Story: Häpeilemätöntä tuijotusta
Author: Nemethys
Pairing: Draco/Hermione
Rating: Sallittu
Genre: Fluffy
Chapters: 1
A/N: Tämmöinen triplaraapale syntyi
Osallistuu FF100 sanalla Kuka?, aakkoshaasteeseen kirjaimella H
Kuka?
Minäkö? En varmasti. Ihmiset sanoivat meidän olevan Tylypahkan kuumin puheenaihe tällä hetkellä. Kaikki tuntuivat olleen viime aikoina jotenkin kummallisia. Ihmiset osoittelivat minua vailla minkään näköistä itsekuria, ja se alkoi käydä hermoilleni.
”Voisitteko lopettaa?” kivahdin ärsyyntyneenä Parvatille ja Lavenderille, jotka tirskuivat minulle avoimesti.
”Miten sinulla ja Dracolla sujuu?” Lavender kysyi uteliaana. ”Joko te olette tehneet sitä?”
”Ei kuulu sinulle tipan tippaa”, vastasin tylysti. Parvati ja Laveder tönivät toisiaan merkitsevästi kikattaen.
”Onko hän hyvä?” Parvati kysyi ovelasti iskien silmää, ja suljin silmäni. Milloin tämä kaikki olisi ohitse?
Nousin sängyltäni ja painuin alakertaan. Ron ja Harry vilkuilivat minua varovasti, peläten minun räjähtävän jälleen.
”Draco”, huudahdin kiukkuisena kun tunnistin hänen hiuksensa väkijoukosta. Oma ääneni kuulosti kamalalta, panikoivalta. Hitaasti Draco kääntyi ympäri, ja hymyili minulle.
”En kestä tätä enää”, sanoin laskien pääni hänen rintaansa vasten. Draco silitti tukkaani kevyesti, ja naurahti.
”He unohtavat meidät pian”, hän sanoi kevyesti. ”Paitsi ne sinun tupasi kanaemot, Purppura ja se toinen.
”Lavender ja Parvati voivat painua hittoon”, manasin.
”Älä ole tuollainen. Itsehän sanoit, ettet jaksa salailla enää”, poikaystäväni muistutti, ja voihkaisin. Mitä ihmettä olin ajatellut?
Kävelimme suureen saliin käsi kädessä (Draco tahtoi niin, minä olisin yrittänyt harhauttaa muut, mutta se ei sopinut hänelle).
”Katso nyt. Minä en ikinä kehtaisi tuijottaa noin avoimesti kaikkia”, tiuskaisin väsyneenä.
”He ovat idiootteja”, Draco myönteli. ”Viikko tai pari, niin he jättävät meidät rauhaan.
”Siitä on jo viikko, kun kerroimme”, sanoin kitkerästi. ”Hankkisivat elämän.”
”Älä stressaa”, Draco sanoi huvittuneena, ”vaan suutele minua.”
Suikkasin hätäisen suukon hänen huulilleen, ja kuulin varsin tutuksi käyneen kohahduksen yleisössä.
”Sinä kerjäät tätä”, Draco nauroi, ja veti minut uuteen suudelmaan. Se oli runsaasti pidempi kuin edellinen, ja tuplasti kiihkeämpi. Tosin se ei ollut paljoa vaadittu.
”Olet kamala”, sanoin hänelle toruen.
”Sinä olet ihana”, Draco vastasi, ja nipisti nenääni. Inhosin, kun hän teki niin. Näytin hänelle pikaisesti kieltäni, ja menin istumaan Harryn ja Ronin seuraan.
Keskityin hämmentämään kahviani, ja uppouduin omiin ajatuksiini.
En vieläkään voinut käsittää tämän olevan totta. Mutta se oli. Olin ehdottoman rakastunut Draco Malfoyyn, ja seurustelin tämän kanssa viidettä kuukautta.
Mitä voisin vielä vaatia, kun minulla oli kaikki, mitä halusin?
Kommentteja? (:
