Title: Veden varaan
Author: nami
Genre: angstipangstia
Rating: K-11
Summary: Hän vastasi järven kutsuun, sukelsi tummiin vesiin.
Warnings: Viittaus insestiin, samaten itsetuhoisuuteen.
Disclaimer: Row omistaa kaiken, minä vain sepitän omiani.
A/N: Osallistuu Mutta kuka hiton Theodore Nott-haasteseen, taas tämmönen lyhyt ficintynkä.
Theodore Nott istui järven rannalla. Sorainen hiekka ja sen irtokivet pistelivät jalkoja vaimeasti lämpimän tuulenvirin heittäessä hiuksia taaksepäin. Ranta oli autio tähän aikaan vuodesta. Vasta jääpeitteestään vapautunut vesi ei juuri houkutellut uimareita lämpimästä säästä huolimatta. Theodore kuitenkin riisui verkkaisesti kenkänsä ja sukkansa.
Jalkapohjia nipisteli, kun hän asteli hitaasti kohti vesirajaa karulla rannalla. Lopulta kylmät, mustat laineet saavuttivat varpaiden kärjet. Veden hyinen kosketus levisi jalkoihin. Theodore tunsi hampaidensa kalisevan. Hän puri niitä lujasti yhteen. Ei saisi palella eikä pelätä.
Mitä syvemmälle nuori mies kahlasi, sitä vähemmän häntä kylmäsi. Veden ensikosketus oli kohmeinen. Se takertui housunpuntteihin, liimasi kankaan honteloihin jalkoihin ja teki vaatteista raskaat kantaa. Sitten, vähitellen vesi tuntui pehmeämmältä. Se pyyhki hänen jalkojaan hiljaa, pesten pois isän kosketusta.
Theodore liikutti jalkojaan yhä vaivattomammin vedessä. Hän oli järvessä jo vyötäisiään myöten. Laineet tuntuivat kutsuvan yhä pidemmälle, vaatien tulemaan vielä syvemmälle. Helpottaisi. Tahrat katoaisivat.
Hän vastasi järven kutsuun, sukelsi tummiin vesiin.
Noustessaan pintaan Theodore tunsi sisällään vain onton tyhjyyden. Kyllä hän oli sen tiennyt koko ajan, vaikka pieni toivo oli jo ehtinyt itämään. Likaisia tahroja ja häpeää, sitä kipua ei saisi pyyhittyä hänen mielestään yhdellä sukelluksella. Sitä vartenhan hän oli tänne tullut.
Jotta voisi antautua täysin mustille laineille, veden varaan.
