämä on todella kaunis. Sain sen Jacobilta.’’
’’Seurusteletko sinä kenenkään kanssa tällä hetkellä?’’
’’En halua kommentoida.’’
’’Mutta sait mekon kumminkin Jacobilta, taidatte olla aika läheisiä?’’
’’Kyllä me olemme, olemme tunteneet toisemme jo todella pitkään. Ihan mahtavaa nähdä, että hänen urallaan menee näin hyvin.’’
’’Huhutaan, että tekisitte elokuvan yhdessä, onko tämä totta?’’
’’Joo, kyllä teemme elokuvan yhdessä. Managerini soitti ja kysyi mielipidettäni, niin totta kai suostuin.’’
’’Milloin elokuva kuvataan?’’
’’Sitä aletaan kuvata ensikuussa, jos ei ole tullut muutoksia.’’ Jacob liittyi haastatteluun myös.
’’Jacob, seurusteletko tällä hetkellä kenenkään kanssa?’’ Jacob katsoi minua, tiesin, että nyt hän sanoisi sen.
’’Kyllä’’, hän sanoi aivan rennosti ja laittoi kätensä lanteilleni.
’’Jos saan kysyä, niin kenen?’’
’’No, voimme varmaan tuoda sen nyt julkisuuteen, vai mitä nuppu?’’
’’Totta kai, me olemme yhdessä’’, sanoin ja yritin hymyillä.
’’Aivan mahtavaa! Onnittelen teitä koko Seventeen-lehden puolesta. Voisitteko antaa pusu-kuvan? Ellei siitä ole liikaa vaivaa’’, hän kysyi kiiltoa silmissä.
’’No, Isa?’’
’’Hyvä on’’, sanoin, ja me suutelimme, tunsin Jacobin pehmeät huulet omillani. Itse asiassa se tuntui hyvältä, kuinka oudolta se minun mielessäni nyt kuulostaakin.
’’Kiitos tästä haastattelusta teille kummallekin.’’
’’Kiitos itsellesi’’, sanoin ja otin Jacobin kädestä kiinni.
’’Jake, oliko sinun pakko?’’
’’Puhutaan tästä myöhemmin, mutta sinun täytyy olla nyt rehellinen. Seurusteletko?’’
’’Kyllä’’, sanoin ja katsoin häntä silmiin.
’’Sinun täytyy jättää hänet’’, hän kuiskasi korvaani, ja minä vain hymyilin.
***
Saavuin vihdoin takaisin kotiin, minulla oli mekko pukupussissa, vein sen hiljaa huoneeseeni. Laitoin tavarat nätisti kaappiin ja vaihdoin vaaleanpunaisen yöpukuni päälle ja menin makaamaan sängylle. Kuulin, kun joku tuli huoneeseeni, ja aukaisin hieman silmiäni, jotta näin tulijan.
’’Alice, kerro?’’
’’Mitä ihmettä, Bella!!’’
’’Näit sen?’’
’’Ai, että näinkö? Sinä suutelit sitä koko kansan nähden.’’
’’Syytä häntä, minun pitäisi jättää kuulemma Edward.’’
’’Et sinä voi tehdä sitä, Bella, sinä tiedät sen.’’
’’Tiedän. Minusta tuntuu, että olisi aika paljastua.’’
’’Ehkä. Isa esiintyy ensiviikolla koululla.’’
’’Silloin teen sen’’, sanoin päättäväisesti.
’’Bella minä menen’’, Alice sanoi.
’’Öitä!’’
’’Sinulle myös. Bella, ovella on vieras päästänkö sisään?’’
’’Päästä vain.’’ Samassa tunsin Edwardin kuiskaavan korvaani, ’’Rakastan sinua.’’
---------
Kommenttia??
