Pitää kiinni, S, Harry/Cedric, angst, ficlet

[jossujb]

Nimi: Pitää kiinni
Kirjoittaja: jossujb eli jjb eli mie
Ikäraja: Sallittu
Paritus: Harry/Cedric
Genre: Angst, ficlet
Vastuuvapaus: En omista mitään Pottereihin liittyvää, leikin vain hieman vailla rahalista korvausta.
A/N: Ajattelin kokeilla jotain ihan uutta näin vaihteeksi, ja koska olen selaillut tässä jokusen päivää Liekehtivää pikaria, niin tuli mieleen ihan kokeilla osaisinko kirjoittaa yhtään minkäänlaista Harry/Cedriciä. Kokeellista minulle itselleni, mutta avartavaa^^ Kerro hmeessä mielipiteesi, palautetta arvostetaan.


Pitää kiinni


"Tuota..."

"Öö... niin?"

Cedric katsoi maata jalkojensa alla ja huomasi imevänsä verta huulensa haavasta.  Harryn lenkkarien nauhat olivat auki siinä heidän seisoessaan hiljaksiin toistensa vieressä. He varoivat koskemasta labyrintin korkeisiin pensasaitoihin, jotka aivan kuin uhkasivat kaatua heidän päällensä. Jostain syystä Cedric huomasi sitten ajattelevansa, että ehkei olisi ollenkaan ikävää hautautua yhdessä Harryn kanssa lehtimassan alle.

He olivat selvinneet tästä hullusta tehtävästä yhdessä, auttaen toisiaan tavalla, joka oli omituista kilpailussa, jossa kuuluisi juosta vain omaa polkuaan verissä päin. Jos Cedric olisi lukuvuoden alussa tiennyt kuinka vaarallista humpuukia kolmivelhoturnajaiset loppujen lopuksi olivat, ei hän olisi lahjottunakaan laittanut nimeään liekehtivään pikariin.

Nyt Harry vaati, että he jakaisivat voiton. Harryn asemassa Cedric itse olisi tarttunut tarjoukseen voittaa kilpailu yksin, sillä Harry oli loppujen lopuksi auttanut häntä enemmän kuin toisinpäin. Miten joku neljätoistavuotias voi olla noin reilu?

"Kiitos Harry", Cedric mutisi hämmentyneenä. Hänen kätensä tutisi hieman, olihan hän kohdannut kaikkea kamalaa näiden typerien koettelemusten aikana. Jotenkin silti hänestä tuntui, ettei tutina  kuitenkaan johtunut mistään näistä kamaluuksista, vaan ihan toisenlaisesta tunteesta.

"Eipä mitään, kiitos ennen kaikkea sinulle."

He ottivat askeleen kohti pokaalia. Harry ojensi kättään sitä kohden, odottaen kilpatoverinsa tekevän samoin. Cedric kuitenkin viivytteli hieman pyyhkien hikeä pois otsaltaan. Epäröiden ja sormiaan ensin venyttäen hän vei likaisen kätensä Harryn yhtälailla multaisien sormien luokse, ottaen niistä kömpelösti kiinni.

"Öh..." Harry ynähti yllättyneenä, mutta ei ravistanut kättä poiskaan. Kumpikaan ei kysynyt mitään ääneen, eikä Cedric sen puoleen kysynyt itseltäkään mitään, sillä hän oli aivan liian väsynyt. Tarkoitus oli kai puhua joskus myöhemmin, jos mitään puhuttavaa todella olisi. Oli vain hyvä tarttua johonkin lämpimään, sillä Cedricin omat sormet olivat verrattain viileät.

Olisiko Harrylla ollut tarpeeksi rohkeutta vastata puristukseen puristuksella, jos hän olisi tiennyt miten kaikki päättyi? Vain olisiko Cedric alunperinkään hamunnut nuoremman pojan kättä lohdutukseksi, jos olisi tiennyt kuolemastaan?  Ja miten olisi käynyt, jos kohtalo olisi ollut vallan toisenlainen?

"Öh?"

Sekö olisi ollut edelleen Harryn vastaus, jos vanhempi poika olisi halunnut palkintopallillakin pitää käden omanaan? Vai olisivatko he häpeissänsä unohtaneet koko jutun, kuitaten moisen lapsuksen kilpailuväsymykseksi?

Oli miten oli, viime hetkillään Cedric oli vain niin iloinen, että sai pitää jostain kiinni.
Loppuun asti.

[Belsissa]

Tämä oli todella erilainen, kuin aiemmin lukemani ficit.
 
En ole ennen lukenut Harry/Cedrickiä, joten tämä oli täysin uusi lukukokemus, kovin tunteita herättävä sellainen. Olit kuvaillut Harryn ja Cedrickin tunteet sopivan vaivautuneena, joka sopi tilanteeseen. Pidin kovasti siitä, kuinka olit pohtinut Cedrickin kohtaloa ja mahdollisia vaihtoehtoja.

