Author: TrisjaPower
Ikäraja: Sallittu
Genre: Draama
Disclaimer: Hahmot kuuluvat rowlingille enkä ota niistä minkäänlaista maksua.
1. (Luna Lovekiva)
“ Tässä lepää rakas perheenjäsenemme ja ystävämme Fred”
Lukiessani hautakiven tekstiä, silmäni täyttyvät kyynelistä. En voi vieläkään täysin ymmärtää, että hän ei ole enää täällä.
Yritän saada ajatukseni kokoon, ennen kuin palaan kotiin.
Miksi en sanonut Fredille että rakastin häntä. Nyt se on liian myöhäistä.
Taivaskin itkee Fredin poismenoa. Kävelen takaisin haudalle ja katson kiveä, toivon että Fred tulisi sen takaa nauraen ja huutaisi: “Aprillia Luna.”
Olisinpa ollut rohkeampi, mutta eihän hän minua huomannut. Hänhän piti minua outona, niin kuin kaikki muutkin.
Seison sateessa ja itken. Huomaan kauempana lähestyvän hahmon. Hiivin hiljaa pois ja annan hänen tulla vuorostaan suremaan.
“Hyvästi Fred”, kuiskaan hiljaa ja poistun.
2. (Ginny)
Rakas päiväkirjani
Kävin äidin kanssa tänään Fredin haudalla. Äiti tuijotti vain hautakiveen ja itki. Yritin lohduttaa häntä, mutta hän ei päästänyt minua lähelleen.
Menin istumaan läheisen tammen juurelle. Toivoin että olisin saanu paukkuja niskaani ja että kaikki olisikin ollut vain pahaa unta. Katsoin ylös, mutta Fred ei ollut siellä.
Siinä kohtaa missä Fred istui ennen oli nyt pieni punarinta.
Punarinnan katseessa oli jotain tuttua, ja se lensi kädelleni. Sen katse sanoi: “Älkää surko, voin hyvin ja olen aina luonanne.”
Punarinta noukkaisi hellästi nenästäni, niin kuin Fredkin kun halusi kiusoitella minua.
Purskahdin itkuun. Äiti tuli ja otti minut syliinsä ja silitti selkääni. Kun rauhoituin kerroin äidille punarinnasta. Hän hymyili ja sanoi: “Sitten meidän on tehtävä niin kuin Fred toivoo.”
Äiti otti minua kädestä ja lähdimme kävelemään kotiin. Katsoin vielä haudalle niin kauan kunnes se katosi näköpiiristä.
Kaipaan Frediä todella paljon.
3. (George)
En millään jaksa nousta sängystä. Oloni on lyijyn raskas. Katson viereiseen sänkyyn, mutta se on tyhjä. Olen yksin. Miksen minä voinut kuolla hänen kanssaan? Miksi hän jätti minut yksin?
Nousen hitaasti, puen vaatteet päälleni. Kävelen alakertaan. Äiti käskee minut aamiaiselle, mutta kävelen suoraan ulko-ovelle. En näe mitään, mutta jalkani tuntevat reitin.
Huomaan jälleen seisovani veljeni haudalla. Tällä paikalla on vain me kaksi Gred ja Feorge.
Palaan aikaan jolloin olimme 4-vuotiaita. Fred nousee portaita ylös vetäen perässä pulkkaa. Hän laskee portaita alas ja minä pidän ulko-ovea auki. Fred ja pulkka tulevat kuin kotka kohti minua. Hyppään pulkkaan ja lennämme lumihankeen.
“Otetaan uudestaan!” hihkaisee Fred.
“Aina valmiina!” vastaan innoissani.
Tällä kertaa minä menen pulkan kanssa yläkertaan ja Fred pitää ovea auki.
Havahdun ajatuksistani ja huomaan että ilta on jälleen hämärtynyt. Näen kuinka isä tulee minua kohti ja kysyy: “Eikö olisi jo aika taas palata kotiin?”
Katson hautaa edelleen ja nyökkään. Isä ottaa hartioistani kiinni ja vie minut kotiin.
“Näkemiin Gred, oikea käteni, näkemiin.” kuiskaan itku kurkussa.
A/N kommentoiti suotavaa ja jopa vaadittua
// Ancka lisäsi ikärajan alkutietoihinkin.