Hahmot olivat säilyneet samanlaisina, kuin alkuperäisteoksessa, joka on ainoastaan plussaa.
En oikein osaa sanoa mitään kritiikkiä, tämän pituuskin oli juuri sopiva.

Kiittäen,

Belsissa

[jossujb]

Belsissa, eipä ole kovinkaan yleinen paritus minunkaan mielestäni. Tosin muistaakseeni nelosleffan aikaan Harry/Cedriciin törmäili sillöin tällöin aika paljonkin, etten nyt ihan rareksi sanoisi.

Hienoa kun kerran pidit, tämä oli minulle lähinnä tällainen kokeilu, osaisinko kirjoittaa mitään oman vakioparitusteni ja aihepiirieni ulkopuolella. Hienoa jos sinusta siis onnistuin. Ainakin tuo kömpelyys oli juuri sitä mihin kaikella pyrin

Kiitos sinulle,
Terkuin: jjb

[LOO]

No, alussa on pakko tunnustaa, etten oikeestaan tykkää paljoakaan tästä parituksesta. Tää oli kumminki tosi ihana fic, sun kirjotustyylis on tosi kiva. Hahmot oli just sellasia, kun kirjoissakin, mikä oli kans plussaa.

Harryn asemassa Cedric itse olisi tarttunut tarjoukseen voittaa kilpailu yksin, sillä Harry oli loppujen lopuksi auttanut häntä enemmän kuin toisinpäin. Miten joku neljätoistavuotias voi olla noin reilu?

Mä en tiä miks, mut toi oli älyttömän ihana kohta. Sit muutenki tässä oli paljon semmosii kohtii, mis oli hyvin ajatukset esillä.

Toi oli ihana kohta, jossa just mietittii sitä, mitä ois tapahtunu, jos Cedric ei oiskaa kuollu.

Pituus on sopiva ja nii, ihana ficci kokonaisuudessaa<3

Oli miten oli, viime hetkillään Cedric oli vain niin iloinen, että sai pitää jostain kiinni.
Loppuun asti.

Toi lopetus oli ihana!

Kiitos<3

[mutasota]

En tykkää itse tästä parituksesta mutta kirjoitus tyyli oli tosi kiva.
Tarinaan ja hahmoihin pysty samaistumaan ja Hahmot olivat tosipaljon alkuperäisen kuuloisia.
Pituutta olisi saanut olla enemmän.

kiitos

[jossujb]

LOO, niin, eihän tämä nyt välttämättä ole valtavirtaa miellyttävä paritus, mutta hauskaa, että onnistuin silti viihdyttämään. Erityisesti minua imartelee se, että mielestäsi onnistuin pitämään hahmot IC:nä, mikä olikin kovin vaikeaa, koska en ole kirjoittanyt kumpaakaan poikaa mihinkään ficciini aikaisemmin yhtään sivumainintaa isompaan osaan. Mutta hei, kiitos sinulle kommentista, lämmitit sydäntäni.

mutasota, niin pituuttahan aina voisi olla enemmän, tiedän. En vain ole aikaisemmin kirjoittanut tätä paritusta, enkä oikeasti edes tiennyt kuinka hyvin handlaan asian, joten päätin tehdä tällaisen kokeilun, joka nyt minusta itsestänikin onnistui hyvin. Ehkä ensi kerralla saan kirjoitettua pidemmästikin. Kiitoksia kehuista ja mielipiteistä, on aina hauska saada kommentteja.

Terkuin:jjb
PS: Kommentteja tietysti otetaan aina vastaan^^

[Rins]

Mun mielestä tää pituus oli just sopiva, mä en ainakaan ois jaksanu tähän aikaan lukee yhtään pidempää.
Ja tähänhän on hyvin saatu kaikki tarpeellinen, jos multa kysytään.
Tosi ihana, vaikka en kyseisestä parituksesta erityisemmin pidäkään.

[Draconette]

Tuli melko melankolinen fiilis, kun luin tämän. Siis sellainen että voi kun se Cedric olisi vain tienny ja voi kun se ei olisi kuollut ja huoh! Vaikkeivät Ced ja Harry kuulukaan yhteen, mutta silti! Ennemmin H/Ced kuin Cho/Ced. : D

Kuten sanoitkin, halusit tämän olevan kömpelö, ja sitä se todella olikin, sillä "Öh"-lausahdukset aiheuttavat kaikista suurimman tönkköilyn ja kömpelyyden ja awkward-tunteen. (En osaa nyt suomentaa tuota! Se katosi päästäni. : D)

Cedric kuitenkin viivytteli hieman pyyhkien hikeä pois otsaltaan.

Oih, voin kuvitella miten Ced viimeisenä hetkenään ennen kuolemaa vaan jännittyneenä pyyhkee hikeä ja on ihan iih ja että uskallanko, ja se onkin samalla niin ironista, kun hän ei itse tiedä, että se on viimeinen hetki. Aw ):

Söpö ficlet, kiitooos<3<3

¤ DN ¤

[Meldis]

Kiitos, kun tämän linkkasit! Pitkään aikaan ei ole osunut silmiin H/C:tä, joten tätä oli ilo lukea. ^^ Vaikka aika usein kaikki ficit tällä parituksella tuppaavat olemaan aika surumielisiä. Olihan sitäkin tässä, mutta oikeastaan Cedric tuntui ihanan toiveikkaalta alkuun, tietäen, että vähintään koko moska olisi kohta ohi. Hauska ajatus, että Cedrickin olisi lopulta ollut sitä mieltä, että turnajaiset olivat ihan liian vaaralliset ja toivoi, ettei olisi koskaan laittanut nimeään pikariin. Hyvin voisin kuvitella, että Cedric on sen verran älykäs, että olisi oikeasti jossain vaiheessa ymmärtänyt, että pokaali tai kunnia tai maine ei ole tämän arvoista. Ihana, että nostit sen esille. Cedric on yksi lempparihahmoistani ja on tosi kivaa lukea hänestä edes vähän syvempiä kuvauksia kuin mitä siinä yhdessä ainoassa kirjassa, missä hän kunnolla esiintyy, näkyy.

Ääk, ihana kammottava loppu, vaikka tietty näinhän se menee. Tosi nätti, pieni hetki heidän välillään tuo käsien kosketus ja molempien reaktio siihen. En ole kumma kyllä ikinä, ikinä pohtinut, miltä se olisi näyttänyt, jos Harry ja Cedric todella olisivat voittaneet yhdessä, miltä se olisi näyttänyt, jos he olisivat seisseet kaksin palkintopallilla. :''') Olisivat ehkä pitäneet käsistä kiinni, minä haluan uskoa, että jos Harry olisikin epäröinyt, Cedric olisi häpeilemättömästi ottanut kädestä kiinni. Samalla ihan hirveää ja aivan ihanaa, että sait tuon kuvan maalattua päähäni.

Oli miten oli, viime hetkillään Cedric oli vain niin iloinen, että sai pitää jostain kiinni.
Loppuun asti.

Whäää!! Ja kyllä hän pitikin. En osaa enää muuta kuin itkeä, mutta ihan hyvästä. Tämä oli todella nätti kuvaus, kiitos tosi paljon. ^^

[Violetu]

Nnnnnooooooo, loppu kyllä sattui, kun alettiin viittaamaan Cedricin kohtaloon kaikkitietävän kertojan näkökulmasta.
Voin kuvitella, että Harrya kadutti lopulta, kun ei saanut muuta sanotuksi.
Toisaalta "öh", on niin pohjimmaista Harrya, että olisi suorastaan ooc, jos se sanoisi tuossa tilanteessa mitään fiksumpaa xD
Odotin melkein, että Cedric kumartuisi sitomaan Harryn auenneita lenkkareita, siitä Harry olisi varmaan mennyt vielä vaikeammaksi :'D
Tuli myös melkein vähän squid game -vibat tästä jostain syystä :DD hassua, miten se sarja tuntuu tunkevan joka paikkaan.
Tykkäsin yksityiskohdista niin kuin molempien likaisista sormista ja mielikuvasta, että kaksikko hautautuisi lehtien alle.

Oli miten oli, viime hetkillään Cedric oli vain niin iloinen, että sai pitää jostain kiinni.
Loppuun asti.

Joo, auts, auts auts.

~Violet kiittää

[Vendela]

Olipa kivaa kun tämmöinen vanhempi teksti oli nosteltu esiin Ja joo, olihan tämä kyllä aika raastavaa luettavaa, nyyh!

Hienoa kuitenkin miten tämä oli sidottu canoniin ja tuo Harryn "öh" oli kyllä niin häntä itseään kuin olla ja voi, ihan niin kuin Violetu tuossa sanoikin. Tavallaan tuli jotenkin sellainen helpottunut olo tuosta, että Cedricille tuo kädestä pitäminen oli kuitenkin tärkeää ihan tuossa lopussa. Ja siis lopulla tarkoitan tietenkin kuolemaa. Koska lohdullista että Cedric ei kuitenkaan ollut sillä hetkellä yksin.

Jäin miettimään, että mitä Harry sitten lopulta ajattelikaan Cedricistä ja tajusiko tämä ehkä, että tuossa olisi voinut olla jotain enemmänkin kuin vain kahden tylypahkalaisen yhteinen voitto. Kun Harry on usein jotenkin vähän semmoinen hidas hoksaamaan juttuja, niin mietin vain että mitenhän tässä mahtoi olla.

Tämä oli hieno, kiitos

Vendela